453# Innostunut sonnitar

7.5.2016, Saturday, +15, Clear, Helsinki

Viikin koetila.

Jo monta vuotta mun on pitänyt mennä yytsimään jokakeväistä tapahtumaa, kun Helsingin yliopiston ylläpitämällä Viikin koetilalla päästetään luontoon lauma lehmiä pitkän talven jälkeen. Olen nähnyt uutisissa loppukevennyksiä jossa mansikit pukittavat ja ottavat ilon irti kevään saapumisesta ja teennäisen vapauden koittamisesta. Lieneekin niitä harvoja hetkiä vuodesta jolloin kyseisessä elukassa näkyy muunkinlaisia elonmerkkejä kuin leukojen louskutusta. Nyt olin riittävän monta vuotta lykännyt kyseistä tapahtumaa, ja päätin lähteä haistelemaan scheissen lisäksi maajussien työsarkoja.

Tilaisuus alkoi lauantaina klo 11 ja olin koko aamun koittanut keksiä tekosyitä itselleni ettei tarvitsisi paikan päälle raahautua. Plunssan riivaamana lähdin sitten puoli yhdentoista aikaan talsimaan kohti koetilaa; piti melkein laittaa juoksuksi koska olin arvioinut matkan ja askelvauhtini alakanttiin. Ehdin kuitenkin hengästyneenä ja köhien paikalle juuri yhdeksitoista; väkeä oli paikalla jo runsaasti peltoa ympäröivän aidan ympärillä, pääosin lapsiperheitä. Sain kuitenkin vielä paikan aidan vierestä.

Lehmien "vapautus" kiinnostaa niim birusti.

Kello tuli yksitoista eikä mitään tuntunut tapahtuvan. Kuulin sitten joltain ohikävelijältä, että lehmät päästettäisiin irti vasta klo 11.30. Eih. Niin kauhea hoppu ja ryysääminen puolikuntoisena ja aivan turhaan. Mietin jo, lähtisinkö vetämään koko tilaisuudesta, mutta päätin jäädä paikalle. Kuluttelin aikaani surffaamalla puhelimella netissä ja kuuntelemalla kiukuttelevia lapsikatraita sekä haistattamalla housunlahjettani vieressä makaavalle koiralle. Vähän ennen puolta alkoi myös paikalle roudattu juontaja Janne Kataja höpisemään juttujaan mikrofoniin. Kello tuli puoli ja siellä oli kaikenlaista yleisön tunnelman kohotusta ja Katajan pohdintaa brittiläisen hovin merkityksestä Jersey-saaren ilmapiiriin ja jonkinlaista lehmälajien arvuuttelua. Rupes oikein kunnolla kupolista sieppaamaan, kun kaikenlaiseen roskaan sitä voikin elämää kulua ja lehmiä ei näkynyt.

Lopulta niitä lypsykoneita rupesi tipottaen valumaan pellolle. Myönnettäköön, ettei mulla ollut rillejä ja olin melko kaukana portista ja navetasta mutta aika kesyen oloisesti ne ottivat tilan haltuun. Kyllähän ne siinä juoksentelivat ja ammuivat - ns. normiarkena pyöräillessä peltojen ohi ne vain makkoovat ja märehtivät ruohoaterioitaan - mutta ei niistä mielestäni mitään kiihkoa sen kummemmin välittynyt, korkeintaan innostuksen poikasta. Olin jostain lukenut, että lehmät ottavat keskenään myllyä keväisin kun katsotaan kuka on laitumen pomo, mutta nämä olivat säyseitä kuin lampaat.

Juoksuskabat alkakoot.

Lehmie.

Ravia.

Katselin meininkiä ehkä vartin verran ja päätin sitten, että nyt saa riittää. Koetilalla olisi ollut  jonkinlaisia maitomaistiaisia (pihvit olisi kiinnostaneet ehkä enemmän) ja muuta toukohousujen aktiviteettejä mutta päätin skipata alueen tyystin. Ei oikein kiinnostanut. Tapahtuma olisi kestänyt aina klo 14 asti.

Mitähän tästä nyt antaisi arvosanaksi... Naurettavinta oli nähdä yleisön seassa laukkaava vauhkoontunut jänis joka ei tuntunut löytävän pakokeinoa pois ihmispaljouden keskeltä saaden koirat sun muut haukkumaan ja ulisemaan. Mä olin kuvitellut, että ne lehmät olisi olleet liikkeellä samanlaisilla mentaliteeteillä. Kaljatelttaa en löytänyt. Sitten se odotusaika ja Janne Katajan vitsit... huh, 1/5. Ei ollut oikein munlaiselle urbaanijannulle tämä tapahtuma.