perjantai 20. helmikuuta 2015

378# Cambodia, 7

22.1.2015, +30 Scattered clouds, Phnom Penh, Cambodia


Heräsin jostain syystä viiden ja kuuden välillä enkä saanut enää nukutuksi ollenkaan. Aamiaiselle 7.30. Sinipaitamies etsi onneksi tänä aamuna uudet uhrit kenen pöytään meni. Me katselimme ikkunasta apinoita, jotka tonkivat pihan roskiksia. Löydettyään jäätelöpaperin ne muutamalla liikkeellä nousivat katolle turvaan lipomaan näitä kallisarvoisia aarteitaan.

Rohmuaja hotellin roskiksessa.

Puoli yhdeksältä lähdimme ensin Choeung Ekiin, eli n. 15 km Phnom Penhin eteläpuolella olevalle "Killing Fields"-alueelle. Kambodzan kommunismiaikaan vuosina 1975-1979 tämä toimi joukkohautapaikkana. Vangit olivat saaneet tuomionsa ja heidät tuotiin tänne viimeiselle matkalleen; heille ei kerrottu että tuomiona on kuolema, heidät vain siirrettiin uudelle työleirille ja päästettiin päiviltään. Luoteihin ei ollut varaa, vaan heidät tapettiin hakkaamalla. Lapset hakattiin jaloista kiinni pitämällä kuoliaaksi puun runkoa vasten, aikuiset tapettiin lyömällä hakulla päänuppiin.

Choeung Ek.
Yksi Choeung Ek:n joukkohaudoista.

Pikkulapset hakattiin puuta vasten kuoliaaksi.

Katsoimme videon salissa jossa kerrottiin pääpiirteittän tapahtumista, vaikka aiheeseen olinkin jo aiemmin tutustunut. En nyt muista kuinka monta tuhatta pääkalloa tai ruumista täältä on löydetty, mutta edelleen sadekauden aikana esiin putkahti hampaita ja mikseipä luun sirpaleitakin. Puistattava ajatus. Tietyt maamerkit kuten puut olivat edelleen olemassa, joita vasten oli aikoinaan tapettu ihmisiä. Nyt se tuntui mahdottomalta.

Elokuvasalin etiketti.

Jätin mahdollisuuden koskettaa toisen ihmisen sääriluuta käyttämättä.
Kalloja.

Hautuumaavisiitin jälkeen otimme bussin ja lähdimme Tuol Slengin vankilaan (S-21 kavereiden kesken), joka oli ennen kommunistien tuloa ihan normaali koulu, mutta muutettiin sitten punakhmerien kaudella ns. kuulusteluvankilaksi. Ihminen pidätettiin ja kun hänet oli kerran pidätetty niin se tarkoitti,että hän oli samalla myös syyllinen - koska virheitä ei tehty - ja tuomiona oli kuolema. Ainoa mikä piti saada selville oli mihin hän oli syyllistynyt. Ja sehän kävi niin, että ensin vanki tuotiin vankilaan; hän sai olla "rauhassa" pari päivää, ehkä pari viikkoa ennen kuin häntä kuulusteltiin; käytiin läpi koko elämä. Kun oli kuulustelu, aloitettiin kidutus ennen kuin vanki kertoi mitä hänen haluttiin kertovan. Ja sen jälkeen henki veks.

Vankilan käytösetiketti.
S-21 vankila. Vankien päät dipattiin saaveihin.

"Luksusselli" S-21 vankilassa.
Vankilaosasto.

Entä sitten vartijat? Olivat yleensä entisiä punaisia khmerejä ja joutuivat itse tuomiolle. Jos suostuivat vartijaksi ja tappajaksi, saivat kolme kuukautta lisäelinaikaa, ennen kuin he päätyivät itse kuopan reunalle. Kylmää peliä, sano.

Tsekattiin sellit läpi, vankien kuvia, kidutuksenkin jälkeen. Ne olivat tosiaan aika häiritseviä. 7 ihmistä taisi lopulta selvitä 15 000 vangista. Yksi selviytyjistä oli nytkin alueella elämänkertaansa myymässä. Vanha mies oli tietenkin jo hän.

S-21 vangit kuvattiin ennen tuomion täytäntöönpanoa.

Normiselli.
Mitähän kaikkea tuokin saavi on ollut todistamassa.
Kuvituskuva vankilan oloista.
Heti vankilan muurien ulkopuolella kohosivat asunnot.

Palasimme keskustaan. Käytiin syömässä lounaan Titanicissa, samassa ravintolassa jossa olimme PE:n kanssa käyneet syömässä jo Phnom Penhiin tullessamme. Ihan hyvä ruoka oli tälläkin kertaa.

Sen jälkeen lähdimme kävelemään iltapäivän kuumuudessa kohti Phnom Penhin ainoaa pilvenpiirtäjää. Siellä piti olla baari huipulla ja ajattelimme jos näkisimme kunnon maisemat. Paikallisopas sanoi että oli avattu viime vuoden lopulla. Kolmelta eri virkailijalta kysyimme, mutta saimme vastaukseksi että se avataan "piakkoin", joten emme päässeet sinne, valitettavasti.   

Palasimme hotelliin viettämään pienen tauon. Menin nukkumaan ja nukuin heti reilun tunnin, ja olin pitkään uninen sen jäljiltä. PE tuli kuitenkin herättämään kävelylle. Kävelimme jokirantaan, ja kävimme parilla paukulla baarissa. Sen jälkeen hotelliin suihkuun; purin vähän kamerasta kuvia ja surffailin netissä.

Paikallisbussi.

Puoli kahdeksalta menimme syömään. PE oli varma, että sai kanastaan ruokamyrkytyksen. Mä tilasin pizzaa; ei se ollut hääppöistä mutta tulipahan testattua kambodialainen pizza, arvosana 2/5. Ihan pakastepitsen makuinen. Pohja oli kuin pullaa.

Ei päästykään pilvenpiirtäjään tällä kertaa.

Kulkurin iltakalja.

Kävimme vielä muutamilla drinksuilla, ennen kuin otimme tuktukin ja palasimme hotellille. Koitimme vielä päästä hotellin baariin, mutta siellä meitä ei palveltu, joten yhdentoista jälkeen huoneeseen. Harmitti kun ei ollut mitään juomisia.

Yksi asia mitä ollaan ihmetelty on se slaavikyykkyjen määrä minkä täällä näkee. Mä tiedän että Pohjois-Koreassa sitä harrastetaan ahkeraan, mutta että täälläkin? Eli kadulla "hengaillaan" kyykkyasennossa niin, että perse melkein koskettaa maata. Luulisi sen väsyttävän jalkojakin jo? Se ei ole siis pelkkä asento, vaan tapa viettää aikaa. Siihen voi yhdistää muutakin aktiviteettia: seurustelua, tupakointia, uhkapelaamista tai vaikkapa kadun lakaisua. Mutta mitähän järkeä tässä on?

Toinen omituinen asia on estoton kuseskelu miesten toimesta kaikkialle. Ei haittaa vaikka olisi miten paljon ihmisiä ympärillä ja tätä siis tekee ihan poliisitkin. Outoa.

9 kommenttia:

  1. Tulipas iso ahdistus tuosta joukkohauta- ja vankilaosuudesta. :(
    Muistui elävästi mieleen Budapestissä näkemäni holokaustinäyttely, josta oli pakko poistua itkua nieleskellen. Kyllä se niin on, että ihminen on ihmisen pahin vihollinen.

    Hauskaa, että näköalabaari "avautuu pian", mutta tosiaan ei varmaankaan kannattanut jäädä odottelemaan. :D
    Ja aika yllättävää tuo kuseskelu kaiken kansan nähden!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on vielä holokaustivisiitti käymättä, joskin vähän pintaa raavittiin Prahassa juutalaisten museo / hautuumaalla. Mut kovia paikkoja juu, mutta ehkä kuitenkin tärkeitä siinä mielessä, ettei totuus ihmisten raakuuksista pääsis unohtumaan. Välillä vois olla hyvä kierrättää Putinia ja kumppaneitakin näissä muistopaikoissa.

      Poista
  2. Komppaan edellistä. Tuli ihan puistatus kun luki, mitä kaikkea tuollakin tehty :(
    Onhan slaavikyykkyilijöistä kuvia jossain, onhan? (kuseskelijoista ei tartte)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyl mie muutaman kyykkäilijän kuvasin, katsotaan jos jatkossa saataisiin joku nähtäville... ja hetkinen, olihan edellilsessäkin postauksessa :)

      Poista
  3. No huh huh , mihin julmuuksiin ihminen pystyy! Ei voi ymmartaa meikalainen mutta onhan sita tapahtunut monissa maissa, mietin vaan enka tajua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä... Ja kun ei tosiaan opiksi oteta koskaan, vaan kauheuksia tapahtuu aina vaan uudestaan.

      Poista
  4. Nuorena tuli paljon luettua näitä kauhutarinoita. Nyt en enää pysty. Hirveältä tuntui tuo lastenkin tappamistapa. Luoti olisi ollut paljon armollisempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmisen raakuuden tosiaan sijoittaa mielessään - ja mielellään - jonnekin esihistoriaan, ei nykypäivään. Vaan mihis se tiikeri juovistaan pääsee. Sama meininki jatkuu. Luotikin noissa olosuhteissa oli näköjään moninkertainen arvoltaan ihmishenkeen verrattuna.

      Poista