895# Nihon, 29 - Riksa-ajelua ja Skytreetä

10.9.2025, Wednesday, +31, Downpour, Tokyo, Japan

Heräsimme yhdeksältä. Ehkä jetlag alkoi taittumaan. Aamiaisen söimme rauhaksiin; seuraavana päivänä meillä olisi Japanin sisäinen lento, joten teimme sitä varten check inin netissä. Se palkittiin sähköpostilla jossa oli lisäohjeita, mutta se oli tietysti pelkästään japaniksi + meili oli tehty kuvilla, jotta tekstejä ei pystynyt syöttämään kääntäjäänkään.

Yhdeltätoista minä lähdin Asakusaan ja AT lähti Akihabaraan. Kävelin aikani Kuramaen asemalle; se oli samanlainen miina mihin olimme joutuneet aiemminkin; jos valitsit väärän sisäänkäynnin, et päässyt kuin raiteelle joka johdatti sinut luultavammin väärään suuntaan, etkä päässyt vaihtamaan laituria. Tällä kertaa mulla kävi tuuri kun osuin vahingossa oikealle raiteelle. Asakusaan oli lisäksi vain yhden pysäkin matka.

Ulos päästyäni taivas yhtäkkiä repesi ja vettä alkoi tulemaan tuhatta ja sataa. Juoksin katoksen alle jossa pitelin sadetta ainakin 20 minuuttia. Kengätkin siinä kastuivat niin, että palasin takaisin metrolle, jonka tunnelin suojassa hengailin niin pitkään kuin pystyin. Mulla oli klo 12.00 varattuna aika riksa-ajelulle, joten oli pakko sitten lähteä sinne. Onneksi sade oli hiljentynyt tässä vaiheessa melkoisesti. Asakusassa taisi operoida muutama muukin riksayritys, mutta minä käytin Tokyo Rickshaw'ta. Lähtöpaikan osoite oli Asakusa 1-2-1. Löysin sinne helposti, mutta olin toki käynyt täällä aiemminkin. Siinä se oli heti Senso-ji:n temppelialueen vieressä.

Aina tuntui olevan vaikeat sääolot..

Odottelua Asakusassa.

Ilmottauduin äijälle japaniksi, joka kävi puolestaan ilmoittautumassa minut saapuneeksi jollekin dirikalle. Sen jälkeen tuli joku toinen ukko, joka puhui niin nopeasti japaniaa etten ymmärtänyt mitään. Osasi onneksi myös englantia. Varaukseni löytyi - hyvä homma koska olin räätälöinyt itselleni spesiaalikierroksen, ja olin joutunut käymään ikuisuuteen asti sähköpostikeskusteluja aiheesta. Mulla oli tunnin aika varattuna, maksoin sen alta pois. Olin viime vuonna käynyt täällä myös, ja saanut Miyu-chanilta 割引:n, semmoisen alennuskortin, joten hinnaksi jäi 14400 yeniä ~ 90€. Sitten minut vietiin odottamaan jo kärryjen lähelle, ja pian Mii-chan ilmoittautui minulle. Hän oli tämän päivän kuskini. Olin varannut tämän tunnin kierroksen muutamaa viikkoa aikaisemmin, ja olin toivonut viime kertaista kuskiani Miyuchimu-chania, mutta hän ei ollut ilmeisesti saatavilla. Olin siitä vähän pettynyt. Mii-chan oli ehkä vähän vanhempi – sanoi tehneensä tätä työtä viisi vuotta jo, ja olevansa firman vanhempia ajureita. Hän oli myös tosi mukava. Varatessa olin sanonut haluavani naiskuskin – ehkä se on sovinismiä – vai feminismiä – vai homofobista, mutta en voi itselleni mitään, katson mieluummin naisia kuin jonkun lihaksikkaan adonisukon pakaroita.

Mii-chan kysyi minkä reissun haluaisin tehdä, sanoin että temppelikierros olisi hyvä. Mä vähän diggailen ajatuksesta, kun japanilaiset ikään katsomatta tuntuvat vierailevan temppeleissä usein. Lisäksi sellainen vierailu ei yleensä kestä muutamaa minuuttia kauempaa (paitsi viime vuonna Otaka-sanin kanssa). Ensiksi kävimme Tokion vanhimmassa buddhalaistemppelissä Matsuchiyamashotenissa, jossa Mii-chan esitteli tarkkaan kaiken rituaalin miten piti käyttäytyä – se oli vanhastaan jo tuttua minulle. Ensiksi teimme ”temizun” (手水). Eniten minua harmitti se kun en ollut osannut varautua oikeanlaisilla kolikoilla – tarviittiin 50 yeniä, jotta sai sytyttää suitsukkeen, joka sytytettiin itse ja laitettiin palaamaan erilliseen hiekka-astiaan, ja josta kauhottiin savua ensin päähän – joka antoi lisää viisautta (ja kyllä, otin sitä extra-annoksen kun taidan olla sen tarpeessa) – ja sitten muualle kroppaan. Mii-chan antoi minulle puuttuvat rahan :D Sitten kävelimme itse päätemppelin eteen – täällä teemana oli horseradish, niitä oli jo temppelin edustalla ja päätemppeliin niitä oli piirretty myös, kumartelimme sitten aikamme ja teimme rukoukset (mielessämme). Mä olen ehkä vähän agnostikko, joten toivoin kehittyväni paremmaksi keilaajaksi kuin jotain epäkonkreettista asiaa (esim. kehittyväni paremmaksi ihmiseksi). Sen lisäksi kumautettiin narua, jonka päässä oli kongi, epäonnistuin tässä pahasti. Sitä piti todellakin heiluttaa voimalla, jotta sai jonkunlaisen kumauksen aikaiseksi.

Riksasta avautuvaa näkymää.

Sky Tree hallitsi Asakusan maisemia.

Matsuchiyama shoten.

Temizu.

Suitsuketta sytyttämässä.

Pulu (japaniksi hato – 鳩) pelästyi meitä ja lensi päin Mii-chanin jalkaa pelästyttäen (びっくりしました) puolestaan hänet. Se nauratti meitä melkoisesti. Koska olimme temppelissä, ja Pp:n ja minun voimaeläin on pulu, ajattelin ilman muuta tämän olevan Pp:ltä jonkunlainen "kosto" tahi "muistutus". Lähdimme jatkamaan eteenpäin. Mii-chan jaksoi juosta kyllä hyvin, ei hengästynyt juurikaan. Kuuma hänelläkin oli, eikä ihme. Kyselin kuinka paljon hän juoksee päivässä, sanoi juoksevansa 10-30 km. Joten siitä voi miettiä minkälaisessa kondiksessa tämä nainen mahtoi olla. Hän kyseli minulta Suomesta asioita ja pyysi kertomaan eri sanoja. Yllätyksenä taisi vähän tulla kun kysyin tietääkö hän muumit – ja vasta sitten hän huomasi asian, että itse asiassa saanut nimensäkin Pikku-Myystä (japaniksi Mii), ja hänen äitinsä on kova Muumifani.

Kävimme vielä toisessa temppelissä, se oli shintolaistemppeli Imado Jinja. Tämä oli Neko-temppeli, teemana olivat kisset. Portin sisäpuolella roikkuivat emat - sellaiset tuulessa kalisevat puulevyt, johon oli kirjoitettu rukouksia ja toivomuksia. Rituaalit olivat taas vähän erilaiset, mutta Mii-chan selitti kaiken loistavasti. Kävimme keskustelut puoliksi japaniksi ja puoliksi englanniksi. Mii-chan opiskeli vielä yliopistossa amerikkalaista kirjallisuutta, joten hän osasi englantia hyvin. Minulla meni vähän ohi mitä eroa oli ja torilla - 鳥  (lintu) ja toriilla 鳥居 (temppelin edessä oleva portti). Mii-chan kyseli osasinko lukea kanjeja, ja häpeäkseni jouduin toteamaan lukutaitoni olevan huonolla tasolla - saatoin osata sellaista arkipäivän perussanastoa jonkun verran, mutta erisnimet ja temppeleiden uskonnolliset mietelauseet olivat minulle täysin vieraita. Teimme riittävän määrän kumarruksia ja taputuksia. En ehtinyt kuvaamaan paikkaa, sillä se oli sen verran suosittu, että jonoa oli koko ajan temppelin eteen, enkä halunnut alkaa siinä herkällä hetkelä filmailemaan muita. Siinä oli pieni kioski, josta pystyi ostamaan matkamuistoja. Ostin omamorin (御守), jonka Mii-chan valitsi. Hieman ahdisti kun myyjä ja joku asiakkaana ollut ukkokin alkoivat puhumaan minulle, ja oli todella vaikeaa seurata kolmen ihmisen kysymyksiä samaan aikaan.

Pienet nekoset piileskelemässä temppelin edustalla.

Ema.

Mii-chan kysyi, heittääkö hän minut takaisin lähtöpisteelle, vai haluanko vielä puolen tunnin kierroksen 6700 yenin lisähintaan. Mulla oli ollut niin hauskaa, että sanoin voivani jatkaa, jos Mii-chan itse vain jaksaisi juosta. Ehkä se oli virhe, mietin olisiko minun pitänyt tulkita rivien välistä, että kierros olisi tässä? Mii-chan kyllä väitti, että se kävi hänelle hyvin, mutta jos hän osoitti vain kärsivällisyyttä - gaman (我慢). Teimme puolen tunnin kierroksen Sumida-joen toisella puolen ja juttelimme niitä näitä, ja lopulta hän jätti minut Tokyo Sky Treen luo. Maksoin laskun, ja annoin hänelle lahjaksi vielä muumilimsa-pullollisen. Samanlainen hämmennys hänelläkin oli kuin aiemmin parturillanikin. Japanissa kun ei tippejä voi jättää, mutta toivottavasti tuliaisten jättäminen on OK.

Sillat tiesivät aina raskasta ylämäkeä.

Laitoin AT:lle viestiä, hän oli vielä Akihabarassa. Kysyin haluaisiko hän tulle Tokyo SkyTreelle, ja sanoi jees. Puoli tuntia piti odotella ja ukko oli saanut itsensä mestoille. Kävimme ensin syömässä udonit ravintolassa, se oli aika kamalaa. Sen jälkeen teimme pienen kauppareissun, ja sen jälkeen itse Sky Treen torniin. Mä olin koittanut päästä tänne jo vuonna 2013, mutta silloin tänne oli ollut 6 tunnin jono. Nyt huonosta kelistä johtuen pääsimme sisään heti ilman jonotusta. Ylimpään kerrokseen maksoi 3500 yeniä / aikuinen (alempaan kerrokseen olisi päässyt tonnia halvemmalla, mutta kuka sinne haluaisi). Torni oli ihan jees, ei mikään erikoinen mutta pakkohan se oli kerran kokea. 450 metrin korkeus oli aika huima, ja suttuisesta kelistä huolimatta kaupunki näkyi hyvin. Emme ostaneet tuliaisia emmekä olutta tai mitään. Kertabongaus riitti.

Tuleeko tästä Näsinneula mieleen?

Lounas oli pahahkoa.

Tokio <3

Sumida-joki.

Eipä näkynyt Fuji-vuorta.

Aurinkoa ja sadetta.

Lasilattia totta kai.

Palasimme sitten takaisin metrolle ja kämpille, jossa otimme suihkut. Vaikka aurinko ei tänään juuri paistanut, keli oli melkoisen kostea ja hiostava. Kovasti tuhlaantuu vaatteita täällä. Lisäksi sateenvarjot jne eivät meinaa kuivaa millään. Pakkailimme vähän kamoja tulevaa neljän päivän reissua varten ja joimme hieman olutta.

Lähdimme sitten vielä syömään Kuramaen sillan lähellä olevaan hampurilaispaikkaan. Parturini oli suositellut sellaista, mutta olin jo kauan sitten unohtanut sen nimen. Luulin sen olevan McLean; olimme ainoat asiakkaat ja kyselimme tarjoilijalta tunsiko hän Misa-san nimistä parturia, mutta eipä tuntenut. Joten taisimme olla väärässä baarissa. Tilasimme silti purilaisateriat; ne olivat hyviä joskin pieniä ja kalliita, ja kalja erityisen kallista, mutta maultaan hyviä. Sitten kämpille hermoilemaan seuraavaa päivää.

Ensimmäinen menu josta ymmärsi jotakin.

Kyl hamppari vaan hyvvee on!

894# Nihon, 28 - Uusi vierailu Maid-cafeeseen

9.9.2025, Tuesday, +35, Scattered clouds, Tokyo, Japan

Heräsimme klo 13. Väsytti aivan uskomattomasti, en tiedä vaivasiko jetlag vielä. Toki edellisenä iltana olimme menneet vasta klo 03 nukkumaankin. Söimme hieman aamiaista ja lähdimme sitten klo 14 Akihabaraan.

Taas oli käveltävänä melko matka metroasemalle superkuumuudessa. Lämpöä oli 35 astetta, mutta feels like lukema peräti +46. Nämä ovat todella raskaita kelejä, mulle ainakin tulee jo huono olo ulkona. Ensiksi piti mennä etsimään lähiseudulta vielä AT:lle tupakkikoppi; Japanissa oli röökinpoltto kadulla kielletty, mutta tupakkikoppeja saattoi olla kauppojen sisällä - tai sitten tässä kämpän lähellä olevan puiston vieressä. Se tosin oli auki klo 7-19.30, joten ilmeisesti illalla sai kessutella kadullakin? 

Huh hellettä!

AT:n tupakkikoju parkkiksen perällä.

Metro oli onneksi lähes tyhjä ja ilmastointi pelasi. Akihabaraan päästyämme menimme ensiksi jonkunlaiseen tekniikkatavarataloon, josta koitimme ostaa minulle kannettavan laturia. Asioin parinkin myyjän kanssa, mutta ei se oikein onnistunut. Power bankilla olisi saanut asian kierrettyä, mutta en halunnut ostaa sellaista. Menimme sitten neljänteen kerrokseen josta ostimme tv:n antennijohdon kämpille. Televisio ei ollut toiminut, ja epäilimme sen johtuvan siitä ettei ollut antennijohtoa. Se maksoi ehkä 12 €, mutta myöhemmin saimme huomata tehneemme vikaostoksen. Antennijohto kyllä kävi telkkariin ja seinään, mutta eipä tuo televisio lähtenyt siltikään toimimaan. Ärsytti myös asunnon omistajan kommentti kun asiasta kysyin: ”Katso Netflixiä.” Kannettavan laturijohdon ostaminen onnistui lopulta; löysimme sellaisen torikauppiaalta; myyjä ei olisi halunnut sitä myydä minulle, mutta lopulta sain pakottamalla sen luopumaan siitä (piuha oli erittäin härö ulkoisine maadoitusjohtoineen mutta toimi kuitenkin). Kävimme oluella myös.

Härö kaapelikauppa.

Sitten Maid-cafeeseen. Olimme viime vuonna olleet At Home Cafessa, ja mielsimme samaan paikkaan nytkin, joskin eri myymälään kuin viimeksi. Se tuntui kuitenkin helpommalta ja parhaimmalta maid-cafelta, ja lisäksi meillä oli ensimmäiseltä vierailukerralta jo "jäsenkortti" ja rekisteröity puhelinappi. Kahvila löytyi Donki-tavaratalon viidennestä kerroksesta. Jonossa oli kaksi muuta seuruetta ennen meitä, mutta silti kesti ikuisuuden ennen kuin meidän vuoro tuli. AT:n taakse tuli aika creepy ukko, jolla oli kummallisia kohtauksia.

Meidän päämaidina oli tänään Ettyan-chan, joskin mielestäni nimikyltissä luki Echan tms. Hän oli todella kaunis neito, ja meitä ujostutti AT:n kanssa jo pelkästään katsoa häntä. Harmi kun ei paikasta voinut ottaa kuvia. Juttelimme aikamme hänen kanssaan, tilasimme sitten oluet ja ruuat; AT otti omelette-ricen ja minä curryn. Ihan OK sapuska. Echan-chan piirsi ketsupilla hienosti AT:n annokseen muumin. Hämmästyimme hieman, sillä se oli varsin taidokas työnäyte.

Karee-annos.

Jep, muumi siinä on.

Kiusallisuus oli ylimmillään siinä vaiheessa kun meidän piti otattaa muistokuvat. Se tehtiin luonnollisesti estradilla kaikkien edessä. Hyvin kiusallista. Tunnin päästä meidät saatettiin ulos. Lasku oli 3570 yeniä / naama, joten ei mikään paha hinta tällaisesta kokemuksesta.

Kiertelimme hetken kauppoja pitkin Akihabaraa, joskaan ei ollut oikein ostohousut jalassa tänään, ja palasimme sitten takaisin kämpille. Poikkesimme vielä paluumatkalla kauppaan. Otimme rennosti loppuillan, joskin kymmenen jälkeen alkoi vielä nälättämään, ja piti lähteä Mäkkäriin. Ei kai sitä nyt tyhjällä mahalla kukaan nukkua jaksa. Nukkumaan yhden jälkeen. Oli pakko saada uni- ja aikarytmi viimein kuosiin.

Akihabaraa.

Mäkkäri ei juurikaan poikennut Suomen vastaavasta.

Pieni temppeli parkkipaikalla.