474# Marseille 2

23.8.2016, Thursday, +31, Clear, Marseille, France

Muutaman kerran heräsin yöllä kadulta kantautuvaan mekkalaan, mutta muuten nukuin hyvin ja riittävästi, vaikka heräsinkin jo klo 7.30. Otin suihkun. Sillä olikin varsin virkistävä vaikutus koska lämmintä vettä ei meinannut tulla millään. Sitten testaamaan aamiainen. Ei sillä kuuhun mennä; pari croissantia, paahtoleipä, viipale rasvaista juustoa ja metwurstia sekä jugurtti. Kahvi oli yllättävän hyvää.

Aamiaisen jälkeen mentiin mutsin kanssa satamaan ihmettelemään, jos löydettäisiin jostain lipunmyynti ja lähtevä laiva + aikataulut Chateau d'If-saarelle. Se oli pieni linnakesaari Marseillen edustalla, muutaman kilometrin päässä rannikosta. Alexander Dumas'n kirjoittaman romaanin Monte Criston kreivi tapahtumat pyörivät kyseisellä saarella; mä olen sivistymätön moukka enkä ole kirjaa lukenut, mutta jospa sitä kävisi tsekkaamassa mestat ensin ja lukisi kirjan sitten jälkikäteen. Löysimmekin sitten sataman päädystä parikin yrittäjää jotka tekivät reissuja saarille. Napattiin esitteet, ei vielä uskallettu buukata mitään.

Kävimme hotellilla laittamassa retkikamat kasaan ja klo 9.45 menimme ostamaan laivaliput Quai du Portin ja Quai des Belgesin kulmasta. Laivaliput maksoivat naamaa kohden 10€ + sisäänpääsy linnakkeelle 5,50€. Lippujen osto kävikin yllättävän helposti. Laiva lähti klo 10.15. Ei ollut paljoa matkustajia meidän lisäksi. Toisen yrittäjän laivat olivat suurempia ja silti niissä oli enempi ihmisiä, mutta laiva reissasi If'n saarelta vielä eteenkin päin, joten mielestäni tämä oli huomattavasti parempi. Matka kesti ehkä 20 minuuttia, mutta kiersi If'n saaren ympäri, siitä tuli varmaan muutama minuutti ekstraa.

Laivamme.

Merimatkalle.

Chateau d'If.

Linnake käsitti käytännössä koko saaren. Kuivan näköistä oli maasto. Merivesi oli kirkasta kuin mikäkin, niin kuin miltei aina Välimeressä. Linnake oli rakennettu 1500-luvulla, aluksi turvaamaan Marseillea vihollisten hyökkäyksiltä (itse Marseillekin on varsin vanha kaupunki, perustettu 600 eaa), mutta muutettiin myöhemmin vankilasaareksi. Monte Criston kreivi oli täällä bosessa 1800-luvulla. Itse rakennus oli sisätiloiltaan verrattaen pieni, kolmessa kerroksessa. Sellejä oli muutamia mutta ne olivat tilavia. Tiedä sitten montako henkeä per huone oli majoitettu. Sellien yläpuolella oli nimikylttejä, ne eivät tosin kertoneet minulle mitään. Pimeitä ja kosteita ne kämpät ovat taatusti olleet. Torniin pääsi kiipeämään, menimmekin sinne mutsin kanssa filmaamaan maisemat. Palasimme alas, menimme ulkorakennukseen josta löytyi vessa, ei mikään kovin siisti laitos. Poikkesimme myös viereiseen baari-kahvioon, otin ryöstöhintaisen cappucinon. Sen jälkeen pitikin jo palata takaisin alas laiturille, sillä laiva oli tulossa uuden turistilastin kanssa. Toki tänne olisi voinut jäädä vielä toiseksikin tunniksi, mutta äkkiä tämä nyt oli nähty. Käymisen arvoinen kohde ehdottomasti. Palasimme takaisin kaupunkiin ja otimme hotellissa pikatauon.

Linnake.

Monte Criston kreivin selli.

Sisäpihalla oli pieni kaivo jossa jopa vettä.

Bosessa.

Hieno etiketti.

Marseilleen oli parin kilometrin matka.

WC-rakennus.

Fundeerattiin vähän mitä tehdä ja mihin mennä. Päätimme sitten lähteä lampsimaan kohti Longchampin palatsia ja puistoaluetta. Matkalla poikkesimme La Canebiere-kadun toiselle puolelle arabialaisten torille Noaillesiin. Pääsääntöisesti näytti olevan myynnissä vihanneksia ja hedelmiä. Hyvin epäsiisti, roskaisa, täynnä ihmisiä oleva paikka ja meininki sellaista, että alkoi pelkäämään koska pommi paukahtaa, joten jatkoimme matkaa eteäpäin. La Canebiere-katu muuttui Boulevard de Liberationiksi, ja sen myötä ihmispaljous ympärilläkin väheni. Kävelymatkan pituus yllätti - lisäksi se oli ylämäkeä - ja matka tuntui loputtomalta. Ei kuitenkaan käännytty takaisin ja lopulta tulimmekin palatsin eteen. Se oli varsin pittoreski näky. Napsimme valokuvat ja totesimme lounasajan olevan kohta lopuillaan, joten suuntasimme viereiseen Comptoir Longchamp-ravintolaan kyselemään lounaan perään. Menuja ei ollut, mutta yksi tarjoilija osasi sentään englantia. Hän toi sellaisen ständin eteemme ja selosti suurpiirteittäin mitä oli tarjolla. Otimme 3 x lampaankyljykset. Ruuan tulo kesti pitkään eikä siinä ollut paljoa syötävää, mutta maku ei ollut pahin mahdollinen. Zucchini-sörsseli oli ehkä parasta annoksessa. Arvosana 2/5.

Arabialaisella torilla.

Longchampin palatsi.

Lounasravintolamme.

Ruuan jälkeen menimme kävelemään puistoon. Siinä olisi ollut pari museotakin, jätimme ne nyt tällä kertaa käymättä. Puistossa oli rauhallista, muutama kaskas särisi puussa. Vain vähän ihmisiä chillaamassa ja viettämässä aurinkoista tiistaipäivää. Puiston liepeillä olisi ollut metropysäkkikin, mutta emme tajunneet sitä vielä tässä vaiheessa, vaan huomiomme kiinnittyi ratikkakiskoihin. Seurasimme niitä pysäkille. Ostimme automaatista kertaliput á 1,60€. Ratikka tulikin pian ja hyppäsimme siihen sen tarkemmin tietämättä minne se oli menossa, muuta kuin oikeaan suuntaan. Kertaliput piti aktivoida vielä erikseen lukulaitteessa - se oli puolidigitaalinen vempele, eli mitään leimaa siihen korttiin ei tullut. Ratikka oli siisti ja uuden tuntuinen. Ja mikä parasta, pääsimme sillä melko lähelle Port Vieux'ia.

Giraffen.

Parc Longchamp.

Lokki söi pulua.

Spåra.

Kävimme kaupassa täydentämässä juomavarastojamme. Kaupansetä tuntui olevan pahalla päällä kun viskeli ostoksiamme ja kasseja sivummalle. Sen jälkeen painelimme vielä hotellimme lähistöllä olevalle kioskille, jossa olimme nähneet myytävän postikortteja. Valikoima ei tosin ollut mikään erikoinen. Merkkejä ei kioskinpitäjällä ollut myydä, mutta vinkkasi kadun vastapuolelle postiin. Se olikin varsin hämmentävä laitos; palvelutiskejä oli ainakin kolmea erilaista mutta kyltit olivat vain ranskaksi. Yritimme ostaa lippuja automaatistakin, mutta sekään ei onnistunut. Jäimme sitten jonottamaan plunssaiselta vaikuttavan virkailijan luo, ja kylläpä siinä kestikin kun edelläoleva jotakin asiaa jankkasi, mutta lopulta saimme merkit hankituksi - mutsi hoiti merkkien oston ranskaksi varsin mallikkaasti.

Ilmastoinnit.

Hotellilla lepäilimme pari tuntia. Sinä aikana ehdin juomaan hieman olutta, käymään suihkussa, surffaamaan netissä ja täyttämään postikortin. Puoli seitsemän jälkeen lähdimme pienelle kävelylle. Mentiin tällä kertaa Quai de Rive Neuve'n puolta. Yksi katu rantakadulta poispäin löytyi hyvä ravintelikatu ja kävelylenkin tehtyämme menimme nimeltä arveluttavaan kippolaan, La Feticheen. Piiskan ja poliisivaatteiden sijaan siellä oli tarjolla kuitenkin ihan kelpo setti safkaa: ravintoloita oli vieri vieressä ja niissä tuntui olevan jonkinlainen hintakartelli. Kaikki mainostivat alku- pää- ja jälkiruokasettejään 17€, joten otimme sellaiset. Otin alkuun kinkkua & melonia - se tuntui minulta omituiselta combolta, mutta oli ihan jees, pääruoaksi kanaa ja jälkkäriksi oli vähän riskaabeli annos suklaamoussea joka tarjoiltiin avattavasta purnukasta. Se oli mielestäni hauska ja tehokas idea ja nosti aterian kokonaisuutta pisteellä, joten 4/5 lähtee täältä. Paras safka ehdottomasti tällä reissulla. Juomaksi pari pientä olutta. Illallinen kolmelta maksoi 80€ tippeineen.

Ravintolakatu.

Satama Quai de Rive Neuven suunnalta nähtynä.

Alkuruoka.

Pääruoka.

Jälkkäri.

Sitten vielä hetki kävelyä kylillä ennen hotellille paluuta. Ihmeellistä, että vaikka kello on 21 niin kadut ovat edelleen täynnä väkeä. Suomessa jos liikkuu kylillä siihen aikaan, niin eihän siellä ketään enää ole hampuuseja lukuunottamatta. Toinen huomioitava seikka oli, että opin vasta nyt bonjourin ja bonsoirin tarkoittavan eri asiaa. Ties mitä mä olen toivotellut ihmisille pisin päivää :D