468# Parga 4

19.7.2016, Tuesday, +31, Clear, Parga, Greece

Päivän kohteet.

Herätys kahdeksalta. Olisi väsyttänyt, mutta tänään oli tarkoitus retkeillä Styx-virralle, nykyaikaiselta nimeltään Archeron-joelle. Joki liittyi antiikin Kreikan taruihin. Se oli juurikin se samainen puro, jossa Akilles kastettiin kuolemattomaksi, mutta sangen haavoittuvainen bugi jäi; poika kun kastettiin virtaan kantapäistä kiinnipitäen ja niin nämä osat - akilleen kantapäät - jäivät veden kosketuksesta paitsi. Myöhemmin Akillesta ammuttiinkin juuri kantapäähän ja siihenhän ukko menehtyi.

Styx-virta toimi myös siirtymisreittinä manalaan. Manala ei ole tässä yhteydessä pelkkä helvetti, vaan myös normaali kuolinmaja. Kun ihmisestä aika jätti maanpuolisessa miljöössä, ruumiin suuhun laitettiin kolikko (mä tosin luulin, että ne laitettiin silmiin?) maksuksi soutajalle, joka haki ruumiin manan majoille. Kerberos oli puolestaan manalan kulunvalvontavastaava; kolmipäinen hirviö joka varmisti, ettei ihmissielut lähteneet manalasta pois ja syntyneet uudelleen.

Niin tai näin, aamu-uinnille ei Pp:kään tänään ehtinyt, sen verran oli hoppua saada kiskaistua aamiainen naamariin ennen lähtöä. Odottelimme bussia, joka tulikin aikataulun mukaisesti. Koska hotellimme oli kauimmaisena, olimme ensimmäiset retkeilijät ja saimme valita istumapaikat vapaasti. Keräsimme muilta hotelleilta toiset retkeilijät kyytiin, ja menimme sitten noin puolen tunnin matkan päähän Ammoudia-nimiseen kylään. Tämä oli jokisuisto, tästä joki laski Joonianmereen.

Ammoudian "satamassa".

Haiskahtaa hieman turismille nyt kyllä tämä.

Puoli tuntia piti odotella venettä, jolla teimme pienen jokiristeilyn. Vesi oli hienon värinen; se näytti vihreältä mutta oli ämpäriin nostettuna täysin kirkasta. Värihäiriö johtui joen pohjassa olevasta levästä. Näimme puussa roikkuvan pussitiaisen pesän, mutta siitäkin oli niin jumalattoman kiire ohi, ettei ehditty kuvaamaan. Muita lintuja tai eläimistöjä emme bonganneet - perhosia, sudenkorentoja ja puiden varjossa värjöttelevää lammaslaumaa lukuunottamatta. Emme päässeet myöskään kohtaan, jossa joki yhtyi mereen, vaikka tästäkin aspektista oli bussissa väläytelty. Lisäksi toinen vene jätti tulematta eikä koko porukka mahtunut yhteen veneeseen, joten toisen porukan piti odotella tyhjänpanttina sillä välin rannalla. Veneajelu ei kestänyt puolta tuntiakaan, vaikka alunperin sen piti olla 45 minuutin jutska. Aika surkea esitys, joten veneosiosta 1/5.

Vihreällä joella.

Lammakset.

Sitten bussilla-ajoa taas puolen tunnin verran Acheron-joen yläjuoksulle Glyki-nimisen paikan lähettyville. Kävelimme varjoisaa joenvartta pitkin n. 15 minuutin matkan, kunnes polku päättyi joenrantaan. Siinä pääsi sitten hieman kahlaamaan jääkylmään (n. 13 asteiseen) lähdeveteen. Vettä ei sinällänsä ollut kuin polveen saakka, mutta virtaus oli melko voimakas, joten se saattoi viedä läpsyttimet mennessään. Pohja oli kivenmurikoilla täytetty; mä en pysty kävelemään paljain jaloin edes nurmikolla, saati sitten kivillä jääkylmässä vedessä, joten sain aika nopeasti tarpomisesta. Joka tapauksessa, mun jalkani ja akilleet ovat nyt sitten kuolemattomat. Pp sentään kastautui päälakea myöten joten ans kattoo kuin naisen käy. Hän kahlasi vähän matkaa jokea eteäpäin. Siellä oli ollut hieno rotkomaisema. Muistan myös isän joskus käyneen täälläpäin, ja sanoi nähneensä sen luolan jossa ne manalan soutajahemmot asuvat. Ottia tuota, tiedä sitten. Mä istahdin rantakiville kuivattelemaan koipisia ja ihmettelemään suurta turistilaumaa ja näiden touhuja.

Acheron-joki. Tai siis Styx.

Kuolemattomat jalkaterät aktivoitu.

Silta yli synkän virran.

Seuraavaksi suunnistettiin syömään; lähettyvillä oli jonkinlainen kippola, jonne olimme ostaneet etukäteen lounaan á 10€. Valittavana oli vaihtoehto kolmesta, otimme molemmat kanaa. Ruoka tuli nopeasti, vähän se oli kuivaa mutta muuten ok. Lisukkeeksi tuli vielä tzatziki, leipä ja salaattinen. Juomaksi vettä.

Lounas.

Haikaraperhe yytsäilee pesästään.

Klo 14.15 piti olla syötynä, mutta joku perhe ryhmästämme tuli aterioimaan vasta klo 14.05, joten lähtö viivästyi. Viimein päästiin takaisin hotelliin, mutta bussi oli lämmitetty todella kuumaksi ja kuski säästeli muutenkin ilmastointia vaikka asiasta hänelle valitettiin. Se oli jotenkin kruununa koko retkelle, josta missään nimessä en voi antaa enempää kuin 2/5.

Hotellilla join Alfa-oluen. Se on mielestäni paras kreikkalainen olut - no, eipä niitä kai olekaan Alfan lisäksi kuin Mythos, joka on pelkkää kuraa. Alfa sitä vastoin toimii.

Alfa - paras bisse Kreikassa.

Menimme käymään uimassa. Merivesi oli jäähtynyt lämpimästä päivästä huolimatta alle 22 asteiseksi, se alkoi olla jo kipurajoilla uskaltaisiko siihen mennä. Tiedä sitten mitkä merivirrat olivat veden niin sotkeneet. Hotellilla suihku ja sitten parvekkeella istuskelua ja ouzo-drinksujen nauttimista.

Lähdimme sitten kylille. Olimme nähneet rannassa venetaxi-kyltin, joten päätimme lähteä katsomaan jos sellainen menisi ja säästäisi meidät ylämäkikävelyltä. Sellainen paatti olikin sopivasti laiturissa. Ei se kyllä mikään taxi ollut kun ei lähtenyt heti, eikä mennyt kuin yhteen paikkaan, mutta sanotaanko venebussi. Odottelimme hetken aikaa laiturissa muita matkustajia; meidän lisäksi veneeseen tuli maailman extrovertein suomalaisukko vaimoineen. He asuivat samassa hotellissa kuin me, olivat laittaneet meidät aiemmin jo "merkille". Ukko puhui taukoamatta ja alkoi liikkumaan jo kiusallisilla aihealueilla, mutta onneksi paatti sitten päätti lähteä matkaan. Äkkiä se pyyhälsi Pargaan, olisikohan 10 minuuttia kestänyt eikä maksanutkaan kuin 2€ / naamari. Oli helppo ja nopea peli.

Parga mereltä.

Venebussi.

Valitsimme tällä kertaa italialaisen ravintolan, tilasimme pizzet. Ei juuri muita asiakkaita mennessämme sisään, mutta hetkisen päästä aivan täynnä. Saimme näköalapaikan, joten siinä kelpasi kyllä istuskella, mutta ruoka nyt ei ollut hääppönen, ehkä 3/5. Täyttävä se kyllä oli, ehkä täyttävin pizze koskaan.

Näkymät italoravintelista.

Lasku tuodaan pöytään ennen ruokaa. Sitä mä arvostan.

Ruuan jälkeen kävelimme hetken rantaraitilla, näimme lisää ekstroverttisuomalaisia jotka pyrkivät väkisin juttusille. Palasimme sitten vuoren yli takaisin hotellille lepakoiden kaistapäisiä lento-ohituksia väistellen.

Askeleita 10700.

Rantaraitti.

Kuu kuuropiilosilla.