lauantai 28. marraskuuta 2015

422# Tenerife, 4

11.11.2015, Wednesday, +21, Overcast, Puerto de la Cruz, Spain


Heräsimme samoihin aikoihin kuin muinakin aamuina. Täällä on tullut kuitenkin nukuttua yli kahdeksan tunnin yöunia huonoista tyynyistä ja merenkohinasta huolimatta. Sellainen on minulle harvinaista. Pp meni aamu-uinnille altaaseen, itse en rohjennut vaan katsoin viisaammaksi jäädä vielä huoneeseen torkahtelemaan.

Aamiainen ei tarjonnut uusia ulottuvuuksia minkään suhteen. Muista hotellin vieraista sen verran, että aika moni tuntui flunssan lisäksi olevan halkeamispisteessä. Jossain nämä ovat hyvää ruokaa saaneet.

Pakattiin kamat päivän retkeä ajatellen, joka suuntautui tänään Loro Parqueen. Se on suuri eläinpuisto, jossa on monia eläinnäytöksiä päivän mittaan. Aiemmin olimme ostaneet liput etukäteen oppaalta, ja taisimme saada siinä jonkinlaisen pienimuotoisen alennuksen, mutta silti saimme pulittaa niistä 34€ / naama.

Loro Parque sijaitsee muutamia kilometrejä länteen keskustasta. Plaza Reyes Catolicos-aukiolta menee sellainen lapsellisen pyörillä kulkeva juna ilmaiseksi Loro Parqueen, joten sitä kannattaa tietysti hyödyntää. Aamupäivästä kun siihen menimme niin sai vähän aikaa jonotella; junia tuli ehkä kymmenen minuutin välein. Itse ajomatka kesti ehkä 12 minuuttia; istuinsloossi oli sen verran ahdas, että pidempää matkaa siinä ei olisi mielellään taittanutkaan. Polvet eivät pelkästään hinkanneet vastapäisen kanssa, vaan siinä piti istua lomittain. Tuulenvireestä johtuen siinä tuli vähän vilpoinenkin. Ilma ei muutenkaan tuntunut niin lämpöiseltä kuin aiemmin ja pilviä oli kerääntymässä taivaalle.


Juna Plaza Reyes Catolicosin ja Loro Parquen välillä.

Sisäänpääsy onnistui kuitenkin helposti, ei tarvinnut liiemmälti jonotella, vaikka selvä turistimagneetti paikka oli jo pelkän parkkipaikan perusteella. Sisääntulorakennus oli sellainen aasialaistyyppinen ratkaisu, jossa oli jonkinlainen turistimyymälä mutta meitä kiinnosti tällä kertaa ehkä enemmän vessat. Niiden hyödyntämisen jälkeen ohitimme karppilätäkön, jossa muudan musta joutsen oli aamupesulla. Sen jälkeen tulijoista napsattiin pakollinen turistikuva - sellainen samanlainen kuin esimerkiksi Ruotsinlaivalle mentäessä.

Loro Parquen sisääntulofasadi.
Puistomaisemaa.

Ensimmäinen järkevämpi eläintarjonta oli gorillalauma. Ne eivät meitä niin kiinnostaneet vaan ohitimme ne nopeasti ja jatkoimme pingvinaarioon. Se oli huomattavasti järkevämpi kohde; siellä näki pinguja uimassa ja veden alla ja pomppimassa sukelluksista suorin jaloin jäälle, jossa niiden räpylät lipsuivat kun yrittivät ottaa muutamia kankeannäköisiä tönkköaskelia. Hauskoja.

Gorilla ei ollut torilla vaan mielenosoituskannalla.
Pingviiniyhdyskunta.

Esitteestä huomasimme miekkavalas-esityksen olevan alkamaisillaan, joten kävelimme seuraavaksi sinne. Minut hämmensi katsomon koko, sinnehän mahtui enemmän populaa kuin härkätaisteluareenalle. Kaiken huipuksi katsomo näytti tulevan melko täyteen. Lähellä altaan reunaa näytti olevan "splash zone"; ilmeisesti valaiden hyppelystä priiskusi jonnin verran vesiä yleisönkin päälle. Odottelimme ehkä kymmenkunta minuuttia; ensi alkuun paikallinen ohjaaja pilaili yleisön kustannuksella kuvaten näitä kiusallisesti, lisäten kaiken maailman typeriä ajatuskuplia mukaan. Se näytti olevan hauskaa, mutta muhun ei ole oikein koskaan uponnut semmoinen että vittuillaan yleisölle -huumori.

Viimein päästettiin valaskalat näyttämölle. Ne olivat todella isoja ja tuntui oudolta miten semmoinen läskimooses sai itsensä niin älyttömän korkealle. Ne huiskivat hännillään vesiä splash zonella istuneiden katsojien päälle eikä se ollut mitään pientä priiskuntaa vaan näytti että katsojat ja kalat olivat vaihtaneet paikkoja keskenään. Silti ihan ok esitys, en ollut ennen nähnyt sellaista. Esitys kesti ehkä 30 minuuttia.

Miekkikset.
Selkäplätsi tulossa.

Seuraavaksi ajattelimme mennä katsomaan merileijonaesitystä. Siinä oli aikamoinen ryysis kun vanha yleisö poistui miekkavalaskatsomosta ja kaikilla tuntui olevan sama suunnitelma kun meilläkin, eikä puistoalueen kadut olleet niitä leveimpiä. Näitä esityksiä oli muutamia päivittäin, mutta ne oli aikataulutettu aika mukavasti niin, että varmasti näki kaikki esitykset halutessaan ilman rynnimisiä tai tuskastuttavia odotusaikoja. Esiintymispaikkojen välillä oli sitten muutamia eläinhäkkejä, pääosin satoja eri papukaijalajeja. Muutamat niistä pitivät aivan uskomattoman kovaa möykkää.

Merileijonaesitys oli ehkä hauskin, joten jos on aikaa vain yhdelle esitykselle niin suosittelen sitä. Otukset vaikuttivat melko kömpelöiltä kuivalla maalla, mutta vikkelästi ne pomppivat puomienkin päällä. Ne olivat hauskoja ja vitsikkäitä ja eri taitavia; varmaan niillä on jonninlainen hjärn kapasitet kun ovat semmoisiksi oppineet enkä ainakaan minä huomannut mitään niskurointeja, mokia tai muita bugeja esityksessä. Ainoa miinus oli katsomo; miekkavalasesityksessä oli kuppituolit mutta täällä vain semmoiset puiset, jumalattoman kovat pitkät penkit ilman selkänojia.

Merileijona kävi esittäytymässä.

Tsekkasimme tiikerien ja jaguaarien häkit. Jälkimmäisen olen kerran päässyt näkemään ihan luonnossakin, Meksikossa. Siihen otukseen verrattuna nämä ottivat enempi lungisti, makkoten kissemäiseen tapaansa raukeina.

Kisse.

Kisse 2.

Jatkoimme delfiiniesitykseen. OK esitys tämäkin, ja kyllähän ne taitavia olivat mutta ehkä merileijonaesityksen jälkeen odotukset nousivat liian korkealle.

Irroittelevat delfiet.

Kävimme vähän hengähtämässä ihmisryysiksestä ja poikkesimme kaljalla. Ostin myös erittäin kammottavan sämpylän joka jäi syömättä, joten ruokalaatu piti sitkeästi pintansa. Jalathan näissä reissuissa on aina kovilla joten pieni tauko teki terää. Kävimme vielä katsomassa papukaijaesityksen; ei sekään huonompi ollut. Aika viisailta vaikutti nämäkin linnut. Ne osasivat liimata kartalle kunkin Kanariansaaren oikein, ja matikkapään ne todistivat nokkimalla kelloa halutun määrän. Lisäksi ne lentelivät sisähallissa, melkein tuntui siltä että niiden räpylit hipoivat päänahkaa kun ne sillä lailla kaartelivat kuin lokkilauma kauppatorilla. Eivät sentään kakanneet.

Mulle tulee tästä mieleen Juise.

Matkalla ulkoportille näimme vielä lauman mangusteja ja kävimme isossa akvaariossa. Akvaarion läpi meni sellainen putki joka oli veden ympäröimä. Siinä näki haiden ja rauskujen ja muiden värikkäiden kalojen uivan ympärillä. Se oli aika hieno. Muutenkin eläimet ja puisto tuntui hyvin hoidetuilta, oli siistiä jne. Ei tästä voi antaa kuin 5/5. Vaikka Puerto de la Cruzissa tuskin onnistuu välttymään Loro Parque-mainoksilta niin suosittelen silti ehdottomasti. Kallishan tuo hieman oli, mutta meilläkin meni aikaa melkein kuusi tuntia, niin saahan siinä rahoilleen vastinetta.

Mangustiperhe kytiksellä.

Akvaariossa.
Hai sie.

Ulkopuolella jäimme odottamaan junaa taas takaisin kylille päin. Ensimmäiseen emme mahtuneet, joten piti odotella jälleen reilu kymmenen minuuttia ennen kuin seuraava tuli noutamaan. Takaisin olimme vähän ennen viittä. Kävimme hakemassa kaupasta taas kuoharin ja hieman evästä. Avasin putelin parvekkeella, ja korkki lähti kuin pyssyn suusta osuen ensin parvekkeen kattoon ja kimmoten siitä alas uima-allasalueelle osuen melkein alhaalla istuneen mieskaksikon niskaan.

Juomisen jälkeen lähdimme kylille. Se oli sikäli menestyksekäs reissu, että saimme hankituksi postikortit (joita ei ole muuten taaskaan Suomen päässä näkynyt, vaikka lähetyksestä on kulunut jo kaksi viikkoa - joskin lakolla voi olla tekemistä asian kanssa), sekä mustaa saippuaa kosmetiikkaliikkeestä Calle de San Telmo-kadulta, jota Pp oli mielinyt viedä tuliaisiksi Suomeen ja jota olimme jo muutamana iltana kaupoista tuloksettomasti etsiskelleet. Ostosten jälkeen menimme La Taberna del Lago -ravintolaan, joka kieltämättä vaikutti vähän halvalta, mutta olimme etukäteen katsoneet ruokalistaa ja huomanneet sieltä saavan myös lihapaellaa. Pitihän semmoinen testata. Jonkun verran ruuassa kesti, mutta kannatti. Oli paras ruoka tähän asti, 4/5. Kerrankin ei harmittanut illallisen jälkeen palailla hotellille. Ehdimme käydä vielä kaupassakin, joka suljettiin klo 22.


Google Translator -menu.

Rasti seinään, onnistunut ruoka!

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

421# Tenerife, 3

10.11.2015, Tuesday, +27, Scattered clouds, Puerto de la Cruz, Spain


Yöllä särki hartiat ja pää siihen malliin, että oli pakko ottaa buranaa. Kuten Malagassakin, täällä oli myös hotellissa semmoinen omituinen pitkulainen ja kapea tyyny. En ole tottunut semmoiseen. Lisäksi aaltojen jatkuva ryske rantavalliin alkoi sekin jo hieman häiritsemään.

Heräsimme kahdeksalta, kokeilin taas suihkua. Samanlainen homejutska se oli taas. Lisäksi ne suihkun 70-luvun shamppoot olivat sitä luokkaa, että oli pitänyt kaupasta hakea kunnon pesuaineet. Aamiaiselle suuntasimme yhdeksän maissa. Alkoi jo nyt kyllästyttämään. Nakkeja, croissant, sämpylä, pari kahvia, mehua.

70-luvun suihkukama.

Teidehän se siellä.

Haimme huoneesta vähän kamoja ja lähdimme kapuamaan yläkylille Jardin Botanicon kasvitieteelliseen puutarhaan. Aurinko paisteli lämpimästi ja aikamoinen mäki sinne olikin kavuttavana. Sisään maksoi 3 € / naama, joten ei ollut varsinaisesti hinnalla pilattu. En tiedä koska se oli perustettu, mutta siellä oli niin valtavia puita juurineen, että kyllä sen on täytynyt vanha olla. Sinne oli roudattu kasveja ja puita ympäri maailmaa. Tai no, Hieskoivua enkä sen koommin Pietaryrttiäkään en sieltä bongannut, mutta monia muita eksoottisia, pääosin trooppisten vyöhykkeiden kasveja oli sitäkin enemmän. Kasvit ja puut oli alunperin tuotu sinne "totuttelemaan" Eurooppalaiseen ilmastoon ja kasvuympäristöön.

Jardin Botanico.
Aikamoiset naavaparrat.

Lähdimme jatkamaan matkaa. Tarkoitus oli löytää orkidea-puisto, kun Pp on sellaisen fani. Emme sitä löytäneet, mutta pysähdyimme El Salmantino-kahvilaan juomaan kannullisen sangriaa. Eka kulaus oli aika paha, mutta sitten makuun tottui ja se nousi mukavasti ajukoppaan. Tarjoilija oli myös mukava, arvasi meidät suomalaisiksi ja hapuili muutamia suomalaisia sanojakin.

Jatkoimme matkaa eteäpäin ja nousimme raput ylös Jardin de Taorolle josta avautui hulppeat maisemat tarjoten silmien sinfoniaa. Kävelimme hetken aikaa puiston varjossa ja ihmettelimme tennispallon värisiä lintuja. Koitimme mennä myös Jardin Aquaticoon, mutta se oli jostain syystä kiinni. Säästyipähän sisäänpääsymaksu 4 € / naama, lapsilta olisi säästynyt pari euroa. Emme tosin olleet ihan varmoja, mitä paikalla olisi ollut edes tarjottavana. Edustalla oli kuitenkin viihtyisä kahvilapuutarha, johon emme kuitenkaan jääneet.


Jardin de Taoro.

Lähdimme laskeutumaan alas ja palasimme hotellille. Matkalla poikkesimme Hiperdino-kauppaketjun myymälään ostamaan limsaa, olutta, keksejä, pari pussia sipsejä ja pari kahvijuomaa, jotka irtosivat edulliseen 7 €:n yhteishintaan.

Ei korkkareissa.
Vartija.

Hetken aikaa istuimme hotellihuoneemme parvekkeella nauttimassa juomia. Kyllä sellainen parveke on vaan aika luksusta. Menimme sitten alas allasalueelle testaamaan pienehkön uima-altaan. Vesi oli minusta jäätävää, mutta Pp:n vesilämpömittari antoi tulokseksi 22 astetta.

Pulu keskeytti lukuhetken parvekkeella.

Kävimme huoneessa suihkussa ja lähdimme sitten kylille tarkastelemaan kauppojen myyntikohteita. Eipä ollut hääppöistä ostomateriaa tarjolla. Alkoi sen verran nälkimään, että illallinen saattoi tulla kysymykseen ja päädyimme lopulta Terrazza de Marquesaan. Olimme olleet menossa siihen jo edellisinäkin iltoina, joten pitihän se syödä alta pois. Terassilla esiintyi mieskaksikko kitaroineen, mutta eivät onneksi olleet turhan äänekkäitä. Viereisessä pöydässä istui myös neljä suomalaista. Semmoinen on aina vähn kiusallista.

Tilasin lihaa ja Pp kanaa. Ruuan tulossa kesti 45 minuuttia ja oli jälleen täyttä paskaa. No, ei nyt niin paha kuin edellisenä iltana, mutta 2/5. Pp:n mielestä se oli huonompi kuin edellisenä päivänä, puuttui luvattu kastike jne. Masentuneina palasimme kaupan kautta hotellille. Ei nämä ruokaa osanneet tehdä.

lauantai 21. marraskuuta 2015

420# Tenerife, 2

9.11.2015, Monday, +29, Partly cloudy, Puerto de la Cruz, Spain


Heräsimme vähän ennen kahdeksaa. Mentiin testaamaan aamiaissalin antimet. Se olikin melko lailla perusaamiainen kahviautomaatteineen. Ensimmäiset kupilliset olivat jotain aivan muuta kuin mitä olisi halunnut. Pekonia ei uskallettu vatsataudin pelossa ottaa, munista puhumattakaan. Muutama muukin suomalainen siellä oli samaan aikaan aamistamassa.

Aamupala.

Palasimme huoneeseen funtsimaan, mitä tehtäisiin. Testasin suihkun; haisi voimakkaasti homeelle ja jotenkin se ällötti muutenkin.

Käytiin tekemässä pieni kävelylenkki. Oli aivan tyyntä, mutta rantaan iski silti melkoiset aallot. Ilma tuntui lämpimälle heti aamusta, ja edellisen päivän pilviverho ei ollut niin tällä kertaa niin paksu.

Palattiin hotellille yhdeksitoista tapaamaan opasta. Ostimme häneltä kalliit liput Loro Parque-eläinpuistoon. Ne maksoivat yhteensä 68€, mutta ilmeisesti niistä sai jonkinlaisen alennuksen. Silti vähän pöyristyttävä hinta eläintarhasta. Mutta kuten todettua, jos haluaa mennä halpaan maahan niin kannattaa mennä Suomeen.

Käytiin vaihtamassa huoneessa uimakamppeet ja suunnistimme Lago Martianezin merivesialtaille. Sinne ei hotelliltamme ollut kuin ehkä muutaman sadan metrin matka. Liput ostettiin kävelykadulla olevalta tiskiltä, maksoi 5,50€ / aikuinen.

Hotellilta ei ollut pitkä matka kadun päässä olevalle merivesialtaalle.

Lämmintä piisoi.

Se oli ihan yes. Koska ilma oli aurinkoinen ja melkeinpä kuuma, niin ihmisiä oli melkoisesti, mutta ei kaupustelijoita eikä hieroskelijoita ja todennäköisesti varkaitakin oli vähemmän. Alue myös vaikutti siistiltä ja henkilökuntaa olikin paljon paikkoja kunnostamassa.

Menimme heti uimaan. Isoin altaista oli valtavan kokoinen, pari pienempää lapsille. Keskellä oli massiivinen suihkulähde, joka ei kuitenkaan ollut aivan koko aikaa päällä - ilmeisesti vesi olisi noussut yli äyräiden. Ehkäpä vesi altaassa vaihtui juurikin tätä kautta, ainakin osittain. Meillä oli mukana vesimittari, veden lämpötilaksi saatiin 24 astetta. Sellaisessa minäkin voin nipin napin uida.

Lago Martianezin uimala.
Altaassa oli tilaa polskia.

Otimme hieman aurinkoa. Toki aurinko seilasi tähän aikaan vuodesta jossain hyvin kaukana eteläisellä pallonpuoliskolla, mutta tuntui siinä silti olevan jonkinlaista tehoa, ainakin Suomen leveyspiiriin verrattuna. Alueella oli muutamia ravintoloita sekä yksittäisiä kioskeja, jossa eräässä poikkesimme hörppimässä juomat ja seurasimme alueella hortoilevia puluja. Kävimme ottamassa vielä toisen uintikierroksen, testasimme alueen suihkun ja kävimme sitten vaihtamassa kledjut ja lähdimme kaupoille.

Mukaan tarttui kuohuviiniputeli ja hieman sipsejä, joita nautimme hotellin parvekkeella. Oli sen verran hyvää että piti palata kauppaan hakemaan vielä toinen pullo. Ilma tuntui vielä lämpimälle, ja tuntui absurdilta ajatella Suomessa auringon jo laskeneen ja ihmisten aloittelevan maanantai-illan viettoa.

Kuohari.

Kanuuna.
Iltarusko.

Odottelimme illallisaikaa ja sen koittaessa lähdimme kylille. Valitsimme sitten Compostelana-ravintolan - myöhemmin samalla logolla varustettuja markiiseja tuli vastaan muitakin. Ravintola oli täynnä ja vain yksi pöytä vapaana, joten oletimme tulleen hyväänkin paikkaan, etenkin kun juomatilaus tuli varsin nopeasti.

Ruuissa sitten kestikin. Pp tilasi lihan, mä kalan. Oletin, että kun saarilla oltiin niin kala voisi olla hyväkin valinta. Maku jäi arvoitukseksi, sillä kala ja koko annos oli poltettu siihen malliin, että ei voinut oikein päätellä mitä kulloinkin hampaiden välissä pyöri. Piti olla erikseen ryppyperunoita, paikallinen erikoisuus; sekin piti pyytää erikseen kun oli kai unohtunut. Pp:n pihvikään ei kuulemma vakuuttanut. Mä en yleensä kehtaa valittaa mistään, mutta nyt tuntui siltä ettei olisi mitään mieltä valehdella tarjoilijan kyselyyn ruuan maistuvuudesta, täyttä paskaahan se oli. Siihen tuli sitten joku toinenkin tyyppi - en tiedä oliko se kokki vai mikä - kertomaan, että "kalasta vain nyt tulee grillissä tuollaista". Olisi se mojitot voinut kuulemma tarjota, joita emme tietenkään ottaneet - niihin nyt olisi varmaan kustu. Alennusta laskuun ei saatu yhtään, päinvastoin jäi vaihtorahatkin saamatta. Ravintolalle 0/5.

Ikävä juttu, kun pilasi muuten niin onnistuneen päivän.

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

419# Tenerife, 1

8.11.2015, Sunday, +20, Mostly cloudy, Puerto de la Cruz, Spain

Tenerihva.

Pp:n kanssa oltiin hommattu Tjareborgilta pakettimatka Teneriffalle, Puerto de la Cruziin. En ole aiemmin käynyt edes Kanariansaarilla kertaakaan, joten paikka oli minulle aivan uusi koettelemus. Varaushetkellä ei ollut juurikaan tietoa saaren ominaisuuksista, ja vasta myöhemmin meille selvisikin, että Kanariansaarten kylmin ja sateisin osa oli juurikin Teneriffan pohjoisosassa jonne olimme menossa. Syyn aiheutti ilmeisesti korkeat vuoret ja pasaatituulet, jotka kokosivat mereltä tulevat pilvet klöntiksi saaren luoteiskulmalle. Etelärannikolla olisi paremmat ja lämpimämmät kelit.

Mutta myöhäistä katua kun on kaatunut maito housuissa. Neljän tunnin virkistävien yöunien jälkeen herätys marraskuiseen pimeyteen. Pika-aamiainen naamariin jonka jälkeen tilasin taksin. Hesarinjakelija oli jumittanut kaikenlaisen hissiliikenteen, joten ennen kuin pääsin alas, niin taksi oli jo vartoilemassa jalkakäytävällä. Plunssainen papparainen oli valikoitunut kuskiksi; ei meinannut aluksi tulla edes nostamaan laukkuani takakonttiin. Oli varhainen sunnuntaiaamu, ja kuski oli todennäköisesti kuskannut yön juoppoja. Takapenkille oli oksennettu, joskin kuski väitti sitä meikiksi, edelliset asiakkaat olivat olleet kuulemma siistejä. Jouduin kuitenkin etupenkkiin istumaan; penkki oli kiskottu eteen enkä meinannut saada sitä liikutettua taaksepäin, koska oli sähköpenkki jonka ohjain oli ovessa. En ole aiemmin semmoista nähnyt. Kuski siitä jotain valittikin. Muuten matka meni hiljaisuuden vallitessa ja onneksi nopeasti.

Olin kentällä ehkä minuuttia ennen Pp:tä. Check inin olimme tehneet netissä jo aiemmin, mutta matkalaukkujen viennissä meni hetki jonotellessa.

Turvatarkastus oli ok, tosin Pp joutui pyyhkäisytarkastukseen. Tuloksena "no alarm". Enpä ole ennen semmoista Suomessa nähnyt ja muutenkin vain televisio-ohjelmissa. Liekkö sitten joku uusi juttu?

Kävimme kaffella. Kahvi ja jäätee maksoivat 9€, katteet kohdillaan. Pistäydyttiin vessassa ja sitten jonotettiin pierunhajussa jo koneeseen. Sinä edessämme ollut vihreäpaitainen mies, luuletko tosiaan etten huomannut naurusta hytkyviä olkapäitäsi? Sikamaista käytöstä.

Paikkamme olivat aivan koneen takaosassa. Kone tuli kuitenkin täyteen, ja saimme käytäväpaikalle jonkun mumeliuksen. Osoittautui varsin puheliaaksi tapaukseksi. Mulla oli onneksi ikkunapaikka, joten ei tarvinnut kuulla muorin kälätystä, jonka uhriksi Pp puolestaan joutui.

Koneessa joutui kaikesta maksamaan, emme olleet tilanneet etukäteen edes ruokaa. Kone lähti hieman seitsemän jälkeen, joten ei siinä nyt niin nälkä ollutkaan. Tilasimme alkuun sipsien lisäksi viiniä, shampanjaa ja gintonicia. Ne nousivatkin nuppiin. Pp oli tehnyt kotonaan meille eväitä, jota mutustelimme sitten kylkiäisinä. Lento kesti 6 tuntia 15 minuuttia, ja juomat pistivät tietysti kusettamaan. Jouduimme pyytämään mummelia neljästi siirtymään ja päästämään meidät vessaan. Hän itse ei saanut juotua edes kokistölkkiä, ja jaksoi kerskata miten selvisi koko lennon käymättä itse vessassa kertaakaan.

Setti lentokoneessa.

Alpit.

Lähtiessä oli ollut synkkää, pimeää, sateista, pilvistä ja sumuista, mutta perillä paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta ja lämpöäkin oli 24 astetta. Suomen marraskuinen keli tuntui laskeuduttaessa pahalta painajaiselta.

Matkalaukkuja piti odotella tovi, mutta bussia kauemmin. Olimme ottaneet bussikyydin hotellille, se olisi tietysti ainoa vaihtoehto. En tiedä miksi bussinlähtöä piti odottaa niin pitkään, olisiko joku humalikko hidastellut. Semmoinen ainakin tuli samaan bussiin viimeisenä mölyämään. Muutenkin bussi oli täynnä köhiviä ihmisiä, aivan kuin keuhkoparantolan matkaseurue.

Lentokenttä oli Teneriffan eteläosassa, ja sieltä kesti yli 1h15min ajella motaria pitkin Puerto de la Cruziin. Sen lisäksi bussi kierteli jättäen matkustajia hotelleille, ja meidän hotelli oli vasta tyyliin yhdestoista. Oli jano, nälkä, päätä särki, väsytti ja vitutti ennen kuin pääsimme hotellille. Olimme porukasta ainoat jotka olivat valinneet Concordia Playa hotellin.

Teimme kiireiseltä vaikuttavalta respanmieheltä check inin. Huone olisi valmiina vasta puolen tunnin päästä. Netin hinta ei kuulunut hintaan, vaan siitäkin sai pulittaa 24 €:n viikkomaksun + turvakaapista 21€. Netti ei toiminut edes kuin yhdellä laitteella, mutta sen sai onneksi jaettua puhelimen bluetoothin avulla toiselle.

Hain kaupasta hieman juotavaa Pp:n jäädessä vartioimaan laukkujamme hotellille. Sitten respanukko vinkkasi meille, että voimme mennä nyt huoneeseen. Se oli seitsemännessä kerroksessa, mutta siivous oli kuitenkin vielä kesken. Jätimme laukut huoneeseen ja menimme alas uima-allasalueelle odottelemaan. Aurinko oli mennyt paksun pilviverhon taakse suojaan eikä ilma mitenkään kovin helteiseltä enää edes tuntunut.

Viimein huone oli valmis ja pääsimme sisään. Se oli aika kulahtanut, koskahan lienee remontoitu. Petivaatteet ankeat, ja vähän semmoinen paskasen oloinen oli koko hotelli. Ainoa plussa oli näkymä parvekkeelta merelle, joskin olimme joutuneet tästäkin maksamaan hieman ekstraa.

Näkymä parvekkeelta.
Taskukokoinen, jääkylmä uima-allas.
Hotellihuoneen repsotusta.

Päikkäreistä ei tullut mitään, joten lähdimme hieman kylille kävelemään. Rannalle oli muutama sataa metriä matkaa, ihmettelimme mustaa laavarantaa sekä Atlantin valtavan kokoisia aaltoja. Kävelimme rantakatua eteenpäin ja päädyimme lopulta Cayaya-baariin, jossa tilasimme Mojitot. Maksoi 3,50€ / muki, joten melko edukas ja makukin oli hyvä.

Laavaranta.


Aurinko laski vähän ennen puolta seitsemää, ja aloimme etsimään illallisravintolaa. Ehkä vähän aikaista illalliselle, mutta päivä oli ollut pitkä. Päädyimme sitten Pomodoro-ravintolassa, joka oli varsin tunnelmallinen. Se oli rakennettu linnoituksen sisään, jonka avoinaisesta muurista kuului alempana ärjyvien aaltojen voimakas pauhunta. Toivoimme pääsevämme helpolla ja valitsimme ruoaksi pitset. Vähän liian paksu juustokerros, mutta muuten ok, ehkä semmoinen 3/5.

Linnoitusta.
Teide iltahämärissä.
Pomodoron kaariravinteli.

Syönnin jälkeen poikkesimme vielä kauppaan ostamaan juomista. Hiperdino-kauppaketjun myymälät vaikuttivat toimivilta. Tämä oli auki klo 22 asti ja muistutti hieman suomalaista Alepaa, joskin täältä sai brenkkuakin. Palasimme sitten hotellille. Pitkä päivä ja 12 tuntia matkustamista vaati veronsa ja tuli mentyä melko aikaseen nukkumaan. Vilasin vielä television tarjonnan josta tuli yllätyksekseni hieman eksoottisempaa jääkiekkoa; Serbian ja Espanjan välinen ottelu vaikutti tasaiselta.