429# Luettua, 3

Kuten aiemminkin olen sanonut, kirjastot ovat mielestäni niitä harvoja hyviä kohteita, joita veroilla ylläpidetään. Olen koittanut tukea lähikirjastoani edes hieman; olen varma, että jossain vaiheessa joku kusipää saa mieleensä lakkauttaa senkin.

Viime aikoina olen keskittynyt pitkälti matkaopaskirjojen lainaukseen, joten ei niistä sen enempää. Tietokirjoja en lähde arvostelemaan, vaikka niistäkin tietysti erottuu akanat jyvistä. Muuten mä olen yrittänyt lukea yhden kirjan kuukaudessa - nauru seis. Eihän se paljoa ole mutta kuulin kerran kahden työkaverini keskustelevan ja hämmästelivät miten kirjakaupat voivat kannattaa, koska kuka muka lukee kirjoja. Toinen sanoi lukeneensa koulun jälkeen ehkä kaksi kirjaa, toinen ei ainuttakaan. Herrat olivat yli 30- ja 40-vuotiaat. Kirjastoa heille ei tulisi mieleenkään käyttää.

Kyllä mäkin ajattelin päästä vähän "helpommalla", joten tällä kertaa mukana on enempi videokamaa (otsake olisi voinut olla ennemmin vaikkapa katsottua, mutta menkööt):

1) DVD: Michael Haneke - Funny Games

Kuulin tätä jonkun kehuvan ja toisaalta, en muista nähneeni koskaan itävaltalaiselokuvaa, joten siinä varmaan suurimmat motivaatiot lainaukselle. Tästä on tehty jenkkiversiokin, mutta halusin nimenomaan nähdä alkuperäisen. Elokuva oli omituinen, eikä millään hyvällä tavalla. Siinä kaksi kohteliasta nuorta miestä änkeää kylään lomaan viettävän perheen luo ja ottaa nämä lopulta panttivangikseen. Sairasta mieltä tähän oli yritetty ajaa, ja jotenkin leffa ällötti. Kyllä sen läpi jaksoi katsoa ja jossain kohdin jännittikin, mutta odotin psykologiselta jännäriltä parempaa. Arvosana 2/5.


2) DVD: Alfred Hitchcock - Vertigo - punainen kyynel

Positiivinen hämmästys alkuun kun elokuva olikin värifilmi, sillä tämä klassikko on kuitenkin tehty jo 1950-luvulla. Mä en ole paljon Hitchcockin leffoja aiemmin katsellut, vain Psychon ja Linnut. En pitänyt niitä kummoisenakaan, joskin ihan katsottavina. Aikakauteen tyypillisesti tätä oli kiva katsella kun miehet olivat tuohon aikaan vielä herrasmiehiä, puvut päällä jne. Toki näissä autolla-ajokohtaukset olivat tasoa James Bond - en tiedä miksei moiseen naurettavuuteen kiinnitetty aikoinaan huomiota, vaan tehtiin niin huolimattomasti.

Juoni oli heikkotasoinen; siinä rikas mies palkkasi yksityisetsiväkaverinsa seuraamaan valevaimonsa tekemisiä ja sai täten piilotettua oikean vaimonsa murhan lavastamalla itsemurhan. Rakkaus kuitenkin oli sokeaa ja pilasi kaiken. Mutta ilmeisesti 50-luvulla ei paljon dna-analyysejä tutkittu; riitti kun ruumiilla oli toisen henkilön vaatteet :D Ei tästä voi antaa kuin 2/5.

3) Kirja: Albert Camus - Sivullinen

Jonkin sortin klassikkoteos tämäkin, kun on muuttanut aikoinaan opiskelijoiden elämiä ja tästä on liiennyt Nobelin kirjallisuuspalkintokin. Nämä ovat taas niitä kirjoja etten ole ihan varma ymmärsinkö mä teoksen pointin oikein. Tunnevammaisuuttahan tässä käsiteltiin, miten semmoinen on huono jutska mutta miksi se on huono jutska? Kirjassa päähenkilö joutuu murhasta syytetyn penkille; hän saa ankarimman tuomion kun ei itkenyt äitinsä hautajaisissa. Ei rakasta naistaan ja papillekin haistattelee. Hyvä puoli kirjassa oli maltillinen sivumäärä (jotain 160 sivun luokkaa), mutta liian vaikea kirja todellakin mulle. Arvosana 2/5.

4) DVD: Oliver Hirschbiegel - Der Untergang

Tämän olen toki nähnyt ennenkin. Ja sitä yhtä pätkää, jossa vitsilinkeissä Aatu saa kuulla jotain tapahtuneen ja raivostuu (elokuvassa kuulee ja ymmärtää Saksan hävinneen sodan). Erittäin mielenkiintoinen elokuva Saksan sodan viime hetkistä ja todella hyvin tehty. Näyttelijät tekevät suuren vaikutuksen, hehän ovat melkein aidonnäköisiä Hitlerin upseereita. Goebbels oli suorastaan puistattava. Mutta joo, ehdottomasti suosittelen, tämä on 5/5.