423# Tenerife, 5

12.11.2015, Thursday, +3, Partly cloudy, El Teide, Spain

Tänään piti herätä jo seitsemältä, sillä olimme suunnitelleet tekevämme omatoimiretken Espanjan korkeimmalle vuorelle, Teidelle. Tjareborg ei jostain syystä järjestä sinne edes retkeä - tosin retkivalikoima oli heillä muutenkin onneton - joten olimme Pp oli googlannut asiaa miten sinne pääsisi omin päin. Bussi sinne lähti aikaisin, joten piti kiiruhtaa aamiaiselle ennen puolta kasia. Siellä olikin vähemmän jengiä kuin tavallisesti. Makkara oli poikkeuksellisen yrjöttävää, muuten ok aamupala.

Pakattiin kamat ja lähdimme talsimaan kohti bussiasemaa, joka itse asiassa on vain pieni pala katua jonka varrelle on ripoteltu bussipysäkkejä. Semmoinen vihreä tönö siinä on, josta olimme saaneet oppaalta ohjeet ostaa bussiliput. Teiden bussiin piti ostaa liput erikseen, eikä Teneriffalla muuten yleisesti käytössä oleva Bono-matkakortti käynyt tälle linjalle. Lipunmyyjä ohjasi meidät kuitenkin suoraan bussille ja pyysi ostamaan liput kuskilta.

Bussipysäkkimme.

Olimme hieman hätäilleet ja siksi tulleet liian aikaisin bussipysäkille, joten hetken aikaa siinä piti odotella. Ympärillemme alkoi muodostua muitakin Teidelle menijöitä. Bussi oli vihreä Titsa-bussi, nro 348. Kun viimein bussin ovet avautuivat niin ihmiset rupesivat ryysimään sisään kuin pakolaislaivaan. Ei mitään tapoja. Suurin osa matkustajista tuntui olevan saksalaisia ja jonotustaidot ei todellakaan kuulu näiden parhaimpiin ominaisuuksiin. Pääsimme kuitenkin mukaan ja saimme liput ostettua: meno-paluu kahdelta henkilöltä maksoi yhteensä 22,30€, joten ei mikään tuhottoman kallis, varsinkin kun matka-aika taisi olla liki kaksi tuntia suuntaansa. Puerto Cruzista meni päivässä vain yksi bussi Teidelle, ja sama bussi tuli noutamaan iltapäivästä, joten näistä ei parane myöhästyä.

Vihreät Titsa-bussit "bussiasemalla".

Meille oli kerrottu, että bussi lähtisi klo 9, mutta yhdeksän kieppeillä bussi tuli vasta siihen pysäkille jolloin rahastus vasta käynnistyi. Taisimme päästä matkaan vasta klo 9.25. Bussi nousi rinteitä pitkin serpentiinitietä ohittaen ensi alkuun pieniä kyliä, sitten oli pelkkää metsää. Ylempänä oli lehtipuita, jotka olivat pudottaneet lehtensä talven myötä. Sitten oli pelkkää havumetsää, kunnes erään rajan jälkeen enää pelkkää kiveä ja kitukasvuista pensaikkoa. Vähän oltiin hukassa millä pysäkillä pitäisi jäädä pois, mutta onneksi maltoimme mielemme ja menimme telefericoon saakka, emmekä jääneet liian aikaisin bussista pois, esimerkiksi El Portillossa.

Bussin ikkunasta.

Teidelle.

Bussista noustua huomasi heti miten viileä ilma iski vastaan. Lämpömittarimme kertoi astelukemiksi vain 12. Monta kertaa oli toitotettu, että vuorella on sitten kylmä joten olimme ottaneet kaikki ne harvat lämpimät vaatteet mukaan mitä meillä oli. Silti osa ihmisistä näytti olevan liikenteessä t-paidoilla ja shortseillaan. Hei haloo, kolmen kilsan korkeudessa!?

Ensiksi poikkesimme wc:ssä, kun emme olleet varmoja missä vaiheessa se seuraavan kerran onnistuisi. Vessa oli ihan jees, ei ollut edes kolehdinkerjuuta. Sitten aloimme jonottamaan sisään. Lipunmyyntiin pääsimme nopeasti. Ostimme general-liput, maksoi aikuisilta 27€ / naama. Sen jälkeen aloimme jonottamaan itse teleferico-gondolihissiin, joka nousisi vielä 3500 metriin saakka. Takanamme oli kaksi saksalaiseukkoa ja yksi mies. Naiset tuuppivat koko ajan selkäpuoltamme. Luulin ensin että he mielivät vessaan, mutta erässä "kurvissa" naiset pokkana ryysivät röyhkeästi ohitsemme. Ukko juuttui kuitenkin taaksemme ja tuntui jonkin verran jopa häpeilevän naisten käytöstä. Ei mitään tapoja saakeli. Miten ne voi ollakin niin röyhkeitä? Kaiken lisäksi eivät voittaneet etuilullaan edes mitään, saman tunnin ne joutuivat odottamaan ja pääsivät kanssamme samaan gondolivaunuun.

Teleferico.

Vaunuja oli vain kaksi; kun toinen oli ylhäällä, niin toinen oli alhaalla, ja nämä kohtasivat puolimatkassa. Siksi jonotus kesti melko pitkään. Itse matka ei kestänyt kuin ehkä kuusi minuuttia. Vaunu ängettiin tietysti ääriään myöten täyteen ihmisiä, joten siellä ei pystynyt hievahtamaankaan. Paha haju vallitsi toki myös.

Perillä ylhäällä 3500 metrissä oli varsin jäätävää. Vain muutama lämpöaste ja tuuli tosi kylmästi. Edellisellä viikolla täällä oli satanut jo ensilumi, joka tosin oli sulanut pois. Palelin, vaikka mulla oli pitkähihainen ja (kesä)rotsi, ja kauhistelin mielessäni t-paitatyyppejä. Keli oli puolipilvinen; välillä paistoi aurinko, ja välillä ei näkynyt mitään. Kirkkaalla kelillä täältä näkyisi muitakin Kanariansaaria, mutta meidän viikolla Saharan hiekka pölisi siihen malliin, ettei näkynyt tällä kertaa edes merta.

Kivipäällysteistä polkua.

Lunta. Varokaa.

Huomasin itsessäni vuoristotaudin merkkejä; mä olen aina ounastellut, että tuleekohan mulle sellaisia oireita. Mutsilla tulee niin ikään huono olo vuoristossa (ja merelläkin), joten onkohan se perinnöllistä. Hengästytti kovasti ja jalat tuntuivat painavan tonnin. En uskaltanut kävellä hisseiltä kovin kauaksi, Pp teki jonkun lenkin. Huipulle olisi ollut vielä matkaa; se oli 3700 metrin korkeudessa. Sinne päästäkseen olisi tarvinnut anoa lupa etukäteen. Reitti näytti vaaralliselta, siellä olisi tullut varmasti noutaja.

Suomikelejä Teidellä.

Portti "kymppireitille", eli Teiden huipulle.

Ylhäällä sai olla tunnin, niin oli lippuun ilmoitettu. Tuskin sitä mitenkään tarkasti valvottiin, liput syötettiin muutenkin semmoiseen automaattiin. Ylhäällä ei ollut mitään palveluja, joten ei siellä olisi kauempaa viihtynytkään, ellei sitten olisi tosiaan vähän aikaa kivisillä poluilla kävellyt. Muutenkin kun hytisi kylmästä ja huono olo niin alkoi äkkiä mielimään takaisin alas. Onneksi jonotus alaspäin ei kestänyt kuin 20 minuuttia, tosin onnistuimme lähtemään sopivana hetkenä, hetken päästä jono oli kasvanut kaksinkertaiseksi. Vaunussa oli toki yhtäläiset ahtaat tunnelmat kuin menomatkallakin.

"I protect ya."

Päästyämme takaisin alas lämmittelimme hetken aikaa kivipaasilla syöden samalla eväitämme. Alueella oli vessojen lisäksi pieni turistikauppa josta emme löytäneet ostettavaa sekä jonkinlainen baari-ravinteli, joka ei ihmeitä tarjonnut. Kävin ottamassa kuitenkin oluen, sillä meillä oli liki parin tunnin odotus ennen kuin bussi 348 tulisi meidät noutamaan takaisin Puerto de la Cruziin. Teimme myös pienen kävelylenkin ja lopun ajan vain odottelimme. Bussi tuli lopulta ehkä klo 15.45.

Tie.

Takaisintulomatkan aikana hieman huonotti bussissa, koska alamäki, mutkainen serpentiinitie ja nykivä, jarrutteleva ajotyyli. Viimein puoli kuudelta olimme takaisin bussiasemalla. Kävimme kaupassa ja palasimme hotelliin. Pp kävi vielä altaalla uimassa, minä en rohjennut. Nautimme parvekkeella olutta ja kahvijuomaa.

Illallispaikan hakuun meinasi mennä järki ja toivo. Kävelimme ympäri kyliä, mutta ei meinannut millään löytyä syömäpaikkaa. Cafe de Parisiin yritimme, istuimme jo pöydässäkin, mutta tarjoilu oli skeidaa ja sitten pärähti vielä soimaan tanssimusiikki - istuimme juurikin tanssilattian vieressä. Lähdimme äkkiä pois - jotain hyvää hitaasta palvelustakin - ja menimme Rancho Grandeen. Palvelu oli ensi alkuun hidasta, parani sitten ja ruoka oli jopa positiivinen yllätys. Syönnin jälkeen katsoimme vielä hetken Atlantin tyrskyjä. Oli ne hurjia.