maanantai 22. kesäkuuta 2015

398# Juhannus, 3

19.6.2015, +18, Mostly cloudy


Nyt kun loppukesä on virallisesti alkanut, niin kirjoitetaanpa itselle ylös muistiin, miten keskikesän juhlaa tuli vietettyä. Vuoden päästä kun sitä ei kuitenkaan enää muista.

Kävi sen verran hyvä tuuri, että pitkästä aikaa ei tarvinnut tyytyä kaupunkijuhannukseen, vaan pääsimme Pp:n äiteen mökille. Juhannus tosin kutistui vain pe-la -päiville, koska muut kiireet. Torstaina kävin töiden jälkeen kaupassa katsomassa maailmanlopun elkeitä; en muista pitkään aikaan jonottaneeni niin kauaa kaupan kassajonossa. Ei silti ärsyttänyt. Vettä satoi kaatamalla, ei ärsyttänyt sekään. Olipahan hyvä tekosyy viettää aikaa kotosalla.

Perjantaina herätys oli arkiaamuaikaan kahdeksalta. Pika-aamiainen naamaan, sitten mökkikamojen pakkausta, jota en ollut viitsinyt toteuttaa edellisenä iltana. Pp tuli noutamaan minut yhdeksältä.

Mökkipaikalle ajoi sen 3,5 tuntia, sisältäen yhden pysähdyksen. Pp oli hoitanut kauppareissun jo omapäisesti joten ei siitäkään tullut lisänumeroa. Sateinen sää lakkasi itään päin mentäessä, ja Lappeenrannan jälkeen keli oli ihan ok, koko viikonlopun. Ei valittamista. Lämpötilat pyörivät tosin maltillisissa lukemissa ja varoivat visusti ylittämästä parinkymmenen asteen rajapyykkiä. Sellainen on tietysti vähän, kuten myös kaikki alle +25 asteen lämpötilat - tätä mieltä myös 100% suomalaisista vaikka lehtien kommenttipalstoilla koittavat muuta provotakin.

Tie vie.
Purettiin autokuorma mökkiin ja lähdimme siltä istuimelta lähitienoon metsäpolulle, jota pitkin kävelimme koski- ja lampialueelle. Meitä vastassa olivat kovin nälkäiset hyttyslaumat, joita oli aivan mielisairas määrä. Ne eivät ujostelleet meitä laisinkaan. Paikalle oli rakennettu myös laavu- ja nuotiopaikka, mutta eipä hyttysten vuoksi voinut kuvitellakaan siihen jäävänsä. Nimet kirjoitimme sentään vieraskirjaan.

Polku tää vie johonkin.

Puro.
Silta yli jne.
Kuohunta.

Kävelimme takaisin autolle ja ajoimme mökille. Sisällä oli vilpoisampaa kuin ulkona, joten viritimme valkian sisälle. Ruoan laittoon meni oma aikansa, mutta Pp sai krillattua meille oikein makoisan juhannusaterian. Makkaraa, perunoita, sipulia, porkkanoita.


Sisälämpötila.

Lämmitimme saunan, Pp kävi uimassakin, monta kertaa. Minua ei +16 asteinen järvivesi liiemmin houkutellut ja jäin suosiolla laiturille. Viereisissä mökeissä vietettiin juhannusta niin ikään.

Saunan jälkeen kittasimme puoliksi kuoharipullon, ja söimme hieman sipsejä ja juustoja. Kello tuli nopeasti puolen yön, oli vielä valoisaa.


Vähän ennen puolta yötä.

Mökillä mä sairastun aina unitautiin, ja nyttenkin nukuin helposti kymmenen tuntia. Enemmänkin olisi varmaan unettanut, mutta Pp oli toista mieltä. Aamiainen naamariin ja sen jälkeen järvelle soutelemaan. Sää oli melkein aurinkoinen eikä semmoista sopinut haaskata.

Pp otti ensimmäisen soutuvuoron ja menimme järven toiseen päähän, noin muutaman kilometrin matkan paikalle, jossa aattona vierailimme hyttysten ruokalassa. Sen jälkeen puikkoihin tulin minä. Tietysti vastatuuli ja tietysti aurinko paistoi koko souturetken selkäpuolelleni - jättäen naaman lumenvalkoiseksi. Toinen seikka joka aiheutti meissä ihmetystä oli "vellova" veneenpohja. Lasikuituvene tai ei, niin ei kai sen tuollainen kuulu olla? Emme uskaltaneet soutaa enää keskijärven poikki, vaan vain rantoja pitkin. Toki meillä oli pelastusliivit mutta ei sitä silti halunnut päästä pulikoimaan jääkylmään veteen - ja sen jälkeen vielä kävelemään märissä vaatteissa kilometrikaupalla.


Järve.

Pääsimme kuitenkin kotisatamaan ja kun nostimme veneen takaisin tellingille, huomasimme miten vettä valui pohjasta poikkeuksellisen paljon ja pitkään. Olisiko se pohja sitten kuitenkin prakannut? Taisi olla tuon veneen viimeinen matka siinä.

Joimme päiväkaffet erillisessä lasimökissä; luimme kirjaa ja taisin torkahtaa. Pp hääri pitkulaisen ampiaisen parissa ainakin kolmeen otteeseen; se pyrki koko ajan lasimökkiin ja pörräsi sitten kiukkuisena hakaten päätään lasiin. Mä olisin päästänyt eläimen päiviltänsä kärpäslätkän kanssa, mutta Pp kärsivällisesti kerta toisensa jälkeen ohjasi elikon ulos.

Laitoimme mökin lähtökuntoon, pakkasimme kamat autoon ja Pp kävi vielä uimassa. Sitten nokka kohti kotia; se tuntui vähän masentavaltakin, koska ilma oli edelleen aurinkoinen ja mielellään olisi vielä tänne jäänyt.

Koska oli lauantai, niin paluuruuhkaa ei liiemmin ollut. Radiosta tuli top-200 lista, ja arvuuttelimme biisejä mitä voisi tulla. Pp voitti. Utissa kävimme syömässä hampurilaisateriat ja ostimme kaffet. Kotona oli vähän ennen kymmentä.

Juhannus oli ihan 4/5. Pinnan verran verotti päivän liian lyhyeksi jäänyt keikka.

torstai 4. kesäkuuta 2015

397# Nuuksio - Noux - ヌークシオ国立公園

27.5.2015, +15, Clear / 30.5.2015, +14, Clear


Nuuksio löytyy tuolta.

Siitä onkin muutama vuosi vierähtänyt kun on viimeksi tullut Nuuksion kansallispuistossa pyörittyä. Silloin oli talviaika; ei ollut kauheasti lunta mutta märkää ja räntää satoi ja pimeä tuli aikaisin, joten kyllä tuo metsässä samoilu on huomattavasti miellyttävämpää kesäämmällä. Ajattelimme Pp:n kanssa tehdä virkistävän arki-iltareissun eräänä keskiviikkona. Toukokuun lopulla valoisa aikakin kesti pitkään, joten mitään sellaista paniikkia kiirehtimisen suhteen ei ollut. Muutenkin Nuuksiossa tuntui olevan huomattavasti hiljaisempaa arkena kuin esimerkiksi viikonloppuna. Innostuimme keskiviikon reissusta niin, että pääsimme tehdä uuden retken heti seuraavana lauantaina. Silloin oli enemmän väkeä, joka oli meille vähän pettymys. Hyvästä säästä huolimatta ajattelimme väen luuhaavaan ennemmin koulujen valmistujaisjuhlissa kuin umpimetsässä.

Onhan sinne Nuuksioon matkaa; Espoon korpi tuntuu olevan toivottaman kaukana. Siitä huolimatta, ehdottomasti vaivannäön arvoinen. Julkisesta liikenteestä ei mitään hajua, mutta autolla ja hevosella pääsee. Vanhalta Turuntieltä opasteet neuvovat kyllä perille ilman navigaattoriakin.

Nuuksiossa on kolme helppoa peruskävelylenkkiä, jotka alkavat ja päättyvät samaan paikkaan. Ne ovat merkitty eri värisin tunnuksin. Eksymään ei pääse, kunhan seuraa värikoodillisia palikoita, joita on naulattu polun varteen puunrunkoihin. Punainen merkki on Punarinnan kierros, se on näistä kaikkein lyhyin. Keskiviikkoiltana suorittamamme sininen lenkki on nimeltään Haukankierros, se on jo arvioitu neljän kilometrin mittaiseksi, mutta kun sen kävelimme niin GPS väitti meidän taivaltaneen viitisen kilometria. Lauantaina kokeilemamme keltainen reitti on Korpin kierros; ennakkokäsityksemme mukaan matkaa olisi pitänyt kertyä 8 kilometria, mutta ehkä sitten gps:mme valehteli koska näytti yli 11 kilometriä retken päätyttyä.

Allekirjoittanut suosittelee ympyräreittejä.

Näiden kolmen kierroksen lisäksi alueella oli jonkin verran muitakin kävely- ja pyöräilyreittejä, mutta emme toistaiseksi niihin paneutuneet ollenkaan. Erästä reittiä pitkin pääsi kävelemään Veikkolaan asti.

Sinne ja tonne.

Liikuntaesteiselle paikkaa ei tietenkään voi suositella, vaikka muutaman sadan metrin reitti oli pyörätuoliseikkailijoillekin tehty. Polut ovat kapeita, juurakkoisia ja kivisiä, korkeusvaihtelut ovat suuria. Talvikunnossapitoa ei varmastikaan ole. Hyvät popot siis jalkaan.

Vessojakaan ei liiemmälti ole matkan varrella. Jokunen kuivakäymälä löytyy alkumatkasta / parkkipaikkojen jälkeiseltä alueelta.

Ulkolaiset eivät ymmärrä vessanpöntön tarkoitusta?

Maisemat reitillä ovat hienoja. On korkeita kallioita, hienoa havumetsää, mustikkavarpuja. Järviä. Suota. Pitkospuita. Hiljaista, rauhallista. Tuulen huminaa.

Järvinen.

Varpusia.

Korpinkierroksen reitin varrella näimme erään kaksikon virittäneen teltankin. Mietimme, että ovat ehkä olleet yötäkin siellä? Muutamia laavu- / grillauspaikkojakin alueelta löytyy, tämä oli yhden niistä vierellä.

Vaikka olenkin 100% kaupunkilaiskakru, niin metsälenkki on kyllä ihan superia. Rentouttaa enemmän kun dokailu. Sellaisesta ei voi antaa vähempää kuin arvosanan 5/5.

Loppuun vielä kuvakavalkadi.


フィンランドには千湖の国があります.

Tästä menee selvä polku.

Tie ja kelo.

Det finns Finns i Finland.

Silta yli ei-synkän virran.



Portaat.


Lampi.
Puu kasvaa itsepäisesti vaakasuoraan.

Siskokset pitkokset.