476# Aix-en-Provence

25.8.2016, Thursday, +32, Clear, Aix-en-Provence, France

Naapuriin.

Heräsin klo 00.46 vessahätään. Sammutin päälle jääneet valot ja tv:n. Aikaisin nukkumaanmeno kostautui tälläkin kertaa, valvoin klo 02-05 välisen ajan. Uni oli tietysti syvimmillään juuri silloin kun herätyskello herätti klo 7.15. Torkutuksen ja suihkun jälkeen aamiaiselle. Mansikkajugurtti oli vaihtunut aprikoosiin, muuten sama setti sielläkin.

Olimme suunnitelleet tekevämme ekskursion Marseillen naapurikaupunkiin, Aix-en-Provenceen. Kaupunki oli alunperin rakennettu nykyiselle sijainnilleen lähteiden vuoksi, perustettu jo vuonna 122 eaa. En siltikään ollut varma, olisiko siellä mitään bongaamisen arvoista, mutta sittenpä sen näkisi. Ennen lähtöä koitin googlailla hieman aikatauluja yms netistä. Sinne oli about 30 kilsaa Marseillesta, junalla pääsisi varmaan näppärämmin vaikka bussejakin Aixiin menisi. Päätin armahtaa porukoita sen verran, että valitsimme kilometrin ylämäkikävelyn sijaan metron. Port Vieux'ssa oli metroasema jolla pääsi helposti ja nopeasti muutaman pysäkinvälin juna-asemalle. Marseillen metrossa oli kaksi linjaa, toinen ajoi pohjois-etelä -suunnassa, toinen teki hevosenkengän muotoisen reitin itä-länsi -suunnassa. Otimme ykköslinjan metron. Kertalippu piti ostaa automaatista, kappalehinnan ollessa 1,60€.

Marseillen metro.

Rautatieasemalle päästyämme piti ensimmäiseksi etsiä faijalle huussi. Aina sama juttu sen kanssa. Vessaa sai tällä kertaa etsiäkin yllättävän pitkään, mutta löytyi se sitten lopulta. Maksoi kuulemma 80 snt. Hotelli helpotuksen jälkeen alkoi sitten se turtistiuunoilu: emme ensinnäkään löytäneet netistä etukäteen katsomaamme junaa lähtöluettelosta. Menimme sitten rautatieaseman infoon: siellä meitä oli vastassa neljä virkailijaa, joista vain yksi tunnusti osaavansa hapuilevasti englantia, muut pyörittelivät päitään. Niin, miksipä sitä kukaan muuta kuin ranskaa osaisi, infossa varsinkaan... Sen verran virkailijasta saatiin irti, että piti valita juna Pertuis-nimiseen kaupunkiin, ja osata jäädä pois ennen sitä. Aikataulusta saatiin paperiversio. Seuraava juna Pertuisiin lähti klo 11.16. Liput saisi ostettua automaatista, joka otti vastaan vain kolikoita ja luottokortteja - en tosin ymmärrä kenellä olisi 50€ kolikkoina? - tai sitten mennä lipunmyyntitoimistoon. Samassa kompleksissa oli edelleen myös bussiasema, joten piti tajuta mennä eri myymälään kuin mistä bussiliput ostettiin.

Junalipunmyyjä osasi onneksi yllätyksemme englantia. Saimme kolme meno-paluu -lippua ostettua klo 11.16 lähtevään junaan - paluulippu jäi avoimeksi, mutta se piti käyttää ennen klo 17. Onneksi mutsi on opiskellut aikoinaan ranskaa, mun lausumasta Aix-en-Provencesta ei kuitenkaan olisi saanut ymmärrettävää versiota aikaiseksi. Porukat sai jopa jonkun eläkealennuksen.

Marseillen juna-asemalla virtaa sai polkemalla.

Olimme liian aikaisin liikenteessä ja meillä oli 45 minuuttia aikaa tuhlattavana. Odottelimme suurimman osan ajasta ilmastoidussa odotussalissa. Siellä oli hieman häröä porukkaa nukkumassa ja norkoomassa, mutta asemalla eikä aseman välittömässä läheisyydessäkään ollut mitään kivoja hengailupaikkoja. 15 minuuttia ennen junan lähtöaikaa ilmoitettiin laituri - niitä ei oltu numeroitu vaan ne merkittiin kirjaimin. Juna olikin jo tullut asemalle. Muutama vaunu, matkustajia ei ollut kuin kourallinen. Penkit olivat pehmeät ja juna siisti ja jonkinlainen ilmastointikin siinä oli. Juna lähti aikataulun mukaan. Pysähdyksiä oli tiuhaan, maisemat eivät olleet mitenkään hääppöiset ja matka tuntui melko pitkälle, vaikka kestikin vain 43 minuuttia.

Mulla lähelle junalippu oo-on.

Juna Pertuisiin.

Aixiin päästyämme piti löytää reitti vanhaan kaupunkiin. Onneksi Lumia tuntui olevan tällä kertaa yhteistyöhaluinen ja ohjasi meidät perille helposti. Ensiksi saavuimme isoon liikenneympyrään, jonka keskellä suihkusi Fontaine de la Rotonden suihkulähde. Liikenneympyrästä erkani Cours Mirabeau -katu, joka oli tähän aikaan päivästä torikojujen valloittama. Ostoskadun pohjoispuolelta alkoi vanhan kaupungin alue. Suuntasimme sinne. Rakennukset ja katumiljöö näyttivätkin vanhoilta..

Fontaine de la Rotonde.

Cours Mirabeaun torikatu.

Tää on niin vanha kaupunki.

Vähän aikaa ihmeteltyämme alkoi wc-hätä kummittelemaan mielessä ja toisaalta alkoi olla janokin. Etsimme kaljabaaria, mutta emme löytäneet kuin restaurantteja. Faija sanoi, ettei niihin voi mennä pelkästään juomaan, vaan pitäisi syödäkin jotain. Menimme sitten puoliväkisin yhteen baariin, ja ennen istumista kysyimme tarjoilijalta onko ok ottaa pelkät juomat. Tarjoilija vastasi myöntävästi, yhdisti meille pöydät ja tuolit. Otimme 3 olutta ja hetken päästä tarjoilija palasi sanoman, että pitää syödäkin, ei voi ottaa pelkkää juomaa. Aivan uskomatonta scheissea taas kerran, sanon ma. Pienessä kaupungissa oli sata ravintolaa; elettiin kesälomasesonkia ja matkailijoita kaupungissa paljon ja silti ravintoloissa vallitsi täydellinen ylitarjonta. Täyttyöaste oli varmaan 5%, mutta silti on varaa käännyttää maksavat asiakkaat pois. Meiltäkin olisi voinut laskuttaa bisseistä sen 20€ josta varmasti katteen osuus olisi ollut riittävä, mutta jos asiakas on kerran väärässä niin minkäs teet. Ei auttanut kuin lähteä pois. Ja toisekseen, miksi ravintolan nimeen on laitettu "Cafe et restaurant" jos ei voi kuitenkaan tilata juomaa ilman sapuskaa? Ymmrrän kyllä ettei hienoon illallisravintolaan voi mennä kaljalle, mutta joku kusinen muovituolimesta... huh huh. No, löysimme sitten lopulta irlantilaispubin; se oli tietysti ääriään myöden täynnä joten jouduimme istumaan sisätiloissa, mutta ainakin saimme ne saakelin kaljat tilattua. Ja viimein pääsi vessaan!

Hämärä irkkupubi.

Tuosta parkkiruudusta onkin astetta haastavampi lähteä veks.

Kirkko jossa en muista käyneeni.

Oluen jälkeen mieli hieman tyyntyi ja jatkoimme kävelemistä, kunnes löysimme OK:lta vaikuttavan Bella Napoli-nimisen lounaspaikan Rue de la Verrerie-kadulta. Täällä tarjoilu pelasi. Otimme mutsin kanssa pizzet, ukko otti musselsit - taas! Pizze ei ollut kovinkaan hyvä, 2/5. Tosi suolainen ja rasvainen, makukin pahahkoa ja siitä tuli huono olo ja ähky, ja alkoi närästämään tuntikausiksi.

Aix-en-Provence.

Aix-en-Provence.

Lounaspitze.

Ilma oli kuuma ja lähdimme käppäilemään takaisin juna-asemalle päin. Olimme katsoneet infosta saadusta aikataulusta, että klo 15 lähtisi juna takaisin Marseilleen. Yllätys yllätys, asemalle päästyämme totesimme raideliikenteen olevan hissuksiin, ja ettei mitään kolmen junaa menisikään. Seuraava juna menisi vasta klo 15.40. Menimme sitten asemaa vastapäätä olevaan kahvilaan. Tilasimme mutsin kanssa jääteet, faija otti kahvin & calvadoksen. Puoli tuntia istuttuamme palasimme asemalle, leimasimme junalippumme aseman keltaisessa leimasinlaitteessa ja saimme lippuihimme leimat validoinnin merkiksi. Juna odotteli jo laiturilla joten painelimme sisään. Yhtä vähän matkustajia kuin mennessäkin. Matka kesti sen 45 minuuttia, vähän se hidasteli mielestämme tarpeettomasti. Ilmastointi oli varsin heikkotasoinen, ja hiki virtasi.

Niinhän me joo <3.

Jotain tuttua tässäkin.

Aix-en-Provencen juna-asemalla.

Marseillen asemalta kävelimme tottuneesti taas toistasataa porrasta alas ja kilometrin matkan hotelliimme. Pari tuntia meni taas lepäilyyn, oli jotenkin ryytynyt ja nestehukkainen olotila. Melkeinpä oli pyöriäinen, joten kokeilin josko virkistävä suihku olisi avuksi. Kyllähän se oli. Tämän jälkeen muistiinpanojen kirjoittelua, oluenjuontia ja netissä surffailua, ennen kuin lähdimme porukoiden kanssa jälleen kyläkierrokselle. Tuliaiskojuun oli ilmestynyt jälleen kaktus-magneetteja, joskin niitä oli huonompi valikoima kuin maanantaina jolloin näin ne ensimmäisen kerran. Ostin yhden kuitenkin heti, mielestäni idea oli niin hauska, vaikkakin logistillisia ongelmia kaktuksen osto varmasti kotimatkaa ajatellen poikikin.

Marseillen juna-aseman portaat.

It's a deal.

Pienen kävelyn jälkeen syömään. Mulla oli ähky olo edelleen lounaspitsestä eikä olisi yhtään tehnyt mieli safkaa. Faija pakotti kuitenkin kolmen ruokalajin illalliselle L'ecailler-ravintolaan. Otin mozzarella-salaatin, sole-kalan ja jälkkäriksi chocolate delightin. Ihme kyllä, sain ruokaa uppoamaan itseeni ihan sopivan määrän, ruoka oli maultaankin kelvollinen. Muutenkin tuntui pientä matkaväsymystä olevan keskuudessamme jo havaittavissa.

Hotellille palasimme puoli kymmenen kieppeillä.