lauantai 29. huhtikuuta 2017

517# Kanada, 1

14.4.2017, Friday, +3, Partly cloudy, Reykjavik, Iceland


Kanadaan.

Pääsiäisen kunniaksi oltiin päätetty tehdä porukoiden kanssa omatoimimatka Kanadaan, Torontoon. Matka oli pitkä ja aikaerokin helkkarinmoinen eikä aikaa perilläoloon jäänyt kauheasti, vaikka olinkin ottanut pari lisäpäivää vapaaksi pääsiäsen jälkeen. Lennot olimme buukanneet Icelandairilta, joten jouduimme tekemään välilaskun ja koneenvaihdon Reykjavikissa. Kanadaan vaadittiin etukäteen tekemään eTA-ilmoitus; senkin olimme muden kanssa sössineet ja menneet retkuun ja maksaneet tuosta lähemmäs 100$ / naama, vaikka oikea hinta olisi ollut 7$. Varokaa siis ukottajia ja tehkää hakemus oikeassa paikassa. Toinen asia minkä jatkon kannalta opin rahanvaihtoon liittyen, että kannattaa tehdä etukäteisvaraus epätasaisesta summasta (käytän Forexia ja siellä voi tehdä etukäteistilauksen). Nyt olin asettanut vaihdettavan rahasumman tasan tonniksi, vaikka olisi ollut järkevämpää vaihdattaa esim. $999. Tällöin olisi saanut muutaman pienemmänkin rahan. Tippikulttuuri kun on, niin ei ole ensimmäiseksi maahan päästyään kiva antaa laukkupojalle 20 taalan tippiä.

Kello 13 lähdimme porukoilta taksilla kentälle. Kuskina oli neuvostoliittolaismies, mielestäni tuoksahti hieman viinalle ja aluksi mietin tuleeko ajamisesta mitään kun kyseli neuvoja miten lentokentälle ajetaan. Lisäksi rämppäsi koko ajan radiota ja puhelinta. Kyllä se sitten lopulta ihan ok kyyti oli.

Oli pitkäperjantai, eikä kentällä ollut tähän aikaa päivästä juuri väkeä, en ole koskaan nähnyt sitä niin hiljaisena. Olimme tehneet check innin Icelandairin nettisivulla jo edellisenä päivänä, mutta kamat piti tietysti viedä baggage dropiin. Turvatarkastukseen ei ollut yhtään jonoa ja sen selvitimme nopeasti. Ukko joutui tosin pyyhkäisytestiin. Sitten menimme gate 27:n luona olevan baarin yläkertaan, jossa tilasimme kaikki pulled pork-hampurilaiset, juomaksi otin oluen. Mun mielestä hyvä safka, ukon mielestä pelkkää roskaa.

Lentokentän ravintelissa.
Pulled pork purilainen.

Kävin WH Smithissä - iloikseni sellaisia on tullut lentokentälle muutamiakin kappaleita ja muutenkin kansainvälisen tuntuinen atmosfääri - ostamassa pienen sipsipussin näyttääkseni mutsille, miten se pullistuu yläilmoissa ilmanpaineen vuoksi. Sen jälkeen koitimme päästä Oak Barreliin, mutta se oli ääriään myöten täynnä, joten menimme ykkösterminaalin puolelle. Otin juomaksi Anna-skumpan, ihan ok. Sitten vessoihin ja sieltä portille 18, josta koneemme lähti. Boardaus olikin jo käynnissä. Paikkamme olivat rivillä 20. Lento lähti onneksi ajallaan, sillä meillä ei ollut Reykjavikissa kuin tunti vaihtoaikaa, ja kentällä oli odotettavissa passintarkastus. Alkajaisiksi kuulutettiin, että eräällä matkustajalla on niin kova pähkinäallergia, että saa kohtauksen jos joku syö lentokoneessa pähkinöitä, joten henkilökunta pyysi pitämään oravanruuat pusseissa. Aika hurja olisi sellainenkin allergia.

Skumppa.

Lentoon ei kuulunut mitään ilmaistarjottavaa, mutta tilasin 1 oluen ja yhden viinin. Koneessa eivät hyväksyneet kuin Islannin rahaa, joten piti maksaa luottokortilla ymmärtämättä edes paljonko juomat oikeasti maksoivat. Lento kesti sen 3,5 tuntia, ja aika helpolla meni tämä ensimmäinen pätkä, vaikka vessoihin saikin jonottaa tolkuttoman kauan. Lisäksi tapahtui semmonen töppi, että menin vessaan vaikka siellä oli jo joku äijä housut kintuissa. Sadattelin äijää, miksei voi lukita ovea, mutta kun vuoroni sitten tuli niin mulle kävi samalla lailla. Kesken toimituksen joku mummeli tuli sisään, vaikka olin lukinnut satavarmasti oven, ja valotkin syttyivät. Koitin sitten kyllä selittää mummolle, että lukko on särki.

Gullia naamariin.
Talvea piisasi.

Pikainen vaihto kentällä, vessassa ehdittiin juuri ja juuri käymään ja ukko osti tax freestä jonkun pienen eväsputelin. Passintarkastukseen jouduttiin, mutta ei onneksi tarvinnut mennä erikseen turvatarkastukseen. Virkailija osasi suomea, sanoi virheettömästi "minne olet menossa".

Toronton kone oli samanlainen pieni lennokki kuin Helsinki - Reykjavik -välilläkin. Paikkamme olivat rivillä 19. Vartin verran oli kone myöhässä. Sama menu oli tälläkin lennolla, otin pari viiniä ja jonkun baquette + Pringles -setin. Tässä vaiheessa muistin myös Hesan kentältä ostamani sipsipussin, mutta pettymyksekseni se ei ollut paisunut juurikaan. Söimme nekin sipsit pois kuleksimasta. Saimme täytettäväksi myös tullilapun (custom form). Siinä ohjeistettiin täyttämään yksi lomake / perhe, mutta täytimme kuitenkin kaksi koska kotiosoitteemme olivat tietenkin eri. Kolmen tunnin jälkeen alkoi persii jo puutumaan, vaikka oli vielä toinen samanlainen vetäsy edessä. Ei siinä sitten auttanut kuin vietellä tylsyyttä. Onneksi toinen tarjoilukierroskin tuli, joskin päätä jomotti jo siihen malliin että oli pakko ottaa Appelsin-soodaa Buranan kera. Loppumatka meni jo minuutteja laskiessa.

Jännä.
Custom form. Mut täähän on ranskaks?

Laskeuduimme vähän ennen klo 19 paikallista aikaa. Aikaero oli 7 tuntia Suomea jäljessä. Vähän väsymys jo painoikin, mutta toisaalta sitä hieman piristyi kun pääsi liikkeelle. Heti kun koneesta astui ulos käytävälle, oli ensimmäinen passintarkastus ennen kuin päästettiin edes etenemään terminaalirakennukseen. Melko isolta tuntuva lentokenttä, terminaalejakin oli useita. Meidän lento tuli terminaaliin kolme.

Menimme aluksi väärään passijonoon, mutta onneksi huomasimme asian itse, kun samassa jonossa oli vain Kanadan passeilla matkustavia, ja ns. "väärän" väriset joutuivat jonottamaan muuanne. Jonotukseen meni ehkä vartin verran. Mustaihoinen naisvirkailija oli ystävällinen, toiset virkailijat tuntuivat olevan enempi tiukkiksia ja enempi kyllästyneitä. Aika paljon esitti kysymyksiä, mm. sukulaisista, lomasuunnitelmista, mitä aiotaan tehdä, kauanko viivytään ja että eikö asemalla olekin kaoottinen tunnelma. Pääsimme sisään kuitenkin helpolla. Haimme sitten matkalaukut, jotka olivatkin jo tulleet. Exitin luona tullilappu kerättiin pois, virkailija ihmetteli kun minulla oli vain reppu (osa kamoistani oli pakattu porukoiden laukkuun, vaikkei näin olisi tietenkään saanut tehdä).

Tuloaulassa menimme ensiksi kioskille ostamaan vedet ja rikkomaan isoja seteleitä pienemmiksi. Mietimme sitten, otammeko taksin vai junan keskustaan. Junia olisi mennyt vartin välein, ja matka olisi kestänyt 25 minuuttia, mutta meillä olisi ollut vähän käveltävää sitten Union-asemalta hotellille, joten päätimme ottaa helppouden nimissä taksin. Pakistanilaisen näköinen taksikuski, etupenkki oli niin ahdas että jouduin istumaan kyyryssä polvet suussa ja pää katossa. Keskustaan oli 27 kilometriä, hyväkuntoista ja ruuhkatonta moottoritietä. Standardimaksu oli $54 + tipit 15%. Aika hiljainen kuski. Jotain yritti kysellä mistä ollaan kotona, mutta ei tiennyt Suomesta mitään, ei edes onko se Euroopassa. Lisäksi valehteli seuraavan päivän sään olevan aurinkoista ja lämmintä, vaikka olin katsonut etukäteen sen olevan kolea ja sateinen.

Hotellimme oli keskustassa, nimeltään One King West -hotel. Edustalla oli maassa jonkinlainen ritilä josta tuli lämmintä ilmaa metrotunnelista, ja siihen oli joku pultsari käynyt makaamaan. Vaikka tulimme näinkin myöhään perille, olin optimistinen että meille järjestyisi varaamamme kaksi huonetta, sillä olin laittanut sähköpostilla hotelliin aiemmin tiedotetta. Hotellit ylibuukataan helposti joten siksi varmistus on paikallaan jos saapuu vasta myöhemmin illalla. Huoneet saimme, vaikka toisen huoneen kanssa olikin jotain epäselvyyksiä. Jouduimme antamaan luottokortin, ja meiltä varattiin 250$ / hotellihuone, eli ns. deposit, joka meille palautettaisiin sitten lähdön jälkeen. Huoneemme olivat seitsemännessä kerroksessa. Menimme aluksi vääriin hisseihin, joilla pääsi vain kerroksiin 12-49. Huoneet olivat ihan ok, keittiötaso näytti juuri rempatulta. Suihku ja vessa olivat vähän kulahtaneita. Tuhottoman kuuma huoneessa oli, joten joutui ensimmäiseksi napsauttamaan ilmastoinnin päälle. Siinäkin oli lämpötila-asetus merkitty fahrenheitteina, joten ei turhan helpoksi ollut sitäkään tehty. Safetybox löytyi myös ja toimi moitteettomasti. Sujautin sinne arvokamat, ja kävin tarkistamassa porukoiden huoneen. Se oli vastaava minun huoneeni kanssa, joskin peilikuva. Kulmaikkunat olivat kivat.

Huone vaikutti siistiltä.
Näkymä hotellin ikkunasta.
Okei.

Lähdimme käymään kylillä, ajattelimme jos olisi jossain vielä ruokaa tarjolla. Ihmisiä ei kuitenkaan näkynyt missään, yhtä hiljaista oli kuin taannoin Kajaanissakin. Tunne oli vielä absurdimpi, koska ympärillä oli pelkästään valtavan kokoisia lasisia pilvenpiirtäjiä. En tiedä sitten johtuiko se pääsiäisestä vai mistä, kello ei ollut vielä paljoakaan ja kyllähän nyt miljoonakaupungissa pitäisi aina kuhinaa riittää? Ei kauppoja, ei ravintoloita, vain yksi hotdog-koju. Ei auttanut sitten kun mennä asioimaan siihen, toivottavasti ei tule vatsatauti kun oli intialainen myyjäkin. Kalliiksi tuota ei voinut sanoa, hodari maksoi 3,50$ / tsipale, ei tullut edes veroja päälle. Ihan maistuva annos ja nälkäkin väheni mukavasti, mutta tuuli oli kylmä, aivan kuin suoraan pohjoisnavalta ja mulla vain kesätakki. Palasimme hotellille kun kello oli Suomen aikaa viisi.

Taloilla riitti korkeutta.

Huoneessa katselin hetken aikaa telkkaria ja surffaililn netissä. Se oli onneksi ilmainen, vaikka nettisivuilla oli varoitettu sen maksavan 10$ / vuorokausi. Iso oli sänky jossa kelpasi nukkua, mutta miksi hotellien sängyissä aina tungetaan se peiton takaosa niin helkkarin syvälle patjan alle, että sitä kun repii sieltä pois niin koko vuode räjähtää?

maanantai 24. huhtikuuta 2017

516# Iisalmi, 2

26.3.2017, Sunday, +11, Partly cloudy, Vantaa

Paluu kotio.

Nukutti huonosti. Milloin oli kuuma ja milloin kylmä, ja kun Pp muutti asentoa, koko sänky tärisi kuin maanjäristyksessä. Lisäksi hän oli laittanut herätyskellon soittamaan jo kuudelta, kello oli seonnut kesäaikaan siirtymisen vuoksi.

Mentiin aamiaiselle, kovin oli plunssaisia lapsiperheitä siellä. Laadultaan aamiainen oli kohtalainen, mutta puuro oli liian vetinen ja pekoni karseaa. Annetaan nyt 3/5. Lähdimme sitten hieman kävelylle. Iisalmen kadut olivat autiot, sää oli ankea ja kylmä tuuli. Emme keksineet sen kummempaa tekemistä joten palasimme takaisin hotellille. Laitoimme kamat kasaan, teimme check outin ja vähän kymmenen jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Hesaa. Ajomatkaa oli edessä taas lähes 500 km.

Hotelliaamiaisella taas.
Melko ankeaa Iisalmea.
Kirkko sentään oli.
Hotellimme.

Ajoimme ykkösellä Mikkelin ABC:lle, jossa söimme lounaan. Se oli myös paha, 2/5. Kaupan päälle sai vielä sekaisin menneen mahan. Kahvit joimme Heinolan Tähtihovissa. Lumi oli kadonnut teiden varsilta, lämpötila nousi ja aurinkokin rupesi paistamaan.

Heinolassa oli jo melko lumetonta.

PK-seudulle päästyämme kävimme tankkaamassa auton ja pesemässä sen myös. Kevään ensimmäisiä kunnon kelejä, joten jono pesulaan oli melkoinen, siinä varmaan kolme varttia meni odottaessa omaa vuoroaan. Heitin Pp:n kotiin, ja itse kävin vielä kioskissa ja kaupassa ennen kuin pääsin kamojen purkuun. Loman jälkeiset tunnelmat olivat taas oudot ja masentuneet. Pitkälle edennyt kevät jaksoi ihmetyttää koko illan.

* * * *

 

Ihan ok oli Lapin reissu, kiva oli sellainen talviaikaan tehdä. Suomu oli kyllä hiljainen, ihmettelen miksei siitä tehdä vilkkaampaa kun potentiaalia olisi ja rinteet ja ladutkin jo valmiina. Vähän sellaista showmeininkiä se kaipaisi kuten Rukalla ja Levillä. Ja ainakin jonkun kunnon kaupan ja mikseipä baarinkin. Annetaan kokonaisarvosanaksi 3/5.

perjantai 21. huhtikuuta 2017

515# Iisalmi

25.3.2017, Saturday, +1, Clear, Suomussalmi



Iisalami eli Finland.

Harmitti jo herätessä, sillä tänään piti lähteä kohti etelää. Tuntui vähän haikealta jättää Lappi taakse, vaikka olisikin liioiteltua antaa Suomulle enemmän kuin 3/5. Ei jaksaisi ajaa ykkösellä takaisin Hesaan, joten olimme päättäneet tehdä hotelliyön Iisalmessa. Aamiainen naamariin, kamojen pakkausta ja siivoamista. Kymmenen maissa olimme valmiit lähtöön, joskin kävimme vielä ostamassa Pp:lle matkamuistoksi silmälasipuhdistusliinan Suomutunturin välinevuokraamosta.

Pp ajoi. Sää oli aurinkoinen ja pakkasta oli melko reippaasti. Alkumatkasta tie oli liukas ja jäinen eikä uskallettu ajaa kovin kovaa, mutta Kuusamoa kohden mennessä tien kunto parani ja vauhti myös. Ajoimme pysähtymättä aina Ämmänsaareen asti (250 km), koska mitään taukopaikkoja ei juuri matkan varrella ollut. Pelkkää metsää ja hohtavia lumihankia.

Ämmänsaaressa oli oikeastaan kaksi ruokapaikkaa josta valita; Kultainen kukko ja Seurahuone. Valitsimme ensimmäisen. Se oli siisti ja suosittu lounaspaikka, hyvä kun pöydän saimme. Buffet maksoi 10,40€ / naama. Perunat olivat hyviä ja semmoinen juureskiusaus. Lohikin ok. Lihakastikkeen mausta en tykännyt, vaikka liha itsessään olikin mureaa. 3/5 oli sapuska, Pp tykkäsi enemmän.

Ämmänsaaren kylänraitti.

Jatkoimme matkaa. Kajaanissa pysähdyimme ABC:llä kahvilla ja tankkaamassa. Olimme unohtaneet mökin roskiksen autoon, ja se oli hajullaan kiusannut meitä koko matkan, mutta pääsimme nyt siitä onneksi eroon. Huoltoasema oli täynnä ihmisiä - emme olleet nähneet sellaista väenpaljoutta yli viikkoon. Aika räkälähän tuo muuten oli.

Kajaanin jälkeen alkoi teiden varsilla olla jo enempi asutusta, viljeltyjä peltoja yms. Kajaanista oli Iisalmeen vielä n. 90 km, jossa meitä odotti huone Hotelli Koljonvirrasta. Autotallia täällä ei ollut, vaan kaara piti jättää hotellin takana olevalle parkkipaikalle. Virkailija buukkasi meidät nopeasti sisään. Huone oli jälleen kaikkein kauimmaisessa sopessa.

Hotellihuone.
Näkymä hotellihuoneen ikkunasta.

Kamat sisään ja lähdimme tutustumaan Iisalmeen. Eipä ollut tuttu paikka tämäkään. Keskustassa oli meneillään hiihtokisat, jonne olisi ilmeisesti jonkun pennosen maksanut, joten emme päässeet ihan kaikkialle. Tsekkasimme kuitenkin rannan ja Kuappi-nimisen baarin, tosin vain ulkoapäin sen oltua suljettuna. Erikoisuutena oli, että se kerskui olevansa maailman pienin baari. Olvi-tehtaat olivat niin ikään rannassa, mutta paikka vaikutti hiljaiselta. Kaippa sinne joskus arkiaikaan tehtiin jotain tutustumiskäyntejäkin.

Hiihtoskabat menossa.
Porovesi oli vielä jäässä.
Olvin tehdas.
Kuappi - maailman pienin baari.

Palasimme huoneeseen jossa lepäsimme hetken, ennen kuin menimme sitten hotellimme yhteydessä olevaan Rossoon. Söimme samat safkat kuin edellisenäkin kertana Kajaanissa, oli ihan hyvää. Jälkkäriksi riistohintaiset Irish coffeet. Loppuillan käytimme Last vegas-elokuvan katsomiseen.

tiistai 18. huhtikuuta 2017

514# Lappi, 6

24.3.2017, Friday, -1, Clear, Kemijärvi

Heräsin kahdeksan aikoihin, ei olisi malttanut nousta. Aamiaisen jälkeen lisälollerointia siihen saakka kunnes rinteet jälleen avattiin. Pp sinne mieli, minä en rohkeistunut mäenlaskuun edelleenkään. Haimme hänelle uuden hissilipun ja heitin hänet mäkeen ja palasin sitten mökille. Vaikka oli kaunis ja aurinkoinen kevättalvinen päivä, en silti jaksanut oikein ulkoilla. Kävelyreitit eivät olleet täällä mitenkään häävit. Hiihtomahdollisuudet olisivat olleet paremmat, mutten oikein yksin kehdannut mennä. Kävin sitten talsimassa muutaman kilometrin tylsän lenkin, ennen kuin palasin mökille lukemaan & makkoomaan.

Hyvän tuntuiset ladut.

Tuntien päästä hain Pp:n takaisin rinteiltä. Painelimme Tuulenpesään viemään postikortit, ostamaan hieman nannaa ja tuliaisia. Palasimme mökille, jossa Pp valmisti oivan lounaan jauhelihasta ja perunoista.

Iltapäivästä oli vähän energisempi olo ja kävin tekemässä viiden kilometrin lenkin autiossa mökkikylässä. Uudet hienot mökit ja täysin autioina. Yhdessä taisi olla auto pihassa. Pp siivoili mökkiä sillä välin joten olinpahan pois jaloista.

Aurinko laskemassa Suomun taakse.
Varoka.
Varoka lisä.

Illemmalla lämmitimme saunan viimeistä kertaa, jonka jälkeen nautimme sipsejä ja skumppaa. Pimeän tultua kävimme tekemässä rinteille kävelylenkin, elättelimme toiveita revontulista koska oli tähtikirkas yö eikä kuuta ja ennuste niiden esiintymiseen oli kohtalainen. Ei näkynyt kuitenkaan mitään, vaikka teimme uuden retken myöhemminkin. Takkatulessa sentään valmistuivat makkarat taas niin makoisat.

Puu loistossa.

lauantai 15. huhtikuuta 2017

513# Lappi, 5

23.3.2017, Thursday, -0, Snow, Kemijärvi


Tulipa taas koisattua melkein 10 tunnin yöunet. Ei siis mikään ihme, että aika kuluu niin nopeasti. Aamiaisen jälkeen Pp kinusi hiihtelemään. Oli kuitenkin satanut jonkun verran lunta ja satoi itse asiassa edelleen ja lumi paakkuntui suksien pohjiin niin, ettei päässyt kirveelläkään eteenpäin. Suksien piti kyllä olla jotain pre-waxed-hommaa, mutta siltikin lumi juuttui pohjiin kuin kärpänen paperiin. Pp ei sitä itse edes uskonut ennen kuin kokeili suksiani. Käytiin vielä vaihtamassa minulle toiset sukset, mutta sama homma oli niissäkin. Ei auttanut kuin heittää suksilla vesilintua.

Suksi, suksi, ei luista mihinkään...

Lähdimme hieman kävelemään, mutta sekin oli melko masentavaa puuhaa. Koko aamu tuhlaantui vähän niin kuin ei mihinkään ja kaikenlaisen yrittämisen välimaastoon.

Suomu harmaana.

Lounaalle menimme jälleen Tuulenpesään. Ostimme samalla mökki-isännille kahvipaketin. Lounas ei ollut mielestäni yhtä hyvä kuin maanantaina, mutta Pp tykkäsi jopa enemmän. Ei se nytkään pahaa ollut. Ostimme vielä postikortteja ja -merkkejä.

Palasimme takaisin mökille ja otimme pienet päikkärit ja katselimme telkkaa. Olisin halunnut vielä ehkä hiihtämään, kun kelikin oli parempi ja uusi latu todennäköisesti aurattu, mutta Pp:tä ei kiinnostanut: Kävin sitten tekemässä itse vielä reilun kuuden kilometrin kävelylenkin nyt jo hieman aavemaisessa metsässä. Ei ristinsielua missään. Harmitti, kun olin kartasta katsonut itselleni ympyränmallisen lenkin valmiiksi, mutta tie muuttuikin yksityistieksi eikä sitä ollut edes aurattu, joten ei auttanut kuin palata samaa reittiä takaisin.

Metsässä ei juuri vastaantulijoita näkynyt.

Illalla lämmitimme jälleen saunan, grillasimme takkatulessa makkareja, katsoimme entistä typerämpiä tv-ohjelmia yms. Kyllä niillä puolille öin pärjäsi, sitten maistuikin jo uni.

Kuva pyromaanien ja makkarafanien iloksi.

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

512# Lappi, 4

22.3.2017, Wednesday, +1, Sleet, Kemijärvi, Finland


Herätys normiaikaan kahdeksalta, joskin lepuuttelin vielä melko pitkään vuoteessa ennen nousemista. Nautimme aamiaisen ja lueskelimme hetken kirjojamme. Otimme sitten auton ja ajoimme viiden kilometrin päähän Räisälään katsomaan jäätietä. Sellainen on meille pieni ihmetyksen aihe ja suhtauduimme siihen ensiksi varauksella, vaikka kyltit kertoivat tien kantavan 17 tonnin ajoneuvon. Kävimme ensin kävelemässä jäällä ja vasta kun näimme parin muun auton menevän siitä lahden yli vastarannalle, mekin rohkaistuimme.

Räisälä.
Auto vetten päällä.
Navigaattori ihmeissään.

Ajoimme sitten Joutsijärven kaupalle. Melko suppea valikoima pienessä myymälässä, mutta saimme pakolliset vissyt, sipsit ja talous- ja vessapaperit hankittua. Ennen mökille paluuta kävimme vielä katsomassa Suomu-hotellin. Se oli edelleen tulipalon jäljiltä korjauksen alaisena vaikka auki olikin, mutta aika hiljainen oli meininki.

Suomun suksivuokraamo.

Iltapäivästä kollasimme varastosta monoja ja lähdimme hiihtämään. Aluksi oli eri kömpelö tunne, en ollut hiihtänyt kuin joskus kakarana. Armeijassakin onnistuin luistamaan hiihtohommat tyystin. Hurjia mäkiä oli ja vähän niitä hirvitti laskeakin. Teimmeköhän me neljän kilsan lenkin, hiki se tuli siinäkin ja meni melko pienestä puhki.

Latu.
Suksilla.

Illalla lämmitimme taas saunan. Pp valmisti juhlaterian kanasta ja kermasta. Joimme skumppaa ja katselimme telkkarista kaikenlaista roskaa. Vähän ärsytti kun muutamat tv-kanavat eivät täällä näkyneet niin kuin kotona Hesassa.

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

511# Lappi, 3

21.3.2017, Tuesday, +0, Clear, Kemijärvi

Kahdeksalta heräsimme ja yhtä hyvin oli nukuttanut kuin edellisinäkin öinä. Aamiainen naamaan ja sen jälkeen mietimme mitä tekisimme. Itä-Suomun rinteet avattaisiin vasta kello 11, Pp mieli sinne mutta itse totesin etten kyllä mäkeen uskaltautuisi.

Puoli yhdeltätoista kävimme palauttamassa edellisenä päivänä vuokraamamme lumikengät ja hommasimme samalla Pp:lle hissilipun kolmeksi tunniksi. Aika kallis mielestäni, jos kolmen tunnin lippu maksoi 33€ + latauskortti vielä erikseen 7€ (joskin sama lippu kävi joissain muissakin laskettelukeskuksissa). Ajoin Pp:n Itä-Suomulle, hissit olivat jo auki (suljettiin klo 16.15). Oli siellä muutama muukin laskija, mutta aika hiljaista oli edelleen. Katsoin Pp:n ensimmäisen laskun, totesin likan osaavan homman ja lähdin pois kylmästä värjöttelemästä.

Rinne.

Ajoin Tuulenpesään kysymään, oliko mun Metallica-pipoa siellä näkynyt, mutta eipä ollut. Se oli varsin masentava uutinen, olin varma, että sinne se oli pudonnut kun sen siellä olin viimeksi nähnyt. Join kuitenkin kaffet siinä samalla, ennen kuin palasin mökille viemään auton parkkiin. Oli kaunis ilma edelleen, joten päätin lähteä hieman kävelemään. Reilut pari kilometriä olin kävellyt kun Pp lähetteli tekstarin, että oli jo hapottanut jalkansa ja mieli kotiin ennen kolmen tunnin aikarajaa. Palasin sitten takaisin ja hain hänet rinteiltä.

Hetken ihmettelimme mökillä. Etsin epätoivoisesti pipoani, ja kas kummaa, sehän löytyikin sitten naulakon alle pudonneena (mielestäni olin kyllä jo aiemmin katsonut sieltä). Funtsailtiin sitten mitä tekisimme. Otimme auton ja ajoimme Kemijärven keskustaan, sinne oli ehkä 45 kilometrin matka. Maisemat olivat varsin lappimaisia, hirveästi ei ollut liikennettäkään. Rengaspaineen varoitusvalo oli palannut vielä alkumatkasta, mutta lähti pois ennen kuin saavuimme Kemijärvelle, joten emme jaksaneet käydä ilmanpaineitakaan tarkistamassa. Tankkaamaan kuitenkin jouduimme.

Kemijärven kirkko.
Kemijärvettä.
Sudet saapuvat.

Kävelimme kylillä hetken aikaa. Melko mitätön paikka. Menimme sitten syömään pitzet Mestarin kievari-ravintolaan. Lounasaika oli jo mennyt, olimme ainoat asiakkaat. Paikka oli siisti ja ruokakin ok, annan tästä 3/5. Pp:n tilaama poropitze näytti kyllä hyvältä, ja maistuikin sen mitä maistoin, joskin vähän suolainen. Siinä oli kuitenkin ananasta, joten en siksi sitä voinut tilata. Mä en tiedä kuka ihmeen urpo on keksinyt ananaksen pitseen? Sellainen pitäisi tuomita rikoksesta ihmisyyttä vastaan.

Mestarin kievari.
Pitseä naamariin.

Pistäydyimme huoltsikan lisäksi myös S-marketissa ostoksilla, Suomulla kun ei ollut mitään kauppaa lähistöllä, lähin piskuinen market taisi olla Joutsijärvellä ja sinnekin oli 18 kilometrin matka. Ajelimme sitten takaisin mökille, lämmitimme saunan. Ilta kului sipseillä ja televisio-ohjelmia katsellessa.

torstai 6. huhtikuuta 2017

510# Lappi, 2

20.3.2017, Monday, -4, Clear, Kemijärvi

Nukutti taas vallan mainiosti. Kuuden aikaan aamulla oli yli 20 asteen asteen pakkanen, mutta onneksi aurinko lämmitti jo tähän aikaan vuodesta sään nopeasti inhimillisiin lukemiin. Kahdeksan maissa nousimme, aamiainen käsitti kahvia ja pari leipää.

Otimme auton ja lähdimme tutkimaan Suomutunturin lähellä olevia paikkoja. Huomasimme auton kojelaudassa palavan varoitusvalon, emmekä kumpikaan tienneet sen merkitystä. Tutkimme ohjekirjasta ja näytti viittaavan virheelliseen rengaspaineeseen. Onko sellainen vaarallinen? Vai voisiko johtua vain pakkasesta ja jäästä? Ei täällä ollut mitään bensa-asemaa lähelläkään, jotta olisi voinut rengaspaineen käydä tsekkaamassa. Se hiemen stressasi mieltä.

Kävimme vuokraamassa itsellemme lumikengät vuorokaudeksi, á 20€. Samaan pakettiin sai halutessaan sauvat, ne kannattaa kyllä ottaa, eipä ollut tullut aiemmin mieleenkään kun en ollut lumikenkiä ikinä käyttänyt. Muuten emme löytäneet tunturinkupeesta mitään ihmeellistä, paikka vaikutti tosi kuolleelta. Ei ihmisiä eikä mitään. Hotelli oli tuhoutunut osittain aiemmin tulipalossa, mutta oli kuitenkin jonkinlaisessa toiminnassa. Hissit kuitenkin liikkuivat. Näimme pienen aitauksen, missä oli muutamia poroja. Siinä olikin tämän reissun ainoat porot jota näimme, ellei nyt sitten lautasella olevia oteta huomioon.

Matkan ainoat elävät porot olivat tässä.
Lumijumi yllätti autoilijan.
Taustalla aurinko joka lämmittää vain vähän.

Palasimme hotellille ja teimme pienen lenkin potkukelkalla. Se oli yllättävän raskas kulkupeli, eikä mielestäni mitenkään käytännöllinen. Lepuuttelimme itseämme hetken mökillä ja kävimme sitten autolla muutaman kilometrin päässä lounaalla läheisessä Tuulenpesässä. Lounasbuffet maksoi 11€ / naama. Poliisikaksikko ja joku toinen pariskunta olivat syömässä samaan aikaan. Vähän oli sellainen omituinen tunnelma puolin ja toisin, en tiedä käykö täällä miten paljon turisteja? Joka tapauksessa, ruoka oli helkkarin hyvä, oikein positiivinen yllätys. Savuporokeitosta annan täydet 5/5, yksi parhaimpia keittoja mitä olen syönyt, eikä muussakaan ruuassa ollut valittelemista (kalapihvi, lihapullia yms). Ainoa takaisku oli, minkä vasta myöhemmin huomasin, että taisin hävittää hienon Metallica-piponi sinne. Täytyypä käydä joku kerta kysymässä sitä sieltä.

Kulkupelinä potkis.
Napapiiri.
Tuulenpesästä sai maistuvan lounaan.
Hyvää oli juu.

Palasimme mökille ja ruokalepuutimme itsejämme taas hetkisen. Ähkyn laskeuduttua lähdimme testaamaan vuokraamiamme lumikenkiä. Ajoimme Itä-Suomun rinteille parin kilsan päähän. Kenkien kiinnitys ei ollut ihan helppo enkä ole varma vieläkään, oliko ne oikein kiinnitetty, mutta jaloissa pysyivät. Aika raskailta ja kömpelöiltä ne tuntuivat eikä ilman sauvoja olisi pärjännyt. Moninaisilla tauotuksilla pääsimme tunturin huipulle asti mutta kyllä siinä oli tekemistä ja aikaa kului. Hetken aikaa kiertelimme huipulla ihmettelemässä hienoja maisemia, semminkin kun oli sattunut selkeä ja aurinkoinen päivä.

Lumistiflat.
Tie tunturin huipulle.
Rinteillä.
Hirvittäisi jos pitäisi mennä suksilla tuosta alas.

Alaspäin meno oli huomattavasti kevyempää, piti lähinnä keskittyä ettei lennä turvallensa. Kaikkinensa saimme aikaa kulumaan parisen tuntia. Saapa nähdä onko jalat huomenna millaisessa kondiksessa.

Mökille päästyämme Pp kiehautti meille kaakaot sillä välin kun odottelimme saunan lämpiämistä. Saunottuamme joimme muutamia juomia joita olimme raahanneet Hesasta asti ja syötiin sipsin jämät. Pidettiin tulta takassa ja grillasin siinä parit makkarat. Kovin on vaivalloista semmonenkin, kun näpit meinaa palaa ja puuduttavaa istuskella siinä käsi väsyen odottelemassa ruuan valmistumista. Heh, taitaa olla niitä first world problemseja. Mutta hyvää tuli, vaikka päällinen paloi ja sisus oli kylmä. Telkkaria tuli lisäksi katseltua ja siinä se ilta kului normimeiningeissä.


Makkaraa.