keskiviikko 8. helmikuuta 2017

495# Vuvvevahti

6.2.2017, Monday, -9, Clear, Helsinki

Kaikkeen sitä ihminen joutuukin, mietin ajaessani autolla maanantai-iltana kohti stadia. Kuten esimerkiksi koiravahdiksi sellaiselle henkilölle, jota en ole nähnyt vuosiin. Tai itse asiassa, sellaisen henkilön isän koiralle: se oli tuotu matkan ajaksi hoitoon vieraaseen kerrostaloon. Maalaiskoira, joka on tottunut pyörimään metsissä. Sellainen alkaa kuulemma ulvomaan, jos sen jättää yksin vieraaseen ympäristöön. Ja sellainen on sitten haram.

Onneksi olin saanut tietoon etukäteen vierasparkkipaikkojen sijainnin ja onneksi oli vielä yksi paikka minulle jäljellä. Alue ei vaikuttanut kovin turvalliselta tai viihtyisältä; siellä oli esimerkiksi huumeneulojen keräysastia, enpä ole sellaistakaan ennen nähnyt. Itse kämpän löysin helposti ja ovikoodilla sisään. Sen jälkeen oli vielä kerroksissa erillinen ovi ennen kuin pääsi asuinovien taakse mutta sinne päästääkseen piti soittaa ovisummeria. Pikaiset heipat asunnon haltijan kanssa ja sitten kämppään jossa koira oli jo odottelemassa. Se ei vaikuttanut erityisen innokkaalta, vaan jopa ujolta. Taisi se hieman nuuhkaista. Laitoin takin tuolin selkämykselle ja koira jäi nuuhkimaan sitä mieluummin kuin minua. No joo, ehkäpä ominaishajuni ei ole se paras mahdollinen. Tai ehkäpä vuvve oli vain vieraskorea.

Oltiinkin tässä just syömässä.

Koira taisi todeta minut vaarattomaksi, antoi hieman paijatakin itseään. Sen vertaa ei kuitenkaan luottamusta löytynyt, että olisi antanut minun kajota päätäänsä. Koira vaikutti kuitenkin melko säyseältä, ja ehkä vähän vanhaltakin. Se oli ajokoira ja jykevästä ja jäntevästä ruumiinrakenteesta kyllä huomasi, että sitä oli pidetty kunnossa. Tuollainen elikko tarvitsi varmaan kaameasti liikuntaa. Minun ei sitä onneksi tarvinnut ulkoiluttaa, vaan asunnonhaltija kävi sen vielä pisu- ja kakituttamassa ennen lähtöään. Sain pikaisen briiffauksen, millä itseään ja koiraa pystyisi viihdyttämään. Semmoisia temppuja mitä ne nyt aina tekeekin; Istuttamista ja makuulle menoa ja tassunantoa yms. Lisäksi sitä pystyi aktivoimaan nakinetsimistehtävään. Koiruus oli kuitenkin sen verran pöljäke, että sitä ei saanut lopettamaan etsintää vaikka kaikki nakit olivat jo löytyneet, koira penkoi paikkoja läpi aina vaan. Siksi sille piti keksiä taas jokin uusi harhauttava tekeminen.

Mitä tää nyt on?

Asunnonhaltija lähti ja jäin koiran kanssa pieneen olkkariin. Se pyöri hämillään ympärilläni ja vaikutti hermostuneelta. Punnitsiko se vaihtoehtojaan? Minkä mä sille voisin jos se nyt päättäisi ruveta ulvomaan? Tai muutenkin, eikö sellainen eläin pystyisi tappamaan minut yhdellä hyvin tähdätyllä puraisulla kurkustani? Koira meni makkariin, mutta tuli lopulta luo takaisin olkkariin kun kutsuin sitä. Tamppasin sohvaa kädelläni ja hetken päästä koira tulikin siihen istuskelemaan. Sillä oli omituinen tapa kiertää kolmesti ympyrää ennen kuin lysähti sohvalle kasaan, koipiset ja häntä niputettuna. Naukaisin koiralle kerran, kahdestikin. Sain vain kulmain alta mulkoilua osakseni.

Koipiset ja häntä niputettuna.

Ei mennyt montaakaan hetkeä kun koira alkoi kuorsaamaan. Mä olin saanut luvan kahvin keittoon joten duunailin siinä itselleni tsufet. Avasin jääkaapin ja lorautin sekaan hieman maitoa. Jääkaapin muu sisältö oli vähän outoa; ei edes kaljaa. Toki asunnonhaltija oli liikunnanohjaaja tms, joten kai sellainen on terveyden perikuva. Asunto oli muutenkin vähän karu, pelkistetty. Ehkäpä häntä ei kiinnostanut kämpän sisustus sen enempää kuin minuakaan.

Istahdin sohvalle koiruuden kuorsatessa vieressä. Surffasin televisiosta kanavat läpi ja puhelimella netin. Kaivoin sen jälkeen kirjan, jonka olin ottanut mukaan ja aloin lukemaan. Välillä rappukäytävästä kuului melua ja koira keskeytti kuorsauksen ja nosti päätään. Silitin sitä hieman selästä; se säpsähti ja katsoi vähän paheksuvasti mutta ei uhitellut vaan alistui kohtaloonsa.

Telkkaa, lukemista ja vuvvea.

Päätin virkistää koiran iltaa; huomasin vesikupin tyhjentyneen joten laitoin juomatilanteen ensin kondikseen. Avasin sitten jääkaapin, ja siitä kantautuva ääni sai koiran mielenkiinnon heräämään; hyppäsi ykkösellä sohvalta unesta suoraan jääkaapin luo. Kaivoin nakkipussin esiin. Koira teki temppunsa (istumaan meno, maahan meno ja tassunanto) ennen kuin ehdin edes antaa sille niitä komentoja. Hienosti hurtta osasi myös napata ilmasta nakinpalan - purukalusto oli sitä luokkaa ettei todellakaan kannattanut jättää hanskaa leukojen väliin. En ollut oikein varma, onko nakki sopivaa koiralle (suola tms?) joten en uskaltanut kovin paljon niitä antaa. Saman tien kun laitoin nakkipussin takaisin jääkaappiin, vuvve kääntyi kannoillaan ja loikkasi takaisin yhtä nopeasti sohvalle kuin oli siitä herännytkin. Pian lähes ihmismäinen kuorsaus raikusi asunnossa taas.

Koiran unta.

Tunnin verran tuli siinä vielä telkkaa katseltua kunnes omistaja palasi iltapuhteistaan. Odotin jonkinnäköistä innostunutta reaktiota vuvven taholta; pää nousi sen verran ilmaan, jotta huomasi hurtan havainneen jonkun olevan tulossa, mutta ei vaivautunut edes ovelle saakka. Häntä jyskytti muutaman kerran sohvaa vasten ja siinä oli vastaanotto tällä kertaa. Flegmaattisin koira jonka minä olen tavannut. Minkäänlaista ääntä ei koira pitänyt koko aikana kuorsausta lukuunottamatta, joten tuskin se olisi mitään ulvonutkaan. Aloin tekemään siinä lähtöä; koira huomasi kyllä mun laittavan kenkiä jalkaan ja takkia päälle, mutta ei näyttänyt pistävän pahakseen lähdöstäni. Viimeiset taputukset ja sitten kotia kohti. Pari pussia sain sipsejä palkkioksi, jotka söinkin seuraavina päivinä pois kuleksimasta. Ihan mukava kokemus tällainen dogsitterin homma, annetaan nyt arvosanaksi 4/5. Toki pääsin helpolla kun mun ei tarvinnut huolehtia ruokinnasta saati ulkoilusta. Siitä ei tosiaan tiedä millaiseen kiipeliin olisi sitten jouduttukaan. Ehkä sitten ensi kerralla.

8 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Tikusta asiaa kun ei näitä blogattavia aiheita tunnu tippuvan vastaan, ei sitten millään.

      Poista
  2. Hurjaa, jos koiria ei vois jättää hetkekskään yksinään o.O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, tuntemattomassa paikassa vuvve kuulemma saattaa masentua. Oli siis hoidossa vaan tuolla, ehkä se kotonaan käyttäytyisi nätisti.

      Poista
  3. No nyt kun oot harjoitellut, niin mähän voin tuoda meidän koiran sulle hoitoon jonkun reissun ajaksi ;) Se ei ole kyllä ihan noin flegmaattinen, vaan saisit seuraa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntemattomien koirien vahti :D Harrastus se kai on sekin :)

      Poista