torstai 10. joulukuuta 2015

426# Tenerife, 8

15.11.2015, Sunday, +29, Scattered clouds, Tenerife Sur, Spain

 

Nukutti ihmeen hyvin, vaikka oli taas matkustuspäivä tiedossa. Sellainen aina kuitenkin hieman hermostuttaa. Tosin, aaltojen pauhu oli nyt ehkä hiljaisimmillaan.

Heräsimme seitsemältä, jotta ehdimme ottamaan homesuihkusta viimeisen ilon irti, ja tokihan mulla oli vielä pakkaamattakin. Aamiaiselle suuntasimme vähän ennen kahdeksaa. Olipa siellä hiljaista. Ehkä porukka sitten makkoilee pyhäaamuisin hotelleissakin pidempään. En saanut juuri syödäkseni, aamiainen tympi jo ihan täysillä.

Huoneessa kamat kasaan ja menimme 10 minuuttia etuajassa tekemään check outin. Opas meitä siellä jo odottelikin. Suomalaiset ovat aina niin etuajassa, että se on järjetöntä.

Jäähyväiset kävelykadulle.

Kerättiin ikuisuus ihmisiä hotelleilta ja ihmeteltiin kuskin taituruutta hallita bussi mäissä ja muissa ahtaissa paikoissa. Sitten reilu tunti motaria ja olimme saaren eteläosassa, lentoasemalla. Laukkumme olivat haudattu bussin tavaratilan alimmaiseksi, saimme ne vasta viimeiseksi. Se ei luvannut hyvää check inniä ajatellen, mutta onnistuimme kerrankin valitsemaan oikean jonon. Se lähti yhtäkkiä haarautumaan keskeltä kahteen eri lähtöselvitystiskiin ja eteni siksi puolta nopeammin kuin naapurijono.

Sitten turvatarkastukseen. Sinne ei ollut juuri jonoa, mutta siitäkin huolimatta näimme saksalaismiehen, joka tavoilleen uskollisesti ryömi jonotushihnojen ali etuillakseen koko porukan. Turvatarkastuksessa hääri kuitenkin virkaintoinen ja tiukka muija, joka huusi miehelle ja pyysi kiertämään. Saksalaisukko taputti kelloaan ja sanoi ettei hän ehdi jonottamaan. Muija hälytti sitten jonkun hakemaan ukon pois. Ehkä pieni pylleritarkastus voisi auttaa herraa jatkossa jonottamaan ihmisiksi?

Metallinpaljastin oli armollinen eikä piipannut kohdallamme, emmekä joutuneet lisätarkastuksiin, joten se oli varsin nopea homma. Kävimme sitten kaupassa; Pp ei tainnut löytää mitään, ostin itse litran whiskey-pullon tuomisiksi. Poikkesimme hakemassa pientä purtavaa ja juotavaa. Sen jälkeen vessan kautta lähtöportille, joka oli ulkotiloissa. Outoa, enpä ole semmoistakaan ennen nähnyt.

Bussikuljetus koneeseen. Paikkamme olivat viimeisellä rivillä. Koska mennessä olin saanut istua ikkunapaikalla, niin nyt oli minun vuoro tasapuolisuuden nimissä hallinnoida keskipaikkaa. Viereeni tuli istumaan erään pariskunnan miespuolinen osakas. Oli viimeisessä rivissä se hyvä puoli, että nyt kukaan ei ollut takana potkimassa selkänojia, mutta edessämme oli lapsikatras joka piti huolen siitä että matka sujui jälleen kovassa pierunhajussa. Ensiksi jopa epäilimme vessan hajonneen, mutta kyllä se pieru oli.


Sinne häipyi Tenerife :'(

Matkaa kulutimme tilaamalla taas juomasetin; shampanjaa, viiniä, gintonicia ja kuoharia. Lento oli melkein aikataulussa ja laskeutui lopulta Helsinki-Vantaalle klo 21.15. Jostain syystä matkalaukkuja saatiin odottaa pitkälti toista tuntia. Se kyllä ärsytti pitkän lennon päätteeksi. Ulkona oli tyypillisen ankea, marraskuinen keli.

Matkatavarat saapuvat yksitellen.

Mitähän tästä antaisi sitten lopputulemaksi? Vastasi odotuksia; ei yllättänyt mutta ei pettänytkään. Kelit osuivat kohdalleen. Ruoka oli ehkä hitusen halvempaa kuin Suomessa, mutta myös pahempaa. Hotelli oli vähän floppi. Tekemismahdollisuudet vähän pienehköt. Ei kauheasti kusestettu eikä mitään isoja mokiakaan tapahtunut ja Teidellekin päästiin. Arvosana voisi olla sellainen 3/5.

maanantai 7. joulukuuta 2015

425# Tenerife, 7

14.11.2015, Saturday, +27, Scattered clouds, Puerto de la Cruz, Spain

Tänään oli edellisaamun tapaan ns. vapaaherätys, joskin Pp piti huolen ettei yli kahdeksaan tullut tälläkään kertaa koisittua. Aamiainen naamariin samalla kun ihmettelimme uutisia Pariisin terrori-iskuista. Päätimme sitten hylätä ikävät uutiset ja suuntasimme ulos.

Pp:n teki mieli käydä testaamassa Atlantin vesi. Valtavan merenkäynnin vuoksi potentiaalisia uimapaikkoja ei juuri ollut mutta olimme etukäteen funtsineet, että Calle de San Telmon edustalla oli pieni poukama johon aallot eivät päässeet aivan suoraan mereltä iskemään. Itse asiassa, siinä oli ihan virallinen uimapaikka, rantavahteineen kaikkineen, joskin sen verran pieni ettei siihen montaa uimaria kerralla mahtunut. Siltikin, aallokko oli sen verran hurja ja imu kova, ettei mun uimataidoilla ollut sinne asiaa. Kuohussa nyrkin kokoiset kivenmurikat osuessaan tuntuivat vielä varsin ikäviltä. Pp:kin sai vertavuotavia osumia niistä. Marraskuinen meri osoittautui 23 asteiseksi, joten lämmön puolesta siinä tietysti kelpasi kylpeä.

Uiminen tällaisessa on hiukka haasteellista.

Pp:n pulikoitua suuntasimme jälleen Lago Martianezin merivesialtaille. Tuuli oli tyyntynyt ja aurinko paistoi melko kuumasti, tänään allashommat olivat selvästi edellispäivää suotuisampia. Kävimme uimassa, välillä kaljalla.

Iho alkoi siinä jo vähän punoittamaan, joten poistuimme lounastamaan Bango Soliin, jossa ystävällinen naistarjoilija toi meille spaghetit. Hänen englannin kielen taitonsa oli yhtä huono kuin minulla, joten kerrankin sain selvää mitä yritettiin sanoa :D Sapuskakin oli hyvä.

Suihkulähde.
Panani.

Käväsimme hotellilla lepäilemässä ja lähdimme sitten vielä kylille tekemään ostoksia, hengailemaan, juomaan baariin paukut jne. Ilma tuntui vieläkin lämpimälle; loman loppu jo masensi ja paluu suomalaiseen marraskuuhun.

Sangria & olut.
Drinksut.

Illallinen käytiin syömässä samassa paikassa missä keskiviikkona saimme hyvät paellat. Pp otti pitzen, mä yritin pelata varman päälle ja otin taas paellan. Ei ollut niin hyvä kuin edellisellä kerralla. Kiiruhdimme sitten vielä kaupan kautta hotellille. Piti alkaa pakkailemaan jo kamoja seuraavan päivän kotimatkaa varten.

perjantai 4. joulukuuta 2015

424# Tenerife, 6

13.11.2015, Friday, +24, Haze, Puerto de la Cruz, Spain

Tänään oli vuorossa vähän iisimpää, ei ollut edes herätyskelloa soittamassa. Jostain syystä siivoojat poukkasivat pariinkin otteeseen huoneeseemme koputtamatta. Taisivat luulla meidän häipyneen.

Aamiaisen söimme hiukan myöhempään. Lähdimme sitten vähän shoppailemaan. Oli alkanut tuulla, aallot olivat entistä suurempia. Taivaalla oli jonkinlainen usvakerros, joten aurinko ei päässyt oikein paistamaan, mutta melko lämmintä oli silti. Kävimme muutamassa kaupassa, mutta emme saaneet ostettua kuin pari turistipyyhettä. Ei Puerto de la Cruz mikään ostosmekka ollut.

Ahti suo antejaan.

Poikkesimme Caffe Amanusaan. Pp otti cocktailin, mä tyydyin kaljaan. Se oli ok mesta ja pääsi vielä jonkun verkkoon kiinni, joka ei ollut sitä ymmärtänyt salasanalla suojata. Toisenlaista viihdettä tarjosi pulupari joka ei turhia kainostellut parittelemisen kanssa keskellä kirkasta päivää kävelykadulla.

Biitsi.

Kävimme vaihtamassa hotellissa uimakamat ja menimme Lago Martianezin merivesialtaille, jossa olimme jo maanantainakin käyneet. Kävimme uimassa; tuuli oli yltynyt lisää ja oli vähän jo vilakka, eikä se oikein innostanut jäämään sen pidemmäksi aikaa. Kävimme kaffelassa hörppimässä drinksut ennen kuin palasimme kaupan kautta hotellille. Ihmettelimme iltapäivää parvekkeella.

Hiljentynyt Lago Martianez.
Myöhäissyksyn kukkaloistoa.

Illalliselle suuntasimme varsin varhain. Olimme jo päivällä valinneet paikaksi hotellin lähellä olevan Casa Pablon, sitä oli kehuttu myös matkatoimiston esitteissä. Palvelu olikin ripeää. Otin pizzan, Pp porsaan. Pp:n ruoka oli kuulemma ihan hyvä, minun taas yksi pahimmista pizzoista joita muistan koskaan syöneeni (vaikka ottaisi ne Saarioisten valmislevyt huomioon). 1/5, ainoat propsit hyvästä palvelusta.

Palasimme ajoissa hotellille torakoiden juostessa jaloissa. TV:stä tuli Espanja - Englanti -jalkapallo-ottelu.

tiistai 1. joulukuuta 2015

423# Tenerife, 5

12.11.2015, Thursday, +3, Partly cloudy, El Teide, Spain

Tänään piti herätä jo seitsemältä, sillä olimme suunnitelleet tekevämme omatoimiretken Espanjan korkeimmalle vuorelle, Teidelle. Tjareborg ei jostain syystä järjestä sinne edes retkeä - tosin retkivalikoima oli heillä muutenkin onneton - joten olimme Pp oli googlannut asiaa miten sinne pääsisi omin päin. Bussi sinne lähti aikaisin, joten piti kiiruhtaa aamiaiselle ennen puolta kasia. Siellä olikin vähemmän jengiä kuin tavallisesti. Makkara oli poikkeuksellisen yrjöttävää, muuten ok aamupala.

Pakattiin kamat ja lähdimme talsimaan kohti bussiasemaa, joka itse asiassa on vain pieni pala katua jonka varrelle on ripoteltu bussipysäkkejä. Semmoinen vihreä tönö siinä on, josta olimme saaneet oppaalta ohjeet ostaa bussiliput. Teiden bussiin piti ostaa liput erikseen, eikä Teneriffalla muuten yleisesti käytössä oleva Bono-matkakortti käynyt tälle linjalle. Lipunmyyjä ohjasi meidät kuitenkin suoraan bussille ja pyysi ostamaan liput kuskilta.

Bussipysäkkimme.

Olimme hieman hätäilleet ja siksi tulleet liian aikaisin bussipysäkille, joten hetken aikaa siinä piti odotella. Ympärillemme alkoi muodostua muitakin Teidelle menijöitä. Bussi oli vihreä Titsa-bussi, nro 348. Kun viimein bussin ovet avautuivat niin ihmiset rupesivat ryysimään sisään kuin pakolaislaivaan. Ei mitään tapoja. Suurin osa matkustajista tuntui olevan saksalaisia ja jonotustaidot ei todellakaan kuulu näiden parhaimpiin ominaisuuksiin. Pääsimme kuitenkin mukaan ja saimme liput ostettua: meno-paluu kahdelta henkilöltä maksoi yhteensä 22,30€, joten ei mikään tuhottoman kallis, varsinkin kun matka-aika taisi olla liki kaksi tuntia suuntaansa. Puerto Cruzista meni päivässä vain yksi bussi Teidelle, ja sama bussi tuli noutamaan iltapäivästä, joten näistä ei parane myöhästyä.

Vihreät Titsa-bussit "bussiasemalla".

Meille oli kerrottu, että bussi lähtisi klo 9, mutta yhdeksän kieppeillä bussi tuli vasta siihen pysäkille jolloin rahastus vasta käynnistyi. Taisimme päästä matkaan vasta klo 9.25. Bussi nousi rinteitä pitkin serpentiinitietä ohittaen ensi alkuun pieniä kyliä, sitten oli pelkkää metsää. Ylempänä oli lehtipuita, jotka olivat pudottaneet lehtensä talven myötä. Sitten oli pelkkää havumetsää, kunnes erään rajan jälkeen enää pelkkää kiveä ja kitukasvuista pensaikkoa. Vähän oltiin hukassa millä pysäkillä pitäisi jäädä pois, mutta onneksi maltoimme mielemme ja menimme telefericoon saakka, emmekä jääneet liian aikaisin bussista pois, esimerkiksi El Portillossa.

Bussin ikkunasta.
Teidelle.

Bussista noustua huomasi heti miten viileä ilma iski vastaan. Lämpömittarimme kertoi astelukemiksi vain 12. Monta kertaa oli toitotettu, että vuorella on sitten kylmä joten olimme ottaneet kaikki ne harvat lämpimät vaatteet mukaan mitä meillä oli. Silti osa ihmisistä näytti olevan liikenteessä t-paidoilla ja shortseillaan. Hei haloo, kolmen kilsan korkeudessa!?

Ensiksi poikkesimme wc:ssä, kun emme olleet varmoja missä vaiheessa se seuraavan kerran onnistuisi. Vessa oli ihan jees, ei ollut edes kolehdinkerjuuta. Sitten aloimme jonottamaan sisään. Lipunmyyntiin pääsimme nopeasti. Ostimme general-liput, maksoi aikuisilta 27€ / naama. Sen jälkeen aloimme jonottamaan itse teleferico-gondolihissiin, joka nousisi vielä 3500 metriin saakka. Takanamme oli kaksi saksalaiseukkoa ja yksi mies. Naiset tuuppivat koko ajan selkäpuoltamme. Luulin ensin että he mielivät vessaan, mutta erässä "kurvissa" naiset pokkana ryysivät röyhkeästi ohitsemme. Ukko juuttui kuitenkin taaksemme ja tuntui jonkin verran jopa häpeilevän naisten käytöstä. Ei mitään tapoja saakeli. Miten ne voi ollakin niin röyhkeitä? Kaiken lisäksi eivät voittaneet etuilullaan edes mitään, saman tunnin ne joutuivat odottamaan ja pääsivät kanssamme samaan gondolivaunuun.

Teleferico.

Vaunuja oli vain kaksi; kun toinen oli ylhäällä, niin toinen oli alhaalla, ja nämä kohtasivat puolimatkassa. Siksi jonotus kesti melko pitkään. Itse matka ei kestänyt kuin ehkä kuusi minuuttia. Vaunu ängettiin tietysti ääriään myöten täyteen ihmisiä, joten siellä ei pystynyt hievahtamaankaan. Paha haju vallitsi toki myös.

Perillä ylhäällä 3500 metrissä oli varsin jäätävää. Vain muutama lämpöaste ja tuuli tosi kylmästi. Edellisellä viikolla täällä oli satanut jo ensilumi, joka tosin oli sulanut pois. Palelin, vaikka mulla oli pitkähihainen ja (kesä)rotsi, ja kauhistelin mielessäni t-paitatyyppejä. Keli oli puolipilvinen; välillä paistoi aurinko, ja välillä ei näkynyt mitään. Kirkkaalla kelillä täältä näkyisi muitakin Kanariansaaria, mutta meidän viikolla Saharan hiekka pölisi siihen malliin, ettei näkynyt tällä kertaa edes merta.

Kivipäällysteistä polkua.
Lunta. Varokaa.

Huomasin itsessäni vuoristotaudin merkkejä; mä olen aina ounastellut, että tuleekohan mulle sellaisia oireita. Mutsilla tulee niin ikään huono olo vuoristossa (ja merelläkin), joten onkohan se perinnöllistä. Hengästytti kovasti ja jalat tuntuivat painavan tonnin. En uskaltanut kävellä hisseiltä kovin kauaksi, Pp teki jonkun lenkin. Huipulle olisi ollut vielä matkaa; se oli 3700 metrin korkeudessa. Sinne päästäkseen olisi tarvinnut anoa lupa etukäteen. Reitti näytti vaaralliselta, siellä olisi tullut varmasti noutaja.

Suomikelejä Teidellä.

Portti "kymppireitille", eli Teiden huipulle.

Ylhäällä sai olla tunnin, niin oli lippuun ilmoitettu. Tuskin sitä mitenkään tarkasti valvottiin, liput syötettiin muutenkin semmoiseen automaattiin. Ylhäällä ei ollut mitään palveluja, joten ei siellä olisi kauempaa viihtynytkään, ellei sitten olisi tosiaan vähän aikaa kivisillä poluilla kävellyt. Muutenkin kun hytisi kylmästä ja huono olo niin alkoi äkkiä mielimään takaisin alas. Onneksi jonotus alaspäin ei kestänyt kuin 20 minuuttia, tosin onnistuimme lähtemään sopivana hetkenä, hetken päästä jono oli kasvanut kaksinkertaiseksi. Vaunussa oli toki yhtäläiset ahtaat tunnelmat kuin menomatkallakin.

"I protect ya."

Päästyämme takaisin alas lämmittelimme hetken aikaa kivipaasilla syöden samalla eväitämme. Alueella oli vessojen lisäksi pieni turistikauppa josta emme löytäneet ostettavaa sekä jonkinlainen baari-ravinteli, joka ei ihmeitä tarjonnut. Kävin ottamassa kuitenkin oluen, sillä meillä oli liki parin tunnin odotus ennen kuin bussi 348 tulisi meidät noutamaan takaisin Puerto de la Cruziin. Teimme myös pienen kävelylenkin ja lopun ajan vain odottelimme. Bussi tuli lopulta ehkä klo 15.45.

Tie.

Takaisintulomatkan aikana hieman huonotti bussissa, koska alamäki, mutkainen serpentiinitie ja nykivä, jarrutteleva ajotyyli. Viimein puoli kuudelta olimme takaisin bussiasemalla. Kävimme kaupassa ja palasimme hotelliin. Pp kävi vielä altaalla uimassa, minä en rohjennut. Nautimme parvekkeella olutta ja kahvijuomaa.

Illallispaikan hakuun meinasi mennä järki ja toivo. Kävelimme ympäri kyliä, mutta ei meinannut millään löytyä syömäpaikkaa. Cafe de Parisiin yritimme, istuimme jo pöydässäkin, mutta tarjoilu oli skeidaa ja sitten pärähti vielä soimaan tanssimusiikki - istuimme juurikin tanssilattian vieressä. Lähdimme äkkiä pois - jotain hyvää hitaasta palvelustakin - ja menimme Rancho Grandeen. Palvelu oli ensi alkuun hidasta, parani sitten ja ruoka oli jopa positiivinen yllätys. Syönnin jälkeen katsoimme vielä hetken Atlantin tyrskyjä. Oli ne hurjia.

lauantai 28. marraskuuta 2015

422# Tenerife, 4

11.11.2015, Wednesday, +21, Overcast, Puerto de la Cruz, Spain


Heräsimme samoihin aikoihin kuin muinakin aamuina. Täällä on tullut kuitenkin nukuttua yli kahdeksan tunnin yöunia huonoista tyynyistä ja merenkohinasta huolimatta. Sellainen on minulle harvinaista. Pp meni aamu-uinnille altaaseen, itse en rohjennut vaan katsoin viisaammaksi jäädä vielä huoneeseen torkahtelemaan.

Aamiainen ei tarjonnut uusia ulottuvuuksia minkään suhteen. Muista hotellin vieraista sen verran, että aika moni tuntui flunssan lisäksi olevan halkeamispisteessä. Jossain nämä ovat hyvää ruokaa saaneet.

Pakattiin kamat päivän retkeä ajatellen, joka suuntautui tänään Loro Parqueen. Se on suuri eläinpuisto, jossa on monia eläinnäytöksiä päivän mittaan. Aiemmin olimme ostaneet liput etukäteen oppaalta, ja taisimme saada siinä jonkinlaisen pienimuotoisen alennuksen, mutta silti saimme pulittaa niistä 34€ / naama.

Loro Parque sijaitsee muutamia kilometrejä länteen keskustasta. Plaza Reyes Catolicos-aukiolta menee sellainen lapsellisen pyörillä kulkeva juna ilmaiseksi Loro Parqueen, joten sitä kannattaa tietysti hyödyntää. Aamupäivästä kun siihen menimme niin sai vähän aikaa jonotella; junia tuli ehkä kymmenen minuutin välein. Itse ajomatka kesti ehkä 12 minuuttia; istuinsloossi oli sen verran ahdas, että pidempää matkaa siinä ei olisi mielellään taittanutkaan. Polvet eivät pelkästään hinkanneet vastapäisen kanssa, vaan siinä piti istua lomittain. Tuulenvireestä johtuen siinä tuli vähän vilpoinenkin. Ilma ei muutenkaan tuntunut niin lämpöiseltä kuin aiemmin ja pilviä oli kerääntymässä taivaalle.


Juna Plaza Reyes Catolicosin ja Loro Parquen välillä.

Sisäänpääsy onnistui kuitenkin helposti, ei tarvinnut liiemmälti jonotella, vaikka selvä turistimagneetti paikka oli jo pelkän parkkipaikan perusteella. Sisääntulorakennus oli sellainen aasialaistyyppinen ratkaisu, jossa oli jonkinlainen turistimyymälä mutta meitä kiinnosti tällä kertaa ehkä enemmän vessat. Niiden hyödyntämisen jälkeen ohitimme karppilätäkön, jossa muudan musta joutsen oli aamupesulla. Sen jälkeen tulijoista napsattiin pakollinen turistikuva - sellainen samanlainen kuin esimerkiksi Ruotsinlaivalle mentäessä.

Loro Parquen sisääntulofasadi.
Puistomaisemaa.

Ensimmäinen järkevämpi eläintarjonta oli gorillalauma. Ne eivät meitä niin kiinnostaneet vaan ohitimme ne nopeasti ja jatkoimme pingvinaarioon. Se oli huomattavasti järkevämpi kohde; siellä näki pinguja uimassa ja veden alla ja pomppimassa sukelluksista suorin jaloin jäälle, jossa niiden räpylät lipsuivat kun yrittivät ottaa muutamia kankeannäköisiä tönkköaskelia. Hauskoja.

Gorilla ei ollut torilla vaan mielenosoituskannalla.
Pingviiniyhdyskunta.

Esitteestä huomasimme miekkavalas-esityksen olevan alkamaisillaan, joten kävelimme seuraavaksi sinne. Minut hämmensi katsomon koko, sinnehän mahtui enemmän populaa kuin härkätaisteluareenalle. Kaiken huipuksi katsomo näytti tulevan melko täyteen. Lähellä altaan reunaa näytti olevan "splash zone"; ilmeisesti valaiden hyppelystä priiskusi jonnin verran vesiä yleisönkin päälle. Odottelimme ehkä kymmenkunta minuuttia; ensi alkuun paikallinen ohjaaja pilaili yleisön kustannuksella kuvaten näitä kiusallisesti, lisäten kaiken maailman typeriä ajatuskuplia mukaan. Se näytti olevan hauskaa, mutta muhun ei ole oikein koskaan uponnut semmoinen että vittuillaan yleisölle -huumori.

Viimein päästettiin valaskalat näyttämölle. Ne olivat todella isoja ja tuntui oudolta miten semmoinen läskimooses sai itsensä niin älyttömän korkealle. Ne huiskivat hännillään vesiä splash zonella istuneiden katsojien päälle eikä se ollut mitään pientä priiskuntaa vaan näytti että katsojat ja kalat olivat vaihtaneet paikkoja keskenään. Silti ihan ok esitys, en ollut ennen nähnyt sellaista. Esitys kesti ehkä 30 minuuttia.

Miekkikset.
Selkäplätsi tulossa.

Seuraavaksi ajattelimme mennä katsomaan merileijonaesitystä. Siinä oli aikamoinen ryysis kun vanha yleisö poistui miekkavalaskatsomosta ja kaikilla tuntui olevan sama suunnitelma kun meilläkin, eikä puistoalueen kadut olleet niitä leveimpiä. Näitä esityksiä oli muutamia päivittäin, mutta ne oli aikataulutettu aika mukavasti niin, että varmasti näki kaikki esitykset halutessaan ilman rynnimisiä tai tuskastuttavia odotusaikoja. Esiintymispaikkojen välillä oli sitten muutamia eläinhäkkejä, pääosin satoja eri papukaijalajeja. Muutamat niistä pitivät aivan uskomattoman kovaa möykkää.

Merileijonaesitys oli ehkä hauskin, joten jos on aikaa vain yhdelle esitykselle niin suosittelen sitä. Otukset vaikuttivat melko kömpelöiltä kuivalla maalla, mutta vikkelästi ne pomppivat puomienkin päällä. Ne olivat hauskoja ja vitsikkäitä ja eri taitavia; varmaan niillä on jonninlainen hjärn kapasitet kun ovat semmoisiksi oppineet enkä ainakaan minä huomannut mitään niskurointeja, mokia tai muita bugeja esityksessä. Ainoa miinus oli katsomo; miekkavalasesityksessä oli kuppituolit mutta täällä vain semmoiset puiset, jumalattoman kovat pitkät penkit ilman selkänojia.

Merileijona kävi esittäytymässä.

Tsekkasimme tiikerien ja jaguaarien häkit. Jälkimmäisen olen kerran päässyt näkemään ihan luonnossakin, Meksikossa. Siihen otukseen verrattuna nämä ottivat enempi lungisti, makkoten kissemäiseen tapaansa raukeina.

Kisse.

Kisse 2.

Jatkoimme delfiiniesitykseen. OK esitys tämäkin, ja kyllähän ne taitavia olivat mutta ehkä merileijonaesityksen jälkeen odotukset nousivat liian korkealle.

Irroittelevat delfiet.

Kävimme vähän hengähtämässä ihmisryysiksestä ja poikkesimme kaljalla. Ostin myös erittäin kammottavan sämpylän joka jäi syömättä, joten ruokalaatu piti sitkeästi pintansa. Jalathan näissä reissuissa on aina kovilla joten pieni tauko teki terää. Kävimme vielä katsomassa papukaijaesityksen; ei sekään huonompi ollut. Aika viisailta vaikutti nämäkin linnut. Ne osasivat liimata kartalle kunkin Kanariansaaren oikein, ja matikkapään ne todistivat nokkimalla kelloa halutun määrän. Lisäksi ne lentelivät sisähallissa, melkein tuntui siltä että niiden räpylit hipoivat päänahkaa kun ne sillä lailla kaartelivat kuin lokkilauma kauppatorilla. Eivät sentään kakanneet.

Mulle tulee tästä mieleen Juise.

Matkalla ulkoportille näimme vielä lauman mangusteja ja kävimme isossa akvaariossa. Akvaarion läpi meni sellainen putki joka oli veden ympäröimä. Siinä näki haiden ja rauskujen ja muiden värikkäiden kalojen uivan ympärillä. Se oli aika hieno. Muutenkin eläimet ja puisto tuntui hyvin hoidetuilta, oli siistiä jne. Ei tästä voi antaa kuin 5/5. Vaikka Puerto de la Cruzissa tuskin onnistuu välttymään Loro Parque-mainoksilta niin suosittelen silti ehdottomasti. Kallishan tuo hieman oli, mutta meilläkin meni aikaa melkein kuusi tuntia, niin saahan siinä rahoilleen vastinetta.

Mangustiperhe kytiksellä.

Akvaariossa.
Hai sie.

Ulkopuolella jäimme odottamaan junaa taas takaisin kylille päin. Ensimmäiseen emme mahtuneet, joten piti odotella jälleen reilu kymmenen minuuttia ennen kuin seuraava tuli noutamaan. Takaisin olimme vähän ennen viittä. Kävimme hakemassa kaupasta taas kuoharin ja hieman evästä. Avasin putelin parvekkeella, ja korkki lähti kuin pyssyn suusta osuen ensin parvekkeen kattoon ja kimmoten siitä alas uima-allasalueelle osuen melkein alhaalla istuneen mieskaksikon niskaan.

Juomisen jälkeen lähdimme kylille. Se oli sikäli menestyksekäs reissu, että saimme hankituksi postikortit (joita ei ole muuten taaskaan Suomen päässä näkynyt, vaikka lähetyksestä on kulunut jo kaksi viikkoa - joskin lakolla voi olla tekemistä asian kanssa), sekä mustaa saippuaa kosmetiikkaliikkeestä Calle de San Telmo-kadulta, jota Pp oli mielinyt viedä tuliaisiksi Suomeen ja jota olimme jo muutamana iltana kaupoista tuloksettomasti etsiskelleet. Ostosten jälkeen menimme La Taberna del Lago -ravintolaan, joka kieltämättä vaikutti vähän halvalta, mutta olimme etukäteen katsoneet ruokalistaa ja huomanneet sieltä saavan myös lihapaellaa. Pitihän semmoinen testata. Jonkun verran ruuassa kesti, mutta kannatti. Oli paras ruoka tähän asti, 4/5. Kerrankin ei harmittanut illallisen jälkeen palailla hotellille. Ehdimme käydä vielä kaupassakin, joka suljettiin klo 22.


Google Translator -menu.

Rasti seinään, onnistunut ruoka!

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

421# Tenerife, 3

10.11.2015, Tuesday, +27, Scattered clouds, Puerto de la Cruz, Spain


Yöllä särki hartiat ja pää siihen malliin, että oli pakko ottaa buranaa. Kuten Malagassakin, täällä oli myös hotellissa semmoinen omituinen pitkulainen ja kapea tyyny. En ole tottunut semmoiseen. Lisäksi aaltojen jatkuva ryske rantavalliin alkoi sekin jo hieman häiritsemään.

Heräsimme kahdeksalta, kokeilin taas suihkua. Samanlainen homejutska se oli taas. Lisäksi ne suihkun 70-luvun shamppoot olivat sitä luokkaa, että oli pitänyt kaupasta hakea kunnon pesuaineet. Aamiaiselle suuntasimme yhdeksän maissa. Alkoi jo nyt kyllästyttämään. Nakkeja, croissant, sämpylä, pari kahvia, mehua.

70-luvun suihkukama.

Teidehän se siellä.

Haimme huoneesta vähän kamoja ja lähdimme kapuamaan yläkylille Jardin Botanicon kasvitieteelliseen puutarhaan. Aurinko paisteli lämpimästi ja aikamoinen mäki sinne olikin kavuttavana. Sisään maksoi 3 € / naama, joten ei ollut varsinaisesti hinnalla pilattu. En tiedä koska se oli perustettu, mutta siellä oli niin valtavia puita juurineen, että kyllä sen on täytynyt vanha olla. Sinne oli roudattu kasveja ja puita ympäri maailmaa. Tai no, Hieskoivua enkä sen koommin Pietaryrttiäkään en sieltä bongannut, mutta monia muita eksoottisia, pääosin trooppisten vyöhykkeiden kasveja oli sitäkin enemmän. Kasvit ja puut oli alunperin tuotu sinne "totuttelemaan" Eurooppalaiseen ilmastoon ja kasvuympäristöön.

Jardin Botanico.
Aikamoiset naavaparrat.

Lähdimme jatkamaan matkaa. Tarkoitus oli löytää orkidea-puisto, kun Pp on sellaisen fani. Emme sitä löytäneet, mutta pysähdyimme El Salmantino-kahvilaan juomaan kannullisen sangriaa. Eka kulaus oli aika paha, mutta sitten makuun tottui ja se nousi mukavasti ajukoppaan. Tarjoilija oli myös mukava, arvasi meidät suomalaisiksi ja hapuili muutamia suomalaisia sanojakin.

Jatkoimme matkaa eteäpäin ja nousimme raput ylös Jardin de Taorolle josta avautui hulppeat maisemat tarjoten silmien sinfoniaa. Kävelimme hetken aikaa puiston varjossa ja ihmettelimme tennispallon värisiä lintuja. Koitimme mennä myös Jardin Aquaticoon, mutta se oli jostain syystä kiinni. Säästyipähän sisäänpääsymaksu 4 € / naama, lapsilta olisi säästynyt pari euroa. Emme tosin olleet ihan varmoja, mitä paikalla olisi ollut edes tarjottavana. Edustalla oli kuitenkin viihtyisä kahvilapuutarha, johon emme kuitenkaan jääneet.


Jardin de Taoro.

Lähdimme laskeutumaan alas ja palasimme hotellille. Matkalla poikkesimme Hiperdino-kauppaketjun myymälään ostamaan limsaa, olutta, keksejä, pari pussia sipsejä ja pari kahvijuomaa, jotka irtosivat edulliseen 7 €:n yhteishintaan.

Ei korkkareissa.
Vartija.

Hetken aikaa istuimme hotellihuoneemme parvekkeella nauttimassa juomia. Kyllä sellainen parveke on vaan aika luksusta. Menimme sitten alas allasalueelle testaamaan pienehkön uima-altaan. Vesi oli minusta jäätävää, mutta Pp:n vesilämpömittari antoi tulokseksi 22 astetta.

Pulu keskeytti lukuhetken parvekkeella.

Kävimme huoneessa suihkussa ja lähdimme sitten kylille tarkastelemaan kauppojen myyntikohteita. Eipä ollut hääppöistä ostomateriaa tarjolla. Alkoi sen verran nälkimään, että illallinen saattoi tulla kysymykseen ja päädyimme lopulta Terrazza de Marquesaan. Olimme olleet menossa siihen jo edellisinäkin iltoina, joten pitihän se syödä alta pois. Terassilla esiintyi mieskaksikko kitaroineen, mutta eivät onneksi olleet turhan äänekkäitä. Viereisessä pöydässä istui myös neljä suomalaista. Semmoinen on aina vähn kiusallista.

Tilasin lihaa ja Pp kanaa. Ruuan tulossa kesti 45 minuuttia ja oli jälleen täyttä paskaa. No, ei nyt niin paha kuin edellisenä iltana, mutta 2/5. Pp:n mielestä se oli huonompi kuin edellisenä päivänä, puuttui luvattu kastike jne. Masentuneina palasimme kaupan kautta hotellille. Ei nämä ruokaa osanneet tehdä.

lauantai 21. marraskuuta 2015

420# Tenerife, 2

9.11.2015, Monday, +29, Partly cloudy, Puerto de la Cruz, Spain


Heräsimme vähän ennen kahdeksaa. Mentiin testaamaan aamiaissalin antimet. Se olikin melko lailla perusaamiainen kahviautomaatteineen. Ensimmäiset kupilliset olivat jotain aivan muuta kuin mitä olisi halunnut. Pekonia ei uskallettu vatsataudin pelossa ottaa, munista puhumattakaan. Muutama muukin suomalainen siellä oli samaan aikaan aamistamassa.

Aamupala.

Palasimme huoneeseen funtsimaan, mitä tehtäisiin. Testasin suihkun; haisi voimakkaasti homeelle ja jotenkin se ällötti muutenkin.

Käytiin tekemässä pieni kävelylenkki. Oli aivan tyyntä, mutta rantaan iski silti melkoiset aallot. Ilma tuntui lämpimälle heti aamusta, ja edellisen päivän pilviverho ei ollut niin tällä kertaa niin paksu.

Palattiin hotellille yhdeksitoista tapaamaan opasta. Ostimme häneltä kalliit liput Loro Parque-eläinpuistoon. Ne maksoivat yhteensä 68€, mutta ilmeisesti niistä sai jonkinlaisen alennuksen. Silti vähän pöyristyttävä hinta eläintarhasta. Mutta kuten todettua, jos haluaa mennä halpaan maahan niin kannattaa mennä Suomeen.

Käytiin vaihtamassa huoneessa uimakamppeet ja suunnistimme Lago Martianezin merivesialtaille. Sinne ei hotelliltamme ollut kuin ehkä muutaman sadan metrin matka. Liput ostettiin kävelykadulla olevalta tiskiltä, maksoi 5,50€ / aikuinen.

Hotellilta ei ollut pitkä matka kadun päässä olevalle merivesialtaalle.

Lämmintä piisoi.

Se oli ihan yes. Koska ilma oli aurinkoinen ja melkeinpä kuuma, niin ihmisiä oli melkoisesti, mutta ei kaupustelijoita eikä hieroskelijoita ja todennäköisesti varkaitakin oli vähemmän. Alue myös vaikutti siistiltä ja henkilökuntaa olikin paljon paikkoja kunnostamassa.

Menimme heti uimaan. Isoin altaista oli valtavan kokoinen, pari pienempää lapsille. Keskellä oli massiivinen suihkulähde, joka ei kuitenkaan ollut aivan koko aikaa päällä - ilmeisesti vesi olisi noussut yli äyräiden. Ehkäpä vesi altaassa vaihtui juurikin tätä kautta, ainakin osittain. Meillä oli mukana vesimittari, veden lämpötilaksi saatiin 24 astetta. Sellaisessa minäkin voin nipin napin uida.

Lago Martianezin uimala.
Altaassa oli tilaa polskia.

Otimme hieman aurinkoa. Toki aurinko seilasi tähän aikaan vuodesta jossain hyvin kaukana eteläisellä pallonpuoliskolla, mutta tuntui siinä silti olevan jonkinlaista tehoa, ainakin Suomen leveyspiiriin verrattuna. Alueella oli muutamia ravintoloita sekä yksittäisiä kioskeja, jossa eräässä poikkesimme hörppimässä juomat ja seurasimme alueella hortoilevia puluja. Kävimme ottamassa vielä toisen uintikierroksen, testasimme alueen suihkun ja kävimme sitten vaihtamassa kledjut ja lähdimme kaupoille.

Mukaan tarttui kuohuviiniputeli ja hieman sipsejä, joita nautimme hotellin parvekkeella. Oli sen verran hyvää että piti palata kauppaan hakemaan vielä toinen pullo. Ilma tuntui vielä lämpimälle, ja tuntui absurdilta ajatella Suomessa auringon jo laskeneen ja ihmisten aloittelevan maanantai-illan viettoa.

Kuohari.

Kanuuna.
Iltarusko.

Odottelimme illallisaikaa ja sen koittaessa lähdimme kylille. Valitsimme sitten Compostelana-ravintolan - myöhemmin samalla logolla varustettuja markiiseja tuli vastaan muitakin. Ravintola oli täynnä ja vain yksi pöytä vapaana, joten oletimme tulleen hyväänkin paikkaan, etenkin kun juomatilaus tuli varsin nopeasti.

Ruuissa sitten kestikin. Pp tilasi lihan, mä kalan. Oletin, että kun saarilla oltiin niin kala voisi olla hyväkin valinta. Maku jäi arvoitukseksi, sillä kala ja koko annos oli poltettu siihen malliin, että ei voinut oikein päätellä mitä kulloinkin hampaiden välissä pyöri. Piti olla erikseen ryppyperunoita, paikallinen erikoisuus; sekin piti pyytää erikseen kun oli kai unohtunut. Pp:n pihvikään ei kuulemma vakuuttanut. Mä en yleensä kehtaa valittaa mistään, mutta nyt tuntui siltä ettei olisi mitään mieltä valehdella tarjoilijan kyselyyn ruuan maistuvuudesta, täyttä paskaahan se oli. Siihen tuli sitten joku toinenkin tyyppi - en tiedä oliko se kokki vai mikä - kertomaan, että "kalasta vain nyt tulee grillissä tuollaista". Olisi se mojitot voinut kuulemma tarjota, joita emme tietenkään ottaneet - niihin nyt olisi varmaan kustu. Alennusta laskuun ei saatu yhtään, päinvastoin jäi vaihtorahatkin saamatta. Ravintolalle 0/5.

Ikävä juttu, kun pilasi muuten niin onnistuneen päivän.