sunnuntai 2. elokuuta 2015

404# Jalkkapal

1.8.2015, +16, Partly cloudy, Helsinki

Tuonne.


Jalkapallon pienenä ystävänä ilahduin alkukesästä kun ilmoitettiin elokuun ensimmäisenä päivänä pelattavasta ystävyysottelusta HJK:n ja Liverpoolin välillä. Siitä olikin kulunut jo aivan liiaksi aikaa kun olen viimeksi nähnyt Liverpoolin livenä pelaavan, ja jos kerran se Suomeen asti tulee pelaamaan niin bongattavahan tuo on. Liput buukkasin heti kun tulivat myyntiin, sillä olen vieläkin katkera kaverilleni, jonka tehtävänä oli hankkia liput eurokarsintamatsiin viimeksi kun Liverpool täällä pelasi - ja sössi tuon kupeksimalla liikaa. Tällä kertaa oli ehkä vähän tyttömäistä hätäilyä ilmassa; treenipeli ei jostain syystä myynyt Olympiastadionin kuin puolilleen.


Pitkästä aikaa stadikalla.

Tuntui hieman oudolta lähteä kannustamaan Poolia vastaan. Koska kyllähän nyt sen verran pitää aina vetää kotiopäin, että suomalaista potkupalloa ennemmin kannustetaan kuin jotain ulkomaista sakkia. Hyvin harvassa tuntui kuitenkin HJK:n kannattajat olevan, puulin punainen pelipaita oli sitä vastoin vallitsevampi väri eri katsomonosissa.

Peli alkamaisillaan.
Kannattajia.

Höntsäilyähän matsi oli alusta loppuun. Toki vaihtoja sai tehdä rajattomasti, ja tulipa nähtyä Puulinkin pelaajista sellaisia, jotka olivat ennestään täysin nevahöödejä. HJK:n pelaajista en tiennyt muuta kuin Kandjin, ja tuntemattomaksi ne mulle jatkossakin jäivät.

Ensimmäisellä puoliajalla HJK:lla riitti sentään vähän yritystä, jälkimmäisellä puoliskolla eivät montaa kertaa päässeet omalta kenttäpuliskoltaan pois. Sinällänsä meillä kävi vähän paska säkä, kun pelin ainoat kaksi maalia tehtiin juurikin toisella puoliajalla kentän toisessa päädyssä missä meidän paikat olivat. Mun mielestä Lippupalvelun nettisivuilla on se stadikan kuva "väärin päin", meidän paikat olivat täsmälleen päinvastaisessa kohdassa mistä mä luulin ne hankkineeni, ja olen mennyt aiemminkin samaan vipuun. Peli päättyi 0-2, Liverpoolin voittoon.

Pallon perässä juoksentelua.

Toinen vähän häiritsevä tekijä oli kylmyys; eipä tule mieleen kuin yksi kerta kun ei ole tarvinnut stadikalla palella. Jotenkin se tuuli siinä aina kiertyy niin että keskikesälläkin paleltaa. Ei tämä toisaalta niin paha reissu ollut kuin muutama vuosi takaperin syksyllä kun olimme katsomassa Suomi-Ranska -peliä; silloin lämpöä ei ollut kuin viitisen astetta ja vettä satoi. Lisäksi mulla oli vielä lääkekuuri joten ei voinut kaljallakaan käydä ja kaiken huipuksi Suomi vielä meni häviämään. Mutta en mä nyt voi antaa tämän kertaisestakaan  matsia täysiä pisteitä, ei mitenkään ikimuistoiseksi jäänyt tämä ottelu. Olisikohan pisteet sellaiset 3/5. Parasta oli ehkä saatuani vastaus minua vuosikaudet vaivanneeseen kysymykseen, "miten englantilaiset lausuvat urheilutuloksia lukiessaan 'HJK'"? Kyllä, "Eits dzei kei".

Viereinen Sonera Stadium.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti