lauantai 4. maaliskuuta 2017

499# Sri Lanka, 3

14.2.2017, Tuesday, +27, Shower, Kandy, Sri Lanka


Makean perässä.

Heräsin yöllä pariin otteeseen. Ensiksi kiusasivat hyttyset ja myöhemmin iski kaatosade. Siitä kantautuvaa kovaäänistä kohinaa kesti jonkin aikaa, mutta nukahdin onneksi vielä. Herätyskello soi liian aikaisin, mutta seitsemän jälkeen nousin. Eihän tänne nukkumaan oltu tultu.

Hain PE:n ja mentiin aamiaiselle. Se oli identtinen edelliseen aamuun verrattuna. Oli outoa, että tarjoilijat muistivat paitsi huoneiden numerot, mutta myös mitä olimme edellisenä aamuna tilanneet ja kysyivät tuodaanko tänäänkin samat. Vastaus oli kyllä.

Tänään oli lähtö viidakkohotellistamme kohti Kandy-nimistä (kaupungin nimi lausuttiin "kändi" joka kuulosti känniltä) kaupunkia, joten piti laittaa aamupalan jälkeen kamatkin vielä kasaan. Klo 8.45 oli check out. Kamat bussiin ja tien päälle.

Ensiksi ajoimme Dambulla-nimiseen kaupunkiin. Kaupunki oli melko pieni, mutta kuulemma alueen taloudellinen keskus. Sitä ei ainakaan kaupungin ulkonäöstä huomannut, sillä varsin slummimaiselta talot näyttivät, mutta siellä oli kultainen ja iso Buddhapatsas. Ihan hieno. Eräässä puussa roikkui jätesäkin kokoinen ampiaiskeko. Mun on tosi vaikea ollut ymmärtää paikallisoppaan puhetta, mutta jos nyt oikein oivalsin niin ampiaiset pyörivät siinä parin viikon ajan, ja siirtyvät sitten yleensä jonnekin muualle. Härmässähän ampiaiset kuolevat syksyn tullen ja vain se kuningatar talvehtii? En sitten tiedä millainen kiertokulku täällä on ampiaisyhdyskunnissa, mutta eipä olisi kiva tuollainenkaan pöriläispesä missään parvekkeen yläpuolella.

Päivän Buddha löytyi Dambullasta.
Kellonmuotoinen stupa.

Ampiaisia.

Jatkoimme matkaa kohti etelää. Välillä sateli vettä ja välillä paisteli aurinko. Tien varrella olevat kylät tuntuivat toistensa kopioilta. Autot tööttäilivät ahkeraan; opas kertoi tööttäilyssä olevan jonkinlaista logiikaakin. Yleensä töötättiin kerran jos haluttiin varoittaa esimerkiksi jalankulkijaa tai pyöräilijää. Jos ajoneuvo lähti ohittamaan toista, töötättiin kaksi kertaa - teillä kun oli kaikenlaisia ajoneuvoja liikkeellä, osa hitaampia ja osa nopeampia eikä ohituspaikkoja olisi ollut muuten mutta tööttäämällä kahdesti ohitettava siirtyi tien vasempaan reunaan (vasemmanpuoleinen liikenne kun oli kyseessä) ja tällöin ohittava ajoneuvo mahtui paahtamaan tien keskeltä ohi, vaikka vastaan tulikin ajoneuvoja koko ajan. Siitä huolimatta liikenne vaikutti kyllä minusta hengenvaaralliselta - ja jos jollakin meni ns. tunteisiin niin ajettiin risteyksen läpi torvi pohjassa, jolloin annettiin merkki muille, että "nyt riitti, hermot meni ja nyt minä menen, pois alta". Tämä toki oli vain kuorma-autojen ja linja-autojen tavaramerkki. Teiden varsilla näkyi todella paljon koiria ja ne tunsivat tööttäyskulttuurin yhtä lailla. Vain yksi auton alle jäänyt koiranraato taidettiin bongata koko matkan aikana, joten niillä oli selkeästi jonkinlainen käsitys liikenteen kulusta, teiden ylityksistä yms.


Maisemat kohdillaan.

Saavuimme sitten Madawala Ulpothan lähettyvillä olevaan mauste- / yrttitarhaan. Siellä nuori mies kertoi meille selkeällä englannillaan mausteiden ja yrttien vaikutuksista. Kiertelimme kasvien keskellä. Ukko tuntui vilpittömästi uskovan niiden luonnontuotteiden kilpailevan länsimaisen lääketeollisuuden kanssa. Täälläpäin ei ollut fyrkkaa hoidattaa itseään sellaisilla tropeilla kuin meillä, mutta oman tietotaitonsa avulla saatiin kasveista lääkkeet tukanlähtöön, syöpiin, liikalihavuuteen, diabetekseen, hammassärkyyn ja mitä nyt milloin tarvittiinkaan. Mä olen vähän skeptinen tietysti tällaiseen; uskon syövän parantuvan paremmin sädehoidolla kuin jollain juurensyönnillä, mutta toki olen saanut annoksen aivopesua mitä tulee terveydenhoitoomme. Paikassa oli myös kauppa josta sai ostaa näitä idän ihmelääkkeitä. Sen verran uteliaisuus heräsi, että ostin hetken mielijohteesta mieskuntoa piristävää tuotetta (katsotaanpa jos saadaan tästä jossain vaiheessa vaikka testiblogausta aikaiseksi). Ohjelmanumeroon kuului lisäksi pakollinen hieronta. Voi helkkari. Mä en ole ikinä sellaisessa ollut koska en juuri pidä siitä, että tuntemattomat ihmiset kajoavat minuun. Hierojat olivat lisäksi vielä jotain vanhoja äijiä. Kymmenen minuutin setti tuntui kestävän ikuisuudelta. Keskityin tarkkailemaan pikkulinnun kamppailua kymmensenttisen tuhatjalkaisen kanssa. Toivoin olevani jossain muualla. Laadultaanhan se ei varmastikkaan huono koettelemus ollut, ukko naksautteli sormien niveletkin kondikseen ja hieroi nyt jo dieetin ansiosta puolittuneen kaljavatsan poimutkin huolellisesti. Tämän homomaisempaa kokemusta tuskin voi siltikään enää housut jalassa saada. Arvosana 2/5.

Maustetarhan tuima ja selkeästi artikuloiva esittelijä.

Yrttitarhakauppa.

Söimme tarhalla vielä lounaan. Tutuksi tullut buffettihan se taas, mutta tällä kertaa ei ollut edes sitä luista kananpalaa, vaan pelkkää kasvissafkaa oli tarjolla. Tätä menoa voin sanoa hyvästit lopuillekin läskeilleni. Onneksi sentään olutta sai täältäkin, ettei nyt ihan kuivunut kasaan. Vettä satoi jälleen taivaan täydeltä, palmulehväinen katos oli onneksi tiivis. Eikä tullut kylmä vaikkei seiniä ollutkaan.

Palasimme takaisin bussiin ja lähdimme jatkamaan ajelua kohti Kandyä. Matkaa ei ollut paljoakaan jäljellä, mutta liikenne jumitti melkoisesti. Vähän siinä tuli pilkittyä pienet ruokalevotkin. Lopulta pääsimme Kandyn keskustassa olevalle temppelille, jossa säilytettiin Buddhan hammasta. Temppeli oli räjäytetty v. 1998 pommi-iskulla sisällissodan tiimellyksessä, joten nyt täällä oli iso eristetty alue ennen temppeliä sekä turvatarkastus. Stiflat piti jättää narikkaan; meidän kaikkien kengät meni samaan läjään samalle lapulle, joten vähän huoletti saako omia kenkiään enää takaisin - temppeli oli varsin suosittu kohde eikä pelkästään turistien keskuudessa vaan myös paikallisväestön, joten ryysistä riitti.

Temppelialueen keskusrakennus oli rakennettu 1500-luvulla. Itse hammas oli vähän niin kuin myytti tai symbolinen homma. Toki tästä ei voinut ruveta väittelemään uskisten kanssa, kenen hammas siellä oli vai oliko siellä mitään hammasta ensinkään. Hammas oli laitettu kuuden erinäisen kultalaatikon sisään. En nyt muista koska viimeksi joku sen oli nähnyt, ilmeisesti boksi avattiin uskonnollisten juhlien aikaan ja vain harvat ja valitut pääsivät sen näkemään. Muutenkin koko temppelialue oli erittäin sekava, täynnä ihmisiä joista osa rukoili ja mumisi hurmiossa omia palvontamenojaan, osa ihmetteli meininkiä ja osa vain makoili lattioilla (??). Toki rakennukset, maalaukset, patsaat yms olivat hienoja, mutta jotenkin melko ahdistava paikka, ottaen huomioon että eikös tämänsorttisissa uskonnollisissa paikoissa pitäisi vallita jonkinlainen rauha ja seesteisyys?

Hammastemppelin julkisivu.
Hammastemppelillä.
Hammasta palvottiin.
Rukoilijat mumisivat kuin transsissa.

Pois kuitenkin päästiin ja kengätkin löytyivät vielä narikasta. Kävelimme hetken aikaa ulkosalla. Oppaamme vaikutti sairaalta ja poistuikin siitä sitten takavasemmalle bussiin huilailemaan. Meidät lähetettiin jonkinlaiseen tanssi- ja kulttuurinäytökseen. Sen alkamista piti odotella pitkän aikaa katsomon kakkoskerroksessa joka oli rakennettu päin honkia (siinä ei ollut porrastusta juurikaan, joten jos lavalle mieli nähdä niin se ei onnistunut). Ei ollut mitään kioskia tms mistä olisi saanut suupalaa. Itse esitys oli lisäksi aivan karsee. Siinä oli semmoista kovaäänistä rummutusta ja joku elämänhalut vievä säkkipilli jonka pelkäsin aiheuttavan mulle tinnituksen. Esitetyt 11 tanssia tuntuivat kestävän ikuisuuden. Metelistä ja epämukavan penkin aiheuttamasta perseen puutumisesta huolimatta nukahtelin koko esityksen ajan. Tunnin kestäneen esityksen jälkeen oli lopuksi vielä tulessa kävelyä; mutta se suoritettiin näyttämön alaosassa jota en edes nähnyt omasta katsomosektoristani. Arvosana 1/5.

Tanssiesitystä katsomassa.

Esityksen aikana taivas oli jälleen revennyt ja vettä tuli kuin Esteristä. Väentungos teatterilla oli lisäksi melkoinen ja bussi oli joutunut jäämään kauaksi. Mietittiin siinä sitten mitä voisi tehdä, kun bussin apukuski tuli paikalle hymyillen sylissään iso nippu sateenvarjoja. Hieno juttu!

Sitten hotellille. Siinäkin oli haasteita, koska Ozo-hotellimme sijaitsi vuorenrinteessä, jonne meni niin kapea tie, ettei sinne päässyt bussin kanssa. Ajoimme ensin jollekin pimeälle parkkipaikalle, jossa odotimme pitkän aikaa ns. shuttle-bussia joka tuli meidät hotellille noutamaan. Matkalaukut tulisivat eri kyydillä.

Kandy-järven toisella puolen oleva hotellimme (valkoinen tönö).

Hotelli oli kyllä siisti ja huone samoiten ja check in toimi sukkelasti. Safety box oli sijoitettu kylppäriin, se oli mun mielestä vähän erikoinen ratkaisu. Huoneessa oli parvekekin ja näkymät Kandy-järvelle ja toimiva netti. Surffailin netissä hieman ja otin parit arrakit. Tuntui oudolta niin hyvätasoinen hotelli sellaisessa ympäristössä, mutta ei auta valittaa.

Siisti oli hotelli.

Klo 20 mentiin PE:n kanssa syömään illallinen hotellin buffettiin. Ei mikään erikoinen. Bisset maksoivat 750 / puteli. Safkan jälkeen takaisin huoneisiin. Otin suihkun, lämmintä vettäkin tuli, loistavaa. Telkkarissakin oli yllättävän hyvä tarjonta, tuli katseltua sitäkin. Koitin päästä hyvissä ajoin nukkumaan, seuraavana päivänä oli aikainen herätys.

4 kommenttia:

  1. Mä olen täällä kotimaassa sienimetsällä törmännyt pääni kokoiseen ampparipesään. Katselin maahan josko sieniä näkyisi ja pää osui oksassa roikkuvaan pesään. Suuttuihan ne asukit ja sain käteen useamman pistoksen, sattui niin hemmetisti.
    Olisi kiva kuulla piristävän aineen vaikutukset =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikea arvioida paljonko ampiaisia tollasessa pallossa on, enkä edes halua tietää. Enkä tehdä lähempää tuttavuutta. Kovaa ne kyllä pistävät, en haluaisi montaa pistosta kerralla ottaa. Hyvä ettet ollu allerginen niille.

      Poista
  2. Kyllähän monista kasveista tehdään lääkkeitä, ettei se ihan humpuukia kaikki ole. Mitähän yrttiä sait mieskunnon nostatukseen? Postausta odotellen ;D

    VastaaPoista