504# Sri Lanka, 7

18.2.2017, Saturday, +28, Mostly cloudy, Galle, Sri Lanka 

Piskuinen Waskaduwa sijaitsi hiukan Colombon alapuolella.

Nukuin matkan parhaimman yön, ja olisin nukkunut pidempäänkin. Ilmeisesti selväpäisyys auttoi. Herättyäni kävin katsastamassa meininkiä parvekkeella; näin pari äijää vaanimassa pihalla kiväärien kanssa ja hetken päästä kuulin apinoiden kolistelevan katolla. Toivottavasti metsästäjät olivat hyviä tähtäämään. Vetäydyin äkkiä sisätiloihin ennen kuin saisin napin otsaani.

Aamiaiselle seitsemän pintaan. Sen valmistumista sai taas odotella, kuten edellisenä iltana illallisenkin. Tänään oli siirtyminen Waskaduwaan, ja meillä oli aikainen lähtö, joten tiukille meni sen kanssa. Ehdin kuitenkin syömään munakkaan painivia kissejä katsellessa, ennen kuin palasin huoneeseen ja laitoin matkalaukun huoneen edustalle laukkupojan vietäväksi.

Kahdeksalta saatiin porukka bussiin ja lähdettiin ajelemaan eteenpäin. Alkoi satamaan, ja keli näytti muutenkin synkältä. Meillä olisi tulossa pari rantapäivää, ja ikäväksemme oli lupailtu sadetta koko ajaksi. Se kyllä droppasi tunnelmaa pahasti.

Ajoimme ohi Tissamaharaman ja käännyttiin sitten isommalle tielle kohti Hambantotaa. Parin tunnin ajelun jälkeen pysähdyimme Intian valtameren rannalle ja pidimme kahvitauon. Hieno paikka. Jatkoimme matkaa ja ajoimme seuraavat pari tuntia, kunnes saavuimme Galleen. Opas kertoili paikallisten ihmisten elosta Sri Lankassa. Ihan mielenkiintoista settiä, mutta unetti välillä vaan niin jumalattomasti, että suurin osa tarinoista meni ohi.

Tyrskyjä lähellä Hambantotaa.

Kalastuspaatit odottivat työvuoron alkamista.

Koiruus.

Gallessa pysähdyimme pidemmäksi aikaa. Menimme vanhan kaupungin alueelle. Ensin meitä kierrätettiin bussilla, sen jälkeen jalkauduimme kukin omille tahoillemme pariksi tunniksi. Vuoden 2004 tsunami oli tehnyt täällä tuhojaan - Sri Lankassa menehtyi tsunamissa yli 36000 ihmistä - mutta tuhon jäljet oli toki jo saatu korjattua.

Gallen vanhan kaupungin muuria.

Vanhan kaupungin alue ei ollut mitenkään suuri, liikuimme erään pariskunnan kanssa. Etsimme ja löysimmekin lounaspaikan, jossa tarjoilu oli hidasta, mutta ruoka oli 5/5. Täällä oli jopa länkkärisapuskaa iän ikuisen buffetin sijaan ja otimme PE:n kanssa spaghetti bolognaiset. Helkkarin hyvä. Omituista oli tosin, ettei tarjolla ollut olutta?!?

Länkkäriruokaa! Voi tätä ilon ja onnen päivää!

Poislähtiessä ajattelin käydä vielä vessassa. Täällä oli vain yksi koppi miehille ja yksi naisille; jostain syystä miesten puolelle oli jonoa ja naisten puolella ei ketään. Ajattelin pokkana mennä sitten naisten vessaan. Tottahan toki joku englantilainen eukko tuli sitten jälkeeni. Valitti, että olin naisten vessassa - ja että olisin voinut edes vetää vessan. Ei tullut sitten muuta puolustuspuhetta mieleen kuin "sorry, I'm from Sweden".

Oli melko kuuma taas, kun kiertelimme vanhaa kaupunkia. Rantavalliin tehty muuri toi mieleen Suomenlinnan. Koitimme etsiä pankkia - ja kun taikaiskusta ukottaja tuli juttusille, että hän tietää hyvän rahanvaihtopaikan. Niin tyhmiä mekään emme olleet, että olisimme menneet tähän retkuun. Muuten ei mitään mielenkiintoista tullut vastaan. Melkein eksyimmekin, mutta puhelimen kartta pelasti ja ennätimme ajoissa takaisin bussille.

Majakka.

Puu kasvatti hiuksia.

Sitten vielä puolentoista tunnin ajomatka Waskaduwaan. Opas kertoili tarinoita tsunamista. Perille pääsimme klo 17. Annoimme bussikuskille ja apukuskille viikon tipit (₹2000 / naama), ja hyvästelimme heidät, koska todennäköisesti he eivät jäisi rantapaikkaan hengailemaan vaan jatkaisivat uusiin kohteisiin uusien turistien kanssa. Jotenkin omituista ajatella, että paras duuni Sri Lankassa tuntui olevan bussikuskin apupojan homma; tippien ansiosta hän tienasi paljon enemmän kuin vaikkapa lääkäri, eikä vastuu ollut niin suuri kuin esimerkiksi bussikuskilla. Eipä siinä, pelkkää hyvää sanottavaa oli kummastakin jepestä.

Hotellimme oli nimeltään Citrus. Ulkoa päin varsin kolkon oloinen jättiläismäinen hotelli, sellainen kuin entisessä Itä-Saksassa olisi luullut törmäävän. Viiden tähden hotelli se oli melkeinpä, vaikkei alku luvannut hyvää: kirjautuminen kesti, meitä ohjattiin sinne tänne ja alkudrinkkien tulo kesti (tietysti alkoholitona mehua) ja infolaput eivät riittäneet kaikille. Saatiin kuitenkin huoneet, jotka vaikuttivat siisteiltä. Minibaari oli jostain syystä lukittu. Laukut tulivat kuitenkin nopeasti, kysyin samalla minibaarista. Laukkupoika käski ottamaan yhteyttä respaan.

Hotellihuoneen puhtaat valkeat lakanat.

Näkymä parvekkeelta.

Hotellin piha-aluetta.

Mentiin PE:n kanssa tutustumaan rantaan ennen pimeän tuloa. Heti tuli rannalla päivystänyt ukottaja kimppuun; muita ihmisiä ei rannalla ollut erästä muslimipariskuntaa lukuunottamatta, jotka istuivat hietikolla. Naiselta näkyivät vain silmät. Kahlailtiin vähän vesirajassa, meri tuntui todella lämpimälle, mutta vesi oli ruskeaa. En tiedä oliko se paskaista vai aiheuttiko isot aallot sen että vesi samentui rantahiekasta.

Rannalla oli tilaa.

Poikkesimme respaan ja saatiin vaihdettua hieman rahaa, joskin saatiin vain ₹5000:n seteleitä. Vähän tuli kuitenkin helpottuneempi olo, oli ollut inhottavaa kun ei ollut yhtään rahaa. Saatiin myös huoneinfo-laput jotka jäi meiltä aiemmin saamatta. Siinä oli niin Wifi-avaimet kuin myös huolestuttava maininta illallissalin dress codesta: Smart casual. Ei tullut pikkutakkeja mukaan.

Huoneessa testasin suihkun - hyvin toimi ja lämmintä vettäkin tuli - ja nautin sen jälkeen 8,8% oluen. Sen jälkeen testaamaan illallispaikka. Muut olivat jo melkein syöneet kun me vasta aloiteltiin. Ihan perusräkälä se oli, eikä täällä kenelläkään mitään pikkutakkia näkynyt. Kiinalaisia oli suurin osa, ja niistä lähti käsittämätön meteli ja olivat muutenkin sangen huonokäytöksisiä. Yksi niistä tuli vaimonhakkaajapaidassa sisään - tässä kohdin tarjoilija kävi sanomassa, jos olisi jotain pitkähihaisempaa laittaa päälle, mutta kiinalaista ei kiinnostanut. Ruoka oli perusbuffettia.

Illallisen jälkeen siirryttiin baarin puolelle. Tilattiin mojitot - tosin ne piti tilata kahteen kertaan ja siltikin kesti puoli tuntia ennen kuin drinksut tulivat. Jonkinlainen liveshow'kin oli alkamassa, mutta emme saaneet enää tarjoilijaa joten palailimme sitten huoneeseen ja istuskelimme PE:n kanssa partsilla maistellen arrakkia ja katsellen yön pimeydessä taivaanrannassa välähteleviä salamoita. Kuuma oli silti. Sähköt reistailivat. Varsin sri lankalainen tunnelma kaiken kaikkiaan siis.

Mojitot yömyssyksi <3