446# Budapest, 1

22.3.2016, Tuesday, +12, Partly cloudy, Budapest, Hungary

Keski-Eurooppa kutsuu.

Toista kuukautta oli tullut jo pyörittyä paikoillansa ja kun lomaakin oli jäljellä vielä kolme päivää jotka piti saada tuhlattua pois ennen toukokuuta, niin päätettiin Pp:n kanssa vähän pidentää pääsiäisen pyhiä ja tehdä sen kunniaksi pieni matka Unkariin. Viiden yön omatoimimamatka Ebookersin kautta hommattuna. Varaus tehtiin muutama viikko etukäteen.

Lähtöä edeltävänä yönä nukuin suht huonosti. Havahduin neljän jälkeen enkä saanut enää juuri nukuttua. Klo 6.20 piti nousta sitten jo ylöskin. Otin suihkun, lämmitin oksettavaa mikropuuroa, kylkiäisiksi voileipää ja kahvia naamariin.

Päätin säästää vähän fyrkkaa; normaalisti käytin taksia lentokentälle mentäessä, mutta nyt lähdin metrolla stadiin ja sieltä Finnair-bussilla kentälle. Onneksi bussi oli tullut, sillä lämpötila oli kahdeksan astetta pakkasen puolella ja mulla kesätakki. Muutenkin kamaa oli niukalti, kun olimme ottaneet ns. light-lennot, joka ei sisällä ruumakamoja, vaan pelkällä 8 kilon käsimatkapakaasilla piti selvitä. Bussi oli lähes tulkoon tyhjä ja kävin istumaan melko lailla bussin etuosaan. Jälkeeni tuli plunssainen äijänköriläs, jonka oli pakko tulla eteeni istumaan ja köhimään, mikään muu paikka ei kelvannut. Turhautuneena jouduin vaihtamaan siis vielä kerran paikkaa bussin takaosaan. Suututtaa tommoset.

Pp odotteli jo kentällä minua. Nostin vielä hieman rahaa; Unkari ei kuulunut vielä euroon, joten rahat oli pitänyt vaihtaa forinteiksi jo etukäteen. Olimme tehneet check inin jo aiemmin, ja kun ruumatavaroita ei ollut niin ei muuta kuin turvatarkastukseen. Se meni joutuisasti, joskin jouduimme Pp:n kanssa molemmat johonkin satunnaisotantaan ja meistä otettiin pyyhkäisytestit. Etsivät jäämiä räjähdysaineista. Hyvähän se on, että turvallisuudesta huolehditaan; vain puolen tunnin päästä Brysselin kentällä jysähti.

Kävimme kaffella, odoteltiin koneen lähtöä. Pp hermoili laukkujen painorajan ylityksestä. Minusta juuri lähdön hetki kotimaan kentällä on se matkan paras momentum; kaikki on vielä edessä, mitään ei ole vielä menetetty.

Paikkamme olivat koneen etuosassa, rivillä 5. Otin herrasmiesmäisesti keskipaikan, Pp:n valloittaessa ikkunapaikan. Käytäväpaikalle tuli joku unkaritar. Lento lähti ajoissa, kesti 2h10 min. Nautimme ostamamme shampanjat ja sipsit sekä Finnairin tarjoamat mustikkamehut.

Budapestin päässä ei tarvinnut matkalaukkuja odotella joten pääsimme nopeasti ulos kentältä. Jonotettiin vasemmalla olleeseen tourist infoon ja yritimme ostaa julkisen liikenteen 7 päivän lippuja, mutta se oli tietysti väärä jono. Meidät ohjettiin tuloaulan oikealla puolella olevalle tiskille. Sinne oli hieman pisempi jono, mutta saimme lopulta liput ostettua. Lippuja ostettaessa virkailija kysyi passejamme; liput olivat henkilökohtaiset ja niihin painettiin nimet. Maksoi piirun verran alle 5000ft / naama, eli suomeksi noin 18 €. Ei se nyt paha hinta ollut.

7 päivän joukkoliikennetiketti.

Terminaalin ulkopuolelta lähti bussi 200E. Niitä lähti kuuden minuutin välein, joten ei tarvinnut kauaa odotella vaikka edellinen menikin naamarin edestä. Bussi huristi 20 minuutin matkan Köbanya-Kispestin metroasemalle, jossa nousimme metrolinja 3:seen. Ankealla ryssäläiseltä vaikuttavalta metrolla matkustimme 8 pysäkkiä Kalvin Ter-asemalle, jossa vaihdoimme 4-linjan metroon. Tämä oli uudempi linja ja juna, vasta muutaman vuoden vanha, joten oli huomattavasti siistimpi. Menimme päätepysäkille Keleti Palyaudvarille, jossa hotellimme sijaitsi. Asemien nimet olivat vaikeaselkoisia, mutta löysimme suuntimat helposti, kuten myös Baross-nimisen hotellimme heti Keletin rautatieaseman kupeesta.

Hotellimme fasadi oli vähän vaatimaton, rappukäytävä ei luvannut ihmeitä. Respa oli viidennessä kerroksessa. Teimme check innin; kello oli vasta 12, mutta huoneemme oli jo valmiina. Se ilahdutti. Ikkuna oli sisäpihalle; hälytysajoneuvojen äänet kuuluivat mutta muuten huone vaikutti hiljiaselta. Huone oli tilava ja melko siisti, joskin se haisi hieman ajalle ja tunkkaiselle. Kokolattiamatto oli vähän kauhtunut ja tupakan polttamatta reiät muistuttivat ajasta entisestä. Netti toimi ja oli nopea. Safety box löytyi kaappiin piilotettuna, mutta se oli lukittuna edellisen käyttäjän toimesta emmekä saaneet sitä auki. Telkkarista ei tullut muuta kuin unkarilaista kamaa.

Hotellimme (vaaleanharmaa) fasadia.

Näkymä hotellin ikkunasta.

Lepäsimme hetken ennen kuin päätimme lähteä kylille. Otimme jälleen neloslinjan metron; liukuportaiden alkupäässä päivysti aina jokin ukkeli, emmekä olleet varmoja kuuluiko tälle näyttää lippuja, mutta näytimme koska niin tekivät toisetkin. Jäimme pois Fövam Ter-asemalla jossa jalkauduimme. Asema oli vielä nipin napin Pestin puolella; katselimme hetken ajan ruskean väristä Tonava rumoista. Ylitimme sillan Budan puolelle; vaikka sää oli puolipilvinen niin tuuli melko koleasti. Saavuimme Gellert-vuoren juurelle. Vähän meitä olisi nälättänyt, mutta näköpiirissä ei ollut ainuttakaan kippolaa, joten päätimme skipata syömingit ja lähteä talsimaan puistoon.

Silta yli synkän virran.

Gellert-vuorelle olikin melko kapuaminen, lakihuippu oli 140 metriä korkealla. Tuhat vuotta sitten täältä oli rangaistuksena piikkitynnyrissä kieritetty alas muudan piispa Gellert, joka oli yrittänyt kääntää väkeä kristinuskoon, mutta josta sittemmin oli tehty Budapestin suojelupyhimys. Näkymät vuorelta alas kylille olivat hienot, ihan kiva kävelyretki.

Budan puoli.

Gellertin vuorelta.

Pestin puoli.

Patsas Gellert-vuoren huipulla.

Palasimme toispuoljokke Erzebet-siltaa pitkin, käännyimme Vaci Utca-kävelykadulle, joka oli ravintoloiden ja turistikauppojen valtaama. Meidän teki mieli pitzaa, ja löysimme Paparazzi-nimisen italialaisen ravintolan, jonka sisäänheittäjän suomenkielen taito sai meidät vakuuttuneeksi. Päällysplätyt näyttivät vähän arveluttavilta, mutta maku oli ulkonäköä parempi. Litran tuoppi kaljaa ja sprite päälle, yhteishinta oli 5700ft. Vaikea sanoa ilman vertailupohjaa oliko se halpa vai kallis. Ihan 3/5 perussuoritus kuitenkin.

Litran tuopilla lähtee jano.

Kävelimme Vaci utcan (ei kannattanut sotkea Vaci Ut -tiehen) toiseen päähän ja menimme Nagy Vasarcsarnok -kauppahalliin. Se oli suuri kuin rautatieasema. Katutason kerroksessa myytiin salamia, makkaroita ja vihanneksia, yläkerrassa turistikamaa ja oli siellä muutama ruokapaikkakin. Ostin Lenin-emalimukin. Pohjakerroksessa oli Aldi; se oli kuin identtinen kopio Lidlistä. Siellä myytiin polkupyöriä, PC:itä, elintarvikkeita, brenkkua. Ostimme olutta, vettä, pari pussia sipsejä ja keksejä. Maksoi 2300ft. Pohjakerroksessa oli myös vessa, joskin maksullinen. Groupier pyysi 150ft, ei ollut kuin 145ft mutta muija päästi kuitenkin asioimaan.

Kaubamaja.

"Onks tuol se kununlinna?"

Kävelimme Kalvin Ter-asemalle jossa olimme jo aiemmin olleet lentokentältä tullessamme. Otimme metron Keleti-asemalle ja palasimme hotelliin. Kerroimme respantädille safetyboxista, sanoi tulevansa hetken päästä sen avaamaan. Ja tulikin, mutta onnistuin pöljäilemään boxin uudelleen lukkoon tietämättä edelleenkään ovikoodia joten ei hyödytty siitäkään sitten sen enempää, varsinkaan kun en kehdannut mennä enää uudelleen vaivaamaan respaa asialla. Mutta jopa oli typäre käyttöliittymä moisessa boxissa kun sallii tuommoisen tapahtuvan. Ja onneksi oli sen verran järkeä, ettei oltu ehditty täyttämään boxia arvoesineillä ennen sen testausta :)

Hieman vappua pääsiäisessä.

Keletin juna-asema.

Päivä oli ollut pitkä ja kun ruuansulatuselimillä piisasi kiirettä vielä myöhäisen lounaspitzen kanssa painiessa niin ei jaksettu enää lähteä kylille seikkailemaan. Ilta sujui hotellilla hengaten ja aikasin tuli mentyä nukkumaankin.