maanantai 23. joulukuuta 2013

300# Pre-joulu, 2

Juhlatunnelmiahan tässä vietetään, 300. postaus sentään. Aihetta ei ole, antaa intuition lentää ja katsotaan saako tikusta sanansäilää viritettyä.

Jouluhan se on taas tuloillaan. Joulu, joka on ennen kaikkea remuamisen ja metelöimisen aikaa. Sen huomaa jo työkiireinä; käytävät töissä ovat hiljaisia, esimiehet viestittävät "tämänkin voisi nyt tehdä kun välipäivinä on varmasti niiiiiin hiljaista". Just juu. Sanakin vielä siitä miten välipäivät ovat hiljaisia niin menee kuppi nurin. Töitä riittää niin paljon kuin jaksaisi tehdä. Pari kuukautta ollut hiljaiseloa, ja sitten kun tulee kiirus niin on semmoisia... hm, asennoitumisongelmia. Tulisi jo loppiainen ja alkaisi taas nämä kiireettömät ajat, jolloin töissä pystyi ottamaan nokosen tai vilkaisemaan jotain hupilinkkiä.

Mut joo. Joulu on kuulemma suomalaisten mielestä paras juhla. Ja miksei nyt olisi, ei siinä mitään. Laaditaas jonnin näköinen +/-lista aiheesta.

Plussat:
+ Jos käy hyvä tuuri vuodenkierrossa niin joulu tarjoaa ennätykselliset kolme vapaapäivää putkeen. Loistavaa. Yleensä töissä on helpompaa muutenkin, kun urpot ottavat välipäiviä vapaaksi, joten ei tarvitse niitäkään sietää.
+ Ihmisillä on joulumieltä, ainakin toivottavasti, niin ehkä ne ovat vähän mukavempia kuin muutoin? Yeah, right.
+ Aiemmin niin vasemmistolaismyönteinen juhla on joutunut kapitalistien jyräämäksi. Se ostoshypetys on jotenkin niin... toivonrikasta.
+ Kaupallisuudesta huolimatta juhlassa on myös kristillinen sanomansa. Ristit, uskonnollisuus, siankäry rappukäytävässä, koulussa laulettavat virret; ne ovat loistavia juttuja. Aivan kuin agitoimista, luvallista semmoista.
+ Jouluolut. Njamskis! Sitä on oltava riittävästi. Eikä ole syytä unohtaa myöskään glökiä, viiniä, konjakkia jne.
+ Talvipäivän seisaus on jo ohitettu, joten valostuvat päivät antavat niukkuudestaan huolimatta jo jonkinlaista toivoa.

Miinukset:
- Ruoka on aivan hirvittävää.
- Sää on yleensä todella syvältä (onneksi tänä vuonna on vihreä joulu).
- Joululaulut ärsyttävät jo ennen kuin niitä on ehtinyt kuulemaan yhden yhtäkään.
- Tekeminen sinällänsä on aika vähissä, kun kaikki paikat ovat kiinni. Kyllä nyt aina vois jonkun yhden Lidlin pitää auki edes jouluna.

Kyllähän näitä varmasti keksisi lisääkin... mutta lyhykäinen hengähdystauko on vietetty, ja se on taas työläisen aloitettava painamaan pitkää iltapäivää.

torstai 12. joulukuuta 2013

299# Parturi, 2

Edellisestä parturivisiitistä ei ollut kuin kaksi kuukautta, ja nyt jo joutuu käymään uudelleen! Mitähän on mahtanut mennä viimeksi pieleen? Tiedän toki, että herrasmiehet käyvät vähintään joka toinen viikko parturissa, mutta mulle riittää kerta / vuodenaika.

Mä kun olen tässä Hesan keskustassa hommissa, niin yleensä käyn sitten töiden jälkeen näppärästi leikkoomassa kuontaloni. Olen suosinut sitä WTC-rakennusta, mun mielestä siinä alakerrassa ei muuta olekaan kuin partureita ja aasialaisia ravintoloita. Nyt se on kuitenkin remontissa ja siinä ei taida olla kuin yksi parturi. Tällä kertaa siinä on ulos asti jono, joten ei puhettakaan että siihen voisi mennä. Harmi, siellä on yksi sellainen homomies, joka osaa leikata tukkani haluamallani tavalla; hiljaisuuden vallitessa, nopeasti ja tehokkaasti, jättäen sopivan pituuden.

Pp aina neuvoo, että mun pitäisi varata sille aika etukäteen? Ja mitenkäs se muka onnistuisi? Menisin ensin parturiin, kysyisin mikäs tuon ukkelin nimi on, haluan hänet, ja sitten jatkossa varata aina siltä aika? Eikös se nyt olisi vähän liian härskiä?

Joten jouduin nyt kiertelemään eri paikoissa sokkona etsien parturia. Normioloissa partureita on 13 tusinassa, mutta ei tietenkään silloin kun sellaista etsii. Löysin sitten sellaisen siivouskomeron kokoisessa kopperossa olevan venäjäläisen parturin. Puntaroin aatteissain valintaani, mutta ajattelin riskin olevan pieni. Todennäköisesti leikkoomisen jälkeen tukkani ei voi olla ainakaan huonompi kuin ennen liikkeeseen menoani.

Parturin tuoli on jo melkoisen huono. Sitä ei saa sillä lailla alemmas kuin yleensä, ja parturi on pienikokoinen, joten hän pyytää minua istumaan niin lysyssä kuin mahdollista. Älytöntä. Muija sitten föönaa tukkaani 5 minuuttia, ja ilmoittaa sen olevan valmis.

Parturien peileistä on mun mielestä aina vaikea arvioida tukan pituutta. Huomaan kuitenkin kielimuurin kasvavan sen verran suureksi, että parempi mun on vaan paeta paikalta. Hukkaan meni sekin ponnistelu, rahoista puhumattakaan. Myöhemmin mutsi ja työkaverit ihmettelevät mitä tukalleni on tapahtunut.

Jooh tiedän. Pitäisi uskaltaa asiakkaana ilmoittaa kun on tyytymätön saamaansa palveluun. Mutta enhän mä nyt sellaista. Parempi vaan puristaa hiljaa nyrkkiä taskussa ja manailla asiaa mielessään, että onko tämä joku parturien salaliitto; jos ne leikkaisivat hyvin, mä kävisin parturissa vain neljä kertaa vuodessa. Nyt leikkaamalla tukan huonosti, joudun tekemään korjausleikkauksia joka toinen viikko.

Sikamaista.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

298# Pikaisissa

Yritetäänpä katkaista blogilla vallinnut hiljaiselo kirjoittamalla muutama rivi tekstiä. Puoli kupillista semi-jäähtynyttä kahvia aikaa:

1. Strindberg.

Käytiin Pp:n kanssa viikolla herkuttelemassa kyseisessä ravintelissa. Aiemmin helmikuussa oltiin käyty siellä myös, syöty pitkän kaavan mukaan ja juopoteltu vielä kuohuviinit päälle. Tasokas paikka hyvällä paikalla, ja tietysti maksaa hunajaa, mutta silti kippola ei jäänyt mieleeni ainakaan ruoan osalta. Mutta nyt! En tiedä oliko kokki vaihtunut vai oliko ruokavalintani onnistunut, mutta safka oli yksi parhaimpia mitä olen koskaan syönyt. Muistelen kaiholla vielä päivienkin päästä. Söin itse härän tournedoksen ja Pp valitsi Bellmanin pannun, ja molemmat vallan loistavia. Ei tästä voi antaa arvosanaksi vähempää kuin 5/5. Suosittelen pöytävarausta (arki-iltanakin pöydän sai vasta klo 19.30, paria päivää aikaisemmin tilattuna) ja ehkä vähän fiinimpää kolttua päälle.

2. Itsenäisyyspäivä.

Osui kerrankin sopivalle viikonpäivälle ja sai pidennetyn viikonlopun. Tampereen "linnanjuhlia" en telkasta niin intensiivisesti katsonut, ohjelma rullasi taustalla sen verran, että tiesin mitä tapahtuu, jos jotain poikkeuksellista tapahtuisi. Kättelyn katsominen on muutenkin typerää, uskon että jokainen vieras osaa sen tarvittaessa suorittaa. Vaatteista en osaa sanoa tuon taivaallista.

Vain yhden haastattelun kohdalla ihmettelin, kun nuori kikkarapää vastaili "mitä itsenäisyys merkitsee sinulle?"-kyssäriin tyyliin "ei se nuorille mitää merkkaa, tätä kandee kysyy joltai vanhemmilt tyypeilt" sekä Lipposkan maahanmuuttaja-jargonin, josta ei voi luopua edes itsenäisyyspäivän juhlissa.

Päähuomion saavutti tietysti ulkona hilluvat mielenosoittajat, jotka tuhosivat omaisuutta, hakkasivat niin poliisit kuin poliisihevosetkin (mikä on ainoa eläin, jolla on mulkku selässä?). Seuraavana päivänä lehdissä haastateltiin - ja Facebookissa niin osuvasti vitsailtiin - näistä nykypäivän lipunpolttaja-sankarloista, jotka osasivat kääntää selän pippurisuihkeella ja joilla krapulakaljat odottelivat muovipussissa. Päivääkään ei oltu tehty töitä, mutta minulle jäi vähän epäselväksi, millaisen Suomen he oikein haluaisivat?

3. Jouluostokset.

Vaikka on pitkä viikonloppu ollutkin, niin olen pidättäytynyt brenkusta. Siten energiatasoni oli kohtuukorkealla ja pääsin lauantaina aloittamaan jouluostosten suorittamisen. Ennätysaikoihin, sano. Yleensähän mä käyn kerran hakemassa tuskastuttamassa ideoitani, ja sitten seuraavalla rykäyksellä ostan kaikki lahjat kerralla, juuri viimeisenä viikonloppuna ennen joulua. Mutta nyt avasin pelin jo heti itsenäisyyspäivän jälkeisenä lauantaina. Kun saa pään auki, niin itseluottamus nousee ja lahjaostokset edistyvät kuin itsestään? Noh, tiedä siitä.

Joku muu oli saanut meinaan saman idean. Menin lähi-itäkeskukseen, auton jätin jo suosiolla kauimmaiseen parkkipaikaan. On meinaan joskus käynyt niin, että olen autolla ängennyt kapeisiin parkkialueisiin, huomatakseni, että se on aivan liian jumissa että sieltä pääsisi edes pois, saatikka että löytäisi parkkipaikan.

Pari lahjaa sain hankittua, kolmaskin oli mielessä, mutta en löytänyt sitä ja aika loppui. Olin tällä kertaa varannut vain reilun tunnin ostosaikaa, ja suurin osa tuosta meni jonottamiseen kassoille. Ainakin siinä liikkeessä missä vierailin oli sangen huono se jonotushomma; siellä oli puolittain numerovuorojärjestelmä käytössä ja puolittain taas ei. Sangen sekavaa. Aluksi mulla ei ollut sitä vuoronumeroa ja yritin kysyä muilta asiakkailta, tietävätkö he käytännön. Eivät tienneet, mutta silti jonottelivat :D

4. Kiroilulakko.

Tullut kalliiksi niin kuin ajattelinkin. Olen kiroillut yli kuudenkympin edestä tähän mennessä, 41€ olen jo maksanut mutta pari kymppiä taitaa olla vielä pulitettavaa. Jahka joulu ja stressi tässä kiihtyvät, niin eiköhän summakin verrannollisesti kasva. Vuoden loppuun saakka siis jatkuu tämä.

Että semmosta. Otetaas vielä vikat huikat aamukaffesta.