perjantai 18. maaliskuuta 2016

443# Kuuba, 13

8.2.2016, Monday, +19, Mostly cloudy, Havanna, Cuba

Nukuin äärimmäisen huonosti nelisen tuntia. Paskaiset lakanat inhottivat niin paljon, että mietin jo josko olisin vetäytynyt keinutuoliin makkoomaan. Torakat inhottivat. Sisäpihalla joku oksenteli voimakkaasti.

Otin suihkun, jota ei voinut myöskään nautinnoksi mainita. Yritin valita kahdesta pyyhkeestä puhtaamman; valitsin ruskeamman, mutta toinen oli vähän liian medium mun makuuni. Mä en tiedä mitä ja kenen verta sillä oli yritetty luututa.

Viimeinen aamu Havannassa.

Sitten aamiaiselle, joka oli yhtä kuvottava kuin kaikki muukin hotellissa. Mietin, mitä helkkaria sitä uskaltaisi syödä? Tänään olisi lento yön yli takaisin kotiin, semmoista ei voi tehdä missään vatsataudissa. Jotain oli pakko syödä ja rukoilin mielessäni vatsan kestävän vielä hetken. Kahvia sen sijaan ei saatu - kummatkin automaatit olivat rikki eikä niitä saatu henkilökunnan ihmettelyistä huolimatta toimimaan. Alkoi tosissaan jo vituttamaan kun mikään ei voi toimia, ei edes tuurilla. Tekeekö nämä ihmiset tahallaan kaiken päin helvettiä, eihän tällainen yhteiskunnallinen kaaos olisi muuten edes mahdollista?

Havannaa vielä hotellista kuvattuna.

Meillä oli check out tyypilliseen tapaan klo 12, joten päätimme lähteä pienelle aamupäivän kävelylle. Sää oli viilentynyt, oli melkein pilvistä. Mulla oli vain t-paita ja alkoi melkeinpä jo paleltaa. Koitimme löytää kahvilaa - niitä toki löysimmekin, mutta missään ei ollut sitä kahvia. Tarjoilijat sanoivat kahvia tulevan tunnin parin päästä. En tiedä kuvittelinko, mutta mun mielestä ne vastaessaan tuntuivat pyörittelevän silmiään ja miettivänsä "ei jumalaut miten turisti voi olla tyhmä, kysyä nyt kahvia ennen kello yhtätoista, LOL!".

Varmaan joku kuudes tai kahdeksas kahvela sanoi kahvin järjestyvän. Siinä kuitenkin tuuli inhottavasti, palelsi, oli ampiaisia ja luonnollisesti kusetettiin pari cucia taas. Palasimme sitten kyllästyneen oloisina takaisin hotellille pakkaamaan kamat kasaan. Kumpaakaan ei tuntunut riipovan loman loppuminen ja paluu täältä kommunismin onnelasta takaisin kapitalismin ikeeseen, jossa Li:t ja Paavot saattoivat vain unelmoivat jostain paremmasta.

Teimme check outin hotellissa ja kävimme mieskaksikon kanssa syömässä viereisessä kippolassa; toinen oli käynyt täällä aiemminkin ja tiesi paikallisten ravintelin. Näitähän ei mainostettu mitenkään eivätkä ne näkyneet kadulle mitenkään, nämä paikat piti vain tietää. Pieni kielimuuri oli ruokaa tilatessa, mutta safka ei ollut ollenkaan hullumpaa ja se oli todella halpakin. Olisi syönyt sitä enemmänkin, harmi kun ei tämäntasoista ruokaa ollut koko ajan. Eikä ollut niitä helvetin soittoryhmiä meluamassa ja pilaamassa ruokahalua.

Rikkimennyt hotellin ikkuna. Kuinkahan kauan tämäkin on ollut näin?

Vintti alkoi lahoomaan.

Istuskeltiin vielä hotellin respan ällöttävissä nojatuolissa (ne olivat aivan ruskeat liasta) puoli kolmeen saakka ennen kuin bussi tuli noutamaan meidät lentokentälle. Kentälle kesti se sen puoli tuntia. Hyvästelimme ensin paikallisoppaamme, annoimme tippikuoren. Kävimme tekemässä check innin lennolle, ja luovuttamassa matkalaukut edelleen ruumaan toimitettavaksi. Hyvästelimme oman oppaamme. Näimme myös Folke Westin; kai silläkin oli täällä joku porukka luotsattavana.

Jatkoimme passintarkastukseen jossa kerättiin pois toinen osa viisumista. Sekin oli niin pieni paperinpalanen, että oli melkeinpä stressaavaa huolehtia sen säilymisestä pari viikkoa. Mikä järki semmosessakin on, ja miksei sitä voi vaikka niitata passiin? Naamataulu kuvattiin taas, sitten turvatarkastukseen. Sanomattakin lienee selvää, että kaikkiin näihin paikkoihin sai jonottaa vähän jumalattomasti?

Kansainvälisellä puolella piti törsätä viimeiset kuubalaiset rahat veks. Oltiin onneksi aika hyvin osattu suunnitella rahankulutus, joten mitään tyhmänkauppoja ei tarvinnut tehdä. Täällä nimittäin oli jopa jonkinlainen myymälä, jossa sipsipurkki maksoi taas sen 6€ ja karkit 15€. Ostettiin vielä mojitot baarista, baarintäti taitaa saada täällä melko reilut tipit. Ovat varmaan Kuuban rikkaimmat henkilöt, kun turistit luopuvat viimeisistä rahoistaan tippien muodossa. Minua puolestaan hirvitti naisen tapa valmistaa mojitoa - nyt kun näin senkin tapahtuvan. Mintunlehdet kaavittiin paljain käsin muovipussista ja revittiin lasiin. Koska saippuoita ei ole, niin en edes uskalla ajatella mitä myyjän käsillä on kaikki nämä vuodet tehty.

Kävin vielä vessassa ennen lähtöä ja luovutin viimeiset kolikot siivoojalle. Sitten ei muuta kuin koneeseen. Se oli KLM:n kone, meillä oli paikat melko edessä, rivillä 15. Ikkunapaikat, ei vieruskavereita. Ryhmässämme ollut puhelias pari sai keskirivipaikat, vaikka olivat nimen omaan pyytäneet ikkunapaikkoja :)

Jalkatilaakin oli mukavasti, ympärillä ei ollut flunssaisia eikä lapsia huutamassa tai potkimassa selkänojaa eikä pierukaan haissut. Lentoemäntä oli vitsailia. Ilmainen brenkku, tilasin gintonicin, pari viiniä ja amareton. Ruokakin oli ihan ok. Lensimme Maata vastapalloon Amsterdamiin, joten se oli yönylilento. Sain jopa nukuttua pari tuntia. Tämän helpommin ei mannertenvälinen lento voi sujua, joten 5/5.

Sinne häipyi Kuuba.

Myötätuulta oli reippaanlaisesti joten laskeuduimme hieman etuajassa Amsterdamin kentälle vähän ennen seitsemää aamulla. Oli vielä melkein pimeää, satoi ja oli ankean näköistä, lämpöä +6 astetta. Kone tuli tietysti toiseen terminaaliin kuin mistä Euroopan lennot lähtisivät eikä meillä ollut kauheasti siinä vaihtoaikaakaan, varsinkin kun turvatarkastuksia ja passintarkastuksia oli taas ripoteltu matkan varrelle. Mun Havannan kentältä ostamani rommiputeli joutui vielä johonkin tehoskannaukseen, mutta sain sen kuitenkin mukaani.

Helsingin kone lähti klo 9.15. Se oli pienempi kone, ei saatu PE:n kanssa vierekkäisiä paikkoja. Jouduin suomalaisparin viereen, mulla oli ikkunapaikka. Näin sattumalta miten matkalaukkuja pakattiin lentokoneeseen ja näin oman laukkunikin siinä hihnalla, se loi hieman uskoa. Matka kesti reilut pari tuntia, otti tosi voimille. Tilasin kahvin ja veden. Väsytti niin ettei mitään rajaa.

Hesaan laskeuduimme klo 13.15. Vettä satoi ja oli ankeaa täälläkin. Matkalaukut tulivat nopeasti. Hyvästelimme ne seitsemän henkeä jotka tulivat kanssamme Helsinkiin saakka. Porukat olivat tulleet meitä vastaan, se helpotti kotiutumista. Kotiin päästyäni kävin suihkussa - se teki kyllä eetwarttia. Söin hieman ja menin ottamaan parin tunnin päikkärit. Olisi nukuttanut sen jälkeen niin maireasti, mutta jetlagista toipuminen oli aloitettava pikemmiten.

Oli palattava arkeen.

/ / /


Loppuarvio:

Jos joku kysyisi mielipidettäni, suosittelisinko Kuubaa, niin vastaus on ehdottomasti: En! Olen mä nyt ennenkin käynyt kehitysmaissa, mutta niissä on aina ollut aistittavissa jonkinlaista toivoa tai yritteliäisyyttä, on ollut vain huonoa tuuria ja hommat on menneet perseelleen. Kuubassa taas... tuntuu, että asiat on tehty tahallaan väärin jo niin pitkään, että kaiken toimimattomuus on normi. Kuten yleensäkin, mikä mä olen arvioimaan mikä maailmassa on oikein tai väärin, mutta näin länkkärikapitalismin aivopesulle pahasti altistuneena tuo maa ei vain minulle sovi. Haluan, että asiat toimivat. Olen allerginen paskasuudelle. Ruoka oli oksettavaa, mikään ei toiminut, kaikki oli vanhaa jos sekin ei ollut jo loppunut. Hotellien taso oli heikko. Ukotus ärsytti.

Säiden suhteen sen sijaan kävi onni onnettomuudessa, El Niño-ilmiö osui tälle vuodelle ja oli sotkenut sääkuvioita, mutta meille siunaantui auringonpaistettakin ja melko lämpimiä kesäkelejä. Toinen seikka mikä voidaan lukea onnistumiseksi oli se rantakohde josta jaksettiin muistuttaa kuinka se ei edustanut "oikeaa Kuubaa". Muita positiivisia puolia mun oli tästä vaikea löytää, joten annetaan arvosana 2/5. Ja tämäkin siksi, kun olen varannut 1/5 Intialle, jos joskus olen riittävän hullu sinne mennäkseni.

Ah, mutta olisi epäreilua sisällyttää matkatoimistomme Aventura samaan arvosteluun. Aventurasta jäi ihan hyvä fiilis, opas ei ollut kaunis nuori nainen kuten toivoimme, mutta asiansa osaava kaveri kyllä muuten. Erityismainintana oli matkatoimiston hyvä tiedotustapa asiakkaille, eli sieltä tuli tarvittavaa infoa hyvissä ajoin. Viisuminjärjestelyt yms menivät hyvin. Jos nyt jotain pitäisi sanoa niin ehkä mä olisin halunnut siirtää yhden Santiago-päivän siihen rantakohteeseen, mutta muuten hyvä paketti. Mä annan tästä 4/5.

7 kommenttia:

  1. Joo, ei Kuubaan ihan heti tee mieli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just facebookin kautta eräät kaverit kehuivat miten hieno paikka kuupa on, olivat siellä jo toista kertaa. Käsittämätöntä.

      Poista
  2. Hienoa kun sä reissaat ja raportoit meidän muiden puolesta, niin ei itse enää tarvitse vaivautua näihin eräisiin matkakohteisiin. Se jaappanilainen itsemurhapuisto kiinnostaa edelleen kyllä. Mutta kyllä sun ehdottomasti pitää Intiaan joskus mennä!! Saatat yllättyä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se japanialainen itsemurhametsä kiinnostaisi kyllä vieläkin, en ole unohtanut sitä. Mutta intia... mä en usko että mun vatsa kestäisi sitä menoa kun oli jo kuubassakin kaputt, ja toisaalta hermot ei kestäisi sitä säätämistä.

      Poista
    2. Äläs nyt kun mäkin oon ollut kaksi viikkoa Intiassa! Goalla! :D Lähde ihmeessä sinäkin, mä jo odottelen oivallista raporttia.

      Poista
  3. Arvasin kyllä rapsan edetessä, että ei kovin hyvää arvosanaa tule. Olisi tietysti toivonut, että reissu olisi ollut antoisampi.
    Jotenkin mullekin on jäänyt mieleen se Japanin itsemurhapuisto.
    Kyllä sä Intiaankin joskus meet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, vähän mä tiesin jo etukäteenkin etten välttämättä kauheasti Kuubasta tykkää, koska kaikkialla varoiteltiin ja neuvottiin ottamaan säkillinen hermoja mukaan.

      Poista