506# Sri Lanka, 9

20.2.2017, Monday, +30, Mostly cloudy, Kalutara, Sri Lanka

Heräsin vähän ennen seitsemää. Parvekkeella minut kohtasi kummallinen näky, kun vähän kauempana rannassa oli iso kavalkadi lehmiä laiduntamassa hiekalla. Kävin suihkussa, iho huusi hoosianna liian lämpimästä vedestä. Aamiaiselle kahdeksissa, ei ollut erikoinen kokemus vieläkään. Huoneen kautta biitsille, tällä kertaa rasvasin itseni huolellisesti.

Lehmät laiduntivat rannalla.

Meressä oli hieman kovempi virtaus kuin edellisenä päivänä, joskaan aallot eivät olleet ehkä yhtä suuria. Yhtä ruskeaa vettä kuitenkin edelleen. Sitä ei tehnyt mieli saada suuhunsa. Keli oli vieläkin melko pilvinen, mutta ei silti uskallettu olla kovin pitkää rannalla.

Rannalle mahtui taas.

Kävimme puhdistautumassa huoneen suihkussa, vaihdoimme kledjut ja otimme sitten tuktukin hotellin edustalta kylille. Olimme kuulleet edellisenä päivänä ryhmäläistemme kokemuksia tuktukista, joten osasimme hieman varautua ukotukseen. Opas oli sanonut, että ne ajavat ₹250 kylille. Förarien lähtöhinta oli kuitenkin 600. Sanoimme maksavamme 300, mutta kauppoja ei tullut ennen kuin lähdimme kävelemään. Hetken kuluttua kuski ajoi rinnalle ja sanoi suostuvansa 400. Eihän mekään mitään riistäjiä sentään olla, joten vinkkasimme asian olevan ok. Toki tämän lisäksi piti vielä varmistaa, että se on ₹400 / tuktuk eikä matkustaja. Toiset ryhmäläisistämme olivat tehneet sen virheen, että olivat suostuneet meno-paluuseen ₹800:lla, jolloin kuski oli seurannut näitä koko ajan ja yrittänyt myöskin ukottaa näitä sukulaisensa ravintolaan ja kauppaan rasittavuuteen asti. Me ostimme vain yhdensuuntaisen kyydin.

Tuktukilla kylille.

Matka menikin mukavasti eikä meitä yritetty sen isommin huijata. Lähin isompi kylä hotellilta oli Kalutara, sinne oli ehkä 6 kilometrin matka. Liikenne oli melko hurjaa ja tarkkana sai olla katuja ylittäessä. Jalkakäytävät olivat ahtaita, siellä ei ollut ainuttakaan muuta turistia ja olimme varsin suosittuja ukottajien keskuudessa. Tuskastuttavan kuumakin oli.

Kalutara.

Löysimme ihmeen siistin supermarketin - siellä oli jopa ilmastointi - joten kävimme katsomassa paikallistarjonnan. Mukaan tarttui hammastahnaa, vettä, keksejä, snackseja, purkkaa yms. Tuotteet eivät montaa senttiä maksaneet, käsittämättömän halpaa.

PE oli halunnut itselleen paidan, ja paitakauppakin tuli vastaan. Ajattelin samalla katsoa itsellenikin jotain. Myyjät - jotka kaikki olivat hintahtavia miehiä - ilahtuivat läsnäolostamme ja ensimmäiseksi tarjoiltiin teetä. Olimme kuulleet, että jos joku tarjoaa täällä teetä, siitä ei saanut kieltäytyä. Mulla oli vähän vaikeuksia sen kanssa, koska valuin jo valmiiksi valtoimena hikeä, eikä sata-asteinen tee juuri helpottanut asiaa ja siinä oli sokeria varmaan puoli mukia. Mä tykkään enempi kitkeristä mauista. Sen jälkeen alkoi jumalaton tinkimishomma, jonka hävisimme 6-0, mutta alkoi jo ahdistamaan siihen malliin, että kaupasta oli päästävä pois ja vähän äkkiä. Tämäkään ei vielä riittänyt, vaan he pakottivat minut johonkin mainoskuviin; tosiaan, täällä oli kaikissa mainoksissa aina vaaleaihoiset ihmiset, vaikka paikalliset hyvin tummia olivatkin. No siinä sitten poseerattiin kassien ja vaatteiden kanssa ja otettiin kättelykuvia omistajan kanssa yms. Kiusallisuuskerroin oli jotain puoli miljoonaa.

Kauppoja etsimässä.

Päästiin viimein ulos liikkeestä. Mä olisin tarvinnut vielä vyön itselleni, ja vyökauppakin löydettiin, mutta kun huomattiin että sama teeseremonia olisi odottanut sielläkin, päätettiin skipata. Miten ihmiset pystyvät täällä shoppailemaan mitään?  Tuktuk-kuskia ei tarvinnut kovin montaa sekuntia etsiä, kun sellainen kurvasi viereemme, suostui heittämään meidät suoraan ₹400:lla hotellille ilman mitään venkoiluja.

Hotellilla painelimme lounaalle. Syötiin joku paikallinen erikoisuus joka oli käytännössä ohuelti täytetty leipä ja oheen ranskalaiset perunat. Ei ollut niin hyvä kuin edellisenä päivänä. Oluet nautittiin kyytipojaksi. Juteltiin muiden ryhmäläisten kanssa ja katseltiin kesyjä oravia.

Oravainen.

Karsee hedelmä.

Oravaa ei harmittanut, ei ollut jäinen ruoka.

Lounaan jälkeen huoneeseen levittämään uusi huolellinen kerros aurinkorasvaa ja sitten vielä biitsille. Muutama ukottaja taas rannalla, mutta veteen ne eivät sentään tulleen, joten jos sinne asti pääsi niin oli "turvassa". Toisaalta, ukottajat jäivät katseluetäisyydelle tietäen, että jossain vaiheessa sieltä merestä piti tulla poiskin. Ja vaikka kuinka yritti ripeästi nousta merestä ja marssia takaisin hotellin aidatulle alueelle, niin sai kyllä ihan riittävästi mainospuffia osakseen. Portilla muijat myivät paitoja, ja PE ostikin niiltä vielä yhden paidan lisää.

Hotellin hippiauto.

Jäimme allasbaariin oluelle, ennen kuin kävimme taas puhdistautumassa hotellin suihkussa. Otin pienet päikkärit ja täytin sen jälkeen englanninkielisen palautelapun matkamme kulusta. Seitsemältä paineltiin illalliselle ja sen jälkeen vielä baariin tuplagintoniceille muiden suomalaisten kanssa.

Baarissa oli vielä tilaa.

Siinä ennen maatemenoani kävin vielä vessassa ja mitä näenkään? Jumalattoman kokoinen torakka pelästyi kun laitoin valot päälle ja säntäsi hyllyn alle piiloon. Sain sen sieltä vesisuihkun avulla esiin jonka jälkeen otin kengän. Naputtelin sitä ensin kolmesti, ja luulin elikon kuolleen ja menin hetkiseksi parvekkeelle palautuakseni murhatyöstä mutta jotenkin tuli etiäinen että mahtoikohan se ukottaa? Eikö torakat kestä mitä vaan? Palasin vessan ja siellähän se mulkero oikoili jo jäseniään. Sen jälkeen hakkasin toistakymmentä kertaa elikkoa kupoliin, kunnes se viimeisenä tekonaan päästi jonkinlaisen karseen hajupilven. Siltikin mun oli käytävä tarkistamassa vielä moneen kertaan, että otus oli kylmennyt. Itse asiassa, koko yö meni sitä ajatellessa. Hrr.

Ilta kului tämän peijoonin kanssa painiessa.