torstai 19. toukokuuta 2016

454# Kruunuvuori

18.5.2016, Wednesday, +14, Scattered clouds, Helsinki

Kruunuvuoren huvila-alue.

Helsingin Laajasalon kulmilla on Kruunuvuoren metsäalue, jossa on vanhoja mutta ränsistyneitä huviloita. On pitänyt jo jonkin aikaa käydä tsekkaamassa kyseinen paikka. Wikipedia kertoo alueen olleen sata vuotta sitten voimissaan ja siellä olleen noin kymmenkunta huvilaa, joista osa oli rakennettu jo 1800-luvun puolella. Kieltämättä niistä muutamista tönöistä joita vielä löysimme, oli havaittavissa hienoa, vanhanaikaista arkkitehtuuria.

"Käsi kädessä kuljemme taloon autioon..."

Aluksi huvila-aluetta asuttivat saksalaiset, sen jälkeen kommunistit kunnes alue siirtyi yksityisomistukseen 50-luvun puolivälissä. Alueelle piti jo tuolloin rakennuttaa uusi uljas asuinlähiö, mutta homma kuivui kasaan ja huvilat jäivät rappeutumaan. Lopulta ajan hammas, luonnonvoimat ja pussikaljaporukat ottivat alueesta niskalenkin ja kauniit huvilat ovat nyt vain korkeita lautakasoja. Lähimaastossakin oli jo rakennushommat käynnissä, ja eiköhän tuokin alue oteta nopeasti uusiokäyttöön, joten jos mielii paikalla käydä vielä puukasoja ja bombauksia ihmettelemässä, niin paras pitää kiirettä.

Villa Hällebo oli parhaiten säilynyt.

Röttelö.
Pientä pintaremonttia tarvis.

Synkeähkö ja metsäinen alue on tosiaan hieman syrjässä, eikä siellä tullut vastaan kuin yksi mies - jonka sattumalta vielä tunsin - sekä aavemainen nainen pyöräilemässä kitisevän pyöränsä kanssa mäkeä edes takaisin. Me pääsimme perille ajamalla ohi Tullisaaren, aina Päätien päähän asti ja jatkamalla siitä jalkamiehenä (Päätien päässä käänny oikealle). Samaan paikkaan pääsi ajamalla bussilinjan 88 päätepysäkille asti. Jatkamalla kävelytietä sinnikkäästi eteenpäin se kiersi niemekkeen palaten lopulta takaisin samaan paikkaan. Semmoinen mustanpuhuva pikkulampi jäi polun vasemmalle puolelle. Alue ei ollut mitenkään laaja ja sen kiersi kyllä nopeasti läpi.

Maisema mökiltä.

Jäljelle jääneet huvilaraunioit olivat lahoisia ja hapertuneita eikä sisälle tuntunut olevan mitään asiaa, joten näitä pääsee tsekkaamaan oikeastaan ulkopuolelta. Parhaiten oli säilynyt Villa Hällebo mutta sinnekään emme uskaltautuneet sisään. Pihoilla ja poluilla oli uskomattomasti romua, lasia yms terävää joten enpä voi suositella koiranulkoilutuspaikaksikaan. Omituista oli huomata, että vaikka aikaa oli kulunut riittävästi talojen tuhoamiseen, niin semmoinen arkipäivän kama tuntui lojuvan maassa kohtuukunnossa, vaikka ne olivat sietäneen vuodenaikojen vaihtelua vuosikymmenien ajan. Siellä oli kalsareita ja stifloja, tyhjiä ruokapakkauksia ja esimerkiksi sanomalehtiä yli 50 vuoden takaa.

Tuonne uskaltauduttiin sisällekin.
Historian havinaa.
Sisätila.
Jalka. Jotenkin aavemainen.

Aika jännä mesta, täytyy sanoa. Olisin luullut huviloita olevan enemmänkin, mutta kyllä tästä retkikohteesta voi kaikessa omituisuudessaan antaa 4/5.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti