sunnuntai 18. joulukuuta 2016

488# Nastalenkkari

Mä olen nyt tässä muutaman kuukauden ollut laihiksella, ja osana tuota murhenäytelmää olen joutunut pienoiselle kuntokuurille. Salilla mua ei tulla näkemään vieläkään, olen hyvin ennakkoluuloinen ja rajoittunut sen suhteen. Mulle sopii paremmin pitkäveteinen ja tasapaksu laji, joka vaatii hieman mielenlujuutta ja jossa vastuksen antaa luonnolliset elementit, kuten vaikkapa näin talviaikaan pimeys, sade, räntä, loska, yms. Lenkille siis!

Marraskuun alussa Etelä-Suomessakin piipahti parin viikon ajan lumikelit, joten Pp:n innoittamana hankin itselleni nastalenkkarit. Ensi alkuun kyllä vähän epäröin, koska sellaiset olivat melko hintavat ja toisekseen, onko tässä jo niin vanhaksi tultu että tarvitaan kenkiin nastat? Eikö sellaiset ole vanhusten hommaa? Mutta toisaalta, jos kengistä olisi apua. Mulla on  yhdet kunnon kengät kävelyyn, mutta niillä lentää perseelleen jos ajatteleekin kuuraa. Ja onhan se inhottavaa kävellä sitten tikkujäykkänä pisin luontoreittejä. Kävelyn pitäisi olla vapauttavaa ja rentouttavaa.

Ei muuta kuin XXL.:ään, ja kengät hakuun. Pp oli mukana, ja hänellä oli mulle jo malli yms katsottuna, joten itse ostotapahtumaan ei montaa minuuttia mennyt. Kenkä oli Asics Gel Fujisetsu 2 GTX, melkoinen sanahirviö. Ominaisuuksina Gore Flex-päällinen (en tiedä miten se eroaa Gore Texistä), volframinastat ja lämpöä eristävä pohja. Sen verran kokeilin kenkää koipeen, että nastat tuntuivat tarttuvat liikkeen kokolattiamattoon tehokkaasti kiinni. Hintaa tyrmistyttävät 119€, joskin siinä oli jo 20€:n alennus mukana.

Kuten arvata saattaa, heti kenkien oston jälkeen tuuli kääntyi etelään ja toi pääkaupunkiseudulle poikkeuksellisen lämpöaallon sulattaen kaiken lumen ja jään. En ehtinyt testaamaan töppösiä siis kertaakaan niihin tarkoitetussa olosuhteessa ennen kuin vasta joulukuun puolenvälin jälkeen.


Kengät hulahtivat jalkoihin mukavasti. Kengännumerot vähän hämäsivät, jouduin ostamaan meinaan yhtä numeroa suuremmat tuohivirsut kuin yleensä. Nauhat tuntuivat sellaisilta että niitä saisi luultavasti olla koko ajan sitomassa - tämä osoittautui ainakin neitsytmatkan perusteella turhaksi huoleksi. Olo tuntui huteralta, huomasi selvästi seisovan pienten nastojan päällä. Näillä stifloilla ei tosiaankaan kannattanut kävellä sitten parketilla ja rappukäytäväkin oli vähän niin ja näin. Liukkaalla linoleumilla ns. paskanjäykkyys iski välittömästi; kengät tuntuivat sutivan ja liukuvan, siinä tuli vaistonvaraisesti tarrattua kaiteeseen kiinni ja askelnopeus oli verkkainen.

Pohja.

Kummasti helpotti päästä kenkineen ulos ja lumelle, joskin ensi alkuun tunnelma oli vähän samanlainen kuin koiralla, jolle on laitettu sukat jalkoihin. Paljaiden ajoteiden ja suojateiden ylittäminen aiheutti melkein samanlaisen reaktion kuin rappukäytävässä, mutta muuten kenkiin alkoi tottumaan ensimmäisen kilometrin jälkeen. Lopulta asiaa ei ajatellut edes enää, ja vain välillä pienimuotoinen rapina sai kiinnitämään kenkiin hetkittäin huomioita. Yhtään ei liukastuttanut, kengät tuntuivat pitäviltä ja vakailta. Mikä parasta, ne eivät hiertäneet ollenkaan. Mä en tiedä mikä mun jalkapöydän muodossa on, mutta kenkä kuin kenkä tuppaa yleensä hiertämään ens alkuun helkkaristi. Tässä lesti tuntui mätsäävään mainiosti.

Pitoa oli kuin pienessä pitäjässä.

Vähän vaikea antaa arviota kengistä. Ne toimivat loistavasti tietyissä olosuhteissa, mutta en sitten osaa sanoa jos on ns. hybridi-keli, eli osittain sulaa ja osittain lunta/jäätä? Ja onhan se harmi, ettei voi yhdistää esimerkiksi lenkki-kauppareissua samaan kertaan. Ja hintavathan ne tietysti oli. Nämä aspektit nyt eivät kuitenkaan ole ehkä tuotteen vika, joten annetaan 4½ / 5.

6 kommenttia:

  1. :D En nauranut kengille, vaan sun tavalle kirjoittaa. Piristää kummasti joka kerta lukea näitä rapsoja. Kiitos.

    Mun pitää varmaan kans nöyrtyä noihin mumm... siis nastakenkiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei analyysi mielestäni mitään varsinaista huumoria ollut, mutta jos se nyt iloa tuotti niin ei kai mennyt hukkaan sitten. Mutta juu, en tyrmännyt kenkiä, vaikka vielä pari vuotta sitten olisin pitänyt mummokenkiä itselläni naurettavana ajatuksena.

      Poista
  2. Mä haaveilin tässä pari talvea ice bugeista vai mitä ne nyt olikaan nimeltään. Tänä vuonna olin jo unohtanut asian, mutta eilen tuli kummasti mieleen, kun koitin päästä tallilla parkkipaikalta talliin asti ja se oli melkeinpä mahdotonta, kun oli muhkuraista peilijäätä ja pientä nousua ja laskua ja kun paikallaan seistessäänkin meinasi kaatua tai vähintään liukua jonnekin. Siinä on myös kiva taluttaa hevosta sitten, jos heppa päättää mennä jonnekin muualle kuin pitäisi, niin eipä ole taluttajalla mitään tekoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pukki ehtii vielä ottaa toiveesi huomioon :)

      Poista
  3. Hyvä, Zim! Ja taputukset päälle!

    Terv. nimimerkki murtuneisiin nilkkoihin ja ranteisiin vähä kyllästynyt ( viimeksi, kun olin yövuorossa, liukastuneita tuli ovista ja ikkunoista)

    VastaaPoista