tiistai 28. maaliskuuta 2017

507# Sri Lanka, 10

21.2.2017, Tuesday, +31, Scattered clouds, Colombo, Sri Lanka

Colombo

Heräsin klo 4.50 enkä saanut sen jälkeen enää nukuttua, aallot pitivät liian kovaa meteliä. Lisäksi tuntui, että vuode kuhisi elikoita. Huono läppä, koska olisi kotiinpaluupäivä(t), ja pitkä matka edessä.

Aamiaiselle kahdeksalta. Nyt ei saisi tulla vatsatautia, joten otin aika iisisti safkan kanssa. Söin ometeletin kera kahvin, kummassakaan ei ollut liiemmälti kehumista. PE oli plunssassa.

Ehdimme vielä aamupäiväksi rannalle, jonne suunnistimmekin heti kun aamiaisesta ja aurinkorasvauksesta selvisimme. Edellisten päivien pilvet olivat kaikonneet ja aurinko paistoi. Piti olla varovainen kyllä sen kanssa, ettei lisäpalovammoja enää tulisi. Lehmät olivat jälleen rannalla, koirat pissoivat ja paskoivat veteen. Niistä huolimatta tuli hetki puljattua vedessä, kävelimme sen jälkeen vielä rantaviivaa pitkin. Ei juurikaan ukottajia.

Aamiaisen jälkeen kävimme maksamassa respassa piikin pois. Oma osuuteni oli ₹7000. Sitten hotellille suihkuun ja pakkaamaan kamat kasaan. Puoli kahdeltatoista ne piti siirtää oven ulkopuolelle laukkupoikain vietäviksi. Aika masentuneet oli tunnelmat taas.

Sinne jäi aurinkoinen hotelli ja ranta.
Etelän hetelmiä.

Opas tuli noutamaan meidät kahdeltatoista. Oli kysynyt rannan ukkottajalta, olimmeko käyttäytyneet hyvin. Tämä olikin tuntenut meidät suomalaiset. Ei kuulemma ollut moitteen sijaa.

Tutut brändit.
Näyttää hallintorakennukselta.

Ilahduttavaa oli, että meillä oli sittenkin tuttu bussi- ja apukuski. Eivät olleet näköjään saaneet keikkaa tähän väliin. Matkustimme Colomboon, sinne oli tunnin matka. Teimme kaupunkikierroksen bussilla, ei ollut mitenkään ihmeellinen paikka ja näkemistä vähän. Teimme stopin vanhankaupungin lähelle (vaikka kukaan ei meistä mitään vanhaakaupunkia lopulta löytänytkään). Kävimme hienostohotellissa vessassa, groupier katsoi sitä hieman pahalla. Etsimme ruokapaikan ja tilasimme pitset. Pitäähän nyt pitze tilata maassa kuin maassa, ja tämä olikin ensimmäinen paikka missä sitä näimme edes tarjolla. Ei muuten ollut mitenkään helppo tilattava, koska pitsejen halkaisija oli ilmoitettu tuumakoissa. PE otti viisaasti 9", minä pelasin varman päälle ja tilasin 12" joka oli aivan liian suuri, ei sitä pystynyt syömään erkkikään kokonaan. Täytteissä ei oltu kitsasteltu ja juustoakin tuntui olevan monen senttimetrin kerros. Pitseissä kesti tolkuttoman kauan. Muitakin ryhmäläisiä oli samassa ravintolassa, ja he saivat aterioitua huomattavasti nopeammin, joskin jotkut onnistuivat saalistamaan sieltä vielä vatsataudin itselleen, matkan viimeisestä ruokapaikasta.

Sri lankalainen pitze.

Kävimme matkamuistomyymälässä, joka oli melko hyvä paikalliseen tasoon nähden, joskaan sieltä en osannut ostaa kuin jääkaappimagneetteja. Sen jälkeen kävelimme vielä hetken päämäärättömästi eteenpäin, mutta hermot menivät nopeasti kuumuuteen ja ukottajiin.

Colomboa.

Bussia odottelimme hetken aikaa ja vähän ennen puolta viittä otimme suunnaksi lentokentän. Colombon toinen kiitorata oli rempassa, ja siksi matkustajia oli pyydetty saapumaan kentälle viisi tuntia ennen koneen lähtöä, huhhuh. Myöhemminkään ei selvinnyt, miksi näin. Bussissa vaihdoin itselleni farkut, oli vain ajan kysymys milloin alkaisi paleltamaan. Hyvästelimme oppaan ja annoimme pienen tippikuoren hänellekin. Opas melkeinpä liikuttui, kova paikka oli ollut hänellekin hypätä kylmiltään vetämään tällaista retkeä. Eikä siinä mitään, ihan 5/5 opas, vaikkei nyt aina erottanutkaan oikeaa vasemmasta :)

Lentoasema oli taas vähän erikoinen paikka. Ensin piti näyttää passi ja lentolippu, että pääsi edes rakennukseen. Sitten läpivalaistiin käsi- ja ruumatavarat. Tämän jälkeen pääsimme jatkamaan tulikuumalle käytävälle, jossa oli mm. rahanvaihtopisteitä. Vaihdoimme jäljelle jääneitä rahoja, ei niillä montaa kymppiä saanut. Sen jälkeen check in lennolle, jonotus kesti hetken aikaa. Huonompi homma, kun Colombosta lähtevälle lennolle ei voinut tehdä online check iniä, kuten esimerkiksi Malediiveiltä. Tämän vuoksi ei ollut enää kuin keskirivin paikkoja jäljellä. Sen jälkeen oli pienet arpajaiset minne piti mennä, mutta seurasimme emigration-kylttejä. Täytimme varmuuden vuoksi departure cardit, mutta näitä ei tarvittu. Passit tutkittiin huolellisesti. Tämän jälkeen tulimme ala-aulaan, mutta turvatarkastukseen ei päässyt ennen kuin puoli tuntia ennen koneen lähtöä. Tällä alueella oli kuitenkin kauppoja ja muutama ravintola, joskin alkoholia sai vain erään ravintolan yhdestä nurkkauksesta. Kävimme kaupatkin läpi mutta emme jaksaneet ostaa mitään, vaan painelimme sitten lähtöolueille. Tänne kertyi koko porukka. Joimme 3 olutta / naama, ja aikaa siinä saatiinkin mukavasti kulutettua.

Viimein pääsimme turvatarkastukseen ja sieltä bussilla koneeseen. Ilta oli jo pimennyt. Paikkamme olivat rivillä 33, melko takana. Muutaman rivin päässä takanamme oli maailman kovaäänisin yskijä. 150 dB ylittyi varmasti joka kerta kun tämä kyseinen herra köhäisi huutoyskökset ilmoille. Äijän koko oli sitä luokkaa että kaikupohjaa riitti melkoisesti. Rytmi oli aina sama: "Köh. KÖH KÖH! KÖH KÖH KÖH!!!"

Linux on scheisse. Kaatuu joka lennolla joka kerta!

Ensiksi lento taas 1h15min lento Malediiveille, jonka aikana tarjoiltiin sämpylä. Malediiveillä oli toista tuntia kestävä stoppi, sitten 8h20min lento Istanbuliin. Kanaruoka tarjoiltiin, yskimistä kuunneltiin. Join viiniä ja whiskeytä, jonka avulla saatoin hyvinkin torkkua pienen pätkän. Lento oli pidempi kuin työpäivä, mutta ei niin tylsä. Istanbuliin laskeuduimme kuuden jälkeen aamulla. Vähän satoi ja lämpöä oli +6 astetta, melko talvinen keli siis. Bussikuljetus kentälle, mutta tällä kertaa jouduimme turvatarkastukseen, ennen kuin pääsimme transfer-puolelle. Täällä oli taas 3 tuntia aikaa kulutettavana. Pyörittiin kaupoissa, mutta ei löydetty edelleenkään mitään ostettavaa eikä toisaalta oltaisi jaksettu mitään ylimääräistä kantaakaan. Kävimme aamukaljoilla Greenport-pubissa. Ihmisiä riitti edelleen ihmeteltäväksi asti.

Alla Istanbul talvisäässä.

Jonotimme Hesan koneen ensimmäisenä; meidän passit ja liput tarkistettiin ja niihin merkattiin jotain, mutta ohjattiin sen jälkeen uudelleen jonon päähän? Miksihän näin? Koneeseen oli vielä bussikuljetus, joten pääsin vasta viimeiseen bussiin, onneksi kuitenkin matkatavaroille oli vielä hattuhyllyllä tilaa. Kyytiin tuli kaikenlaista sakkia; oranssipukeisia munkkeja - epäilin heidän varuksen olevan hieman epälämpimät talviseen Suomeen - sekä lauma uusia pakolaisia Afrikan sarvesta, jotka tulivat ilmeisesti perheenyhdistämisviisumeillaan.

Lento Hesaan lähti ajallaan ja kesti 3h30min. Paikkamme olivat koneen takaosassa. Meille tarjoiltiin taas sellainen karsea mätämuna-aamiainen kuin menomatkalla, hyi helkkari. Ette kuulkaa tiedäkään miten on karsee maku. Juomaksi valitsin viiniä, joka herätti hilpeyttä lentoemännässä. Helkkarin kuuma oli paikoillamme, sain silti torkuttua hieman. Myöhemmin huomasimme viimeisten rivien olevan kokonaan tyhjiä, ja jäimme istuskelemaan niille paikoille, ne olivat vähän viileämmät. Ainoa miinus oli taas vieressä köhivä jannu.

Hesassa oli harmaa keli, pakkasta oli pari astetta ja karsea tuuli. Passit tarkastettiin automaatissa. Laukut tulivat nopsaan. Suomen tulli-ohjelmasta tuttu koira otti meistä haistiaiset mutta ei ollut kiinnostunut. Hyvästelimme ryhmäläisemme ja PE:n kanssa toisemme ja lähdimme kotia päin. Ei puhettakaan että olisi jaksanut mitään junahommia, joten ei muuta kuin taksilla kotiin.

* * * *

Mitähän Sri Lankasta nyt antaisi kokonaisarvosanaksi? Matkanjärjestäjä lunasti lupauksensa ja odotuksensa, oppaalla oli kova paikka mutta selvisi mielestäni hienosti. Lennot olivat perseestä. Itse kohde oli parempi kuin odotin, ajattelin Sri Lankan olevan Intian kaltainen kehitysmaa, mutta hommat toimivat yllättävän hyvin, eikä pahoja säätämisiä ollut. Ukottajia oli mutta ei tuskastuttavasti. Ilmeisesti tsunamin jälkeen täällä oli siivottu ensin roskat ja sen jälkeen kerjäläiset veks, joten siitä iso plussa. Huorascene puuttui, semmoinen on 5/5. Ruoka oli täyttä scheissea ja alkoholin kanssa oli tiukkoja rajoituksia (esimerkiksi baareissa ei saanut alkoholi klo 14-17 välillä, lisäksi aina täydenkuun aikaan viinanmyynti oli kielletty, yms). Mahatautia ei tullut, mutta heti seuraavana päivänä palattuamme sain minäkin plunssataudin, joka veikin sen 1,5 viikkoa. Hotellit olivat Nuwara Eliyan läävää lukuunottamtta paremmat kuin uskalsin toivoa. Muutenkin tuntui, että voiton puolelle jäätiin ja annan tästä 4/5.

2 kommenttia:

  1. Ja sitten seuraavaksi Intiaan! Minäkin oon sieltä selvinnyt täysissä sielun ja ruumiin voimissa!

    VastaaPoista