449# Budapest, 3

25.3.2016, Friday, +11, Partly cloudy, Budapest, Hungary

Joten kuten nukutti. Heräsin ensiksi klo 4.17 kun naapurihuoneen asukkaat tulivat huoneeseensa. Äänieristys ei ollut mitenkään sangen vahva. Sitten katkonaista unta seitsemään. Otin suihkun, lämmin vesi toimi ok. Sitten aamiaiselle, sekin jees. Palasimme huoneeseen miettimään, mitä tehtäisiin.

Otimme metron Szt Gellert terin asemalle, ja kävimme Gellert-vuoren luolakirkossa. Tulopäivänä olimme jo pyörineet näillä kulmilla, mutta missasimme kirkon ja luimme siitä vasta myöhemmin opaskirjasta, että käymisen arvoinen paikka on. Kirkko totteli nimeä Sziklatemplom unkarilaisten kesken. Sisään maksoi 600ft / aikuinen. Se oli kaiverrettu vuoren sisään v. 1926, mutta muurattiin umpeen kommunismin aikakaudella ja avattiin uudelleen vasta v. 1989. Vaikka aina herjaillaankin, että kirkot ja museot kierretään ulkoa ja ravintolat sisältä, niin kyllä tämä kirkko oli vierailemisen arvoinen, ehdottomasti.

Gellert-vuoren sisään tehty kirkko.

Luolakirkko.

Laskeuduimme alas rantatörmän laiturialueelle odottelemaan jokilaivaa, tarkoituksena nousta Tonavaa ylävirtaan Margitinsaarelle saakka. Meillä ei ollut oikein hajua miten ja mistä laivoja meni, ja vaikuttiko menneillä oleva Pitkäperjantai jotenkin aikatauluihin, mutta joku saksalaisperhe siinä oli myös vartoomassa. Vartin päästä paikalle purjehtikin melko kookkaan kokoinen laiva. Ei muita matkustajia meidän ja saksalaisperheen lisäksi. Näitä veneitä meni pitkin päivää, lipuksi kelpasivat meidän 7 päivän liput. Vene meni rannalta toiselle ja muitakin matkustajia nousi väliasemilta kyytiin. Matka ei ollut pitkä, mutta voimakkaasta vastavirrasta johtuen se kesti 50 minuuttia ennen kuin saavuimme Margitinsaaren pysäkille.

Paatti.

Veneajelulla.

On siinä botskilla pituutta. Miten tuollainen käännetään?

Parlamenttitalo.

Rantojen mies.

Margitinsaari oli ulkoilualue, saari keskellä Tonavaa. Puistoalueella oli lenkkeilijöitä, lapsiperheitä, koiranulkoiluttajia jne, oikein viihdyttävä paikka. Sieltä olisi saanut vuokrata golfkärryjä, fillareita ja jonkinlaisia pyöräkärryjä, joita poljettiin 2-4 hengen porukoissa. Pieniä ulkoilmakahviloita oli myös; poikkesimme erääseen juomaan cappucinot.

Margitinsaaren ulkoilualue.

Margitinsaaren puisto.

Palasimme Budan puolelle, hyppäsimme 19-numeron ratikkaan ja matkustimme 4 pysäkinväliä Clark A. terin pysäkille, josta pääsi nousemaan kuninkaanlinnaan Siklo-hissiä pitkin. Se oli semmoinen ratahissi, mutta paikalla kuvattiin parhaillaan jotain elokuvaa ja rata oli pois käytöstä kolmen päivän ajan. Nousimme rinteelle portaita pitkin, mutta näimme samalla hieman elokuvan tekoa.

Kuninkaanlinna.

Elokuvan tekoa Kuninkaanlinnalla.

Ketjusilta.

Kununlinnan ulkopuolella oli tietty väenpaljous, vaikkei turistikausi vielä aivan ollutkaan. Sisällä oli jonkinlainen näyttely kansallisgallerian taidekokoelma, emme menneet sitä katsomaan. Kävimme vessassa, josta turhankin innokas krupieeri kinusi 200ft (vessaan olisi päässyt ilmaiseksi jos olisi ostanut pääsylipun näyttelyyn). Ärsytti kun käsikuivaimet oli paskana eikä ollut edes paperia. Luulisi nyt saniteettitilojen olevan kondiksessa kun kerran ylläpitomaksunkin joutuu suorittamaan. Kahviossa puolestaan ei ollut oikein mitään syötävää. No semmoisia makeita leivoksia olisi ollut mutta mä en pidä niistä. Tyydyimme sipseihin ja jääteehen.

Ulkopuolelta kuvasimme maisemat jonka jälkeen lähdimme kävelemään vanhaan kaupunkiin. Se ei ollut mitenkään ihmeellinen, ei mitään tarjottavaa muutamaa kuvauskohdetta lukuunottamatta. Porvookin on parempi. Laskeuduimme portaat alas takaisin joen rantaan, otimme taas ratikan ja palasimme Clarke A. terin pysäkille. Ylitimme kävellen Szechenyi Lanchid-sillan, eli ns. Ketjusillan, jossa oli päissä kuvaukselliset leijonapatsaat. Vastarannalla otimme ratikan nro 2 ja menimme Fövam terin metroasemalle ja palasimme Coop-kaupan kautta hotelliimme.

Halászbástya eli Kalastajalinnake. Eihän täällä ole mertakaan?

Pelargoniat vähän huonos hapes.

Ketjusillan leijonapatsas.

Joenrantaa suhaava ratikkalinja nro 2.

Hiukan siinä huilasimme ja googletimme josko lähistöltä löytyisi illallispaikkaa. Valitsimme sitten Huszar Etterem-ravintolan, joka osoittautui virheeksi. Emme saaneet tilata mitä olisimme halunneet, vaan meille "pakkosyötettiin" gulassit. Ei se nyt pahaa ollut, mutta olisi voinut kokeilla jotain muutakin. Tarjoilija oli liian ekstrovertti. Ihme ukotusta "täydestä ravintolasta". Soitto-orkesteri, joka onneksi keskittyi enemmän soittamaan viereisessä salissa. Laskun tilaus kesti tuskastuttavan kauan... hetkinen, mulle tuli tästä melkein jo déjà-vu! Palatessamme takaisin hotelliin poikkesimme pieneen kauppaan, joka sekin oli myös melko floppi. Ei mennyt ilta aivan putkeen, sano.

Hotellilla surffausta, joimme pois edellisillan viinin.