torstai 2. helmikuuta 2017

494# Quiche Lorraine

Tänään uusavuttomien kokkicornerissa valmistetaan Quiche Lorrainea, eli härmäläisittäin kinkkupiirasta. Mä en ole eläissäni leiponut - hetkinen, onko tää leivontaa ees? Kyllä kai, kun tässä kerran jonkinlainen taikina joudutaan duunaamaan - ellei nyt sitten jotain päiväkodin piparkakkutaikinan kaulintaa ja muottien painallusta lasketa. Joten saas nähdä miten käy, tuleeko sikojen ruokaa vai mitä tästä tulee? Lisäksi ihmetytti piiraan eri variaatiot; yhtenäistä konsensusta ei tuntunut löytyvän ainesosien eikä valmistustekniikan saralta, sen mitä googlesta ja youtubesta koitin aiheesta etsiä. Joten sovelletaan itse.

Kamppeet:

Paprika
2 sipulia
chiliä
200gr kinkkusuikaileita
200 gr juustoraastetta
3 munaa
100 gr voita
2 dl kerma
kermaviili
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhoa
1 tl suolaa

(nakkipaketti siltä varalta, että ruoka epäonnistuu niin pahasti ettei pysty syömään)

Tämän illan ainekset - kuvasta puuttuvat ainakin chili ja mausteet.

Juomaksi olen valinnut lähikaupassamme ollutta Tran Quini-rentotumisjuomaa; jonkinlainen koe-erä siellä myynnissä.

Pilkon ensimmäiseksi paprikan ja sipulit. Sipulia näyttää olevan vähän liikaakin, joten laitan vain 1,5 sipulia, kun nämä ovat niin isoja. Ei tarvitse mielestäni olla mitään kovin hienoksi pilpottuja. Ohjeessa sanotaan, että paprikat ja sipulit voi halutessaan kuullottaa. En kuule mitään, mutta käytän niitä vähän aikaa paistinpannulla lämmittelemässä. Tähän oli tietysti tarkoitus pilkkoa mukaan myös chili, jonka muistan vasta aivan loppuhetkillä.

Paprikan ja sipulan kuullottelua.

Sen jälkeen taikinan tekoon, se huolettaa ehkä eniten, kun en ole sellaista ennen tehnyt. 100gr voinokare on ollut huoneenlämmössä pehmenemässä - vasta tässä vaiheessa muistan että uuninkin voisi napsauttaa päälle 225 asteeseen alalämmölle. Voi kulhoon ja sekä leivinjauho että vehnäjauhot sekaan, sekä suola. Sekoitan tuotteita mutta ne eivät tule siitä hullua hurskaammaksi joten lorautan desin kermaa sekaan. Näyttää vähän paremmalta, mutta lisään vielä hieman nestettä, jotta taikinasta tulee sellainen kunnon sementtinen möykky, missä ei vehnäjauhot enää pölise. Lusikka pois kauniista kädestä, sillä se ei mielestäni ole kauhean tehokas väline tämänkaltaiseen hommaan. Pusertelen ja painelen taikinaa nyrkissäni, kuten tuppaan joskus tekemään myös lihapullataikinalle.

Oliko se riita tai kina?

Tämän jälkeen isken taikinamöhkäleen voideltuun makaronilaatikkovuokaan - mulla kun ei ole mitään spesiaalipiirakkavuokaa. Youtubessa monet levittivät taikinan vain uuninpellille leivinpaperin päälle, mutta pelkäsin sen kuohuvan uunissa taas yli ja että sen jälkeen joutuisin viikon verran pesemään uunia, joten pelasin varman päälle ja käytin makaronilaatikkovuokaa. Levitän taikinan tasaisesti niin, että se nousee reunoillekin. Siitä tulee todella epämääräisen näköinen, ja alan jo uskomaan homman menevän preesensekseen.

No nyt tuli kyllä pohjat!

Odottelen uunin lämpiämistä, sillä ajattelin esipaistaa taikinapohjaa 10 minuuttia. En tiedä onko se välttämätöntä, mutta minä teen niin. Tällä välin aloin valmistaa itse täytettä. Kulhoon munat (ne kanan siis), kinkkusuikaleet, juustoraaste, kermaviili ja paistinpannulla yhä kärsivällisesti odotteleva paprika-sipuli-chili seos. Sen jälkeen huolellinen sekoitus; tämä vasta karsealta näyttääkin, ja nyt jo vatsalaukku heittää voltteja tietäessään, että kyseinen näky tulee kohta valumaan soppatorvesta alas. Eräässä ohjeessa sekaan käskettiin lisäämään myös sientä. En lähde tästä edes paasaamaan. Eiköhän tämä ole tarpeeksi karmivaa jo muutenkin.

Sikojen ruokaa tulossa.
Matkalla uuniin.

Pohja on ollut uunissa kymmenen minuuttia joten nappaan sen pois ja kaadan täyteseoksen päälle ja levitän mönjän tasaisesti kaikkialle. Tarkistan, että joku sentti jää paisumisvaraa reunoistakin; se uunin pesu on muuten kyllä vihoviimeistä hommaa. Sen jälkeen koko komeus uuniin. Ohjeessa luki 15 min, minä pidin reilut 18 min, jonka jälkeen päälliosa näytti ok:lta, mutta sisus ei ollut hyytynyt lähellekään tarpeeksi. Piiras täytyy tietysti jäähdyttää ennen nauttimista; annoin sen jäähtyä ainakin 20 min, mutta silti sisältö oli liian vetistä ja löysää. Olisi pitänyt ehdottomasti seisottaa uunissa kauemmin.

Entäs maku sitten? Ei mikään kovin paha. Otin pari kertaa lisääkin. Chili maistui juuri minun makuuni sopivasti läpi. Nyt tuli tietysti mieleen, että mausteita olisi voinut lisätä täytesörsseliin myös - vaikkapa jauhelihamaustetta, oreganoa, suolaa yms. Minulta se jäi nyt tällä kerta tekemättä, mutta menee tämä näinkin. Annan tästä arvosanan 3/5. Suurimmat ongelmat olivat esteettisiä. Harjoittelulla tästä voisi ehkä tulla parempaa, mutta luojan kiitos minun ei tarvitse tätä tällä kertaa tarjoilla kenellekään muulle.

Oliskohan tää jo?

Lopputulos vetinen.

Jaa niin se Tran Quini-juoma... En oikein tiennyt pitäisikö se nauttiako illalla vai aamulla? Join tämän kymmenen aikaan illalla, joten saas nähdä miten käy, olettaisin kyseessä olevan kuitenkin aamujuoman. Olin valinnut ginger lemongrass -maun, mutta minusta siinä maistui vihreä tee ehkä eniten läpi. Haisi tiskiaineelle mutta maku ei ollut kovin karsea. Ehkäpä 3/5 tästäkin.

Uni ei meinannut tulla tämän jälkeen silmään millään, joten ehkä tuli syötyä liikaa vai oliko juoma sitten mikä valvotti. Positiiviset puolet tosiaan siinä, että vatsataudilta vältyttiin eikä palohälytinkään ruvennut tällä kertaa soimaan.

4 kommenttia:

  1. Hauskoja nämä sun ruokapostaukset :D

    On se leipomista. Ekakertalaiseksi oikein hyvin onnistunut. Ja sienet jätetään edelleen lehmien syötäväksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja piiras paransi makuaan kuin sika juoksuaan seuraavana päivänä, kun oli saanut rauhoittua yön yli jääkaapissa. Juu kyllä tätä voi tehdä toistekin.

      Poista
  2. Valmiit taikinapohjat on käteviä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Halusin kerrankin tehdä sellaisen itse.

      Poista