338# Praha, 4

1.6.2014, sunnuntai

+18, Partly cloudy, Prague, Czech Republic

Nukutti sen verran, että tuli lykättyä herätystä puolella tunnilla. Vasta yhdeksän jälkeen ylös, onneksi aamiainen oli tarjolla sunnuntaisin myöhempään. Huoneessa suihku, sitten kamat kasaan, koska oli lähtöpäivä. Check out aika oli jo klo 11. Laukut jätimme hotellin luggage roomiin, koska lento oli vasta illalla. Luggage roomiin annettiin avain, eikä kukaan tullut valvomaan mitä siellä teimme. Outoa.

Otimme junan jälleen Staromestskan asemalle ja kävelimme juutalaisalueelle; sille samalla mille yritimme jo edellisenä päivänä. Tällä kertaa se oli auki, ja ihmisiä pilvin pimein. Lippuja sai jonnin verran jonotella, vaikka käytimmekin toista lipunostopaikkaa, jonne meidät pääportilta ohjattiin.

Emme ostaneet kalleinta lippucomboa, joka olisi maksanut 480 korunaa / naama, vaan ostimme 310 korunalliset (12€) liput. Niillä pääsi kaikkialle muuanne paitsi new / old-synagoogaan. Tietty siellä olisi ollut sitten jotain hienoa?

Ensiksi mentiin näyttelyrakennukseen, jossa oli toisessa maailmansodassa kuolleiden tsekkiläisten juutalaisten nimet ja kuolinajat. Nimiä, jotka oli pienellä kirjoitettu huoneiden seiniin, oli varmaan miljoonia? Niitä oli monta huoneellista. Vaikuttavaa. Miten sellaiset tietokannat on pystytty edes ylläpitämään? Yläkerrassa oli keskitysleireillä olleiden lapsien piirrustuksia.

Sitten hautuumaalle. Hautausmaata kiersi sellainen pieni ja kapea polku. Miehet olisivat voineet käyttää kipaa, vai mikä se semmoinen pyöreämallinen lakki on? Mutta kun me ei olla niin uskonnollisia niin ei alettu sen kanssa spedeilemään. Hautakivet olivat ihan ristissä, aivan kiinni toisissaan. Oudon näköistä. Vanhimmat haudat olivat 1400-luvulta, uusimmatkin 1700-luvulta. Kirjoituksista ei saanut mitään selvää, kuluneet kivet, hautakirjoitukset ja nimet lukivat hepreaksi. Hautuumaalle oli haudattu 100 000 ruumista, mutta kiviä oli vain noin 12 000.

Juutalainen hautuumaa.

Kävimme vielä parissa synagogassa, jotka eivät olleet mistään kotoisin. Tylsiä, kuumia, ahtaita, täynnä ihmisiä. Niihin oli kasattu juutalaisten kamppeita nähtäville, jotka meille tietämättömille eivät sanoneet mitään. New / Old-synagoogaan pääsymme evättiin, koska lippua ei ollut (se katsottiin ovella) ja espanjalainen synagoga oli muuten vaan kiinni. Sen viereltä löysimme kuitenkin Hangar-nimisen ravintolan, jossa viehko Pan/AM-lentoemännän vaatteisiin pukeutunut nainen tarjoili meille maistuvat oluet. Asiakkaita ei ollut meidän lisäksi taaskaan yhtään, mutta emme antaneet sen häiritä. Paikka oli siistein missä olimme käyneet, vessakin todella siisti.

Kartan avulla suunnistimme jälleen Kaarlen aukiolle ja jatkoimme siitä Na Prikopelle ja etsimme eilen missaamamme kommunistisen museon. Tällä kertaa meillä oli kadunnumerokin (10), joten löysimme sen sisäpihalta. Osuvasti sisäänkäynti oli samassa kuin Casinon. Prahassa oli muutenkin yllättävän paljon casinoita.

Sisään maksoi 180 korunaa. Näyttely oli aika tylsä. Aiheesta olisi saanut ammennettua enemmänkin, muutenkin kuin pari Leninin patsasta tai sitten muutamia kommunistisia iskulauseita. Potentiaalia olisi, mutta ehkä aihe oli vielä liian tuore jotta siitä olisi saatu ammennettua enemmän "huumoria"? Siellä olisi ollut myös ihan mukavia tuliaisia, mutta PE vaikutti niin kärsimättömältä etten tässä kohtaa kehdannut häntä enempää puuduttaa.

Kommunistinen museo.

Etsimme hetken aikaa lounasravintolaa ja päädyimme aasialaiseen ravintolaan. Emme pystyneet päättelemään, oliko se kiinalainen, japanilainen vai korealainen koska ruokalista oli laaja kuin Raamattu. Tarjoilija ei kuitenkaan reagoinut sanomaani japanilaiseen lauseeseen mitenkään, joten ehkäpä se kiinalainen sitten oli. Ruoka oli kuitenkin erinomaista, parasta mitä tällä reissulla oltiin syöty, joten ihan 5/5.

Kävimme vielä parissa pienessä kaupassa katsomassa josko jotain ostettavaa löytyisi, mutta aika laihanlaiseksi jäi ostoskassit tältä reissulta. Osuimme kuitenkin Astronomisen kellon luo parahiksi juuri tasatunnin kohdille ja näimme tämän valtavan hienon spektaakkelin kun kello löi neljä. Suuri lauma ihmisiä oli tosiaan kokoontuneet todistamaan samaa kuin mekin - floppia. Reissun suurin ylimainostus. Mutta missä oli edes väitetty, että jotain hienoa tapahtuisi kun kello löisi?

Kello löi vasta neljä.

Otimme metron hotellille. Kolmen vuorokauden lippumme olivat rauenneet, joten piti ostaa vielä yhdet kertaliput. Asemalla oli vain yksi lippuautomaatti käytössä ja siihen pieni jono. Kaksi tsekkiläistä ukkoa lastenvaunujen kanssa meinasi väkisin kiilata eteemme, mutta pari suomalaista kirosanaa sai äijät menemään taaksemme. Miten kehtaavat? Ja hyvä etteivät päässeet etuilemaan, koska ennätimme juuri metroon, muuten olisimme myöhästyneet.

Muuten metroasemilla oli aika lailla samat sävelet kuin Suomessakin; ei portteja, mutta lippu piti ostaa automaatista (jos sellaista ei jo ollut) ennen laiturialueelle menoa. Tarkastajia tosiaankin pyöri metroissa ja ratikoissa, ja sakot piti maksaa heti. Mustekin metroasemassa haisi aina oksennus, muuten olivat kyllä ihan siistiä asemia. Liukuportaat oli säädetty pikavauhdille Jiriho Z Podebradin asemalla, niissä meinasi aina lentää turvalleen. Puoli minuuttia ennen metron saapumista tunnelista pullahti järjetön tuuli. Metroissa oli tsekkiläinen kuulutus, mutta ledi-taulusta näkyi aseman nimi. Ovet eivät avautuneet automaattisesti, vaan ne piti aina avata painonapilla itse. Hissejä ei ollut monillakaan asemilla, joten pyörätuoli- ja lastenratastyypit olivat pulassa.

Outoja kamppeita ravintolan näyteikkunassa.

Käytiin metroasemalla kusella (maksoi tuplaten mitä Muzeumilla), haimme laukut hotellin Luggage roomista, palasimme metroasemalle ja otimme metron aina Dejvickaan asti (päätepysäkki, josta lentokenttäbussi lähtisi). Aikataulut toimivat näppärästi, bussia piti odottaa pari minuuttia. Niitä kulki ehkä 20 minuutin välein? Matkustajia ei ollut niin paljoa kuin kentältä tullessa. Vähän sekava se lentokentän puoli, kun ensin tuli terminal 3, sitten välipysäkki, sitten terminal 1 (ei-schengenmaiden terminaali) ja lopulta vasta terminal 2, josta meidän (Schengenmaiden terminaali) lentokoneemme lähti. Bussissa oli kuitenkin myös englanninkielinen opastus.

Check inniä ei voinut tehdä muuta kuin automaatilla, mutta onneksi se oli helppoa. Ja baggage dropiin ei tarvinnut tietenkään tälläkään kertaa mennä. Nyt kysyttiin ensimmäistä ja viimeistä kertaa passia koko reissun aikana, joten ei aivan selvitty ilman sitä. Sitten turvatarkastukseen, joka eteni nopeasti. Siitä selvittyämme ostimme kaupasta cannabisvodkaa ja naureskeltiin mitähän huumevuvvet sanoo sitten Hesan päässä...

Pubissa nautittiin vielä oluet verkkaisesti, kuunneltiin takanaistuvien suomijunttien juttuja. Kusella piti tietysti käydä muutamia kertoja. Surffasimme netissä. Täytyy kyllä vieläkin kehua, miten tsekeissä oli niin paljon avoimia ja hyvälaatuisia verkkoja. Edistyksellistä.

Prahan lentokenttä.

Lentokoneessa paikkamme olivat rivillä 13, mutta emmehän me taikauskoisia olleet. Paikkani oli keskellä, PE:n reunassa, tsekkimuija ikkunapaikalla. Menimme viimeisten joukossa koneeseen, joten hattuhyllyt olivat niin täynnä tavaraa, ettemme meinanneet saada enää omia kamojamme sinne mahtumaan.

Ruuaksi tarjottiin joko tonnikalaleipä tai poroleipä. Tsekkimuija otti poroleivän, ei avannut edes pakkauksestaan. Mä otin tonnikalaleivän. Täyttä paskaa, syömättä jäi minultakin. Koska seuraavana päivänä oli työpäivä, niin olin vähän itselleni luvannut että tyytyisin pelkkään kahviin lentokoneessa, mutta suu napsasi niin päädyin sittenkin valkkariin. Pari tuntia kesti lento, aikataulussa laskeuduttiin kentälle, olisiko ollut klo 22.45. Lentokenttä oli hiljainen, käytiin vielä samassa tutussa vessassa jonne tulee aina ensimmäiseksi poikettua kun kone on Hesaan laskeutunut. Sinänsä harvinainen lentomatka, että taisi olla ensimmäinen lento jossa mun ei tarvinnut kertaakaan käyttää vessaa. Saavutus sinänsä.

Epilogi:

Mikään ei mennyt pieleen, matkalle asetetut tavoitteet tuli saavutettua. Halvempaa oli kuin kuvittelin. Ruoka oli skeidaa. Vanha kaupunki hienoa arkkitehtuuria. Mutta annetaan nyt arvosana Tsekkoslovakialle: Kyllähän nää on mukavia tämmöset pidennetyt viikonloppureissut, mutta tosiaan mikään tsetse-kärpänen mua ei päässyt puremaan, joten voin kyllä kuolla käymättä tuolla enää koskaan. 3/5.