sunnuntai 14. helmikuuta 2016

431# Kuuba, 2

28.1.2016, Thursday, +24 Shower, Havana, Cuba


Nukuin aluksi kolme tuntia hyvin, sitten alkoi työpuhelin soimaan. Laitoin äänettömälle, mutta värinähälytyksen vuoksi puhelin pomppi pöydällä tuon tuosta. Valvoskelin hetken, mutta onnistuin nukahtamaan kuitenkin uudestaan pariksi tunniksi. Kello 6.30 nousin.

Ajattelin ottaa testin suihkusta. Aluksi ei tullut vettä lainkaan, mutta kun kokeilin kymmenen minuutin päästä uudelleen, kylmää vettä alkoi ujosti lirumaan suuttimesta. Sen verran oli ryytynyt olo, että tempasin pikaiset sissisuihkut.

Puoli kahdeksalta PE:n huoneeseen. Oli saanut myös nukuttua jonkun verran. Mentiin sitten alas aamiaiselle. Siellä oli valtava jono aamiaishuoneeseen. Mä jäin jonottamaan, PE palasi huoneeseensa hakemaan jotain sillä seurauksella, ettei meinannut löytää huonettaan. Päästelin ihmisiä ohi, mutta meillä oli lähtö kello 8.30 ja lopulta mun oli mentävä sisään aamiaishuoneeseen että edes toinen meistä saisi syödyksi. Oli se sitten tullut, mutta joutui jonottamaan uudelleen koko jonon. Mä ehdin syömään mutta oli pakattava vielä päiväkamat valmiiksi.

Aluksi ajettiin bussilla pieni matka Havannan vanhaan kaupunkiin, jossa jalkauduimme Plaza de Armasin liepeille. Näimme Havannan vanhimpia taloja, joiden ympärille kaupunki oli perustettu. Paikalla kasvoi pitkäikäinen puulaji (nimeä en valitettavasti enää muista); Havannan syntyajoista asti siinä oli vastaava puu kasvanut, nyt oli menossa viides. Tämäkin puu oli kuollut ja kelottunut, eli luultavasti kohta joku joutuisi jälleen istutustöihin.Carlos Cespedin patsas jökötti lähistöllä. Tässä vaiheessa ensimmäinen ukottajalauma hyökkäsi kimppuumme, niin meni vähän oppaan luento ohi mikä äijä oli kyseessä, mutta jonkin sortin itsenäisyystaistelija ilmeisesti. Eteenpäin jatkettaessa oli kuvernöörin talo; talon edusta oli kivetty puusäleiköllä sillä joku talossa aikoinaan asustellut kuvernööri oli ollut huono nukkuja ja heräsi tuon tuosta hevoskärryjen kolinaan ja rakennutti sitten äänieristetyn kadunpätkän. Nyttemmin talosta oli tehty museo.

Pala vanhan Havannan vanhaa viemäriverkostoa.

Jatkoimme Sierra Maestran aukiolle, jossa toiset kävivät jonottamaan rahanvaihtoon ja mä poikkesin postiin. Kolme postimerkkiä maksoi 2,70 CUC, mutta mulla oli pienin raha kaksikymppinen. Äijä pöyristyi nähdessään sellaisen setelin. Kyseli, että eikö muka tosiaan ole pienempää. No kun ei ole. Ukko lähti sitten kyselemään pankista vaihtorahaa, mutta sielläkään ei ollut. PE:llä oli vitonen, jonka sitten pummasin, ja äijä sai jostain kaavittua vaihtorahat edes siihen. Muutenkin postimerkit ovat niin arvokkaita, että paikallinen mafia varasti postitettavia kuoria ja höyristi merkit niistä irti uudelleenmyyntiä varten.

Ohitimme seuraavaksi Plaza Viejan, jossa ei ollut mielestäni mitään erikoista. Opas tosin kertoi, että aukiota ympäröivät talot oli saatu juuri julkisivurempattua, ennen ne olivat näyttäneet todella hurjilta. Nytkin näimme välillä röttelöitä, jotka näyttivät olevan sortumispisteessä; Suomessa kadut olisi suljettu romahtamisvaaran takia. Puut kasvoivat keskeltä taloa, joten ne olivat olleet sellaisessa kondiksessa ilmeisen pitkään. Paikallisia ei tuntunut kunnostaminen ja ylläpito kovin paljoa kiinnostavan.

Havannan tönöjä.

Havannan katunäkymää.

Palasimme Obispolle - joka on vanhan kaupungin alueen ehkä järkevin katu. Ostoskaduksi sitä voi kaiketi kuubalaisen mittapuun mukaan sanoa. Siinä oli myös ulkoapäin tyylikkään näköinen hotelli Ambos Mundos, jonka huoneessa nro 511 Ernst Hemingway aikoinaan asusteli kirjoittaessaan kirjaa Kenelle kellot soivat. Huoneeseenkin olisi päässyt käymään maksua vastaan, mutta nyt ei ollut aikaa sellaiseen. Kymmeneltä hotellin aamiaisaika oli päättynyt, ja ennen kuin kattoterassi täyttyisi muista turisteista, niin poikkesimme sinne juomaan ensimmäiset Mojitot. Niiden tekemisessä meni tovi, ja vaihtorahasta tuli jälleen pienimuotoinen ulina, mutta saivat sitten kuitenkin rahat pienittyä (juoma maksoi muistaakseni 3 CUC / paukku). Maku ei ollut hääppöinen, mutta kyllä sen etäisesti Mojitoksi tunnisti. Näkymät ylätasanteelta olivat kuitenkin kohtalaiset ja siinä oli mukava istuskella. Aurinko kävi välillä näyttäytymässä pilven takaa kuin kuurupiiloa leikkien, ja ilma tuntui lämpöiseltä.

Aamu-mojito.

Hotelli Ambos Mundosin kattoterassilla.
Ambos Mundos-hotellin viidennen kerroksen tilataidetta.

Jalkauduimme kylänraitille jälleen ja sunnistimme Plaza de la Catedralille. Nimestäkin pystyi päättelemään aukiolla olevan kirkon. Se oli ulkoapäin ihan näyttävä kompleksi. Paavikin oli täällä vieraillut joten pytinki oli kunnostettu saksalaisten toimesta. Jälleen huomio kiinnittyi ympärillä pyörivään vedättäjäsakkiin.

Yksi kirkko päivässä.

Meillä oli hieman omaa aikaa ihmetellä vanhan kaupungin menoa. Mielikuvitus oli jotenkin tukossa, ja kävimme PE:n kanssa vain juomassa oluet läheisessä kahviossa. Alkoi hieman ripeksimään vettäkin. Sade tuntui lämpimälle, mutta ilman kosteusprosentti alkoi olla sitä luokkaa, että jos täällä onnistui kastelemaan itsensä niin ei välttämättä ihan heti kuivuisi.

Seuraavaksi meidät vietiin Obispo-kadun päähän Floridita-baariin, joka oli aikoinaan Hemingwayn kantakuppiloita. Väenryysis siellä oli mieletön. Opas sai tilattua meille kuitenkin daiquirit. Se oli jäämössöä oikeastansa täynnä ja niin kylmää että pillikin jäätyi + nenänvarteen nousi niin kummallinen tunne, että epäilin ensin saaneeni jonkin allergisen kohtauksen tai juoman olevan peräti myrkytetty. Kylmästä se kuitenkin johtui, enkä saanut juomaa oikein edes juotua. Muutenkin jäiden kanssa olisi oltava tällaisissa mestoissa varovainen. Niiden alkuperästä ei tosiaan tietäisi mitään, mitä todennäköisemmin ne tehtiin hengenvaarallisesta hanavedestä.

Hienot huonekasvit vallanneet erään rakennuksen sisäpihan.

Paukut saatiin kuitenkin tuulensuojiin. Ylitimme vilkkaan Paseo de Marti -kadun ja tulimme keskuspuistoon. Näimme Capitol-rakennuksen, joka oli kopio vastaavasta kuin Washington D.C.:ssä. Torin laitamilla oli turisteja varten parkissa vino rivi vanhoja amerikanrautoja, jolla saisi ajeluttaa itseänsä. Juttelin hetken paikallisoppaan kanssa, se vaikutti ihan mukavalta, joskin ehkä vähän turhan extrovertiltä. Yleensä paikallisoppaat pyörivät vain taustalla vartioimassa ettei kukaan eksy porukasta ja tekee tietysti tarvittavat taustatyöt, lippujen ostot jne, mutta tämä haki selvästi kontaktia ryhmäläisiin.

Kuka lie heebo.

Palasimme bussille ja ajoimme syrjäkylille lounaspaikkaan, joka oli valtion ylläpitämä kalaravintola. Mua vähän hermostutti, kun täällä oli valmiit menuut, eikä ruokaa saanut valita (paitsi ilmoittamalla oppaalle, mutta enhän mä sellaista kehdannut tehdä). Alkuun oli simpukoita ja rapusalaattia majoneesilla - juuri ne komponentit josta varmasti saa vatsataudin - ja pääruoaksi hummeria, jota en myöskään ollut koskaan aiemmin eläessäni syönyt. Se ei ollut onneksi kokonainen, mutta silti siitä oli vaikea irroittaa mitään syötävää eikä makukaan ollut hääppöinen. Pöydässämme istunut flunssaiselta vaikuttava opas söi itse kaiken huipuksi kanaa! Mutta joo, ei mikään erikoinen kokemus, arvosana 1/5 vaikka palvelu olikin nopeaa.

Toinen merkki paikallisista oluista.

Syönnin jälkeen ajeltiin Havannan hienostoalueella, josta tuli mieleen ehkä Helsingin Kulosaari, lähinnä siksi kun siellä oli paljon eri maiden lähetystöjä (lähin Suomen lähetystö oli Meksikossa). Qatarin, Guatemalan ja Etelä-Afrikan lähetystöt mä ainakin bongasin, jos nyt tunsin liput oikein.

Sitten menimme jonkinlaiseen rommi- ja sikaritehtaaseen. Myymälä- ja esittelytilat olivat kakkoskerroksessa; minusta oli härskiä, että alakerrassa pyöri hämäräheppuja trokaamassa ja houkuttelemassa turisteja heidän piraattikaupoilleen, jossa olisi kuulemma eri halvat hinnat. Kovaääninen musta mies kertoi meille sitten tehtaastaan ja toimintatavoistaan; puhe kääntyi pian kuitenkin lähinnä myyntityöksi joten lopetin äijän kuuntelemisen siihen. Maistoin mä jotain tarjolla olleita juomia, ostin yhden pullon rommia (ajattelin, että jos sen avulla sietäisi hotellihuonettakin vähän enemmän) sekä yhden paketin kahvia. Kahvi oli kuulemma paskaa, olisi pitänyt ostaa 12 cuc maksava paketti ennemmin. Yeah right. Maksaisitko sinä kahvipaketista 12 €? Melko kallista. Sikareja olisi ollut kaikenlaisia myynnissä myös, ryöstöhintaan. Koska olen röökilakossa niin en viitsi leikkiä tulella ja jätin ne väliin. Ja toisaalta, kuka hullu maksaisi 30 rahaa yhdestä sikarista?

Seuraavaksi poikkesimme Plaza de la Revolucion-aukiolle, joka oli naurettavan laaja alue tyhjää tilaa keskellä kaupunkia. Jonkinlainen neuvostohenkinen betonimonumentti oli rakennettu yhdelle reunalle. Toisella puolen oli ministeriöiden rakennuksia, joiden seinillä oli kyhätty Che Guevaran ja Fidel Castron kuvat. Tässä vaiheessa alkoi kuitenkin satamaan kovasti joten jäi kuvaaminen väliin.

Vallankumousaukion ministeriö.
Vallankumousaukion tönö 2.

Ennen omalle hotellille palaamista poikkesimme vielä Nacional-hotellissa. Se on Havannan ykköspaikka ollut ilmeisesti aina. Julkkikset majoitetaan tänne ja seinillä olikin heistä kuvia. Majoittautuneita oli aina Britney Spearsista Vladimir Putiniin. Meille esiteltiin myös uima-allas jossa Naomi Campbell oli pulikoinut (nyt allas oli tietysti remontissa ja vedetön).


Nacional-hotelli.

Omassa murjussamme tuli vaihteeksi parempia uutisia, saimme vaihtaa huoneemme paremmalle puolelle. Jonkun avustajan piti tulla viemään kamat ja näyttämään uusi huone, mutta eipä tullut. Löysin mä sen sitten itsekin, mutta olisin mä voinut cucin maksaa siitä että joku olisi roudannut mun 20 kilon laukun portaita pitkin alas (hissi ei mennyt slummipuolella alas asti). Uusi huone olikin hitusen parempi, siistimpi ja homeettomampi. Huoneessa oli lasi ikkunassa, mutta ei vessassa. Kattovalo sekä toinen pöytävaloista oli paskana, mutta yksi pöytävalasin sentään toimi. Vessan valo toimi myös, mutta epäilin sen houkuttelevan hyttysiä sisään, joten en käyttänyt sitä. Televisio ei toiminut. Otin suihkun kylmällä vedellä, lämmintä vettä ei vieläkään tullut ja epäilin mahdettiinko koko Kuubassa edes tietää semmoista olevan olemassakaan. Myöhemmin pestessäni käsiä veden tulo oli lakannut kokonaan. Näimme aiemmin päivällä kylillä vesitankkiautoja, jolla vietiin vettä hotelleihin jne., joten ilmeisesti täällä ei minkäänlaista vedenjakelua putkia pitkin edes ollut. Se selittäisi kyllä veden loppumisen.

Sommittelukykyni on aikamoinen :D Taustalla Capitol.

Paikallisbussi sotamuseon edessä.

PE:n huone oli naapurissa. Sillä toimi televisiokin, joskin kuvan laatu oli puoliksi lumisadetta. Otettiin pienet tujaukset tehtaalta ostamastani rommiputelista ja klo 19 lähdimme yhteisillalliselle n. kilometrin päähän. Ruuaksi oli Ropa vieja - joka on kaiketi käännettynä Vanhat vaatteet. Koostui riisistä, pavuista ja nyhtöporsaasta. Se oli ihan kohtalainen suoritus. Jälkiruoaksi oli jokin ällömakea jäinen kakku, joka ei ollut mun mieleen lainkaan, mutta toiset imuroivat sen naamariin nopeasti. Ehkä kokemus ravintolasta 3/5.

Näkymä hotellihuoneen ikkunasta.

Ulkona oli alkanut satamaan kaatamalla ja meillä ei ollut bussikuljetusta, joten piti palata taksilla takaisin hotellille. Kyyti maksoi 7 cuc, joka oli ryöstöhinta kilometrin taksimatkasta, mutta olihan meitä neljä matkustajaa jakamassa kustannusta. Ja pari rahaa on pieni hinta siitä jos vaatteet säilyvät kuivina - täällä oli sen verran kostea ilma koko ajan, että kastuneet vaatteet eivät välttämättä ihan heti kuivu.

Otettiin hotellin baarissa vielä yhdet mojitot; jokin paikallinen orkesteri soitti kovaa ja korkealta kuubalaista musiikkiaan ja kerjäsivät sen jälkeen tietysti fyrkkaa. Sitten nukkumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti