830# Junamuseo

 7.7.2024, Sunday, +19, Partly cloudy, Hyvinkää

Porukat olivat käyneet aiemmin Hyvinkäällä Suomen Rautatiemuseossa, ja kehuneet paikkaa vuolaasti, joten paikka oli ollut bongattavien museoiden listalla siitä saakka kun Pp:n kanssa hommasimme Museokortin helmikuussa. Nyt saimme sen joten kuten allokoitua kalentereihimme. Sade oli siirtänyt visiitin lauantailta sunnuntaille, ja hyvä oli ettemme luopuneet asiasta jo sunnuntainkin suhteen. Lopulta kuitenkin sateinen sää teki sijaa paremmille keleille ja lähdimme tekemään muutaman tunnin pikareissun Hyvinkäälle.

Pp:n luota ei kestänyt matka motaria pitkin kuin puolisen tuntia. Olin ollut vuonna 2008 töissä Hyvinkäällä, ja aika hyvin paikat palautuivat mieleen. Olin kulkenut museonkin ohi aikoinani päivittäin mennen tullen, mutta siltikään en ollut kiinnittänyt asiaan huomiota toisin kuin esimerkiksi viereiseen kauppaan jonka asiakkaan tuli monta kertaa oltua. Navigaattorikin neuvoi meitä hieman pieleen; osoitteena oli Hyvinkäänkatu 9, mutta se meni nelisensataa metriä liikaa keskustaan. Onneksi kuitenkin bongasimme paikan muutenkin.

Suomen Rautatiemuseon julkifasadi.

Olin ajatellut paikan olevan jonkunlainen yleisömagneetti erityisesti näin kesäsunnuntaina, mutta pienehköllä parkkipaikalla tilaa riitti yllin kyllin. Lipunmyyntiinkään ei ollut jonoa. Olisikohan lippu maksanut 10€ / aikuinen, mutta meillä oli tosiaan museokortit. Tämä olikin jo kahdeksas museokäynti tähän alle viiteen kuukauteen.

 

Vanhoja kylttejä lipunmyynnissä.

Lipunmyynnin takaa paljastui ovi, jonka jälkeen paljastui ensimmäinen näyttelyhalleista. Heti vastaan tulivat valtavan kokoiset vanhat veturit ja vaunut. Ne olivat massiivisia rautamöhkäleitä, mutta hienoja kuin mitkä. En totta puhuakseni osannut edes odottaa semmoista näkyä, ajattelin sellaisia vetureita olleen korkeintaan Ameriikoissa joskus 1800-luvulta. Vanhimmat veturit olivat tosiaan noilta ajoilta täälläkin. Lisäksi oli myös hienoja junanvaunuja, joilla oli matkustellut entisaikojen ns. parempi väki (keisarinnat yms). Sisään vaunuihin ei päässyt (mainitsivat, että valo pilaisi ne, mutta eiköhän kuluminen ja ilkivalta ollut oikeampi syy), mikä oli toki harmi. Lisäksi ikkunoita yms ei oltu uskallettu pestä, ja muutenkin kuvaaminen ikkunoiden läpi aiheutti ikäviä heijastumia yms. Erittäin vaikuttava paikka silti.

Ensimmäinen sali.

Vanhoissa vetureissa oli sitä jotain.

Uudempi lokomotiivi.

Lättähattu.

Paremman väen vaunu.

Keisarinnan vaunua sisältä.

Vaunu rahvaalle.

Sikaosasto.

Kippolavaunu.

Ravintolavaunu sisältä ikävine heijastuineen.

Rata-autokin päässyt museoon.

Avopeli.

Lipunmyynnin toisella puolen oli lisää vetureita. Yhden veturin allekin pääsi menemään. Veturi oli ollut niin rasvassa, että vieläkin se vähän tiputteli öljyä menemään. Mietimme, voisiko osa vetureista olla jopa ajokunnossa, kun niitä oli sen verran hyvin pidetty (olivat lisäksi kiskoilla, eli teoriassa ne saataisiin siirrettyä ulos, joskin talo näytti rakennetun näiden veturien ympärille).

Lisää vetureita toisella puolen.

Rasvamonttuun pääsi katsomaan veturin pohjaa.

Merkkituote.

Veturin kyljestä ei kannattanut ottaa huikkaa.

Karjapuskuri.

Mikä lie apuajoneuvo.

Tunnistettava pienoismalli Pasilan vanhasta asemasta.

Museon ulkopuolella kävimme katsomassa vielä vanhan 1800-luvulta peräisin olevan Hyvinkään aseman (joka oli ollut ennen asemana Hanko-Hyvinkää-välillä). Sekin oli ihan mielenkiintoinen ajan patinoima rakennus. Aikoinaan aseman ollessa käytössä hienostoluokan muijien ei katsottu soveliaaksi liikkua yksikseen junissa / juna-asemilla, mutta täällä oli oikein heille omistettu oma odotushuone.

Hyvinkään vanha juna-asema.

Asema sisältä.

Lipunmyyntiluukku.

Naisten odotussali.

Istuskelimme hetken puistoalueella, jossa kiemurteli myös kakarille suunnattu pieni puistojuna. Me emme siihen tietenkään kehdanneet mennä, mutta kävimme vielä katsomassa kasarmin joka oli aiemmin toiminut rautatieläisten asuinrakennuksena. Täällä oli sitten sellaista sekalaista kamaa ihmeteltävänä, rautatieläisten työvaatteita, opastintauluja, kylttejä ja kaiken lisäksi aikataulukirja vuodelta 1997, jota muistan itsekin käyttäneeni (joistan syystä en löytänyt enää ottamaani kuvaa).

Pienoisjuna.

"Junatalli".

Vanha opastintaulu.

Vanha kieltotaulu.

Ulkona oli vielä junanvaunuja joilla ei oltu katsottu olevan sellaista historiallista arvoa, että ne olisi pitänyt saada säiden armoilta suojaan. Siellä oli myös muutama uudempi vaunu, niitä sellaisia sinisiä joissa itsekin tuli aikoinaan matkustettua paljon ja yksi vaunuista oli väritykseltään "vihreä", sen täytyi olla jo tämän vuosituhannen puolelta. Raidekiskoja, -pölkkejä ja -leveyksiä esiteltiin myös. Lopuksi poikkesimme vielä museokauppaan, josta ostin riistohintaisen jääkaappimagneetin (ihma kyllä, Pp ei löytänyt ostettavaa), ennen kuin palasimme takaisin autolle ja kohti kotia.

Raideleveyksiä.

Ratapölkkyjä.

Erilaisia kiskotyyppejä.

Vaunu ulkona.

Lisää vaunuja.

Vaunuja kääntöraiteella.

Uudempiakin vaunuja oli.

Pienoismalli Rautatiemuseosta.

Hyvä kohde oli tämä, ja yllätyin kyllä miten hienoa kamaa tänne oli saatu kasattua - ja ihme ettei niitä oltu tuhottu / sulatettu uusiokäyttöön. Vähän nyt tietysti harmitti kun ei päässyt käymään yhdessäkään veturissa / vaunussa sisällä, joten siitä lähti yksi piste, mutta muuten arvosana 4/5. Oikein hyvä.

829# Kotka

 29.6.-30.6.2024, +21, Breezy, Kotka

Letti oli kasvanut kuin varkain taas 2,5 kuukautta, joten oli aika pistää fleda minttiin. Maakuntaparturihaastetta siis kehiin, vaikkei olisi millään jaksanut. Pitkän vetkuttelun jälkeen päätin lähteä bongaamaan Kymenlaakson; sattumalta kysyin porukoita huvittaisiko heitä lähteä mukaan pienelle kesäretkelle ja kyllähän he matkakaveriksi lähtivät. En muista, että olisin käynyt Kotkassa koskaan aikaisemmin. Hotellin olin buukannut muutamaa päivää aikaisemmin Sokos Hotelli Seurahuoneesta, ja parturin jälleen Hairlekiinistä. Taisi olla jo kolmas kerta.

Matkaan lauantaina klo 11.30. Paljon helpotti kun ei tarvinnut kyytiä tällä kertaa ihmetellä, kun porukoiden autolla mentiin. Minä hoidin ajopuolen. Heti alkumatkasta nähtiin pahahko kolari, joku oli rampissa onnistunut ajamaan autonsa katolleen, toivottavasti ei ollut käynyt hullusti. Liikennettä oli Porvooseen asti runsaasti, jonne monet varmaan tekivät päiväreissuja näin aurinkoisena kesälauantaina. Sen jälkeen tiekin hiljeni. Kotkaan johti moottoritie, joten tuo reilun 140 kilometrin matka ei kauaa kestänyt. Pyhtään ABC:llä pysähdyttiin syömässä patongit ja crossantit, muutenkin oli pakko päästä tässä vaiheessa vessaan.

Pysähdyspaikasta ei ollut enää pitkä matka perille, joskin Kotka oli hieman syrjässä itse moottoritiestä. Pian kuitenkin tuli meri näkyviin. Ajoimme auton toriparkkiin, siitä piti vielä tähän aikaan muutama raha maksaa. Torilla olikin säpinää, siinä esiintyi jonkunlainen bändi, joka soitti Myrskyluodon Maijan tunteella ja hyvin. Bändejä näytti soittavan koko päivän, joten ehkä täällä oli jopa jonkunlainen häppeninki-meininki. Ukkoa ei tuntunut bändit ja Myrskyluodon Maijat kiinnostavan, vaan joudutti meitä hermostuneena eteäpäin.

Torilla piisasi väkeä.

Hyvin skulasi bändi Myrskyluodon Maijaa.

Parturini Hairlekiini oli torin vieressä olevassa Pasaati-ostoskeskuksessa. Se olikin melko iso kauppakeskus, monessa eri kerroksessa ja kesti hetken ennen kuin löysin parturin. Mulla oli aika klo 14, menin kysymään jo 8 vaille, että pääsiskös jo ineen. Se sopi parturille, joka oli jäämässä muutenkin tänään lomille. Ehkä siksi oli hieman hätäinen (jätti esim. letin pesemättä, mikä olisi kuulunut hintaan, vaam eipä tuo haitannut mitään), mutta ihan hyvään lopputulokseen päädyttiin. Hinta oli 36€. Pankkikortti alkoi kyselemään pin-koodia (miten musta tuntuu, että se kysyy sitä usein) ja jostain syystä menin ihan lukkoon ja unohdin koko koodin. Onneksi olin laittanut sen puhelimeen jemmaan ja sain lopulta maksettua parturoinnin.

Pasaati-ostari torin kupeessa.

Hairlekiini-parturi.

Sitten hotellille. Seurahuone oli keskeisellä paikalla, kivennakkauksen päästä Pasaatista. Jätimme auton hotellin eteen parkkiin siksi aikaa kun menimme tekemään check innin (jossa se olikin sitten koko yön, sillä paikka parkkihallista olisi maksanut viisinkertaisesti). Jonkun aikaa piti jonotella kun oli tietysti monta muutakin sisäänkirjautujaa tähän aikaan. Mulle lohkesi huone vitoskerroksesta, porukoille kutosesta. Perushuone, mutta siisti, ilmastointi toimi ja bedlinensit ja telkkari vaikuttivat esimerkillisiltä.

Sokos-hotelli Seurahuone.

Meriteemainen hotellikäytävä.

Ilmastoitu perushuone.

Siisti kylppäri.

Miksi saan aina tällaisen ikkunanäkymän??

Asettauduttuamme taloksi ja hetken aikaa rauhoituttuamme lähdimme mutsin kanssa Sapokan vesipuistoon, minne oli kiertoreittiä pisin noin 1,5 km:n matka. Ukko ei enää jaksanut niin paljoa kävellä, joten hän jäi hotellille. Mude sen sijaan paineli reippaasti. Sää oli aurinkoinen, mutta tuuli melko navakasti ja meren lähellä kun oltiin niin ei ollut mikään kauhean lämmin keli. Vesipuisto (se ei siis ollut mikään Serenan tapainen, vaan sellainen puisto-puistoalue) oli aika hieno lampineen, vesiputouksineen ja hyljepatsaineen (jota mude luuli uimaan menneen kultaisennoutajan pääksi :D). Putous haisi hieman Itämerelle; mietin, miten vesi oli saatu ohjattua merestä ylös 20 metrin korkeuteen. Alhaalla lammessa puolestaan polski aikamoisia vonkaleita. Puiston vieressä oli Arto Tolsa Areena, jossa oli möykästä päätellen potkis-peli menossa (vastustajanaan PK-35).

Mikä lie metallimöhkäle veistospromenadilla.

Portti Sapokan vesipuistoon.

Patsastelua.

Siistiä oli.

Merenpoukama.

Joku otti lepiä lavalla.

Kivi muistutti missä ollaan.

Vesputtous.

Vesiputous sivuprofiilina.

Taitaa vielä hävitä Islannille...

Näkymä huipulta.

Minkkipatsas ja kääntyvä hylkeen pää merellä.

Mitä lie kissekaloja?

Menimme satamaan; meidän teki mieli lonkeroa, joten pistäydyimme kuin tarjottimella olevaan Tulikukko-kippolaan. Hirvittävän pitkä jono tiskille, jossa myyjä ja tarjoilija pakersivat väsyneen mutta ahkeran näköisinä menemään. Menimme juomaan lierot terassille, onneksi kova tuuli kävi talon takaata eikä osunut meidän istumapaikoille. Muuten oli aika siivoton paikka, ja ahmatit lokit ja varpuset mylläsivät paikkoja vielä lisää. Ihan muksa siinä oli kuitenkin istuskella. Ihmettelimme kippolan takaata kohoavaa sahanpuruvuorta. Se näytti aivan siltä kuin isot hiekkadyynit olisivat vallanneet satama-alueen. Joku vääräleuka oli sinne laittanut jopa tekopalmut ja -kamelit tehostaakseen mielikuvaa. Kysyimme myöhemmin paikalliselta asiaa, oli kuulemma tosiaan jonkun sahan tekeleitä.

Venesatama.

Tulikukon terassi.

Kippis!

Meitä kummastuttanut "päänsisältö".

Palasimme hotellille päin, matkalla joku pariskunta moikkasi meitä pirteästi. Vastasimme tervehdykseen yhtä rempseästi, mutta jäi kyllä vaivaamaan keitä he oikein olivat. Mä poikkesin vielä Pasaatiin hakemaan kaupasta sipsejä ja juotavaa hotellihuoneeseen. Pitkät jonot, vähän kassoja ja kaikki asiakkaat tuntuivat olevan juoppoja ja kalluja, mutta myyjä pakkasi ostokseni muovikassiin, siitä tulee aina hyvälle mielelle.

Muraali.

Capitoliumin susi Pasaati-versiona?

Hotellilla tunnin lepo; ukko oli buukannut meille illalliskippolan hotellin ravintolasta. Saimme pöydän oikein ikkunan vierestä. Tein kaikkeni etten päätyisi tällä kertaa junttiburgeriin, joten tilasin grillipihvin, mude otti kanaa ja faija bouillabaissen. Ruuassani oli pikkelöity sipuli, ja pihvi oli liian kypsä, joten siitä miinusta, mutta maku oli hyvä ja hapokkuus ennen kaikkea. Lisäksi maku parani syödessä mikä on aina hyvän ruuan merkki. Arvosana 4/5. Jälkkäriksi jäätelö.

Illallista.

Jäde jälkkäri.

Ukolla oli vaikeuksia maksaa laskua joten se ohjattiin minulle, ja tämän ylimääräisen numeron takia ei ollut hoksottimet kohdillaan minullakaan. Syönnin jälkeen porukat painelivat hotellihuoneeseen, minä lähdin vielä vähän kävelylle kylille. Torilla katselin hetken esiintyvää bändiä, mutta ei ollut läheskään yhtä hyvä mikä iltapäivän ensimmäinen orkesteri oli ollut. Aloin kelaamaan sitä laskua, miten se niin helkkaristi maksoikin ja huomasin, että olivat ukottaneet 24€ liikaa. Menin kippolaan takaisin kuuntelemaan meriselitykset, ja antoivat sitten liikaa laskutetut fyrkat käteen. Sellainen on tietysti aina vähän kiusallinen virhe, joka jätti ikävän maun paikasta.

Huoneessa kävin suihkussa ja katselin sitten Harald Baldrin videoita kunnes nukahdin. Heräsin pikkutunneilla kun valot ja telkkari olivat päällä. Aina sama juttu. Vessassakin piti käydä muutaman kerran ja nukuin huonosti kaiken kaikkiaan, vaikka huoneen lämpötila oli sopiva ja sänkykin hyvä. Mitä lähemmäksi herätys tuli sitä paremmin alkoi nukuttamaan. Puoli yhdeksän jälkeen nousin, suihku hieman piristi. 

 

Puoli kymmeneltä hakemaan porukat ja menimme tarkistamaan aamiaistarjonnan. Väkeä oli tietysti runsaasti eikä yhtään vapaata pöytää vapaana vaan jouduimme änkeämään tuntemattoman pariskunnan kanssa samaan pöytään. Aivan käsittämättömiä yskiä ja plunssia tuntui taas olevan kaikilla. Eikö ihmiset tosiaan syö vitamiineja ja pese käsiään, vai miten hemmetissä ne voivat aina olla kipeinä?? Aamiainen oli kuitenkin laadultaan hyvä niin kuin Sokos-hotelleissa usein on. Ukko ei ollut löytänyt puuroa joten hän ei varmaankaan täysiä pisteitä antanut, mutta minulta tulee 4/5.

Aamiaisen jälkeen tunnin uusiounet, sitten kamat kasaan ja tekemään check out. Auto oli selvinnyt yön parkissa hienosti, joskin räpylöiden jäljet pölyisellä katolla kertoivat lokkien pitäneen sitä lepopaikkanaan. Ajoimme ensiksi Vellamoon, merimuseoon. Sinne pääsi museokortilla, jollaiset meillä faijan kanssa oli, mutsilla ei sellaista jostain syystä löytynyt. Tänne piti ostaa itse asiassa kaksi pääsylippua, toinen museoon ja toinen ulkopuolella oleviin laivoihin.  Ensiksi kävimme kahdessa kerroksessa olevan merimuseon läpi, se oli jonkunlainen joskin yläkerta liian pimeä kuvattavaksi. "Hienoin" tavara oli ehkä Estoniasta saatu pelastusrengas. Alakerrassa oli olympiaurheilijoiden purjeveneitä ja muita paatteja, sekä meripelastajien venesimulaattori; kokeilin sitä, mutta pelastettavalleni kävi hullusti annetussa kolmen minuutin aikaikkunassa. 

 

Satama Areena.

Merikeskus Vellamo.

Kippoja.

Estonian pelastusrengas.

Pimeän salin näyttely.

Simulaattori.

Ulkona olevat laivat olivat sen sijaan hienot, joskaan emme löytäneet niistä kuin kaksi - Kemi-majakkalaivan ja jäänmurtaja Tarmon (niitä piti olla kolme mutta missasimme jostain syystä viimeisen). Ukko jätti huonokoipisena tämän väliin, ja hyvä olikin kun siellä oli kiivettävää yms. Tarmo erityisesti oli hieno, kun pääsi ihan pohjille konehuoneisiin asti. Laivoille arvosana 5/5, museolle 3/5.

Majakkalaiva Kemi.

Miten nämä ohjaamot ovat niin kummallisia?

Tarmo.

Etukansi oli sodissa pommitettu mäsäksi, sittemmin korjattu.

Ulko-ohjaamo.

Jyrkkiä ja kapeita rappusia.

Alhaalla konehuoneessa.

Paremman väen ruokailutilat.

Rahvaan ruokailutila.

Parit teekattilat.

Aikansa aivopesua.

Puretut wc-tilat.

Lähdimme sitten ajelemaan kotia kohti. Tauon pidimme Pernajan Kuninkaantien ABC:llä, jossa olikin helkkaristi väkeä. Tilasimme automaatista Hesburgerista safkat, niitä sai tovin jonotella. Porvoon jälkeen oli taas liikennettä enemmän, mutta selvisimme hyvin takaisin kotiin.

Parasta Hesessä on ranut sinapilla <3

* * * *

Kokonaisarvosana 3/5. Kotka oli ihan mukava kesäkaupunki, Sapokan vesipuisto oli hieno ja Vellamo-museokin näkemisen arvoinen. Parturi onnistui, hotellihuone oli ok. Ukon kanssa retkeillessä on aina hökälöintiä riittämiin luvassa, sekään ei pettänyt tälläkään kertaa.