perjantai 31. toukokuuta 2013

265# Ajantuhlausta

Nykyään tuntuu aina, että aika menee niin pirun nopeasti. Vai onko se aina mennyt? Ei, kyllä mä muistan, miten lapsena yksi vuosi tuntui kestävän ikuisuuden. Yhä kiihtyvällä tahdilla huomaa toteavansa, että taasko on kesä tullut, taasko mietitään mitä joululahjoja ostetaan ja Mantan lakitusta katsotaan.

Tämä viikko tosin on mennyt tuskallisen hitaasti. Olin tiistaina bileissä, ja keskiviikko oli varsinainen kitupäivä töissä. Sitten vielä kaksi päivää viikonloppuun, univelkaa on tullut hankittua älyttömät määrät. Ehkä juuri siksi viikko on poikeuksellisen pitkältä tuntunut. Vähintään kuukaudelta. Mutta eihän tässä toisaalta ole kiire minnekään?

Arkityössä kun käy, niin arki-iltana ehtii oikeastaan yhden jutun tekemään. Ei sen enempää. En juurikaan katso telkkaria, etenkään nyt kun sieltä ei tule futistakaan, mitä nyt Viidakon tähtösiä katselen. Silti aika vaan katoaa johonkin. Keskuudessamme on aikavaras.

Jos viikonlopuksi loisi itselleen järkevän ohjelman. Perjantaina pikaruokaa, päikkäröintiä ja ehkä vähän fillarointia, ja aikasin nukkumaan (yeah right). Tarkoitan aikaisella nukkumaanmenemisellä heti siinä puolen yön jälkeen, eihän kukaan nyt aikasemmin menekään. Sitten heräisi kohtuuaikaisin lauantaiaamuna, eli heti siinä 10-11 aikoihin (ei kai kukaan nyt aikaisemmin herääkään ellei ole pakko). Vähän rentoutumista ja pyöräilyä ja kaupassakäyntiä ja ruuanlaittoa. Sunnuntaina sitten huvitusta ja vähän enemmän aktiviteettia.

Viinaksia ei ollenkaan siis. Sellainen on kaiken pahan alku ja juuri.

Se täytyy vielä sanoa, että kiva kun on tullut vähän edes kesän tuntua. Pääskyset kiirivät taivasilla, kasvit tuntuvat elinvoimaisilta. Lämpimämpää voisi tietysti olla, ja tyynempää, mutta minkäs sille voi kun pohjoisen merialueella elää. Mä olen vähän kateellisena katsellut kun porukka hehkuttaa Lapissa, kun siellä on kymmenen astetta lämpimämpää kuin Hesassa. Minusta jos kerran joku hullu haluaa Lapissa asua, niin räntäsade on heille ihan ok keli kesäkuussakin. Ja sitten oma lukunsa on nämä keekoilijat, jotka urputtavat kun lehdessä on juttua miten paska sää on vallinnut pitkään. He urputtavat siitä, kun paska sää on vallinnut pitkään Hesassa, heidän kotipaikkakunnallaan jossain Jämsässä tai Ylistarossa on kuulemma ollut loistokelit jo kuukausia. Ja että Suomen sää ei oo sama kuin Hesan sää. Mä voin kertoa, että Suomen sää on just tasan Hesan sää. Ketä kiinnostaa jonkun kesämökkipaikkakunnan sää?

tiistai 21. toukokuuta 2013

264# Pomo

Mä olen tainnut ennenkin jauhaa asiasta, mutta oma pomo töissä on alkanut taas ottamaan kaaliin. Se on vähän saaterin huono esimies, ja mietin usein eikö hän itse huomaa mitään puutteita omassa työssään? Mistä sellaisia itseluottamuksia saa, että katsoo voivansa tehdä työtä jota ei osaa yhtään.

Esimiehen hommahan on pääosin opeteltavissa, mutta meidän esimiestä ei tunnu se kiinnostavan. Tuntuu, että sitä ei kiinnosta mikään. Eikö tärkeää olisi esimerkiksi tietää, mitä omat alaiset tekevät työkseen? Aikaisemmin on aina ollut kaikenmaailman seurantapalavereja jossa on käsitelty huolia, murheita, turhia toiveita. Työkuvioita jne. Nykyäänkin sellainen on, mutta ei siksi että pomoa kiinnostaisi semmoinen vaan siksi että hänet pakotetaan ylempää sellainen pitämään. Tässäkään hän ei ole aktiivisesti läsnä, vaan nimenomaan taustalla. Ja siitäkin hän haluaisi irrottautua.

Pomolla pitää olla jonkin verran auktoriteettiä, mutta senkin ominaisuuden parantamiseen on monia keinoja jos vaan viitseliäisyyttä löytyisi. Kunnioitus pitää tietenkin ansaita; tulee se sitten olemalla jämäkkä tai kaverillinen. Mutta ei se itsestään synny.

Merkataan ylös "auktoriteetti".

Mitä esimies tekee? Tätä voidaan kysyä vaikkapa työhaastattelussa. Minä sanoisin:
- Johtaa ryhmäänsä
- Ohjaa ryhmäänsä
- Resurssoi ryhmäänsä

Sanan "vastuu" jättäisin tarkoituksella mainitsematta, toki ymmärtäen että sellainen pomon hommaan kuuluu.

Tärkeintä on kohdella tasapuolisesti kaikkia alaisia kohtaan. Olla yhtä reilu, olla yhtä kusipää tasapuolisesti. Varmasti pomoilla on suosikkialaisensa ja inhokkinsa, mutta ketään ei saa suosia.

Ei se sen vaikeampaa ole.

torstai 16. toukokuuta 2013

263# Ajanvietepalvelut

Tuli eilen mieleen taannoinen vitsilinkki, jossa puhelinmyyjä soitti vanhalle asiakkaalleen ja tarjosi jatkokautta liittymäpalvelulleen. Asiakas ei kuitenkaan ollut mitenkään hirveän ilahtunut saamastaan palvelustaan.

"Mutta kun ite on mennyt retkuun."
"Kaikenlaisia pask... kaikenlaisia retkuja sitä myyvään."
"Siis niin hirveetä kusetusta, että tekis mieli haastaa käräjille koko saatanan sakin."

Mulle kävi vähän samalla lailla. Mä olen aiemminkin ihmetellyt, miten mun puhelimeen on tullut jotain mainoksia, ja ärsyttänyt kun niitä ei tunnu pystyvän lopettamaan mitenkään.

Mutta nyt havahduin kun avasin siviilipuhelimen laskuni. Mulla on firman puhelin jota käytän pääsääntöisesti joten kotipuhelimen laskujen ei pitäisi olla mitenkään suuria. Siksi huomasin, kun laskuerittelyssä "Ajanvietepalvelut" kustansivat kolmisenkymppiä. Mitähän helvettiä ne ovat? Katselin puhelimen lokeista, enkä ole soitellut tai tekstaillut mihinkään palvelunumeroon viimeisen kolmen kuukauden aikana.

Soitin siis liittymän ylläpitäjälle. Siinä varoitettiin ruuhkautuneesta jonosta, ja todettiin että soittakaa joskus toiste uudelleen. Kuitenkaan jonotus ei montaa minuttia kestänyt. Ystävällisen ja tietäväisen tuntuinen mies vastasi ja osasi heti nimetä syyn, hän on törmännyt vastaaviin useasti.

Todennäköisesti johonkin palveluun rekisteröityessä on kysytty puhelinnumeroa, ja sopimusehdoilla - jotka ovat luonnollisesti 500 sivuiset ja sivulla 348 on asiasta mainittu - jotka käyttäjän on pakko ollut hyväksyä on tullut tällainen sopimus aktivoitua, että he lähettävät tarpeettoman mainosviestin puhelimeesi ja sinä maksat tästä tiedonannosta pari euroa / viesti.

Puhelinliittymän ylläpitäjä ei ole vastuussa tällaisista sopimuksista, joka on sinänsä ihan ymmärrettävää. Itse tekstareita lähettävän firman pystynee googlesta selvittelemään, kun käyttää hakusanana tekstiviestin lähettänyttä numeroa. Reklamointia voi kokeilla, mutta se on ajanhukkaa. Koska itsehän tässä on mennyt retkuun. Mutta kaikenlaisia pask... kaikenlaisia retkuja sitä myyvään. Tekisi mieli haastaa käräjille koko saatanan sakin.

Ylläpitäjä laittoi minulle nyt eston, jolla mainosviestejä ei minulta veloiteta. Toivottavasti se toimii. Periaatteessa googletuksen mukaan pitäisi pystyä lähettämään tekstiviesti STOP siihen numeroon, josta näitä tekstiviestejä tulee, mutta varmassa vara parempi.

Sinänsä mä ihmettelen tällaista firmaa. Miten joku siellä pystyy nukkumaan yönsä rauhassa, kun tietää kusettavansa ihmisiltä rahat? Liiketoiminnan pitäisi aina perustua rehellisyyteen tai edes jonkinlaiseen eettisyyteen, ellei nyt sitten satu olemaan hommissa mafian leivissä. Mutta moraalittomia kusipäitä löytyy aina. Toivon kyseisen tekstari"palvelun" ylläpitäjälle kaikkea huonoa, toivottavasti joudut joskus oikein kunnolla kuseen.

tiistai 14. toukokuuta 2013

262# Homoliiga

Veikkaajalehdessä - vai mikä Urheilusanomat se nyt nykyään onkaan - oli juttua Englannissa pelaavasta Stonewall Fc -futisjoukkueesta. Se on homoille suunnattu harrastelijaporukka, joka pelaa mm. homoliigaa, eli muita vastaavantyyppisiä seuroja vastaan.

Mä olen tiedättekö ihan sanaton.

Eikö tämä liiga ole jo vähän liikaa?

Meinaan kun sitä luulisi, että ihminen kehittyisi tekniikan kehittymisen myötä, mutta silti tällaisia liigoja on? Eikö puppelipojat pysty muka pelaamaan muiden kanssa pallosta? Mitähän seuraavaksi "keksitään", oma liiga tummille pelaajille?

maanantai 13. toukokuuta 2013

261# Blogiteksti jota en julkaise, osa 2

Katselin tässä taannoin ohjelmaa Riihimäen vankilasta, jossa ihmisen langettamaa tuomiota sovitteli muudan Late. Late oli ollut paha poika, tappanut ainakin neljä ihmistä ja tehtaillut rikoksia rikollisjärjestön pomona koko ikänsä.

Sitten Late oli tullut uskoon ja on nyt muuttunut mies. Hieno homma, että on saanut elämänsä järjestykseen ja päässyt sinuiksi asioidensa kanssa. Toivottavasti pysyy kaidalla polulla.

Miksi Late ei tullut uskoon sitten aiemmin? Vaikkapa silloin kun suunnitteli ensimmäisiä pyörävarkauksiaan tai nyppi perhosten siipiä irti? Se on metkaa, kun pitää olla täydellinen kusipää tai vähintään epäonnen alhossa ennen kuin uskoon voi tulla. Silloin kun menee hyvin, niin ei taida uskoontulemisia tapahtua?

Miksei usko voisi olla yhtä näkyvää kuin vaikkapa auringonpaiste? Koska silloin se ei olisi usko? Miksei usko voi tulla vaikka kesken kauppareissun, miksi sitä pitää etsiä ja miksi se näyttäytyy vain silloin kun on vaikeaa?

Entäpä uskonsa menettäneet? Alkavatko he elämään sekapäisesti? Ja eikö uskiksista tunnu pahalta jos toiset eivät ole kuin he ja synnissä elelevät?

Niin kuin Kumitonttu aikoinaan eräässä kommenttilattikossa totesikin, niin ihminen, joka ei usko samaan kuin muslimi, on vääräuskoinen. Ihminen joka ei usko samaan kuin kristitty, on pakana. Ihminen, joka ei usko samaan kuin katjaketut, on rasisti.

On tämä hankalaa tämä elo.

tiistai 7. toukokuuta 2013

260# Blogiteksti jota en julkaise

Koska aiheet ovat lopussa, niin joudun tyytymään varasuunnitelmaan julkaisemalla moskaa, jota en olisi koskaan kehdannut julkaista.

Hei sinä pyöräilevä lapsi, teini, nuori, aikuinen, mummeli taikka pappeli!

Nyt kun pyöräilykausi on polkaistu taas käyntiin niin olen kauhulla seurannut kanssapyöräilijöitä. Heistä noin puolet haksahtaa tällaisen kamppeen käyttöön. Ei juukeli... ei minun nuoruudessani sentään.

Siis missä on ihmisten itsekunnioitus? On taas liiaksi uskottu äitiä, valittavia muijia, hintmanneja ja mitä lie naistenlehtiä ja omaksuttu tällainen tapa. Totuus on, että sen käyttö luetaan heikkoudeksi ja joka muuta väittää niin valehtelee. Mitä tytötkään sanovat jos huomaavat pojan käyttävän tällaista? Ei hyvää ainakaan. Toisin kuin ilman suhaajia taas katsotaan hyvällä ja ihaillen, että siinäpä kaveri joka ei vaaroja kaihda.

"Parantaahan se nyt turvallisuuttakin..." Miten niin muka, uskoisin sen lisäävän turvattomuutta. Eihän siinä pääse verikään kiertämään, niin kaikkihan sen tietää miten sit käy.

Joten.

Jos olet lapsi niin aja kulman taakse ettei mutsi ole enää kyttäämässä ja riisu noloudenlähde esim. pyörän stongaan kiinni mielenosoitukseksi. Jos olet aikuinen, niin mene peilin eteen, katso itseäsi silmiin ja totea "en ole luuseri, minä itse ohjaan omaa elämääni" ja totea uskotko edelleenkin touhujasi.

Heitä siis se hanska helvettiin, aja täysillä ja nauti elämästäsi!