460# Riika 1

11.7.2016, Monday, +18, Thunderstorm, Riga, Latvia

Kolmen viikon kesäloman alkajaisiksi olin buukannut itselleni omatoimimatkan Riikaan. Myönnettäköön, että olin mennyt hieman retkuun; aluksi huomasin 200€:n Riikan matkan, jolloin kiinnostus heräsi mutta kun alkaa lisäilemään sinne hotelliaamiaisia ja parempia lentoaikoja yms, niin hinta on pian kaksinkertaistunut. Mutta kun en koskaan aiemmin ole Latviassa käynyt, niin siitähän nyt voisi saada "helpon" maabongauksen, ja kun mulla ei oikein parempaakaan tekemistä loman ensimmäiselle viikolle ollut. Jotenkin tuntuu, että loma menee "hukkaan" jos ei jotain suunnitelmallista touhua tee.

Lähtö oli maanantaina niinkin juhlalliseen aikaan kuin vasta klo 10.20. Edellisenä iltana piti tapitella futiksen em-kisojen finaalia yhteen saakka, joten aika vähillä yöunilla silti mentiin kun piti kuitenkin herätä jo klo 6.45. Puuroaamiainen naamariin kera kahvin, ja sen jälkeen otin metron keskustaan ja siitä bussiyhteyden lentokentälle. Säästihän siinä nyt varmaan sen nelisenkymppiä mitä olisi taksi maksanut. Ja kukaan tuskin on niin hullu, että luottaisi VR:ään sen vertaa että päräyttäisi junalla lähtevälle lennolle.

Lentoyhtiönä toimi AirBaltic, joka lähti Terminaalista 1. En muista olisinkohan vain kerran lähtenyt ykkösterminaalista? Minkäänlaista jonoa ei ollut turvatarkastukseen, ja check in oli tehty netissä näppärästi myös takaisinkin päin - AirBalticilla kun voi tehdä check inin peräti 120 tuntia ennen lentoa.

Kävelin hetken aikaa kentällä - Hesarin ukottajat koittivat hihkua minulle lehtitarjouksiaan, mutta en tosiaankaan ole kiinnostunut moisesta Pravdasta. Yök! Ja joku musta heppu tuli myös puku päällä iholle jotain horisemaan. Jotenkin ärsyttävää kun ukotus alkaa jo ennen kuin ehtii maasta pois. Mietin sitten vaihtoehtoja oluen ja kahvin väliltä; loma oli toki alkanut, mutta päädyin sitten kuitenkin kahviin. Se kusetti enemmän kuin olut, omituista. Jouduin ramppaamaan varmaan kolmesti vessassa ennen lentoa.

Koneeseen oli vielä bussikuljetus, joten piti olla ajoissa portilla. Edelläni ollut mies oli ottanut vanhan passinsa vahingossa mukaan vaikka uusikin oli kuulemma hommattu, ja silminnähden hätääntyi. Hän jäi sitten sivuun etsimään muita henkilötodistuksia veskastaan. Bongasin ukon kyllä hetken päästä bussista, hikikarpaloita otsallaan.

Lentokoneena toimi sellainen pieni potkurikone. En tunne lentokonemalleja, mutta varsin säälittävä näky se kuitenkin on. Pääkin kumisi kattoon kävellessä koneen sisällä. Mulla oli paikka rivillä 6, ikkunapaikka. Viereen tuli joku suomalainen nuori jätkä.

Matkalla etelään

Lentomatka kesti keskimittaisen pierun verran, eihän se ollut kuin 383 km:n päässä Hesasta, mutta silti tarjoilukärri ehdittiin vetämään koneen läpi kertaalleen. En tiedä ostiko kukaan sitten kuitenkaan mitään. Riikan päässä oli synkeän mustat pilvet, jotka väistämättömästi tiesi ukkosta, mutta onneksi kone ehti laskeutumaan ennen kuin alkoi salamia sinkoilemaan ilmassa enemmänkin. Tuubiin ei päästy täälläkään, mutta yllätykseksi terminaaliin käveltiin sen sijaan että olisi menty bussilla. Äkkiä piti päästä taas kuselle. Matkalaukkuahan mulla ei ollutkaan, pelkkä käsipakaasi, joten pääsin siitä sitten heti jatkamaan eteäpäin.

Olin katsonut youtubesta etukäteen videon, mistä kohdasta bussi nro 22 lähtee keskustaan. Heti terminaalista tultua ulos kävelee autoparkin läpi, ja bussipysäkki on parkkialueen toisella puolen. Ensimmäiset epävarmat sadepisarat ropisivat jo asfalttiin, mutta ehdin onneksi juuri pysäkin alle katokseen ennen kuin taivas aukesi kunnolla. Pysäkillä oli lippuautomaatti, mutta se oli rikki. Bussilippuja olisi saanut Narvesen-kioskista kentältä halvemmalla, mutta ei tullut mieleenkään enää palata sateessa sinne. Toisekseen bussi jo kurvasikin pysäkille, eikä lippu kuskilta ostettunakaan maksanut kuin 2€. Bussin koko sen sijaan ihmetytti sekä bussin numero. Bussi oli sellainen vähän pakettiautoa suurempi, mitähän sinne olisi matkustajia mahtunut, korkeintaan 20, ja linjan numerokin oli 222. Mutta samapa tuo kun kerran ukko hyväksyi minut kyytiinsä.

Riikan lentokenttä bussipysäkiltä kuvattuna.

Lentokenttä oli 13 km keskustasta, bussimatka kesti noin 30 minuuttia. Olin etukäteen katsonut Google Street view'llä hotellin olevan Stockmannin lähellä, joten jos vain näkisin Stockmannin logon niin voisin hamuta niillä paikoin stop-näppäintä. Tämä onnistui helposti; suurin osa muistakin matkustajista jäi samalla pysäkillä pois.

Vettä satoi niin saateristi ja kadut lainehtivat ja ukkonen jyrisi, että oli pakko mennä Stockmannille sadetta pitämään. Ukkonen riehui ainakin tunnin, joten tulipa siinä Stockmann jo suht tutuksi. Herkusta ostin pari olutta ja sipsejä; tarjolla olisi ollut Taffeleitakin, mutta päädyin paikalliseen tuotemerkkiin. Muitakin tuttuja tuotteita oli kuten esimerkiksi Juhla Mokka. Härskiä.

Vettä tuli kuin aisaa.

Sitten sade hieman hilliintyi ja kävelin alikulkutunnelia pitkin tien ali vastakkaiselle puolelle, jossa hotellini Metropole oli. Se olikin varsin fiini heti respaa ja respan virkailijaa myöden ja minua alkoi hieman hävettämään junttimainen habitukseni reppuineen ja seppälä-paitoineen. Passia piti näyttää ja luottokorttia samaten ja täyttää jos jonkinlaista lappua ja disclaimeria, että minua saatiin sakottaa ankaralla kädellä jos röökaisin huoneessani tai miten joutuisin vaikeuksiin jos tulisin klo 23:n jälkeen hotellille. Sain kuitenkin huoneen heti; se oli kakkoskerroksessa ja siistin tuntuinen. Olin upgradettanut huoneen business-luokan huoneeksi, koska siihen sai mm. aamiaisen ilmaiseksi + sun muuta jutskaa, mutta esimerkiksi näkymä Vanhaan kaupunkiin ei mielestäni toteutunut. Tai no, hotellihan oli vanhassa kaupungissa, joten jos vastapäisen talon seinä lasketaan näkymäksi niin kai se sitten piti paikkaansa. En mä nyt sen vuoksi kehdannut alkaa valittamaankaan, kun olin muuten ihan tyytyväinen huoneeseen. Huoneen ovi myös hämmästytti ensimmäisellä kertaa kun ei ollut sitä lukkojutskaa ollenkaan mihin se kortti työnnetään, vaan siinä oli sellainen hipaisujutska. Onneksi mä hiffasin sen sitten kuitenkin.

Hotelli Metropole.

Alkoi uudelleen satamaan joten oikaisin itseni pehmeälle sängylle hetkeksi aikaa pitkäkseen. Muistin sitten Stockmannilta ostamani bisset ja hulautin toisen naamariin. Taivas näytti kirkastuneen - siitä erotti juuri ja juuri pienen kaistaleen talojen välistä jos katsoi oikeasta kulmasta - joten päätin lähteä katsastamaan millaista meininkiä kylillä.

Vanha kaupunni.

Ensiksi suunnistin pitkää kirkon tornia kohti. Se oli Pyhän Pietarin kirkko, ja muistin opaskirjan kertoneen että sinne torniinkin pääsisi "muutamalla kolikolla" katsomaan Riikaa yläilmoista. Kirkko oli kuitenkin yllätyksekseni kiinni, vaikka kello ei vielä paljoa ollutkaan, joten se siitä sitten. (Tarkistin myöhemmin, kirkko on tosiaan maanantaisin suljettu). Kävelin sitten eteenpäin kierosti mutkittelevia epätasaisia teitä tietämättä oikein missä olinkaan, kunnes saavuin Ruutitornille. Se oli rakennettu 1300-luvulla ja oli alunperin osana linnoitusjärjestelmää. 1700-luvulla siellä alettiin säilyttämään ruutia, josta torni sai nykyisen nimensä. Nyt tornissa - tai itse asiassa sen juurella olevassa talossa oli sotamuseo; se oli auki ja vieläpä ilmainen, joten kävin katsomassa sen läpi. Vanhoja pyssyjä ja sen semmosta kamaa siellä oli. Vessakin löytyi alakerrasta ja sepä tuli taas kerran tarpeeseen. Täällä ei ollut edes niitä ärsyttäviä groupieerejä, joita yleensä Keski-Euroopassa on. Kyllä tästä siis voi huoletta 3/5 antaa.

Ruutitorni.

Jatkoin kävelyä, ja näin Paddy Whelan's nimisen pubin, jota kaverini oli kehunut joten päätin käydä sen katsastamassa. Ystävällinen ukko ohjasi pöytään. Tilasin tuopin jonka join takapihalla. Ei ollut paljoa ihmisiä mutta ihan ok tunnelma. Tuoppi maksoi 3,70€, ei paha hinta turistirysästä, vaikka lähiössä stobe irtoaisi täällä varmaan eurolla.

Paddy Whelan'sin julkisivu.

Terassikaljalla.

Aperitiivi naamariin ja aloin sitten etsimään ruokapaikkaa. Muutamia ruoan kuvia katselin ruokalistoilta - paikallinen murkina näytti mielestäni karsealta, vaikka tarjolla oli muutakin kuin kaalisoppaa. Haukkukaa vain luuseriksi, mutta päätin mennä sitten pizza hutiin. Se oli turvallinen vaihtoehto, oli myös halpa ja hyvä.

Ostin postikortteja + muistivihon jonka olin unohtanut ottaa mukaani. Vihko maksoi melkein enemmän kuin illalliseni, mutta minkäs teet. Postimerkit piti mennä ostamaan Narvesen-kioski/kaupasta - Narvesen-kioskeja tuntui olevan täällä kaikkialla. Siellä joku humalainen öykkäri etuili jo muutenkin pitkän jonon, osti vielä tupakkia ja hotdogin, että ei ollut mikään nopea ostos edes, mutta eihän noille uskalla mitään sanoa, mutta ärsytti se silti.

Kommunistitaidetta.

Ei ollut Perse auki... vielä?

Käveltyäni vielä hetken poikkesin Rimi-kauppaan (eikö Suomessakin ollut joskus sellainen?). Ostin pienen putelin skumppaa ja vodkaa, kaljaa, limsaa, vettä (voikohan hanavettä juoda?), pari pakettia purkkaa, sipsejä ja muovikassin, koko setti irtosi hintaan 11,55€ joka oli mielestäni aika edukas. Palailin sitten hotellille tutustumaan latvialaiseen tv-tarjontaan ja join pois skumpan ja pienet hömpsyt vodkaa. Testasin myös hotellin suihkun; se oli varsin omituinen kun siinä oli kaksi suihkusuutinta, mutta sain vain toisen toimimaan.

Pitkä ja raskas päivä, vaikka askeleita ei tullutkaan kuin 15000. Uni ja väsymys kuitenkin yllätti, ja sammuin sänkyyn valojen ja telkkarin jäädessä päälle.

Suulas suihku.