torstai 6. helmikuuta 2014

312# Guatemala, 2

16.1.2014, Torstai

Scattered clouds, +22, Tikal, Guatemala

Päiväreitti.


Herätys klo 6.30. Muutenkin olin nukkunut huonosti, koska oli jääkylmä ja koko yön kuului sellainen ääni niin kuin olisi liikuteltu huonekaluja. Sellainen laahaava ääni. Myöhemmin selvisi, että muutkin samassa rakennuksessa majaa pitävät olivat kuulleet saman äänen, ja ihmettelivät kaikki miksi joku raahaa ympäri huonettaan huonekaluja läpi yön. Muissa taloissa ei vastaavaa ollut, ja he pitivätkin meitä hulluina. Ehkä Maya-henget kummittelivat?

Aamiaispytinkimme.
Papu kaia.

Vein kassillisen pyykkejä pestäväksi. Syötiin aamiainen ja lähdettiin jo klo 8.00 kohti Tikalia, jotta välttäisimme vilkkaimman turistiryysiksen. Sinne oli vain 60 km, mutta tie oli niin huonokuntoinen, että matka kesti yli 1,5 tuntia.

Tikal on Guatemalan suurin Maya-keskus. Käveltävää oli 4,5 km, alustava arvio kestosta n. 3 tuntia. Täällä pääsisi nousemaan muutaman temppelin huipulle; sinne oli tehty jopa helpot puuportaat kaiteineen. Vasen jalka tuntui vieläkin hieman kipeälle aikaisemmista nousuista (vai laskuista?), mutta hyvin pääsi nousemaan molemmille temppeleille. Templo IV oli korkea; sinne oli 180 porrasta, mutta tuntui jotenkin raskaammalle. Näköalat ylhäällä olivat hienot. Tietenkään mitään kaiteita ei tännekään oltu tehty, joten korkeanpaikan kammoisille en paikkaa oikein voi suositella. Itse pärjäsin nojaamalla temppelin kiviseinustaa vasten.

Tikal, Guatemala.

Keli oli upea. Aurinko paistoi liki pilvettömältä taivaalta, lämpöä sellaiset +22, eli suomalaisittain kesäsäätä. Eilinen sade oli kuitenkin tehnyt teistä mutavelliä, ja välillä jouduimme koukkaamaan pahimmat lätäköt metsän puolelta. Heti tien reunassa saattoi kasvaa myrkyllisiä puita joihin ei saanut koskea käsin, mutta onneksi meitä oli opas neuvomassa. Muuten olisi perännyt hukkanen. Mistä tuommoistakaan olisi voinut tietää.

Ryteikköä Templo IV:n huipulta kuvattuna.

Eläimiäkin täällä oli. Tikal oli keskellä luonnonsuojelualuetta, joten korpimaata riitti. Matkalla näimme jopa varoituskyltin jaguaareista, mutta semmoiseen emme törmänneet. Näimme kuitenkin ketun, nokkakarhun, jonkinlaisen riikinkukon ja kalkkunan sekoituksen, sekä hämähäkkiapinan ja mölyapinan, joista jälkimmäisestä lähtikin melkoinen karjunta. Paikallisopastamme Miguelia huvitti apinan ääntä huomattavasti enempi suomalainen nimi "mölyapina", jota hän loppuloman naureskellen esitti kollegoilleen.

Sponsored By Lacoste?
Nokkarhu.

Apinainen.

Meillä meni alueen kiertämiseen neljä tuntia. Kaikki eivät jaksaneet sitä kävellä, vaan he odottelivat taukopaikoilla. Söimme lounaan, ja joimme parit oluet eri paikoissa. Vessajonossa eräs paikallinen mies yritti etuilla isää. Faija oli jo matkan alkuvaiheessa hermostunut kun häntä etuiltiin, ja tälläkin kertaa hän palautti etuilijan ruotuun tehokkaasti suomen kielellä.

Takaisin hotellilla olimme klo 17. Otin suihkun ja tällä kertaa tuli jo lämmintä vettäkin. Suihkusta tuli mieleen amsterdamilainen hotellihuoneeni, jossa vessa ja suihku oli rakennettu vaatekaappiin. Täällä oli vähän sama juttu. Kun käy makuuhuoneessa suihkussa, niin voi arvata millainen kosteus huoneessa sen jälkeen vallitsi; ihan niin kuin nyt ei muutenkin olisi ollut kosteusprosentit kohdillaan.

Flores, Guatemala.
Ilta pimeni. Klo 18 lähdimme bussilla Floresiin, eli kylään jonne piti länkkärinkin uskaltautua menemän. Paikallisopas Hugo näytti meille pääkadun, ja suositteli meille kahta ravintolaa josta kannatti illallista hakea. Ravintolat kuuluivat tietysti Hugon kavereille tai sukulaisille, mutta ehkä niissä ei olisi vatsataudin vaaraa, joten valitsimme sitten toisen. Suurin osa matkalaisista seurasi perässä. Ruoka ei ollut kaksista, ja joimme päälle hieman tequilaa sekä jotain muuta ruskeaa, talon tarjoamaa myrkkyä. Pöytäseuraksemme saimme oksennustauti-otsankopauttaja miehen, joka tyytyi pelkkään olueeseen.

Ehdimme talsia vielä hieman pitkin rantabulevardia, ennen kuin bussimme lähti klo 20.30 takaisin hotellille. Bussi maksoi 4 U$D / naama, joten ei paha hinta meno-paluusta. Hotellilla joimme vielä baarissa paikalliset Gallo-oluet muutaman matkalaisemme kanssa. Lämpötila laski +14 asteeseen, ja myöhemmin kuulin ettei alueella ollut näin kylmää ollut miesmuistiin. Sääliksi kävi siis baarinkin työntekijöitä, joiden työasu koostui lyhythihaisesta ja shortsista.

Hain pyykit respasta, ja se maksoi 227 Qetsalia, mikä oli mielestäni sikahinta. Se on sentään keskivertopaikallisen viikon liksa. Isän mielestä summa oli kuitenkin ok. Lisäksi suututti kun yhdet kalsarit puuttuivat. Ihme että olivat tyytyneet kuitenkin Dressmanin kalsareihin, kun olisi ollut björn borgejakin tarjolla. Että semmonen pesula.

Hotellihuoneeseen päästyäni mun oli pakko löydä lämmöt päälle ja kaivaa paksumpi peite (kuin pelkkä lakana) kaapista. Siirrettävien huonekalujen laahaava ääni alkoi taas, ja mietin mitä helvettiä se mahtoi olla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti