torstai 30. tammikuuta 2014

308# Meksiko, 4

12.1.2014, Sunnuntai

Mostly cloudy, +26, Uxmal, Mexico


Päiväreitti.

Heräsin yöllä siihen, kun naapurihuoneen saksalaispariskunta kotiutui kyläreissultaan. Olivat ilmeisesti viihtyneet kaupunkijuhlassa pidempäänkin. Onneksi eivät alkaneet harrastamaan mitään sopimatonta, koska pelkästään jo päänraapimisesta syntyvä äänikin kantautui viereiseen huoneeseen. En nukkunut kuitenkaan kovinkaan hyvin, vaikka tuntui, että pahin jetlag olikin selätetty.

Kello 7.15 aamiaiselle, tarjosi saman makuelämyksen kuin edellisinäkin aamuina. Kävin vielä suihkussa ennen kuin pakkasin kamat, tänään olisi siirtyminen seuraavaan kaupunkiin, Campecheen. Naapurit olivat hereillä myös, joten päätin ilahduttaa heitä pienellä pierusinfonialla. Sieltä ei kantautunut sanaakaan.

Hotellilta oli lähtö klo 8.30 ja mulle iski saman tien aivan jumalaton kusihätä, vaikka olin ennen lähtöä kolmesti käynyt valuttamassa. Ei auttanut kuin pidätellä seuraavat 1,5h, ennen kuin saavuimme Uxmaliin, jossa oli WC mahdollisuus.

Hautausmaa keskellä ajotietä.

WC:n lisäksi Uxmalissa oli myös mayojen vanha kaupunkialue, joka oli hylätty 1200-luvulle mentäessä. Meitä vähän ukon kanssa ihmetytti, miksi mayat hylkäsivät kaupunkinsa; todennäköisempää olisi ollut jokin luonnonkatastrofi, kulkutaudit tms, kuin uskomus ettei siellä enää "jaksettu" asua, tai kaupunki hävisi sodan ja sen asukkaat tuhottiin. Mutta miksi uudet valloittajat eivät sitten asettuneet taloksi?

Taikurin talo. Uxmal, Mexico.
Lisko.

Alueella oli taas temppeli, Taikurin talo, pallokenttää sun muuta kivikasaa pällisteltävänä. Alue oli kuitenkin rauhallisempi kuin aikaisempi Chizen Itza. Aggressiivisia kauppiaita ei ollut, eikä oikein turistejakaan, joten kävely alueella oli leppoisaa. Sisääntuloalueella oli tosin pari hassua kauppaa, josta ostinkin pari postikorttia ja merkit. Löysin myös postilaatikon, mutta opas sanoi ettei kannattanut liikoja toivoa korttien perillepääsystä. Meksikossa posti oli yksi maailman epävarmimmista, ja kenties vain 1/3 löytäisi ikinä perille, sekin herraties koska.

Mutta temppelit olivat hienoja, ja yhteen korkeaan olisi päässyt kiipeämäänkin rappusia ylös. Huomasin jo muutaman rivin jälkeen Italian Etnalla alkaneen korkeapaikan kammon iskevän; ei puhettakaan että olisin jatkanut. Kiviportaat olivat epätasaisia, hyvin kapeita, epäsäännöllisen korkeita, liukkaita. Ylös pääsisi lihasvoimalla, mutta entä alas? Ei saakeli. Jäi väliin.

Osa porukasta kyllä kiipesi, myös aikaisempi onnettomuusaltis kaveri joka oli lyhyessä ajassa ennättänyt jo kokemaan vatsataudin ja otsanpaikkuun. Ennen kuin hän lähti temppelin huipulta laskeutumaan, hän teeskenteli liikettä, jollaisen uimahyppääjä tekee ponnahduslaudalla. Ei kaverilta ainakaan huumoria puuttunut.

Käytiin bissellä ennen lounasta. Aluksi oli Sopa de lima, joka nimestään huolimatta oli ihan ok, kanakeittoa. Pöytiin tuotiin myös sellaisia nachoja, niin kuin täälläkin näkee, ja siihen jotain härpäkettä. Ladoin sitä reippaasti, ja voi jessus että se olikin tiukkaa kamaa. Saipahan kunnot chilit, otsa valui hikeä. Pääruoaksi oli porsasta joka oli valmistettu kuten Rosvopaisti meillä, tyyliin maan alle haudutettuna. Ja jälkkäriksi hedelmäsalaatti, sekä erillinen ohjelmanumero, jossa piti juoda tequila-paukku sombrero päässä tarjoilijan kannustaessa vieressä. Jotkut ryhmäläisistä kumosivatkin niitä varmaan neljä.

"Rosvopaistimme" valmistumassa.

Tarjoilija, tuokaapa vielä yksi samanlainen!

Ruoan jälkeen parin tunnin (150 km) matka Campecheen. Vessataukoja ei ollut, joten aikamoinen psykologinen haaste. Opas laittoi jonkun DVD:n pyörimään, se tekikin tehtävänsä ja luultavammin kaikki nukahtivat.

Kirjauduttiin hotelliin, jossa ei tuntunut toimivan mikään. Lähdettiin siitä vielä pienelle kaupunkikierrokselle oppaan kera. Pittoreskeja taloja Meksikonlahden rannalla, mutta muuten oli kuollutta, varsinkin kun edellisillan Merida antoi viitettä että kaupunkien keskustat olisivat vilkkaita. Taivaalla vallitsivat melko synkät pilvet, ja ehkä sateen riski ja sunnuntai saivat ihmiset jäämään kotiin.

Campeche, Mexico.
Campeche, Mexico.
Yritettiin etsiä sateenvarjokauppaa, mutta sellaista ei kuitenkaan siihen hätään löytynyt. Suurin osa kaupoista oli kiinni. Meksikossa on yleensä vain yksi vapaapäivä, ja se saattaa osua mille viikonpäivälle tahansa, mutta kauppiaat näyttivät viettävän sen sunnuntaina. Löysimme juomakaupan, jossa ei kuitenkaan ollut olutta. Paikalle tullut äijä selitti, että Meksikossa ei saa sunnuntaisin myydä alkoholia kaupoissa enää klo 17 jälkeen. Kello oli tietenkin juuri hieman yli. Uskomatonta, älyttömämpää kuin Suomessa. Harmitti kyllä kovasti tämä takaisku ja ihmettelin, miksei asiasta oltu varotettu oppaan taholta etukäteen?

Yleisesti hintataso oli mielestäni varsin kova siihen nähden, että päiväpalkka saattoi jäädä 3,65 euroon. Noin niin kuin virallisesti. Tippikulttuuri elää Meksikossa aika voimakkaasti, joten sitää pitää aina muistaa antaa. Sekin on tottumattomalle vähän kiusallista; melkein kuin lahjontaa, eikä ikinä tiedä kuuluuko mistäkin avusta antaa tippiä ja kuinka paljon. Ravintolat ja taksit ja hotellisiivoojat nyt ovat vielä aika selkeitä juttuja, mutta noin muuten.

Palattiin hotellille, otettiin kaljat baarissa ja katsottiin futista, paikallista meksikonliigaa. Kävin sitten suihkussa, viemäri ei toiminut ollenkaan. Safetybox oli myös skeidana, valitin siitä laukkupojalle, joka nopeasti asian korjasikin. Pakkohan siitä oli tippi antaakin.

Käytiin vielä kylillä syömässä semmoisessa mummo-ravintolassa. Mun mielestä se oli paskainen paikka, pelkäsin vatsatautia. Söin kanaa. Meidän kolmen ruoat, lisukkeet, viinit + kalja + jälkkäriksi paukut maksoivat n. 50e.

tiistai 28. tammikuuta 2014

307# Meksiko, 3

11.1.2013, Lauantai

Partly cloudy, +30, Merida, Mexico

 
Päiväreitti.




Nukuin hyvin, kello herätti seitsemältä, siitä sitten hetikohta aamiaiselle. Serviisi kysyi oppaan nimeä, se vähän oudoksutti, mutta täällä näköjään laitettiin ryhmäläiset istumaan keskitetysti. Joutui siis heti puhumaan small talkia aamusta alkaen. Aamiainen itsessään jäi vähän laihaksi, en uskaltanut syödä muuta kuin kuumennettua sapuskaa. Kahvi oli kyllä mieleen, mielestäni parempaa kuin Suomessa, mutta jotkut valittelivat kovin laihaksi.

Etsittiin hotellin lähistöltä pieni kioski, josta saatiin sentään vettä ostettua. Kaljaa ei sielläkään ollut. Mä en tohtinut pestä edes hampaita hanavedellä, vaikka ilmeisesti olisi voinut, joten käytin siihenkin pullotettua vettä. Palattiin hotellille pakkaamaan päivän kamppeet. Viettäisimme kuitenkin myös seuraavan yön samassa hotellissa, joten suuremmilta tavararuljansseilta vältyttiin.

Oppaamme oli kaunis nuori nainen, ei siinä mitään. Samaa en menisi väittämään paikallisista; olivat mielestäni aika pulskia ja rumiakin. Semmoinen omituinen ruumiin- ja kallonrakenne. Aika tummia, länkkäri erottui kyllä kauaksi.

Kierrettiin aluksi bussilla ympäri Meridaa. Talot olivat yksikerroksisia, aika ränsistyneen näköisiä, mutta osa taloista oli maalattu kivoilla väreillä. Julkisivu oli tosiaan rapistunut, mutta jokaisesta ovesta pääsi sisäpihalle, jossa varsinainen asunto oli, se oli luultavammin paremmassa kuosissa. Ikkunoita ja aitoja koristelivat kalterit ja piikkilanka-aita. Kaupunkia oli vähän hankala hahmottaa; suurin osa kaduistakin oli vielä numeroituja, eli mitään ihmeempiä nimiä niillä ei ollut. Merida oli miljoonakaupunki, ja sitä oli jotenkin vaikea uskoa. Miguel kertoi, että kaksio hieman keskustan ulkopuolelta maksoi noin 200 000 pesoa, eli tuollaiset 11 700€. Noh, kaikki on suhteellista.

Ajettiin n. 50 minuuttia eteenpäin, kunnes Juan pysäytti tien laitaan keskelle metsää ja sanoi että hänen pitää käydä tutkimassa rengasta. Meriselitys olisi ollut uskottava, mutta opas kuulutti, että kuskillamme oli huono olo vatsassa. Miten paikallinen voi saada vatsataudin?? No, hyvä että pysähdyksen syykin selvitettiin.

Saavuimme sitten Sotuta de Peon -nimiseen kylään, jossa oli tarkoitus tutustua haciendaan, eli tavallaan vähän niin kuin meksikolaiseen ranchiin. En aivan ymmärtänyt, oliko se puolittainen työleiri, jonne saatiin huijattua väkeä muualta työskentelemään lähes orjamaisissa olosuhteissa. Sotuta de Peonin haciendassa keskityttiin Agave-kaktusten viljelyyn, kasvattamiseen ja käsittelyyn. Kasvi itsessään ei ihmeitä lupaa, mutta siitä saatiin jalostettua jos jonkinlaista kampetta. Puoliorjat könysivät plantaaseilla, tai koneiden kanssa hoitamassa jalostustyötä, omistajan elellen kartanossaan leveästi voittoja keräten.

Haciendan kartanon parveketta.

Ihan hienot tilukset. Kiertelimme pari tuntia haciendassa, meille esiteltiin koneita ja entisaikojen työskentelytapoja. Kaktusplantaasit olivat laajat; sinne oli vedetty pienet kiskot, joita vetivät muulit. Yksi muuli veti vaunua, jossa istui tusinan verran lihavia turisteja, kuumassa auringossa. Kävi vähän jo sääliksi. Siellä maya-taustainen ukko kertoi meille työstään plantaaseilla. Hän puhui pelkkää mayaa, ja sitten oli tulkki joka käänsi tarinan espanjaksi, jonka opas käänsi meille suomeksi. Mietin, eikö sellainen jo vaikuta puheen informatiivisuuteen? Mulla oli tässä vaiheessa jo niin kova nälkä, että en oikein pystynyt keskittymään jonkun papparaisen luennointiin.

Köyden valmistusta Agave-kaktuksesta.
Uudempia köydenpunontavehkeitä.

Jatkoimme muulijunilla vähän matkaa eteenpäin, ja saavuimme Cenotelle. Cenote oli järvi luolan sisällä, jossa yleensä oli makeaa vettä. Oivaa siis entisaikojen kasteluun (tai ihmisuhraukseen hukuttamalla). Cenoteja oli pitkin Yukatanin niemimaata, osa oli syntynyt meteorien iskeytymistä - niin kuin syntyi Meksikon lahtikin. Joka tapauksessa, sinne olisi päässyt uimaankin. Mulla oli kyllä uikkeet, mutta sinne meno näytti niin vaikealta - jyrkät kiviset rappuset, ja pakkosuihku jääkylmässä vedessä ei innostanut niin paljoa kuin paikalle kyhätty baari. Edellispäivän oksennustaudista kärsinyt herrasmies lähti kuitenkin uintikierrokselle, seurauksella että löi päänsä varoituskylttiin ja vekki keskelle otsaa. Kovaa tuntuu joillakin olevan. Noh, mies saatiin laastaroitua sen suuremmitta kommelluksitta.

Muulijuna saapuu raiteelle 1.
Radan varrella kasvavia Agave-pensaita.
Söimme vielä haciendalla. Siellä oli parikin erillistä alkuruokaa, joista toinen oli kylmä salaatti. Mua arvelutti niin syödä sellaista, eikö juuri tuommoisissa vatsatauti piile? Mutta muuten ruoka oli hyvää, ja toimiva Wi-Fi löytyi täältäkin.

Kirkkokin haciendalta löytyi.

Lähdettiin takaisin Meridaan, aikataulu ylittyi jälleen yli tunnilla, kenties siksi ettei se Maya-mies meinannut lopettaa luennointiaan millään.

Meridassa käytiin vaihtamassa hieman dollareita pesoiksi. Turistikohteista en tiedä, mutta täällä käytettiin pääasiassa pesoja. Sen jälkeen etsimme viinakaupan, ja tällä kertaa sellaisen löysimmekin, joskin varsin epäilyttävän. Ettei vaan olisi kassapoika syönyt juonut kuormasta?

Hotellilla ryyppäsin hieman ja kävin suihkussa. Huoneessani oli jenkkityyliin kahden eri huoneen välillä ovi, joten naapurihuoneesta pääsisi mun huoneeseen. Kuvittelin tietenkin tuon oven olevan lukossa, mutta siinä itseäni kuivatellessa munasillani ovi avautui ja saksalainen äijä pällisteli sisään. Suosittelin suomeksi, mihin hän voisi painua, äijä sulki sanomatta sanaakaan oven. Huoh. Toivottavasti sain oven sen jälkeen lukittua. Äänieristystäkään ei käytännössä noiden kahden huoneen välillä ollut.


Keskitalven kukkaloistoa.

Lähdettiin kylille. Käveltiin ensin keskusaukiolle, istuttiin puistonpenkille kuumassa talvi-illassa katsomaan ihmisiä ja menoa. Heinäsirkat sirittivät, linnut päästelivät kummallisia ääniä, en ole koskaan semmoista viserrystä ja kiljaisuja kuullut. Täällä alkoi kahdeksalta jotkin iltakarkelot, teitä suljettiin ja esiintymislavaa järjesteltiin. Sitten iski kusihätä, ja oli pakko alkaa etsimään kippolaa. Sitä joutuikin hakemaan tuskastuttavan kauan, mutta päädyimme sitten sellaiseen jossa oli maailman lihavin sisäänheittäjä. Pakkohan oli sapuskojenkin olla hyviä.

Otin burriton muden kanssa, ukko otti pippuripihvin. Kokki tuli oikein pöydän viereen paistamaan pihvin, se oli aika erikoista, ja kuulemma helkkarin hyvää. Burrito ei ollut hääppöstä, majoneesit tietysti arveluttivat. Jälkkäriksi nautimme tequilaa. Niitä oli useita eri lajikkeita ja hintaero niiden välillä oli suuri. Kuulemma huonolaatuisin tequila (ja juuri se mitä Suomessakin myydään) on kirkasta, ja hyvälaatuisin ruskeaa ja loput siltä väliltä. Lisäksi putelin etiketissä piti olla joku r-kirjaimella alkava sana? Reposado?

Kokki paisteli piffiä.
Burrito taasen...

Ruoan jälkeen vielä hetki kävelyä kaupungilla ennen hotellille vetäytymistä. Juhlat tuntuivat vasta olevan aluillaan, mutta aikainen herääminen ja koko päivän reissaaminen vaativat veronsa.

maanantai 27. tammikuuta 2014

306# Meksiko, 2

10.1.2014, Perjantai

Scattered Clouds, +26, Chizen Itza, Mexico


 
Päiväreitti


Heräsin viideltä, ihmeen pitkään nukuttikin. Tiesin jo ennestään, että unta oli turha enää odotella, joten katselin televisiosta Rillit huurussa, Miehen puolikkaat ja jotain saksalaista poliisikoira-sarjaa. Kaikilla muilla kanavilla näytettiin harrastettavan päälledubbausta, mutta tämä yksi kanava oli keskittynyt tekstittämiseen. Edistyksellistä, sano.

Pari tekstariakin oli tullut yön aikana. En ollut tietenkään muistanut sammuttaa mobiilidataa pois käytöstä, ja vaikka en ollut puhelinta muuten käyttänytkään kuin sen käynnistämiseen, taustasovellukset olivat jyränneet datasaldon nolliin. Se vähän pänni. Meksikossa (ja myöhemmin Belizessä) ei GSM:t toimi, vaan pitää olla 3g-puhelin. Guatemalassa pelitti vanha kunnon mummopuhelinkin.

Illalla olin kokeillut pikaisesti WI-FIä, kun tunnukset hotellin puolesta oli saatu. Yhdisti kyllä verkkoon, mutta ei toiminut, ilmeisesti kaista ei sitten riittänyt, koska nyt aamuyön pikkutunneilla se pelitti ihan ok.

Klo 6.45 hain porukat ja käytiin syömässä aamiainen. Oli ihan ok. Söin jugurtinkin, koska olin jostain saanut päähäni että sellainen kannattaa ulkomailla ensimmäiseksi syödä, niin pääsee sinuiksi paikallisten maitohappobakteerien kanssa. Söin mä niitä kyllä edelleen myös purutablettien muodossa.

Kävin suihkussa, ei tullut oikeastaan kuin jääkylmää vettä. Kylppäri oli vähän paskanenkin ja ovi semmonen risa, mua pelotti että jään sinne jumiin. Pakkasin kamat, tehtiin check out, ja pakkauduimme bussiin klo 8. Oli aika lähteä eteäpäin; aluksi Chizen Itzan Maya-kaupungin raunioille ja sieltä taas Meridaan saakka. Arvioitua matkaa päivälle oli n. 310 km.

Eräs matkalaisistamme oli jo onnistunut hankkimaan vatsataudin. Se istui bussissa käytävän toisella puolen, ja sille oli varattu maailman suurin oksennussanko siihen viereen. Ja kyllähän herra sitä matkan aikana täyttikin; rauniokierros jäi väliin, ja oli lähellä ettei hän päässyt tutustumaan paikalliseen lääkäritasoon. Kuitenkin tyypillisenä suomalaisena miehenä hän ei lääkärin palveluksia kovinkaan hanakasti vastaanottanut, oppaiden suosituksesta huolimatta. Opas poikkesi myöhemmin apteekissa hakemassa hänelle jotain lääkettä, ja ukko olikin tolpillaan jo illasta.

Ensimmäisen 1,5 tunnin ajomatkan jälkeen pidettiin ensimmäinen kusitauko. Maisema oli aika tylsää; aivan tasaista, aakeeta laakeeta, tien molemmilla puolilla alkoi heti niin tiheä metsä ettei sinne olisi mahtunut kolikkoakaan. Näkyvyys tien laidoille oli siis käytännössä nolla. Keskitalven vihreys oli kyllä hämmästyttävää. Tiet olivat niin ikään viivasuoria, liikennettä ei ollut paljoakaan. Ihme, ettei kuski nukahtanut rattiin.

Sääkin oli parantunut eilisestä. Muutamia hajanaisia pilviä ajelehtimassa, ja vessataukoa pitäessämme ilma tuntui suorastaan kuumalta. Sellaiselta kesäisen etelä-eurooppalaiselta, joskin edellisen päivän kosteus varmasti sai ilman vaikuttamaan tukalemmalta kuin se oli.

Seuraavalla taukopaikalla ostimme juotavaa, mä laitoin hädissäni hipiään jo vähän aurinkorasvaa. Yukatan on kuitenkin Päiväntasaajan ja Kääntöpiirin välissä, ja vaikka aurinko luuhailikin tähän aikaan vuodesta melko kaukana Päiväntasaajan eteläpuolella, niin tehokkaalta se silti vaikutti.

Ohitimme Piste-nimisen kylän. Se oli ensimmäinen sellainen aito-meksikolainen paikka, jonka näin. Cancunia ei voi oikein sellaiseksi laskea, vaikka iso (miljoona?)kaupunki se onkin, mutta keskittynyt lähinnä turismiin. Täällä pystyi bongaamaan aitoa menoa. Koiria - joista suurin osa vaikutti chihuahua-tyyppisiltä - hiippaili kaupungissa runsaasti. Koululaisia myös, koulupuvuissaan. Ihmiset niin mehikolaisen näköisiä, ettei ollut vaikea arvata missä päin maailmaa oltiin.

Pian saavuimme Chizen Itzaan. Mä luulin, että se oli joku pölyinen arkeologinen esiintymä kivikasoista, mutta se kuuluukin nykyajan maailman seitsemään ihmeeseen! Teimme kahden tunnin kierroksen sangen kuumalla temppelialueella. Kaikenlaisia myyjiä ja kauppiaita oli raivostumiseen asti koko ajan kimpussa. Ymmärrän kyllä että heidänkin on hankittava elantonsa, mutta kun sanoo sadannen kerran "ei kiitos, en osta rihkamaa koska en ostanut edellisiltäkään 99 kauppiaalta" niin alkaa semmonen riepoa. Alueella oli toki muitakin matkailijoita, joten aina kun löysi kuvattavaa, niin kuvassa seisoi sata muuta turistia räpsimässä kuvia samasta paikasta.

Mayojen observatorio.

Mayat olivat aikoinaan uhranneet jumalilleen myös ihmisiä. He saattoivat järjestää jonkinlaisen pallopelin - alueella oli pallokenttä - ja ilmeisesti voittajajoukkueen kapteeni tai muu tärkeä tyyppi sitten uhrattiin, koska jumalillehan piti uhrata vain paras. Aikamoinen motivaattori, juu. Tietysti kun normi-ihminen kuoli, hän joutui uskomuksen mukaan taistelemaan jumalien kanssa ennen kuin pääsi paratiisiin. Jos ihminen uhrattiin jumalille, hän pääsi paratiisiin suoraan. Silti tuntui oudolta ajatella kyseisiä paikkoja verilöylyn näyttämöinä. Mayoilla oli myös sauna, jonne uhrattava ihminen aluksi laitettiin kypsymään. Kun hän oli liki tajutoinen, nilkkaan laitettiin suuri kivipaino ja kaveri heitettiin lähistöllä olleeseen Cenoteen, luolalampeen, jonne hukkui. Montusta oli löydetty satoja kuolleita, arvokkaiden uhrilahjojen lisäksi.

Chizen Itzan hienoin temppeli El Castillo oli kyllä upea. Alue oli löydetty 1900-luvun alussa, ja kaikkea ei oltu saatu vielä näkyviinkään. Metsä ja kasvillisuus valtaavat alaa uskomattoman nopeasti, ja Yukatanin metsissä piileskelee vielä löytämättömiä Maya-kaupunkeja. Mutta viidakko on vain niin vaikeakulkuista, että niitä on erittäin vaikea löytää - ja vielä vaikeampi entisöidä, olemattomilla resursseilla.

Mayat tykkäsivät kikkailla kalentereilla ja ajanlaskuilla, joten tässä El Castillossakin oli huomionarvoisia seikkoja mm. kerrosten määrän suhteen, tai valoilmiöillä jotka esiintyivät temppelissä vain kevät- ja syyspäivän tasauksina.

Chizen Itzan vaikuttavin temppeli El Castillo.

Kävimme vielä syömässä, ennen kuin jatkoimme kohti Meridaa. Meidän piti olla hotellilla neljän kieppeillä, mutta pääsimme jatkamaan matkaa vasta puoli neljän maissa, ja täältä oli ajallisesti toista tuntia taivallettavaa. Ilmeisesti aikataulussa pysyminen ja organisointikyky ei ollut oppaalla niin hyvin hansikkaassa kuin esimerkiksi Madeiran matkan oppaallamme, jonka johdolla takapenkkiläiset eivät ennättäneet edes ulos bussista kun piti jo kokoontua.

Viivasuoralla motarilla yli 100 kilometrin matka meni kuitenkin varsin vauhdikkaasti. Meillä oli bussikuskina ensimmäisen viikon aikana Juan. Mukana toimi myös paikallisopas Miguel (onko edes olemassa muita espanjalaisia nimiä?), ja tietysti suomalainen paikallisoppaamme.

Meridaan päästyämme pysähdyimme keskusaukiolle. Tarkoitus oli tehdä pieni kävelylenkki keskustassa ja sitten majoittautua hotelliin, mutta opas innostui kierrättämään meitä pitkin keskustaa ja kaupungintalolla ja jossain ihme näyttelyssäkin. Aikataulut siis kusivat tämän päivän osalta kunnolla. Olisihan se ollut jees, mutta siinä sai olla aika kuumissaan + väsynyt, kun oli ollut pitkä päivä takana, paljon matkustelua, paljon kävelyä aikaisemmalla temppelikierroksella, pitkään valvottu edellisenä päivänä ja 8 tunnin aikaero päälle. Olisi toivonut jo pääsevänsä hieman lepäämään.


Siivu Meridan kaupungintalosta.

Hotelli oli parin korttelin päässä keskusaukiolta, ja kaikkien piti vielä täyttää opasta varten passitiedot yhdelle ja samalle lomakkeelle, ja siihen tuhlautui kosolti aikaa. Miksei opas voinut itse täytellä niitä kaikessa rauhassa, tai ottaa tarvittavat kopiot tms? Saatiin sitten kuitenkin lopulta avainkortti ja ilmastoinnin kaukosäädin ja päästiin majoittumaan huoneisiin. Ensimmäinen kerros, pieni parveke sisäpihalle uima-altaalle. Siistimpi huone kuin Cancunissa, huomattavasti. Nettikin toimi loistavasti.

Kävin suihkussa, otin naukun whiskyä ja lähdimme sitten porukoiden kanssa kylille. Kävimme syömässä Pancho's -nimisessä ravintolassa. Oli ihan jees, vaikka porukat valittivatkin himmeää valaistusta - eivät nähneet kuulemma edes ruokalistaa lukea. Me söimme taivasalla terassilla, siinä oli omanlaisensa tunnelma. Oli myös lämmin, suorastaan kuuma, vaikka aurinko oli painunut maillensa jo ajat sitten. Lyhythihasella kelpasi istuskella. Ruoka maksoi 1500 pesoa, joten olihan se verrattaen kallis.

Kaljakauppaa ei löytynyt mistään, tai jos olisikin löytynyt ne olivat jo kiinni. Outoa. Luulisi, että Mehikossa myydään kaljaa joka puolella. Meridakin oli kuitenkin miljoonakaupunki, ja olimme sentään keskustassa. Piti sitten ostaa hotellilta kalja. Ilkeä myyjä kusetti multa vielä 50 pesoa ylimääräistä.


Meridan katua hotellin edustalta kuvattuna.

lauantai 25. tammikuuta 2014

305# Meksiko, 1

Torstai 9.1.2014

Downpour +21, Cancun, Mexico


Päiväreitti:

Helsinki - Cancun, Mexico.

Ikää on pamahtanut mittariin jo sen verran, että oli aika kokeilla matkatoimiston järjestämää kiertomatkaa. Kohteena parin viikon kierros Meksikon etelä-osissa, sieltä Guatemalaan, Belizeen ja takaisin Meksikoon. Jotkut kavereista kehtasivat naureskella, ettei sellaisilla käy kuin eläkeläiset Samsonite-eliittiläiset. Ehkä niin, mutta tuommoista reissua ei ole helppo tehdä omin päin, koska

a) julkista liikennettä ei kyseissä maissa ole juuri järjestetty noihin erikoispaikkoihin, rajan ylityksiin jne
b) vaikka olisikin, niin semmoisen järjestäminen olisi niin mielipuolinen homma, ja aikaa tuohon menisi kolminkertainen aika valmiiseen bussikuljetukseen verrattuna
c) se tulisi kalliimmaksi
d) kyseisissä paikoissa on vaarallista, rikollisuusluvut hurjat jne. Noihin paikkoihin ei voi tuurilla ja suunnittelematta lähteä katsomaan, mitä tapahtuu ja minne päätyy.

Matkaseuraksi valikoituivat porukat. Ihan niin kuin noin yleisen profiloinnin mukaan.

Joten olin pakannut edellisenä iltana Samsonite-laukkuni. Torstaiaamuna herätys kuuden kieppeillä, unta siis noin 6 tuntia. Ihmeen hyvin tilanteen huomioon ottaen. Kaffetta, aamiainen naamariin, selailin Hesarin. Lähtö lentokentälle vähän ennen seitsemää.

Oltiin huolissaan, miten saadaan kamat mahtumaan taksiin, koska matkalaukut olivat niin suuret etteivät ne mahtuneet edes faijan auton takakonttiin, joka sekään ei ole pienimmästä päästä. Iloiksemme paikalle kurvasi virolainen taksikuski, jolla oli tila-auto käytössään (joskin se ovi oli rikki, mutta ei niistä lukua). Hyvinhän tuo ajeli, keli oli sellainen harmaa ja pimeä, viitisen astetta lämmintä ja vesisade ei tainnut olla kaukana.

Check in oli tehty jo netissä, joten ei muuta kuin kamat baggage dropiin. Turvatarkastuksen metallinpaljastin tuntuu olevan Hesan päässä viritetyn äärimmilleen, koska se aina piippaa mun kohdilla, joten pääsin taas kopeloitavaksi. Noh, tällä kertaa ei päässyt sentään pierua.

Käveltiin lentoaseman läpi, lento lähti Schengen-alueen ulkopuolelta, joten päästiin vielä uuteen passintarkastukseen. Kokeilin ekaa kertaa automaattista passintarkastusta; ensin automaatti skannasi passin, avautui puomi ja siinä sulussa oli kengänkuvat jotta tiesi miten päin seisoa. Ilmeisesti laite skannasi naamaani, ja tunnistikin sen, koska ulkosulku avautui. On se jännä.

Koska oli vielä aikaista, niin ajattelin aloittaa kevyesti kaffella. Puolen tunnin päästä vaihdoin olueeseen.

Kone lähti ajoissa, meillä oli paikat rivillä 48. Oltiin varattu tosiaan paikat jo aiemmin ja maksettukin niistä, mutta kun katsoimme myöhemmin istuinlistaa niin huomattiin, että meidät oli siirretty keskiriville, koneen vaihdon seurauksen vuoksi. Uskomatonta toimintaa Finnairilta. Valitettiin asiasta, ja saatiin vielä toiset paikat. Koneessa huomattiin, että paikat olivat itse asiassa ihan jees. Porukat olivat kaksin ikkunapaikalla, mä istuin neljän paikan keskirivillä, mutta siinä ei ollut ketään muita. Joten pystyin ottamaan vaikka päikkärit pitkälläni.



Lento kesti 12 tuntia, yhteensä 9122 km. Ensin suunnattiin luoteeseen, yli Porin, meren yli Ruotsiin, Norjaan, Islantiin, Grönlantiin, ja siitä alettiin laskeutumaan etelään Kanadan ja Yhdysvaltojen läpi Meksikonlahden yli Cancuniin, Meksikoon. Siinähän tuo meni, vatsa oli ihmeen rauhallinen.

Viihdekeskuksen käyttö olisi maksanut 8€, peitto ja tyyny 5€. Täyttä sikailua, kun yleensä nuo ovat kaukolennoilla ilmaisia. Iltasanomat 3€. Kyllä on heikoksi mennyt Finnair. Ei noista viitsi maksaa periaatteestakaan. Pari ok-tasoista (lentokoneruokamittarilla arvioituna) sapuskaa tarjottiin (gulassi+ pasta, pasta + tomaattikastike). Aiemmin olivat myös viinatarjoilu ilmaiseksi, vaan eipä ollut enää, tämä laskettiin ilmeisesti lomalennoksi. Siitä nyt tietenkin kannatti maksaakin. Otin aluksi shamppanjaa, valkoviintä, sekä olutta, myöhemmin siirtyen väkeviin. Hirveästi ei kyllä kannattanut tinata, koska toisessa päässä piti olla skarppina, piti täyttää kaikenlaisia maahantulo- ja tullilomakkeita. Siksi toisekseen, päivää oli vielä kosolti jäljellä, koska kelloa väännettiin 8 tuntia taaksepäin. Olimme perillä ennen klo 14.

Ensimmäiseksi lentoasemalla tuli vastaan haju. Meksikolainen haju. Tiedättehän, kun eri maissa haisee aina omanlaiselle. Varmaan Suomessakin on ominaishajunsa, mutta siihen on jo niin tottunut, ettei sitä edes huomaa. Täällä haisi minusta kostealle, homehtuneelle, niin kuin perunakellarissa.

Eiköhän näillä taas potkita vähän matkaa eteäpäin.

Ukko oli sitä vastoin aivan tolkuttomassa kuosissa. Ensin sitä ei meinannut saada heräämään millään, oli ilmeisesti ehtinyt sammuttaa itsensä oikein tosissaan. Hän ei voinut uskoa, että lento oli mennyt muka niin nopeasti, hänen mielestä tuskin oltiin vielä Espanjassakaan. Rasittava hänestä tuli siinä vaiheessa kun jonotettiin pääsyä tulliin ja maahantuloviranomaisten luo. Siinä piti varmaan toista tuntia jonotella ja toinen huojui ja heilua, kaatuili, käveli ihmisiä päin ja vittuili muille jonossa oleville.

Tullihaastattelu oli onneksi helppo, kyseli reissun tarkoitusta ja maassaoloaikaa, ja sen semmoista ja iski leimansa passiin, ja antoi vielä jonkun lomakkeen kappaleen. Sillä ilmeisesti pääsisi pois maasta. Sen jälkeen haettiin matkalaukut ja piti vielä antaa tullilomake, ja jokaisen painaa sellaista nappia, joka arpoi punaisen tai vihreän valon ja sen perusteella pääsi jatkamaan matkaansa tai esittelemään laukkunsa sisällön viranomaisille. Meille tuli onneksi kaikille vihreä valo.

Hälinää oli kentällä, ja ensiksi piti päästä kokemaan mehikolainen vessa. Kusta oli lattialla useampi sentti tehden sen petollisen niljakkaaksi ja haju uskomaton.

Ulkona meidät toivotti tervetulleeksi rankkasade sekä nihkeänlämmin ilma. Vettä tuli tosiaan kuin suihkusta, en ollut aluksi uskoa sitä sateen määrää, olin varma että joku pelleilee lentokentän katolla suihkun kanssa.

Vähän aikaa meni oppaita ja oikeaa bussia etsiskellessä, mutta löytyihän se lopulta. Bussi ei tullut täyteen, istuttiin suht takana. Oltiin melkein viimeisiä, koska melko pian meidän jälkeen bussi lähti kohti Cancunin keskustaa. Matka kesti 30 minuuttia, opas puheli akuutimmat asiat läpi. Vaikutti ihan mukavalta, melko nuorelta oppaalta.

Huoneet saatiin heti ilman arpomista. Laukut jätettiin kantajalle, ilmeisesti sillekin piti joku tippi kehittää. Kamppeet sisään. Ukko oli sillä välin ennättänyt ryypiskellä lisää, ja oli aivan sietämättömässä kunnossa, sai todellakin hävetä.

Olisin halunnut käydä kaupassa, mutta vettä satoi edelleenkin kaatamalla, eikä siinä kaikki vaan kaduilla oli vettä nilkkojen yläpuolelle, joten piti jättää sekin sitten. Vesijohtovettä ei tietenkään voinut juoda. Vessanpytyt olivat mallia á la Kreikka, joten esimerkiksi vessapapereita ei saanut heittää vessanpönttöön tukkeutumisvaaran takia.

Perillä.

Klo 18 meillä oli yhteisillallinen; joutui illastamaan tuntemattomien kanssa, rukoillen samalla että ukko osaisi käyttäytyä. Ihan hyvin se meni, tilanteen huomioiden. Aluksi oli chilikeitto, sitten sai valita kanan ja kalan väliltä. Otin kanaa. Se oli yllättävän hyvää. Jälkkäriksi oli joku suklaajuttu mansikkoineen. Olin varma, että vatsatauti on huomenna läsnä. Vaikka pullovettä joisikin, niin tuskinpa niillä on astioita pesty tahi jääpaloja jäädytetty muuta kuin hanasta tulleella kamppeella.

Illallisen jälkeen etsittiin vielä kauppa, josta saatiin juotavaa aamuksi. Oli kuumaa ja kosteata, säkkipimeää. Katuvaloja ei juuri ollut, ihmiset tummahipiäisiä, joten liikkuminen arvelutti. Opas oli kuitenkin vakuuttanut paikan olevan melko turvallinen, jos ei lähde kujille ja slummeihin hölmöilemään.

Päivä oli ollut raskas, joten nukkumaan klo 20. Suomessa kello oli jo 04 yöllä.

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

304# Pre-Väliamerikka

Huh, alkaa näyttämään, että kiireisistä joulun välipäivistä on melkein ainakin selvitty kunnialla. Töissä tietysti ollut jumalatonta kiirettä, vuodenvaihde aina tuottaa semmoista. Mutta enää tämä keskiviikkoinen duunipäivä, ja sitten voi jäädä vähäksi aikaa lomalle. Koska tammikuuhan on... ennen kaikkea rauhoittumisen ja hiljentymisen aikaa? No ainakin lomailun... tämän oli siis tarkoitus olla vidhuilua teille arkiseen aherrukseen palanneille, mutta epäonnistuin pahasti, myönnettäköön.

Eli, siis, viimeinen duunipäivä ennen lomaa. Veikkaan, että kiire puskee kun pitää saada kaikki asiat kohtuulliseen reeriin, ettei jää mikään painamaan. Muistutuksia on varmaan nelisenkymmentä tälle päivälle, eiköhän niitä tule päivän mittaan lisää.

Ja entäs sitten kaikki matkavalmistelut? No, mulla on ollut jo viimeiset pari kuukautta hyvin epävarma tunne hampaistani, ja päätin sitten eilen viime tingassa kokeilla saisiko ajan hammaslekuriin. Sain ajan toisesta lääkäristä, minne olin alun perin ajatellut, mutta sain kuitenkin. Tietysti niilläkin siellä kiirepäivä, kun ihmiset palanneet arkiseen aherrukseen risoine hampaineen.

Kamalaahan se taas oli, mutta kiputilani olivat tällä kertaa pelkkää kuvitelmaa. Oli siellä reikiä, mutta ei kuulemma mikään katastrofaalinen tilanne, ei pitäisi särkeä minkään, ainakaan seuraavan parin viikon aikana. Ok, uskotaan. Varasin sitten jatkoajan samalla. Suu joutunee aikamoiseen remonttiin kuitenkin. Mutta se on sen ajan murhe. Ajan, lomien jälkeen, joskus hamassa tulevaisuudessa.

Suuntaan Väli-Amerikkaan, en ole koskaan aiemmin käynyt. Mielikuvat eivät ole kaikkein turvallisimmasta päästä, enkä odota kovin kehityksellistä menoa muutenkaan. Siksikään en halua tutustua paikalliseen hammaslääkärikulttuuriinkaan.

Opaskirjat jäivät tällä kertaa hankkimatta, koska olivat varsin kalliita ja hintaansa nähden huonoja. Ja onhan meillä opas, joten mitä väliä. Eiköhän tarvittavan tiedon saa sitten paikan päältä.

Kelit eivät ole luvanneet hyvää, sen mitä olen seuraillut. OK, vähän mua lohdutti kun Suomeen luvattiin perjantaina alkavan talven. Pakkasta ja lunta, hyi saakeli. Kuka sellaisessa voi elää? Väliamerikassa on ollut semmoista 18-20 astetta, joka päivä sadetta viimeisen parin viikon aikana. Ehkäpä se kylmä rintamajutska, joka Ameriikassa riehunut vaikuttaa sinne saakka? Loppuviikoksi luvattiin jo 26-28 astetta ja öisinkin 23, ukkoskuuroilla höystettynä, joten kaippa se nämä napajäätikön kelit voittavat.

Pötsi menee siellä sekaisin, siihen mä olen varautunut. Matka sisältää kauheasti bussissa matkustamista, joten en tiedä sitten miten käy ruikulivattan, varsinkin kun mulla on tuo pierutauti ollut usein hanakassa. Ja se lentomatka kestää taas yli 12 tuntia suuntaansa, käy jo sääliksi kanssamatkustajia. Ostin toki purkillisen pierulääkkeitä, mutta en usko niiden tehoon. Ehkäpä niille lentokoneen katosta tippuville happimaskeille tulee vihdoinkin jotain käyttöä?

Juu ja kaikenlaiset vedätykset, ukotukset ja taskuvarkaudet sun muut kusetukset, niitä tulee varmasti näkemään. Kun ei nyt mitenkään väkivaltaisesti tultaisi ryöstämään kaikkea omaisuutta...

Passin mä hommasin tässä marras/joulukuun vaihteessa. En ollut ollenkaan tyytyväinen siihen, vanha passi oli niin paljon parempi, ja sillä alkoi olemaan jo jonkinlaista muistoarvoa kun oli ollut niin monessa maassa mukana, viisumeitakin oli passissa jo monenlaista ja maan leimoja niin ikään. Kuva vanhassa oli parempi, nimikirjoitus oli parempi. Harmi. Passin hakeminen R-kioskilta oli tosin edistyksellistä, ja poliisiasemalta piti varata netin kautta erikseen anomisaika, joten siihenkään ei mennyt kymmentä minuuttia enempää. R-kioskilla passikaapissa oli tosin jokin aikalukko, jonka avatumista piti vähän aikaa odotella.

Pakkaus on toki alkutekijöissään, mutta harvinaista kyllä se on jo aloitettu. Yleensähän tuolle riittää puoli tuntia aikaa. Sen mä kyllä huomasin, että ei mulla puhtaat vaatteet varmaan pariksi viikoksi riitä / niitä ei pysty mukana roudaamaan, joten joutuukohan sitä pesettämään kalsarinsa jossain tien päällä?

Rahaa on vaihdettu, vaikka senkin kanssa oli vähän vaikeuksia kun en tiedä mitä fyrkkaa pitää olla ja kuinka paljon. Kahden maan valuuttaa ei edes saanut joten toivottavasti siellä sitten dollarit kelpaa. Semmoinen sana muuten niille, jotka väittävät että raha ei haise, niin vaihtakaapa muutama satanen meksikon pesoiksi (vai peseta, en ikinä muista)? Ainakin ne mun rahat haisivat puhtaalle paskalle, olivat semmoisia hiettyneitä seteleitä. Yäk.

Mutta juu, kai se pitää aloittaa loppurutistus duunissa, että täältä pääsee joskus poiskin. Joten ei muuta kuin torstaiaamuna nokka kohti kankkusta (vai mikä olikaan Cancun), ja katsotaan jos saataisiin myöhemmin jotain matkarapsaa aikaiseksi.

Mitenköhän paljon mahtaa vituttaa loman jälkeen, vai onko sitten vain huojentunut arkisen aherruksen alkaessa?

perjantai 3. tammikuuta 2014

303# Kippolassa

Vuosi taas mennyt, niin tarkastellaanpa hieman kippola-käyttäytymistä. Tarkoitus käydä mahdollisimman monessa eri ravitsemusliikkeessä. Ehto täyttyy vain, jos on käyty nauttimassa kippolassa vähintään yksi ravintola-annos alkoholia. Mähän olen alkoholin pienkuluttaja, juon pelkkiä kalsarikännejä ja käyn aina samoisaa pubeissa - jos niissä edes ylipäätänsä käyn - joten eihän tästä voi mitään suuren suurta tulosta odottaa (kavereiden kesken voittajalla taisi olla 335 eri ravintolaa / vuosi). Lisäksi vietän yleensä kuukauden tipatonta (ai että muuten ärsyttää nämä iltapäivälehtien ammattilaiset jotka väittävät tipatonta kuukautta turhaksi tai jopa vaaralliseksi. Kertoo olennaisen kertojan typeryydestä ja kyvyttömyydestä nähdä metsää puilta tai villakoiran ydintä). Seli seli siis, säälittävät on tulokset tässäkin lajissa juu. Niin ja semmoinen disclaimer, että kaikkien paikkojen nimistä ei ole täydellistä varmuutta. Esimerkiksi Japanissa ravintoloiden nimet saattoivat olla vain Kanji-merkein kirjoitettuja ja tällöin kippolan nimi on ennemminkin mallia sinne päiten.


# PVM VP KIPPOLA PAIKKAKUNTA
1 1.2.2013 Perjantai Kitty's Helsinki
2 1.2.2013 Perjantai Iguana Kaisaniemi Helsinki
3 1.2.2013 Perjantai Sir Eino Helsinki
4 1.2.2013 Perjantai Yökyöpeli Helsinki
5 1.2.2013 Perjantai Marian helmi Helsinki
6 1.2.2013 Perjantai Harry's Helsinki
7 1.2.2013 Perjantai Kaisla Helsinki
8 1.2.2013 Perjantai Public Corner Mikonkatu Helsinki
9 8.2.2013 Perjantai Bruuveri Helsinki
10 14.2.2013 Torstai Jyvänen Vantaa
11 15.2.2013 Perjantai Strindberg Helsinki
12 16.2.2013 Lauantai Foxy Bear Helsinki
13 17.2.2013 Sunnuntai Elmo sports bar Helsinki
14 17.2.2013 Sunnuntai Treffipub Helsinki
15 19.2.2013 Tiistai Fonda del sol Jumbo Vantaa
16 22.2.2013 Perjantai VR ravintolavaunu N/A
17 22.2.2013 Perjantai Huviretki Seinäjoki
18 23.2.2013 Lauantai Alma Seinäjoki
19 23.2.2013 Lauantai Komia Seinäjoki
20 6.3.2013 Keskiviikko Chico's Jumbo Vantaa
21 22.3.2013 Lauantai Gurkha Helsinki
22 26.3.2013 Tiistai The Lane Vantaa
23 28.3.2013 Torstai Oak barrell Vantaa
24 28.3.2013 Torstai Finnair N/A
25 29.3.2013 Perjantai Naniwa Osaka, Japan
26 30.3.2013 Lauantai Yebisu bar Kyoto, Japan
27 30.3.2013 Lauantai Chibo Osaka, Japan
28 30.3.2013 Lauantai Pub Calebasse Osaka, Japan
29 31.3.2013 Sunnuntai Lei Can Ting Osaka, Japan
30 31.3.2013 Sunnuntai Cafe Richie Osaka, Japan
31 1.4.2013 Maanantai Outback Osaka, Japan
32 1.4.2013 Maanantai Safari bar Osaka, Japan
33 2.4.2013 Tiistai Key coffee Kooraru Tokyo, Japan
34 2.4.2013 Tiistai Kingdom of Teppan Tokyo, Japan
35 2.4.2013 Tiistai The Dubliners' Tokyo, Japan
36 2.4.2013 Tiistai Kirin city Shinjuku Tokyo, Japan
37 3.4.2013 Keskiviikko Mikasa Kaikan Tokyo, Japan
38 3.4.2013 Keskiviikko Ventuno Tokyo, Japan
39 3.4.2013 Keskiviikko Tachinomiya Salasa Tokyo, Japan
40 3.4.2013 Keskiviikko Kirin city West Shibuya Tokyo, Japan
41 4.4.2013 Torstai Naka, Asakusa Sensoji Tokyo, Japan
42 4.4.2013 Torstai Grill hunter Tokyo, Japan
43 4.4.2013 Torstai Kirin city  Kabukicho Tokyo, Japan
44 5.4.2013 Perjantai Hou Ryuu Tokyo, Japan
45 5.4.2013 Perjantai Kirin city Ginza Tokyo, Japan
46 6.4.2013 Lauantai The Rose & Crown Akihabara Tokyo, Japan
47 6.4.2013 Lauantai Tomoegata Tokyo, Japan
48 7.4.2013 Sunnuntai Lad's Tokyo, Japan
49 7.4.2013 Sunnuntai Trattoria Nolita Tokyo, Japan
50 7.4.2013 Sunnuntai Irish Pub Stasiun Tokyo, Japan
51 11.4.2013 Torstai Sports Academy Helsinki
52 11.4.2013 Torstai Kaarle XII Helsinki
53 19.4.2013 Perjantai Vltava Helsinki
54 19.4.2013 Perjantai Old hat Helsinki
55 20.4.2013 Lauantai Villi Väinö Helsinki
56 23.4.2013 Tiistai Iguana Mannerheimintie Helsinki
57 24.4.2013 Keskiviikko Memphis Kamppi Helsinki
58 26.4.2013 Perjantai Old Story Vantaa
59 26.4.2013 Perjantai Hemingway's Tikkurila Vantaa
60 26.4.2013 Perjantai Sokos Hotel Vantaa Vantaa
61 4.5.2013 Lauantai Terassiravintola Muikku Sokos Hotel Savonlinna
62 4.5.2013 Lauantai Piatta Savonlinna
63 4.5.2013 Lauantai Happy time Savonlinna
64 4.5.2013 Lauantai Olutravintola Sillansuu Savonlinna
65 8.5.2013 Keskiviikko Classic Pizza Jumbo Vantaa
66 18.5.2013 Lauantai Paksu Helsinki
67 18.5.2013 Lauantai Amarillo Mikonkatu Helsinki
68 18.5.2013 Lauantai Corona Helsinki
69 2.6.2013 Sunnuntai Ravintola Töölönranta Helsinki
70 5.6.2013 Keskiviikko Walhalla Helsinki
71 8.6.2013 Lauantai Robert's Coffee Makasiiniterminaali Helsinki
72 8.6.2013 Lauantai Linda lines Merilin N/A
73 8.6.2013 Lauantai Balthasar Tallinn, Estonia
74 8.6.2013 Lauantai Seerwood pubi Tallinn, Estonia
75 8.6.2013 Lauantai Arizona Saloon Tallinn, Estonia
76 8.6.2013 Lauantai Kai baar Tallinn, Estonia
77 8.6.2013 Lauantai Herttoniemen helmi Helsinki
78 16.6.2013 Sunnuntai Rosso Lappeenranta
79 21.6.2013 Perjantai Johans Porvoo
80 21.6.2013 Perjantai Wilhelm Å Porvoo
81 26.6.2013 Keskiviikko Sky cafe Viking Line Gabriella N/A
82 26.6.2013 Keskiviikko Ella's Viking Line Gabriella N/A
83 26.6.2013 Keskiviikko Captain's Corner Viking Line Gabriella N/A
84 27.6.2013 Torstai Fåfängan Stockholm, Sweden
85 27.6.2013 Torstai Viking buffet Gabriella N/A
86 27.6.2013 Torstai Fun club Gabriella N/A
87 1.7.2013 Maanantai Kermankeidas Heinävesi
88 7.7.2013 Sunnuntai Koskenranta Helsinki
89 10.7.2013 Keskiviikko Teerenpeli Tampere
90 10.7.2013 Keskiviikko Pancho Villa Tampere
91 10.7.2013 Keskiviikko Telakka Tampere
92 10.7.2013 Keskiviikko Alepupi Tampere
93 10.7.2013 Keskiviikko Bar Piazza Tampere
94 14.7.2013 Sunnuntai Bar Oasi Giardini-Naxos, Italy
95 14.7.2013 Sunnuntai F.lli Marano Giardini-Naxos, Italy
96 15.7.2013 Maanantai Ristorante Mirage Taormina, Italy
97 15.7.2013 Maanantai La Conchiglia Giardini-Naxos, Italy
98 16.7.2013 Tiistai Crateri Silvestri Etna, Italy
99 16.7.2013 Tiistai La Capannina Giardini-Naxos, Italy
100 17.7.2013 Keskiviikko Lido di Naxos Giardini-Naxos, Italy
101 17.7.2013 Keskiviikko Villa Pamar Giardini-Naxos, Italy
102 18.7.2013 Torstai La Collegiata Catania, Italy
103 18.7.2013 Torstai La Vela Giardini-Naxos, Italy
104 19.7.2013 Perjantai il Ciclope Taormina, Italy
105 19.7.2013 Perjantai Jonia Alberghiera Idr. SRL Giardini-Naxos, Italy
106 19.7.2013 Perjantai Da Pippo Lupo di Mare Giardini-Naxos, Italy
107 20.7.2013 Lauantai Cafe Chantal Giardini-Naxos, Italy
108 20.7.2013 Lauantai Lido di Romantica Giardini-Naxos, Italy
109 20.7.2013 Lauantai Ristorante Rendez vous Giardini-Naxos, Italy
110 27.7.2013 Lauantai Hemingway's Mikonkatu Helsinki
111 4.8.2013 Sunnuntai Huviretki Lappeenranta
112 10.8.2013 Lauantai Kuikka Helsinki
113 10.8.2013 Lauantai Olympiastadion Helsinki
114 10.8.2013 Lauantai Gringos Locos Helsinki
115 20.9.2013 Perjantai Jone's Helsinki
116 6.10.2013 Sunnuntai Manhattan Lahti
117 23.10.2013 Keskiviikko Monte Etna Helsinki
118 13.11.2013 Keskiviikko Santa Fe Helsinki
119 15.11.2013 Perjantai Apollo Helsinki
120 22.11.2013 Perjantai Virgin Oil Helsinki
121 21.12.2013 Lauantai Thalassa Helsinki
122 27.12.2013 Perjantai Viikinkiravintola Harald Helsinki
123 27.12.2013 Perjantai Teerenpeli Helsinki
124 27.12.2013 Perjantai Aussie Bar Helsinki
125 27.12.2013 Perjantai Bar 17 Helsinki
126 27.12.2013 Perjantai Pivinica Helsinky Helsinki
127 27.12.2013 Perjantai Mr Pickwick keskusta Helsinki


Viikkopäivätaso jakautuu seuraavasti:


Maanantai 5
Tiistai 9
Keskiviikko 20
Torstai 13
Perjantai 34
Lauantai 32
Sunnuntai 14



Koska teen arkityötä, niin viikonlopun suuri osuus ei voi olla näkymättä tuloksissa. Ihan oletettua. Pikkulauantain piikki on myös hyvin edustettuna pronssisijallaan.

 Kuukausitaso:


Tammikuu 0
Helmikuu 19
Maaliskuu 11
Huhtikuu 30
Toukokuu 8
Kesäkuu 18
Heinäkuu 24
Elokuu 4
Syyskuu 1
Lokakuu 2
Marraskuu 3
Joulukuu 7



Laitetaan tämä nyt mielenkiinnosta, mutta en kehoittaisi kiinnittämään tähän liikaa huomiota. Kuten alussa jo totesin, niin tammikuu on vietetty tipatonta, ja alkuvuosi on yliedustettuna juurikin siksi, että käyn vaan samoissa ravintoloissa, joten ne on bongattu heti alkuvuodesta, eikä loppuvuoden lukemat anna koko totuutta täten asiasta. Huhtikuusta tuli "voittaja", juurikin taas loma-ajan ansiosta.

Suomikohtainen tilasto:


Helsinki 45
Vantaa 9
Tampere 5
Savonlinna 4
Seinäjoki 3
Porvoo 2
LPR 2
Lahti 1
Heinävesi 1



Helsinki vie ylivoimaisen voiton  62,5% osuudella. Ero seuraavaksi tulleeseen Vantaahan on peräti 50 %-yksikköä. Mutta ilahduttavan paljon eri kaupunkeja, tässähän on yllättävän matkailevaa sorttia.

Maakohtainen tilasto:


Suomi 72
Japani 26
Italia 16
Viro 4
Ruotsi 1
N/A 8



Voi kun olympiamitalien jakauma näyttäisi joskus samalta :) Ok, Suomi vei tässä voiton, mutta ottaen huomioon maassa vietetyn ajan, tulos on varsin huono, tai sitten vain muissa maissa on tehokkaasti keskitytty olennaiseen. N/A eli määrittelemätön paikka on myös varsin suuri.

Eiköhän nämä käppyrät riitä taas tältä erää. En tiedä moniko ihminen tekee excel-taulukoita baarissakäynneistään, mutta se lienee toissijaista. Ensi vuotta taas odotellessa.