888# Rodos, 4

24.7.2025, +31, Breezy, Rhodes, Greece

Heräsimme yhdeksältä, käsittämätöntä miten voi unettaa niin paljon kymmenen tunnin yöunien jälkeen? Myös nähtyjen unien määrä on jotenkin infernaalinen; olin hommannut toisen työn itselleni siivoojana, jossa pärjäsin mielestäni hyvin, ja katsoin olevani oikeutettu jopa palkankorotukseen, mutta pomo haukkui minut ja sanoi minun olevan onnekas kun en saisi potkuja. Lisäksi luulin tuntipalkkani olevan 150€, vaikka se oli 13,90€...

Aamiaiselle suunnittelimme menevämme samaan paikkaan kuin aiemminkin, mutta se olikin täynnä viimeistä paikkaa myöden. Joten jouduimme lähtemään etsimään summamutikassa uutta aamiaispaikkaa, eikä siitä oikein meinannut tulla mitään. Lopulta päädyimme Kokoraki-nimiseen kippolaan. Siellä kummallinen viiksiniekka-tarjoilija otti meidät vastaan ja oli tosi mukava. Pp tilasi croissantin turkeyllä ja juustolla, appelsiinimehun ja cappucinon, itse otin cappucinon niin ikään, mutta syötäväksi kanapiiraan. Tykkäsimme ruuista ja tarjoilijasta (jälkimmäistä emme tosin syöneet), joten oli hyvä paikka.

Aamiaista.

Sitten palasimme hotellihuoneeseen aurinkorasvaamaan itsemme ja pakkasimme ns. retkivarustuksen. Olimme googlailleet edellisenä päivänä Filerimos crossia, ja olisimme halunneet päästä sinne järjestetyllä retkellä (sinne ei ollut julkista liikennettä, joten oli varsin hankala päästä omin avuin ilman autoa). Mikään retkenjärjestäjä ei kuitenkaan järjestänyt pelkkää Filerimos Cross retkeä, vaan se oli yhtenä osana Perhoslaakso-retkeä jonne me menisimme myöhemmin. Joten homma piti sitten hoitaa täysin omatoimisesti. Ei muuta siis kuin kävellen Rhodoksen taksiasemalle; siellä oli pari taksia jo vartoomassa, kysyimme ensimmäiseltä paljonko kyyti maksaisi. Hän sanoi sen olevan kiinteähintainen 24€. Tartuimme tarjoukseen. Kuskina oli hieman vanhempi herrasmies, joka tuntui koko ajomatkan keskittyvän kaikkeen muuhun kuin ajamiseen; milloin penkoi keskikondolista kamaa ja milloin räpläsi mitäkin vehjettä. Välillä ajoi niin lujaa kapeita kujia, että hirvitti. Paikka sijaitsi 267 metriä korkean kukkulan huipulla. Mutta pääsimme kuitenkin perille n. 25 minuutin ajon jälkeen. Tässä vaiheessa äijäkin muuttui ystävällisemmäksi, ja kertoi anekdootteja riikinkukoista, joita täällä olisi pilvin pimein.

Riikinkanoja ja -kukkoja tosiaan oli. Ne olivat samanlaisia kuin Korkeasaaressa, ja naukuivat kuin kisset yhtä lukuun ottamatta, jonka ääni oli kuin sumutorvi. Alueella oli kahvila, sitten sellainen lehtokuja jonka päässä itse suuri risti ja pieni kirkko. Ristiltä avautuivat hulppeat näkymät Rodoksen saarelle ja lentokentälle. Kujan toisessa päässä olisi ollut jokin arkeologinen nähtävyys, mutta sinne maksoi 10€ / naama, ja nyt ei oikein kiinnostanut kivikasat kuumassa, sillä olimme suunnitelleet palaavamme osan matkaa takaisin jalkaisin.

Ensimmäiset riikinkukot tulivat tervehtimään jo parkkiksella.

Uroot ottivat iisisti viuhkojensa kanssa tähän aikaan vuodesta.

Pitkä varjoinen baana.

Maisemat kukkulalta.

I'll protect ya.

Lentokone laskeutumassa kentälle.

Kirkko.

Kirkko sisältä.

Otimme kaffelasta frapet ja ice teat, maksoivat vain hikisen 8,40€, annoimme kympin. Niitä oli kiva hörppiä puiden varjossa ja samalla seurailla riikinlintuja. Ilmeisesti täältä olisi saanut jonkun jyväpussin myös niitä varten, sillä osa muista turisteista näytti ruokkivan niitä. Näimme pari yksilöä lentävän puuhunkin, olipa kummallinen näky nähdä sellaisen linnun nousevan ilmaan.

Kahvila / kiska.

Torilla on tottunut varpusiin ja puluihin, mutta...

Lähdimme sitten kävelemään alas Ialysosin kylää. Matka yllätti meidät pituudellaan, sillä taksikuski oli ajanut tänne ylös vuorelle niin huomaa vauhtia, että ajattelimme matkan olevan puolet lyhyempi. No, mikäs siinä oli alaspäin tallustellessa, joskin kumpaisenkin jalat meinasivat nyrjähtää. Kuumuus ei ollut tukalaa, sillä pieni vilvoittava tuuli kävi välillä meitä jäähdyttelemässä. Alkumatkasta henkilöauto pysähtyi viereemme, ja tupakkia poltteleva mieskuski olisi tarjonnut meille kyydin alas. Vaikutti ystävälliseltä eleeltä, kyydissä hänellä oli pienessä autossaan muija ja lapsi. Ilmoitimme tarvitsevamme liikuntaa mutta arvostavamme hänen tarjoustaan.

Sitten kävelemään.

Ialysoksessa vietettiin siestaa.

FC Ialysoksen futispyhättö.

Yllättävän raskas reissu se lopulta oli, vastaan tuli yksi kävelevä nainen. Miten koville hänellä mahtoikaan ottaa jos meinasi koko matkan kävellä ylämäkeen? Viimein päästyämme Ialysosin kylään odotimme matkanteon helpottuvan; kävisimme ensin baarissa ja sitten ottaisimme taksin takaisin Rodokseen. Ensinnäkin, auki olevaa baaria sai metsästää sika kauan, ennen kuin sellainen löytyi, ja sekin oli niin kummallinen, että meidän piti lähteä pois. Löysimme taksiaseman, ja hengailimme siinä reilut viisi minuuttia, mutta homma vaikutti niin epätoivoistelta että menimme viereiseen kahvilaan limuille. Sitten koitimme pysäytellä uudestaan takseja lennosta, mutta kaikki ajoivat ohi. Löysimme bussipysäkin ja ostimme automaatista liput – piti olla tasaraha, sillä automaatilla ei ollut antaa vaihtorahoja. Ostimme ne sitten lopulta pankkikortilla. Saimme liput, mutta bussia ei tullut, eikä missään ollut aikataulua koska sellainen tulisikaan. Lopulta yksi taksi ajoi pysäkille, vilkutteli valoja ja otti meidät kyytiin. Taksissa oli etupenkillä jo joku toinen kreikkalainen äijä, ja olimme varmoja, että meidät vietäisiin jonnekin kaatopaikalle ryöstettäväksi. Ukko kuitenkin heitettiin jonnekin kukkulan päällä olevalle hotellille, ja sitten kuski kysyi minne haluaisimme mennä. Pyysimme häntä ajamaan hotellille; matkalla hän löi yhtäkkiä jarrut tiskiin ja poimi kaksi yhtä epätoivoiselta näyttävää turistia kuin olimme itsekin olleet hetkeä aiemmin. Turistit olivat yhtä hämmentyneitä kuin mekin, kun autossa olikin jo valmiiksi jengiä. Pienen harhailun jälkeen taksikuski osasi kuitenkin hotellillemme, ja maksoi vain 15€. Emme antaneet tippiä, se tuntui hieman risoavan kuskia. Mutta tällaisesta keikasta...

Bussilippuautomaatti.

Autio taksiasema.

Hotellilla vaihdoimme häthätää uimakamat päälle, ja menimme rannalle. Vähän ehkä heikottikin sillä olimme tehneet melkoisen retken ja kävelyn ja kärsineet kuumasta, emmekä olleet syöneet mitään sitten aamiaisen. Uinti kuitenkin teki ihan hyvää.

Uimisen jälkeen kävimme kaupassa tekemässä juomatäydenniksiä. Sitten join sunnuntaina ostamanni Vergina-kaljan, ja kylläpä se olikin hyvää. Pp:lle oli hommattu ouzo-pullo, ja aloimme juopottelemaan parvekkeella seuraavaksi sitä. Samalla tein matkavakuutushakemusta aiemmin peruutetusta Pohjois-Makedonian matkastani, kylläpä siinäkin oli hermot koetuksella.

Klo 20.20 lähdimme illalliselle. Löysimme melko nopeasti ravintolakadulle, tällä kertaa ei ollut mitään suomi-huutelijoitakaan. Päädyimme Napoleon-ravintolaan, jonka sisäänheittäjänaisella oli helppo työ saada meidät ineen. Pp tilasi giouvetsin, minä tilasin porsasgyroksen. Kaikki tarjoilijat olivat mukavia ja palvelu nopeaa ja ruoka loistavaa. Kaupan päälle saimme pikarilliset ouzoa. Hintakin oli 40,40 tms, annoimme 45€. Loistava setti. Sitten vielä hotellille suihkuun ja blogaamaan.

Illalliskippola Napelon.

Gyros.

Pp:n giouvetsi.