keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

459# Bursiitti

Näin koko perjantain ja lauantain välisen yön unta, että mun kyynärpäätä tökittiin jatkuvasti jollain kepillä. Vaikka uni soljui muuten muissa tapahtumissa niin tökintä kyynärpäässä jatkui. Herätessäni ajattelin käden olevan puuduksissa, liekö nukkunut sen päällä tms, mutta kun raahauduin peilin ääreen harjaamaan hampaitani niin ihmettelin mitä helkkaa? Onko kyynärpääni nielaissut omenan kokonaisena?


Oli tosiaan viikonloppu ja arvuuttelin mielessäni pitäisikö hanskaa mennä näyttämään lekuriin. Työpaikkalääkärimme ottaa vastaan onneksi lauantaisinkin, mutta onhan semmoinen masentavoo. Tunnin verran jahkattuani varasin ajan. Passelisti aamiainen naamariin ja sitten lekuriin.

Naislääkäri tunnisti vaivan heti bursiitiksi, eli kyynärpään limapussin (hyi?!) tulehdus. Mä en ole semmoisesta koskaan kuullutkaan, mutta enhän mä nyt erota muutenkaan flunssaa reumasta. Minut lähetettiin labraan verikokeisiin, jossa tarkistettiin ettei bursiitti ole bakteeriperäinen. Verikokeet ok, joten niissä ei sen kummempaa. Lekuri olisi lähettänyt mut myös röntgeniin & ultraääneen, mutta se oli jo siltä viikolta mennyt kiinni, joten jäi epäselväksi oliko bursiitti tyttö vai poika. Kirjoitti kuitenkin sinne lähetteen maanantaiksi. Ei tullut lääkereseptiä, mutta neuvoi ottamaan Buranaa tarvittaessa.

Aamun jälkeen kättä ei edes juuri särkenyt enää, mutta tuntui jotenkin häijyltä. Olin kysynyt lääkäriltä, mistä hän epäili moisen vaivan tulleen, mutta totesi vain lakonisesti ettei sitä tiedetä. Käsi ei ole ottanut osumaa mihinkään ja kyseessä on kaiketi jonkinlainen rasitusvamma. Pp siihen loihe sanomaankin, että olenko katsonut liikaa pornoa vasemmalla kädellä, tai sitten ottanut liikaa kuppia. No joo, kieltämättä absurdi ajatus, että minullekin voi tulla rasitusvamma. Turha siis enää jatkossa haukkua laiskaksi.

Hieman käsi tuntui johonkin osuessaan aralta, mutta liikeradat toimivat normaalisti eikä esim. kantaminen tuntunut pahalta, joskin käsi tuntui olevan tavallista heikompi. Makkoominen tuntui ehkä pahimmalta kun käsi tietysti joutui keskivartalon alle puserruksiin tuon tuosta.

Maanantaina sitten röntgeniin & ultraan. Hämmentävää oli nähdä omat luunsa. Se röntgen-lekuri oli jotenkin vittumainen, sitä ei oikein tuntunut kiinnostavan mikään. Toisaalta mä olin helpottunut, koska lauantain lekuri oli uhkaillut kaikilla piikeillä, punkteerauksilla ja ruiskeilla, mutta tämä totesi vaivan paranevan itsestään kahdessa viikossa.

Niin kai sitten.

Nautin parista sairausloman vapaapäivästä, tuntien hieman jopa huonoa omatuntoa. Suurin osa ajasta käsi oli ok, mutta välillä se kutisi aivan mielipuolisesti käden sisältä eikä sitä näin ollen pystynyt mitenkään raapimaankaan. Lisäksi kyynärpää oli kuuma verrattuna muuhun kroppaan, se hämmensi myös. Turvotus laski hieman neljän päivän aikana mutta aikamoinen mohkura siihen edelleen jäi. Mitään kylmiä kääreitä yms en kokeillut, vähän levitin Voltaren Emulgeliä, en tiedä olisiko kannattanut. Minkäänlaista käteen nojaamista ei olisi tullut mieleenkään kokeilla, joten tämähän tarjoaa oivan momentumin parantaa puutteellisia pöytätapojani.

Vähän vaikea pisteyttää tämmöstä, mutta annetaan nyt bursiittimelle 4/5? Huomattavasti mukavempaa kuin sanotaan nyt vaikka norovirus, ja plussaa siitä ettei tarvinnut osallistua punkteeraukseen eikä hirveesti mikään ole sattunutkaan ja pari päivää saikkuakin.

Näihin turvottaviin tunnelmiin, täältä tähän.

perjantai 3. kesäkuuta 2016

458# Vallisaari

1.6.2016, Wednesday, +21, Clear, Helsinki

Saaristoon!

Kesän ensimmäinen päivä, ja aurinko paistaa täydellä terällä. Riittävän hyvä syy tehdä duunipäivän jälkeen iltaretki Vallisaareen, joka on vasta hiljan avattu yleisölle. Tämä - kuten niin monet muutkin Hesan edustalla olevista saarista - on kuulunut satojen vuosien ajan armeijalle, ja vasta hiljan "vapautettu" yleisön käyttöön. Ne ovat mielenkiintoisia, siksi tämäkin retkikohde oli laitettu bongattavien listalle jo hyvissä ajoin talvella.

Koska saarella ei pikaisen googlauksen mukaan ollut oikein ruokapaikkaa, niin vetästiin alkajaisiksi Kauppatorin grillistä makkaraperunat daijuun ennen lähtöä. Olisipa sitten yksi ongelma vähemmän kohteessa kun ei tarvitsisi ruuan kanssa pelata. Snägäriä kansoittivat paitsi japanilaiset turistit, niin myös kytiksellä yytsivät lokkilaumat. Vaikka grillin yläpuolelle oli viritetty verkko lintuja varten ja osasimme myös varoa ahneita siivekkäitä entuudestaan niin meinasivat silti saada makkispekkikset parempiin nokkiinsa; ne hyökkäsivät säälimättä ruokanyyttiä kanniskelevan kimppuun kun tämä erehtyi astumaan ulos grillikatoksen suojista. Pp sai jopa räpylöitä päälakeensa, mutta pystyi silti puristamaan ruoka-annoksen turvaan telttaan, jossa nautimme verisuonet tukkeuttavan makoisan päivällisen.

JT-Linen veneitä lähti Vallisaareen Kolera-altaan tietämiltä näin kesäaikaan kerran tunnissa, aina vartin yli. Liput ostettiin siitä veneen lähtöpaikan edestä olevasta lippukojusta; menopaluu -lippu maksoi 7€ / aikuinen; lippuja ei kannattanut kohdella kaltoin, sillä ne kierrätetään ja kerättiin pois paluumatkan aikana. Koska oli lämmin päivä niin istuimme aurinkokannella, siinä tarkeni nipin napin istua 20 minuuttia kestävän venematkan ajan. Sisällä olisi ollut vielä jonkin verran tilaa; siinä oli myös pieni baari jossa oli A-oikeudet, joten kurkun kostukettakin olisi ollut tarjolla. Vene ei ollut ääriään myöten täynnä, joskin istumapaikat kannella tulivatkin täytetyksi. Ehkä Vallisaari ei vielä ollut suuren yleisön tietoisuudessa. Meinaan vaan, kun edellisenä vuonna tein retken Suomenlinnaan, ja mahduin vasta kolmanteen lauttaan edes sisään.

Kolera-altaalta lähtevä JT-Linen paatti Vallisaareen.

Tiketti.

Vallisaaren venelaituri.

Vallisaaren päässä laiturialueella ei mitään ihmeitä ollut; punainen tiilitönö ja pieni opaskartta sekä jonkinlainen reikätaulu jossa olisi voinut ottaa itsestään hupikuvan. Ei niistä sen enempää, jatkoimme matkaa ainoata hiekkatietä eteenpäin pois laiturialueelta. Pienen matkan päässä tie jakaantui; täällä oli kaksi kävelyreittiä. Toinen oli Aleksanterin kierros (3 km) ja toinen Kuninkaansaaren kierros (2,5 km). Päätimme tehdä Aleksanterin kierroksen. Molemmatkin olisi jaksanut vetää, mutta aika oli vähän rajallinen tekijä, kun viimeinen lautta pois saaresta lähti kesäaikaan klo 20.35.

Lampi.
Kustaanmiekka kerrankin vastarannalta katsottuna.
Raput ei minnekään.

Kaikenlaisia ohjeita oli retkeilijöille annettu ennen saarelle tuloa. Uiminen, roskaaminen, polulta poikkeaminen, maan kaivaminen yms. olivat kiellettyjä. Vallisaaren eteläosaan meneminen oli kielletty niin ikään, sitä ei ole vielä ehditty raivata yleisölle sopivaksi. Luonto oli aika villiintynyttä joten eipä polkujen ulkopuolelle olisi tehnyt mieli hirveästi edes poiketa. Siellä oli kaulaan asti kasvavaa nokkosta ja heinää pientareet täynnä ja näin saaristossa armeija-ajan viettäneenä tiedän, että semmoiset pöheiköt kuhisevat punkkeja sun muita kärmeksiä. Muusta faunasta mainittakoon saarella asustelevat mäyrät ja lepakot, joita nyt ei tietysti päiväsaikaan bongattu.

Kieltoja täynnä.

Hiekkatie pölisi, seutu oli aika mäkistä joten en nyt suosittele menemään sinne korkokengillä tahi edes lastenrattailla. Muutama näköalapaikka oli rakennettu, ne olivat ok. Sen verran mekin poikkesimme polulta että istuskelimme hetken auringon lämmittämillä kallioilla Kustaan miekan vastarannalla katsellen ohilipuvia veneitä ja kuunnellen ujojen aaltojen iskemistä rantakallioon. Saaressa oli ilmeisesti muutamakin kahvila, mutta ne olivat varsin pieniä ja tähän aikaan kiinni muutenkin. Olimme sen verran etukäteen varautuneet, että meillä oli följyssä pari vesi pulloa - ne tulivatkin tarpeeseen. Saaressa oli pari vesipistettä, mutta vaikea sanoa mistä asti tänne vesi tuli, epäilen vahvasti olisiko ollut juomakelpoista. Vessatkin olivat kuivakäymälöitä, niitä oli ripoteltu muutama Aleksanterin kierroksen varrelle. Saaressa oli myös muutamia piknik-paikkoja pöytineen, jotka ainakin vielä olivat hyvässä kondiksessa.

Pölyinen hiekkatie risteili pisin saarta.

Näköalapaikka Aleksanterin patterin päällä.
Silta näköalapaikalle.
Aleksanterin patteri.

Meille riitti sellainen parin tunnin kierros, mutta ehkä täytyy joskus tulla tekemään se Kuninkaansaaren kierros myös. Takasinpäin veneitä meni Kauppatorille päin tunnin välein, aina 35 yli. Vähän aikaa istuskelimme laiturialueella ennen kuin vene tuli. Vene kurvasi Suomenlinnan kautta, joten sinnekin olisi voinut jäädä jos olisi halunnut, mutta me palasimme Kauppatorille asti. Veneliput kerättiin takaisin uusiokäyttöön paluumatkan aikana.

Mitähän tästä nyt antaisi arvosanaksi? Oli kivempi kohde kuin viime viikon Sipoonkorpi, mutta vähän ehkä jäi vaisuksi tai sitten olin ladannut liikaa odotuksia. Ehkä jonkinlaista palveluja olisi voinut kaivata - ehkä niitä jatkossa saadaan kehitettyä tännekin - ja toisaalta vähän harmitti ettei päässyt käymään missään linnakkeen sisätiloissa tms. kuten Suomenlinnassa. Mä annan vain 3/5.

Kahvila-purjelaiva Linden oli kiinne.

Paluumatkalla nähtiiin Suomenlinnassa ambulanssi. Erikoista.