perjantai 19. elokuuta 2016

470# Parga 6

21.7.2016, Thursday, +31, Clear, Parga, Greece

Tänään ei ollut herätyskelloa soimassa, joten tuli tykitettyä unta kalloon peräti kymmeneen saakka. Tosin kolmesti piti käydä vessassa. Käsittämätöntä, vaikkei välillä edes juonut mitään.

Aamiainen oli yhtä paha kuin muinakin aamuina, mutta meni se siinä ennemmin kuin selkäänsä otti. Pakkasimme retki- ja rantakamat kassiin ja lähdimme baanalle. Tänään oli tarkoitus taas kävellä hieman, reippaita urheilijanuoria kun olimme. Olimme suunnitelleet menevämme Lichnos-rannalle; Pargan puolelta lähti sinne jokin metsätie.

Sen verran lintsattiin, että otimme venekyydin Pargaan. Oltiin ainoat matkustajat tällä kertaa. Liput piti käydä ostamassa matkan jälkeen kioskista; toimintatapa näytti muuttuvan joka kerta. Useimmiten lippu ostettiin suoraan kuljettajalta tai apupojalta laiturilta.

Saavuimme Pargan "keskusrannalle", jonka jälkeen piti metsätien erkaantua yli kukkulan Lichnos-rannalle. Meillä ei ollut tietoa mistä polku tarkalleen lähti eikä sitä näkynyt kartassakaan. Pyörimme rannanpäädyssä hetkisen aikaa tuloksetta, päätimme sitten lähteä kiertämään sellaista tietä pitkin joka näkyi puhelimissamme. Se oli sikäli onnekas valinta, sillä nyt näimme kadunvarressa Carrefourin, jonne poikkesimme ostamaan kunnolla juotavaa. Ilman sitä olisi kyllä noutaja varmaan myöhemmin tullut.

Jatkoimme matkaa Agiou Athanasiou-katua pitkin, kunnes oikealle rinteeseen kääntyi huonokuntoinen tie. Ei kai sillä mitään nimeä ollut, mutta siitä näki selvästi, että ylöspäin jyrkästi vietti ja että mikään tavan maantie ei ollut kyseessä. Ensimmäiset sata metriä vielä nauratti, mutta mäki jyrkkeni koko ajan lisää ja kuumuus alkoi nousemaan tuskalliselle tasolle. Piti pysähdellä juomaan, lepuuttamaan jalkoja ja pyyhkimään hikeä tuon tuosta. Paita kastui lopulta läpimäräksi niin, että hikipisarat tippuivat paidan helmaa pitkin. Lopulta tempasin koko paidan pois, kun täällä ei juuri vastaantulijoita alkumatkan parin pariskunnan jälkeen näkynyt. Alkoi olla keskipäivä ja aurinko porotti ylhäältä niin, ettei varjoa juuri ollut. Oliivipuulehtojen tuoma väliaikainen helpotus oli sekin varsin minimaalinen.

Hiekkatie on kuuma.
Joonianmeri.
Oliivilehto.

Mäen päällä oli St. Helensin pieni kappeli, joka toki käytiin katsomassa. Omituista, miten pienet kirkot pysyivät täällä niin hyväkuntoisina eivätkä kärsineet ilkivallasta tms. En sitten tiedä miten säännöllisesti niitä käytiin hoitamassa. Tie lähti luikertelemaan alaspäin ja luulimme olevan voiton puolella, mutta mitä vielä. Raskasta se on alaspäinkin meno, kun irtosora luistaa kenkien alla, ja jalat ovat koko ajan jännittyneinä mäen jyrkkyydestä johtuen. Varpaat siinä kipeytyvät. Lichnos-ranta näkyi välillä jossain kaukana alapuolella, mutta välillä tie tuntui poukkoilevan takaisin metsiin eikä voinut olla varma, olisiko jostain pitänyt jo kääntyä. Loppu 800 metriä oli ajotietä, erittäin jyrkkää sellaista, ja oltiin kyllä molemmat uupumisen partaalla kun päästiin perille rannalle - vaikkakin matkan pituudeksi oli arvioitu vain nelisen kilometriä! Raskas reitti kyllä silti, ja aikaakin siihen meni todella kauan.

St. Helensin kappeli.
Missäs se baaritiski...
Lichnos-rantaan vielä tolkuton matka.

Ensimmäiseksi piti päästä hetkiseksi baariin huilaamaan. Otimme jääteet & frapet & vedet. Onneksi olo siinä tasaantui, eikä tuntunut sen kovempaa nestehukkaa tulleen, tahi auringonpistosta tahi lämpöhalvausta tahi ihonpolttamaa. Voimien palauduttua menimme testaamaan rantsun. Hyvä ranta oli, suht hienoa hiekkaa. Syveni toki melko nopeasti, mutta merenkäynti oli mietoa. Veden lämpötilakin oli huimat +24 asteista joten täällä kelpasi jo pullikoida. Uitiin melkoinen tovi ja katseltiin lähettyvillä ollutta hauskaa koiranpentua joka tuntui saavan joka kerta kauhean raivarin kun kaupustelija lähestyi. Se oli mainio.

Lichnos.

Kävin etsimässä suihkua - mulla kun alkaa aina selkämys pistelemään jostain syystä jumalattomasti sen jouduttua kosketuksiin meriveden kanssa - mutta en löytänyt. Joku kolikoilla toimiva olisi ollut, mutta näytti hämähäkkien seiteistä päätellen siltä ettei sitä oltu käytetty aikoihin joten jätin väliin. Uikkarit vaihdoin puun takana.

Etukäteen olimme miettineet josko kävelisimme takaisinkin päin, mutta koska jo pelkkä menomatka oli ollut niin vaivalloinen niin päätettiin yksituumin luopua moisesta hullusta ajatuksesta. Laiturilla nökötti vene, ja kävimme kysymässä norjalaisen näköiseltä kapteenilta menisikö hän Pargaan ja mihin aikaan. Sanoi lähtevänsä klo 16. Kello oli vasta 15.20, joten palasimme vielä Coral-baariin. Pp tilasi uuden jääteen, minä otin kaljan. Kylkiäisenä tuli makoisa kavalkadi pähkiniä. Käytimme myös vessamahdollisuuden hyväksi, se oli nurkan takana.

Rannan Coral-baari.

Vähän ennen neljää palailimme laiturille, mutta huomasimme vielä rannan puolella oltuamme, että paatti oli jo irrottautunut laiturista. Juostiin sitten laiturille, ja norjalaiskapteeni palasi vielä ottaen meidät kyytiin. Miten se voi etuajassa lähteä?? Haettiin vielä naapurilaiturista iso lauma ihmisiä kyytiin, ehkä klo 16 lähtöaika tarkoitti sitten tätä laituria.

Matka Pargaan kesti 25 minuuttia, eli aika pitkä kävelymatka nyt sitten kuitenkin tehtiin, kun serpentiinitie meitä ristiin rastiin kukkulalla kävelytti. Matka maksoi 4,50€ / naama. Liput piti taas ostaa jälkikäteen laiturin päässä olevasta kioskista.

Ihmeteltiin sitten siestalla ollutta hiljaista kylää. Alkoi hieman kusetuttamaan, joten menimme Cafe del Mar -nimiseen cocktailbaariin. Otimme Mojitot. Ehkä paras mojito ikinä; oli happy hour, joten ei maksanutkaan kuin peräti jopa 6€, normihinta 7€. Aika hiljainen meininki oli baarissa, mutta kiva siinä oli katsoa niitä harvoja ohikulkevia ihmisiä, ja jäteauton peippailua ahtailla kujilla.

Mojitot.

Maksettiin, annettiin tipit ja käytiin sitten ostelemassa hieman tuliaisia, ennen kuin palasimme hotellille. Mä käväsin vielä testaamassa hotellin uima-altaan; vesi oli peräti +31 asteista, joten mitään jäähdyttävää vaikutusta sillä ei tosiaan ollut, mutta ihan kelpo allas muuten.

Kirjoittelimme hetken postikortteja parvekkeella oluen kera. Klo 20 lähdimme veneellä keskustaan ja menimme testaamaan Zorbas-ravintolan; pakkohan se oli kun siellä oli se tuttu sisäänheittäjä - joka tosin nyt hädin tuskin meitä edes muisti. Ruoka oli kumminkin ihan ok, nyt onnistui Lamb souvlakin tilaus ja arvosanaksi voisin harkita 4/5. Pieni miinus lihan sitkeydestä, mutta maku oli hyvä.

Zorbas-ravintola.
Lamb souvlaki.

Paluumatkalla hotellille näin vastaavat "kusiluistimet" jotka olin ostanut 6 vuotta sitten Kreetalta mutta jotka tulivat tiensä päähän viime talvena. Silloin ne maksoivat 3€, nyt 7€, joten onpa inflaatio ollut huimaa. Mutta olin tykästynyt niihin ja pitänyt niitä yhtenä järkevämpänä hankintana noin niin kuin hintalaatusuhteeltaan, joten pitihin semmoiset saada taas. Toisesta kaupasta hankimme 5 plo Ouzoa, toivottavasti myyjä ei pitänyt meitä juoppoina, ja palasimme sitten takaisin hotellille naukuen pimeiden kujien kisseille.

Askeleita 19000.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti