883# Lefkas, 5

 3.7.2025, Thursday, +31, Clear, Vasiliki, Greece

Tänään meillä oli auto vuokrattuna klo 9 alkaen, joten aamiaiselle piti kiiruhtaa heti kahdeksan jälkeen. Olimme panneet merkille, että croissant-vati toimitettiin paikalle aika lailla klo 8.15 – sen jälkeen niitä ei tullut enää lisää, joten ajoitus oli kaiken a ja c.

Aamiainen syötiin hotellin uima-allasalueella.

Uima-allasalueen baari.

Auto oli liisattu Aurinkomatkojen appin kautta Broumis-autovuokraamosta. Se löytyi parin sadan metrin päästä hotellilta pääkadun varrelta. Nainen oli luovuttamassa autoa, paperit laadittiin nopeasti. Olimme molemmat kuskeja, joskin Pp sai kunnian toimia pääajurina. Auto maksoi 75€ / päivä, muita vakuutuksia meille ei koitettu myydä. Auto oli odottamassa ulkona; tutkimme sen nopeasti läpi. Muita ohjeita annettiin vain suurpiirteisesti; meidän pitäisi palauttaa auto hotellimme viereiselle parkkipaikalle, tankata tankki about samaan mitä se oli lähtiessä (puoli tankkia) yms neuvoja avainten palauttamisesta. Auto oli valkoinen Toyota Yaris – käsivaihteinen. Sellaisella emme olleet ajelleet vuosiin.

Automme.

Kävimme viemässä passit takaisin hotellille, jo sillä välin oli joku ukko tullut valittamaan, ettei hotellin pihaan saanut pysäköidä. Auton parkkiin saaminen oli vaikeaa näissä maissa. Lähdimme sitten ajelemaan kohti Vasilikia, jonne oli noin parinkymmenen kilometrin matka. Löysimme päätien helposti; se ohitti huvivenesataman ja lähti sitten kipuamaan serpentiinitietä ylös rinteeseen. Vielä tässä välin ajotie oli suht leveätä ja kohtalaisen kuntoistakin. Liikennettä oli jonkun verran ja nähtiin myös hurjia ohituksia.

Ohitimme Vasilikin ja jatkoimme kohti saaren eteläkärkeä jossa oli majakka jonka halusimme nähdä. Autossa ei ollut navigaattoria, vaan jouduimme luotsimaan puhelimen kartan avulla. Tie jyrkkeni, kapeni ja huonokuntoistui nopeasti. Välillä teki melkein pahaa katsella sitä meininkiä, mutta propsit Pp:lle kun sai ajettua niin mallikkaasti. Lopulta pääsimme kuitenkin Lefkadan saaren eteläisimpään niemenkärkeen, paikalla oli pari muuta autoa ja itävaltalainen moottoripyöräpariskunta. Vuonna 1890 valmistuneen majakan tsekkasimme ulkopuolelta nopeasti (sisätilaan ei päässyt), mutta puskien takaa lähti pieni polku vieläkin ulommaksi. Alkupuskat oli kustu ja paskottu täyteen matkailijoiden eritteistä, mutta sen jälkeen avautui aivan mielettömän hienot ja jyrkkäreunaiset maisemat. Kyllä mahanpohjasta sieppasi niin maan perusteellisesti. Niemeä kiersivät laivat, ja pääsimme pilaamaan turistien kuvat.

Ithakin saari.

Majakka.

Majakka toiselta suunnalta.

Liputus käynnissä.

Näkymä pohjoista kohti Lefkaksen eteläkärjestä.

Tähän loppui Lefkas. Kauempana Kefalonia.

Majakka oli rakennettu korkeammalle.

 

Turistivenho kuvaamassa meitä.

Kylläpä huimaakin.

Palasimme autolle, näimme vielä itävaltalaispariskunnan ja kehoitimme heitä käymään niemennokassa, mutta valittelivat kuumuutta. Sitä kyllä olikin, ja heillä vielä prätkätamineet, joten skippasivat maisemat, omapa oli häpeänsä. Meillä oli tietysti helpompaa kun pääsimme autoon ja löimme ilmastoinnin päälle.

Majakalta ei lähtenyt tie kuin yhteen suuntaan.

Seuraavaksi suunnistimme kohti Porto Katsikin rantaa, jossa ajattelimme uida pikaisesti. Pitkään pikkuteitä ajettuamme ja laskeuduttuamme vuorelta kapeita serpentiiniteitä meidät yhytti nuoret naisliikenneohjaajat, jotka sanoivat uimarantaparkin maksavan 10€. Sanoimme, ettemme aio maksaa sellaista ja virkailija neuvoi meitä tekemään uukkarin. Se oli helpommin sanottu kuin tehty. Lisäksi auton viat olivat alkaneet tulemaan enemmän esiin; kytkin vaikutti olevan vähän paskana ja lisäksi takaiskarit kolisi kuin poliisien housut. Pp siinä vähän tuntui hermostuvan, mutta pääsimme kuitenkin nousemaan takaisin vuorelle.

Tie Lefkaksen länsiosissa.

Pysähdyimme näköalapaikalle – tosin luulimme siinä olevan vain peruskahvilan ja tilasimme frappet ja vedet. Maisema avautui kuitenkin hulppeana ja jyrkkäreunaisena vuorenrinteenä, merivesi oli aivan uskomattoman näköistä. Se oli yksi kauneimmista paikoista jossa olen koskaan ollut. Arvosana ei voi olla mitään muuta kuin 5/5.

Tienvarsikahvila, jolle säkällä pysähdyimme.

Kahvilan terassi.

Terassilta avautui huikeat näkymät.

Siellä alhaalla ranta.

Kyllä täällä kelpasi frappea juoda.

Sitten ajoimme Dragano-nimiseen kylään jossa käännyimme oikealle ja ajoimme vuorten yli takaisin Vasilikiin. Kävimme hetkittäin 600 metrin korkeudessa, ja laskeduimme sieltä aika nopeasti. Vähän pelotti auton jarrujen kunto, miten kuumina ne mahtoivatkaan käydä. Saimme auton rannan läheisyyteen parkkiin. Vaihdoimme uikkarit auton suojissa ja painelimme sitten rannalle. Se oli suurikokoista kiveä, mutta itse ranta oli hienoa hiekkaa vaikka kuinka pitkälle, paljon parempi ranta mitä meillä Nidrissä. Kateeksi ihan käy. Purjelautailijoita oli paljon, tai ainakin niiden harjoittelijoita. Pp mittasi meriveden lämpötilaksi +28 astetta.

Puoli tuntia uimme, enemmänkin olisi kyllä viihtynyt mutta aurinkorasvauksemme oli vähän ohutta, joten emme uskaltaneet olla sen pidempään vedessä tähän aikaan päivästä (kello taisi olla puoli kaksi). Uinnin jälkeen menimme Utopia-nimiseen paikkaan lounaalle; Pp luotti toasteihin, minä otin hodarin, juomaksi otimme molemmat Ice Teat. Tippeineen maksoi 18€. Ne myi meille jätkä joka puhui mielestäni enemmän espanjaa kuin englantia, siitä oli vaikea saada selkoa. Koirakin tuotiin meidän pöydän viereen haukkumaan ja kuseksimaan, saatiin sitä vastapainoksi hieman silitelläkin.

Vessa oli vähän brutaali, Pp ei siellä uskaltatanut edes käydä mutta minun oli pakko. Palattiin sitten autolle ja vaihdoimme simmarit normaalivaatteisiin, ja lähdimme ajelemaan takaisin Nidriin. Sinne päästyämme menimme ensimmäiseksi tankkaamaan; ensimmäinen paikka oli vähän liian härö, mutta puolen kilometrin päässä oli Eko, joka vaikutti paremmalta paikalta. Vanha mummeli tuli tankkaamaan auton, otimme penssiiniä 20€:n edestä.

Sitten ajoimme hotellin viereiseen parkkiin. Vähän huilasimme huoneessa; emme jaksaneet enää kävellä rantaan asti mutta menimme hotellin uima-allasalueelle ja uimme melkoisen tovin.

Olimme muutama päivää aiemmin ostaneet Cair-kuohuviiniä, joten dokasimme sen sitten pois huoneessa. Parvekkeella oli liian kuuma, koska siihen paistoi aurinko tähän aikaan päivästä, mutta nostimme parvekemööpelit sisään. Hyvää oli juoma.

Kampai!

Hotellimme parvekkeet ilta-auringossa.

Illalliselle mennessä kävimme palauttamassa auton avaimet sovittuun paikkaan. Olimme suunnitelleet illallistavamme The Barrel -nimisessä kippolassa, mutta ruokalistan nähtyämme (niitä ei ollut jostain syystä netissä) totesimme paikan olevan huono. Toisessakin paikassa meille esiteltiin burgundin pataa kreikkalaisena ruokana, joten se riitti meidät vakuuttumaan siitä, että oli parempi skipata sekin paikka. Illalliskippolaksi valikoitui lopulta Linda. Siellä oli kaksi naistarjoilijaa, sopivan ujoja. Safkan tuomisessa kesti liki 50 minuuttia, mutta kun se lopulta tuli niin hyvää oli. Pp otti jälleen kerran kleftikon – se oli täysin erilainen kuin muilla kerroilla – ja minä otin pastitsion. Oma ruokani paljastui parhaimmaksi mitä olin tällä reissulla syönyt. Leipää tilasimme myös, sekin oli itse tehtyä. Juotavaksi kalja ja rosé-viini sekä 1,5 litran leka vettä, jonka lopun otimme mukaan.

Illallisravintolamme Linda.

Pastitsio.

Pp:n kleftiko.

Kävelimme sitten hetken vielä kylillä. Aika oli loppumassa emmekä olleet ostaneet mitään tuliaisia tahi postikortteja, se vähän häiritsi jo mieltä. Päivä itsessään oli kyllä onnistunut - paras päivä tällä reissulla.

Kissepesue.