502# Sri Lanka, 6

17.2.2017, Friday, +34, Scattered clouds, Tissamaharama, Sri Lanka

Kohti etelää.

Olin nukahtanut sängylle valot ja telkkari päällä. Sammutin ne jossain vaiheessa alkuyötä ja koitin nukahtaa uudelleen. Paksu peite inhotti minua; en voinut ajatella ettei sitä oltu pesty koskaan? Kaikki nämä vuodet, kaikki nämä matkustajat. Jätin sen jalkopäähän ja nukuin pelkällä lakanalla. Vasta aamuyöllä palelsi. Sitä vastoin kadulla haukkuvat ja ulvovat koirat tulivat aluksi uniin ja myöhemmin pitivät hereillä. Ne tappelivat keskenään koko yön. Äänieristys oli muutenkin nolla; viereisen huoneen kiinalaiset oksentelivat vessassa kovaäänisesti.

Uni jäi hyvä jos muutamaan tuntiin. Seitsemältä aamiaiselle. Ei ollut aluksi mehua, sitten ei ollut laseja. Aluksi ei ollut kahvikuppeja, sitten tuotiin paskainen kuppi, mutta ei ollut kahvia. Aamiainen oli huono muutenkin. Nyt alkoi olla kehitysmaameininkiä.

Ulkona aamuaurinko oli lämmittänyt kelin +15 asteiseksi. Mietin mitä laittaisi päälle. Alle edellispäivän paskaiset vaatteet, päälle pitkähihainen ja shortsit. Onneksi tänään pääsisi täältä mestasta veks. Matkalaukut - jota tuskin olin avannutkaan - piti tulla noutamaan klo 7.45, vaan eipä tultu, piti siitäkin valittaa. Mieli kuitenkin parani, kun tiesi pääsevänsä täältä pois. Tuleva paikka tuskin voisi olla enää tätä huonompi.

Kottarainen?

Bussimme oli odottelemassa sovittuun kellonaikaan. Apupoika hytisi pihalla toppatakissaan. Olivat kai kuskin kanssa nukkuneet bussissa yön; se olikin jääkylmä. Silti, pojalle voisi tehdä hyvää nähdä joskus maailmaa meidänkin leveyspiiriltä. Bussikuskillamme oli puolestaan vähän häiritsevä tapa aina kun nousin bussiin; hän hymyili jo valmiiksi, mutta nähdessään minut alkoi nauramaan paljastaen koko rivin valkoisia hampaitaan.

Järven takana Sri Lankan korkein vuori Pidurutalagala - vaikkei ylängöllä siltä näyttäisi.

Ajettiin aluksi vartin verran etelään. Tie lähti nopeasti Nuwara Eliyasta päästyään laskeutumaan alas vuorilta. Vähän kaupungin ulkopuolella oli erikoisen näköinen Sriramajayamin hindutemppeli. Edessä oli jumalten patsaita, ja muutenkin krumeluurinen fasadi. Joku eukko kilkutti kelloa kuin henkensä edestä; opas tiesi kertoa, että näin saatiin jumala kuulolle (eikä kuten meillä, että ihmiset saatiin kuulolle jumalan sanaa). Temppelin edessä oli joku "pikaripittäytymispaikka". Ihmiset ajoivat autonsa pientareelle, tekivät lahjoituksen astiaan, suorittivat patsaalle jonkun uskonnollisen rituaalin ja jatkoivat matkaansa. 10 sekunnin homma. Aika tehostettua.

Hindutemppeli.

Palvonnan kohde.

Tie oli mäkistä ja mutkaista, huonohyrräisiä oli PE:n lisäksi muitakin bussissa. Heille alaspäin meno tuntui pahemmalta kuin ylöspäin meneminen, jarrutus lisäsi pahoinvoinnintunnetta. Selvisivät kuitenkin kiitettävästi. Pysähdyimme parin tunnin ajelun jälkeen tauolle Ella-nimiseen paikkaan. Mitätön kyläpahanen, mutta maisemat olivat upeat ja kahvila paljastui erittäin viihtyisäksi ulkoilmapaikaksi. Sieltä näki Adam's Peak -vuoren hienosti; se oli pyhä paikka, ja vuoren huipulle rakennetun temppelin sisällä oli jalanjälki, jonka epäiltiin kuuluvan Buddhalle, Shivalle tai Aatamille (kuten vuoren nimestäkin voi päätellä) uskontokunnasta riippuen.

Oikealla Adam's Peak.

Mietin uskaltaisinko tilata jääteen ja päätin kokeilla. Täällä kun ei ole mitään tölkkikamaa, jota uskaltaisi juoda vaan bulkkia, kuten tälläkin kertaa. Lisäksi oli toki puoli lasia jäätä, ja mietin väkisinkin mahtaako olla hanavedestä tehtyä. Maku oli kuitenkin 5/5, varmasti yksi parhaimpia jääteitä joita olin juonut. Hienojen maisemien lisäksi näimme myös pari villimagnustia. Mä luulin niiden elelevän vain Afrikassa.

Magnusti.

Nyt oli karsee sisilisko :S

Jatkoimme ajelua alaspäin. Varsin erikoisia ajoneuvoja riitti ohiteltavaksi, kuten tuktuk josta oli modattu ns. "musical bread car", eli vähän samaan tapaan kuin meillä on jäätelöauto. Pikkuhiljaa teeviljelmät vaihtuivat riisipeltoihin ja trooppiset puulajit pääsivät edustamaan maisemaa. Ilma rupesi näyttämään kuumalle, ja sitähän se olikin kun viimein pääsimme päivän päätekohteeseemme, hyvällä maulla nimettyyn Tissamaharamaan. Ensiksi suuntasimme lounaalle; aina samaa buffet-moskaa, jossa samat tarjoilut ja huonolaatuinen luinen kana. Oksettavaa. Kun kana kerran teurastetaan, niin mihin ne fileet sitten menevät, ei ainakaan turistien ruokapöytiin? Juotavaksi tilasimme vedet. Laskun koittaessa alkoikin sitten aivan mielipuolinen sekoilu. Pöydässämme oli kuusi henkilöä, ja koitimme maksella laskut erikseen. Olin saamassa vaihtorahat vasta viimeisenä, mutta kohdallani todettiin vain että vaihtorahat olivat jo loppuneet, eikä voitu antaa takaisin enää mitään. Sain sitten yhdeltä pöydässämme istuneelta ₹500, jonka oli saanut liikaa takaisin. En tiedä menikö se vieläkään ihan oikein, mutta ei voinut muuta kuin antaa olla. Ei saisi näyttää ärtymystään, mutta kun menee tunteisiin niin ei voi mitään. Toivoisin todella, että joku opettaisi näille reppanoille yksinkertaisimmat plus- ja miinuslaskut.

Viimeiset teeviljelmät.

Kuka tuntee viljelykasvin?

Paikallisbussi.

Maisema tasottui.

Nautaset ottivat varjoa.

Vesiputous.

Shoppailumahdollisuuksia á la Sri Lanka.

Seuraavaksi Elephant Reach Yala -hotelliin jossa säätäminen jatkui "juu juu kaikki on valmiina, muttei ookkaan"-sekoilulla. PE:n huone ei ollutkaan valmiina, joten hänen matkalaukkunsa piti lähettää minun huoneeseen, ja siinähän meni laukkupojat taas sekaisin kuin halosella päähän lyötynä. Ilma oli helkkarin kuuma, varmaan +35 asteinen ja ilma seisoi kuin arkussa. Huoneeni ilmastointilaite hurisi kuin syötävä, mutta minkäänlaista jäähdytystä se ei tuonut. En ehtinyt ihmettelemään tätäkään kun piti jo lähteä saman tein Yalan kansallispuistoon ja siepata mukaan kolmen tunnin retkikamat.

Meitä oli kolme jeeppikolonnaa, yhteen mahtui 6 henkilöä + kuski. Jeepissä istuttiin korotetulla istuinlavalla. Sen verran siinä oli turvakaaria, ettei nyt putoamaan päässyt mutta muuten avonainen. Mun turvavyö oli paskana, joten ei auttanut kuin toivoa ettei kuski ajaisi jeeppiään katolleen.

Safarille.

Joku on tainnut karata eläintarhasta?

Varoituskyltti.

Puistoon oli ehkä 20 minuutin matka. Näimme jo matkalla norsun ja riikinkukon. Kuski kävi maksamassa sisäänpääsyn ja sen jälkeen asfalttitie muuttui hyvin huonokuntoiseksi hiekkatieksi, jossa ei päässyt ajamaan juuri kävelyvauhtia kovempaa. Kello oli kolmen kieppeillä, ja aurinko paistoi kuumasti, vähän siinä paloinkin vaikka yritin niskaa lippiksellä suojata. Vaikka olin käynyt lähtiessä vessassa, mutta alkoi olemaan jo nyt melkoinen kusihätä. Kupla otsassa sai ollakin sitten seuraavat kolme tuntia. Harmi sinänsä kun retki oli kuitenkin ihan mielenkiintoinen. Näimme ainakin norsuja, puhveleita, apinoita, villisikoja, krokotiilejä ja koko joukon eksoottisia lintuja. Puistossa oli myös 60-70 leopardia, ne jäi bongaamatta vaikka aika sinänsä olisi ollut otollinen niiden näkemiselle (kuiva kausi meneillään, jolloin ne kertyivät samoille pienille juomapaikoille, ja iltakin oli hämärtymässä). Mulla oli kerrankin rillit mukana, mutta silti eläinten bongaaminen oli melko haastavaa, ne osasivat maastoutua tiheäkasvustoiseen miljööseen kuin hauki kaislikkoon. Kuski kyllä aina osasi pysähtyä ja etsiä silmänräpäyksessä eläimen jota sitten huonolla englannillaan meille esitteli:
"Sir, an elephant. You see?"
"Ööh, I'm not sure."
"There. Five meters from here."

Etsi kuvasta elefantti.

Ei näy leopardia vaikka olisi ruokaa pöytä pullollaan.

Kroko kaipaili uimaseuraa.

Norsu.

Tämän norsun näin jo minäkin.

Sarvipää.

Villisika.

Auringonlasku Yalan kansallispuistossa.

Kuuden jälkeen takaisin hotelliin ja viimeinkin kuselle. Siinä päätä tyhjentäessä oveen taottiin. Luulin sen olevan PE joka oli unohtanut jotain ja karjuin odottavan hetken aikaa. Taonta jatkui, huusin sitten englanniksi. Virtsaa tuntui tulevan vartin verran. Lisäksi olin pelkillä kalsareilla kun menin avaamaan oven. Siellä oli henkilökuntaa, joka näytti minulle avaimenperää ja kysyi ok? Mitähän tämä nyt sitten on? Yritin kysellä mitä asiaa, mutta miekkonen ei osannut englantia sanaakaan. Näytti sitten haluavan huoneeseeni ja vaikka olin kalsareillani niin päästin hänet. Hän tarttui matkalaukkuun, jota en ollut edes vielä ehtinyt avaamaan. Yritin saada miestä vielä selventämään asiaa. Hän näytti uudelleen avaimenperää. Ilmeisesti mun pitäisi vaihtaa huonetta. Sitten muistin ilmastointilaitteen - mutta nyt se oli toiminnassa ja huoneessa mukavan viileää. Koitin sanoa etten halua vaihtaa huonetta. Äijä ei ymmärrä. Meni sitten soittamaan respaan, ja antoi puhelimen minulle. Sieltä tuli vähän tolkumpi kaveri ääneen. Sanoi, että pyytämäni toinen huone olisi nyt valmiina. Sanoin etten ole pyytänyt mitään huoneenvaihtoa ja että tämä nykyinen on ihan hyvä. Annoin puhelimen takaisin laukkupojalle, joka hetken pulisi puhelimeen, ja sen jälkeen poistui sanaakaan sanomatta huoneestani ovet paukkuen. Meni ilmeisesti jollakin tavalla tunteisiin? En ymmärtänyt kyllä yhtään mitään mistään.

Ajattelin testata huoneen suihkun. Ei mikään puhtauden perikuva, mutta olo oli sen verran paskanen, että nyt ei auttanut valita. Huomasin, ettei ollut jätetty ollenkaan shampoota, pelkästään kolme pulloa body lotionia. Harmitti se sekin pestä tukka palasaippualla, muutenkin kun oli jäänyt suihku parilta päivältä väliin.

Vaikka oli jo pimeää niin ajattelin mennä käymään testaamassa uima-altaan, kun oli koko päivän saanut hikoilla. Se oli melko pitkä ja mukavan muotoinen (oli vähän kaareva) mutta liian matala, siinä oli puiden lehtiä yms roskaa ja vesi oli lisäksi... en nyt sano tätä mielelläni, mutta liian kuumaa.

Kuutamouinti kutsuu.

Istuskelin hetken aikaa parvekkeella pimeää metsää katsellen ja ihmetellen illan posketonta kuumuutta, kunnes maailman suurin hyönteinen tuli ajamaan minut paniikissa takaisin sisään. En tiedä mikä se oli, mutta äänikin oli kuin helikopterista. Mitä sellainen syö, ihmisvauvoja?

Netti toimi pelkästään hotellin lobbyssa, joten menin sinne hetkiseksi surffaamaan ennen kuin illalliselle pääsi klo 20.00. Ruokana oli buffet; se sisälsi mm. paria eri riisiä, papucurryä, kananpaloja joka oli täynnä luumössöä. Palanpainikkeeksi pelkkää vettä; koko päivä oltiin oltu selvinpäin eikä retkahdettu edes viimeisellä hetkellä. Aika erikoinen kokemus, selvä päivä ulkomailla :)

Illallisen jälkeen hetki surffailua vielä lobbyssä. Juttelin ryhmäläisen kanssa joka vähän masentuneena totesi ettei he sitten saaneetkaan sitä toista huonetta. Mitä ihmeen toista huonetta? Niin, olivat valittaneet respaan aiemmin, että heidän ilmastointi oli rikki ja vessanpytty samoin, ja heille luvattiin uusi huone. No nyt aloin ymmärtämään aikaisempaa episodia. Eli henkilökunnalla oli mennyt huoneet taas sekaisin, ja pariskunnan olisi pitänyt saada se toinen huone eikä minun. No, pieni asia kun menee sopivasti pieleen, niin mieli pahoittuu monelta.

Huoneessa oli sänkyjä mistä valita.

Palasin huoneeseen ja huomasin, että omankin huoneen ilmastointilaite oli taas sökö. Huoneessa oli varmasti yli 30 astetta. Kikkailulla sain sitten ilmastointilaitteen toimimaan, mutta laitteen poistovesi alkoi tippumaan välikaton läpi huoneen lattialle. Ja huomasin myös vessanpöntön lauenneen. Huh, taitaa olla keharimaameininkiä taas. Telkkari toimi, ja hetken aikaa sitä katselinkin ennen kuin ajattelin kokeilla ottaa unta daijuun.