keskiviikko 13. syyskuuta 2017

541# Luettua ja katsottua, 10

1. Haruki Murakami - Värittömän miehen vaellusvuodet (kirja)

Suhtauduin kirjaan pienellä varauksella, japanilaisista elokuvista ja kirjoista kun ei aina etukäteen tiedä. Värikästä kieltä värittömästä japanilaisesta miehestä, joka lähti vuosien jälkeen selvittämään vanhan kaveripiirinsä kuulumisia, aina Suomeen saakka. Juoni oli aika tylsä, eikä heppu tuntunut pääsevän millään Suomeen saakka, yli 200 sivua kirja junnasi paikoillaan. Arvosanaksi lähtee 3/5.

























2. William Golding - Kärpästen herra (kirja)

Tämä teos voitiinpa melkein laskea jo jonkinlaiseksi klassikoksi. Kirjailijakin oli joskus pokannut Nobelit pois kuleksimasta, joten ennakko-odotukset tätä kohtaan olivat vähän suuremmat. Joukko englantilaisia poikia joutuu autiolle saarelle ja miten homma lähtee sitten hanskoista ja ihmisen raadollisuus tulee eteen. Vähän niin kuin mitä tapahtuisi jos anarkismi ottaisi vallan. Ei mikään hassumpi tekele, vaikka taisi olla vähän kopsittu Korallisaaresta? Annan 4/5.

























3. Olavi Ruitlane - Nainen (kirja)

Jotain mökkilukemista piti nopeasti saada joten tämä tarttui kirjastosta mukaan. Perusteet valinnalle olivat suht ohut kirja (133 sivua) ja toisekseen, enpähän ole koskaan aiemmin lukenut virolaisen kirjailijan tuotoksia. Positiivinen yllätys oli tämä, ihan hauska tarina runoilijamiehen naisseikkailuista. Omintakeisuuttakin löytyi, vaikken ihan ymmärtänytkään, miksi kirjan kaikki pronominit piti lihavoida. 4/5.

























4. John Boorman - Syvä joki (elokuva)

1970-luvun jännitysfilmi miesnelikosta, joka lähti Ameriikan takamaille kanoottiretkelle. Kesken matkaa reissu muuttui kuitenkin sangen ikäväksi kun joukkion yhytti hillbilly-kaksikko, ja homma meni kiusaamisen puolelle. Kyllä tämän nyt kerran katsoi, eikä homokohtauksesta huolimatta painajaisia tullut. 3/5.

























5. Ahmad Khalid Tawfiq - Utopia (kirja)

Jos olisin tiennyt tämän kirjaluokituksen scifiksi, niin olisin jättänyt väliin, mutta kuten Olavi Ruitlanekin tapauksessa, päädyin valintaan sillä perusteella etten ole koskaan lukenut egyptiläisen kirjailijan tuotoksia. Itse asiassa, en edes arabikirjailijan. Periaatteessa Utopia kertoo kahden eri yhteiskunnan välisestä erosta, ja on kaiketi luokiteltavissa jonkinlaiseksi seikkailukirjaksikin, mutta minusta tämä oli hyvin vastenmielinen tarina sankarista, joka raiskasi naiset ja tappoi auttajansa. Ehkä sellainen vetoaa johonkuhun mutta minun kohdallani taisi olla ns. kulttuurierot vähän liikaa. Sinällänsä ihan taidokasta tekstiä, joten kai tästä täytyy 3/5 antaa.

























6. Slavenka Drakulic - Eivät tekisi pahaa kärpäsellekään (kirja)

Piti vähän perehtyä aiheeseen Jugoslavian sota, kun kerran tuli tuolla päin maailmaa käytyä. Kirjassa oli kuvattuna eri sotarikollisten tekemiä rikoksia ja tuomioita. Käsittämätöntä meininkiä, miten ensin oltiin sovussa, sitten tavallisilta vaikuttavat ihmiset syyllistyivät mielenvikaisiin raakuuksiin ja sodan loputtua heidät tungettiin samaan vankilaan - jossa olivat taas sulassa sovussa keskenään etnisestä taustasta huolimatta. Huojentavaa oli, että sotarikolliset sentään tuomittiin - toisin kuin esimerkiksi täällä meillä Suomessa, jossa isis-taistelijat otetaan vastaan tarjoamalla näille ohituskaistaa asuntojonoihin ja yhteiskunnan palveluihin.

























7. Oliver Stone - Savior (elokuva)

Tämä mutsin elokuvakokoelmista löytynyt leffa oli minulle aivan nevari, mutta koska tällä hetkellä Jugoslavian sotahommat kiinnostaa, niin pakkohan tämä oli lainata. Elokuva kertoi amerikkalaisesta palkkasotilaasta, joka oli katkeroittanut sydämensä siihen malliin, että päätti lähteä ammuskelemaan mihin tahansa sotatantereelle ja päätyi sitten serbijoukkoihin. Lopulta sai kostonhimonsa täytettyä ja muuttui hyvikseksi. Varsin epälooginen ja epäuskottava kertomus kaiken kaikkiaan. Oliver Stonelta löytyy kyllä parempiakin sotaleffoja. Omituiset kasvonpiireet omaava päänäyttelijä Dennis Quaid ei myöskään vakuuttanut. Arvosana 2/5.

























8. Sarianna Vaara - Huomenkellotyttä (kirja)

Kirjastossa etsin jotain pikaista luettavaa mökkiviikonloppua varten. Teoksen kummallinen nimi kiinnitti huomioni ja koska en löytänyt mitään parempaakaan, päädyin tähän valintaan. Oletin sen olevan jonkinlainen teinityttöjen kirja (eikä ole poissuljettua etteikö se sitä olisi myös ollut), mutta yllätyksekseni kirja oli todella hyvä. Kirja kertoi tyttären ja mielisairaan äidin suhteesta, oli kuin jonkinlainen kasvutarina molemmille. Hyvin kirjoitettu tarina kaiken kaikkiaan, luki nopeasti. Tästä ei voi antaa kuin 5/5. Miksen ole kuullut tällaisesta kirjailijasta koskaan aiemmin? Kirja oli kirjailijan esikoisteos, jonka hän oli tehnyt vasta 52-vuotiaana.

























9. David Attwood - Shot through the heart (elokuva) 

Lisää elokuvia Jugoslavian sotaan liittyen, tällä kertaa vähän parempi yritys kuin Oliver Stonelta. Mutta, se suurin epäkohta tietysti on, kun jugoslavit juttelevat keskenäänkin englantia. Vieläpä hieman murtaen, ehkä sen olisi tarkoitus tuoda autenttista tunnelmaa? Siinä kuitenkin epäonnistutaan. Muuten ihan kohtalainen leffa 90-luvun lopusta, kun sodan muistot ovat vielä tuoreessa muistissa. Ohjaaja ja näyttelijät (Linus Roache, Vincent Perez) ihan nevareita. Juoni kertoo kaveruksista, joista toinen on serbi ja toinen bosnialainen ja sodan tullen kaveruus saa väistyä kansallismielisyyden tieltä. Järjetöntä, surullista. 3½/5.

























10. Taneli Mustonen - Bodom (elokuva)

Tiesin tämän jo etukäteen surkeaksi, mutta koska Bodom kiinnostaa aiheena niin pakkohan tämä oli katsoa kun kerran telkasta tuli. Elokuvassa neljä nuorta lähti telttaretkelle, joka sitten kääntyi verilöylyksi. Voi hyvät hyssykät miten surkea leffa on osattu edes tehdä, Perjantai 13-elokuvatkin ovat tämän rinnalla oscar-kamaa. Onko sallittua antaa 0/5? Koska 1/5 on ehdottomasti liikaa.

























11.Fernando Meirelles - 360 (elokuva)

Telkkarista tuli tämäkin elokuva, jota jäin vahingossa katsomaan. Setti erilaisista ihmistä, joilla kaikilla tuntui menevän huonosti. Koko elokuvan ajan odotti, miten henkilöiden tarinat nivoutuvat lopulta yhteen, mutta ei näin kaikkien osalta kuitenkaan käynyt. Ei tämä kuitenkaan huono leffa ollut, jotenkin pidin tästä. Annetaan 4/5.











2 kommenttia:

  1. Sinähän nyt oot innostunut lukemaan! Olikos tuo Murakamin teos se, jossa poikettiin Hämeenlinnassakin?

    VastaaPoista