259# Elämää lukkojen takana

Kuka on keksinyt lukon? Ja milloin? Ja miksi?

Ehkä joku on haluttu lukkojen taakse? Niinku vankilaan? Ja luultu, että ongelma on ratkaistu, vaikka tosiasiassa ollaan huomattu, että lukkojen taakse tarvitsee laittaa moni muukin asia. Eikä pelkästään pahikset, vaan nimen omaan hyvikset. Eikö se ole masentavaa? Elää sellaisessa maailmassa, joka on niin täynnä epärehellistä sakkia että kaiken joutuu suojaamaan lukolla?

Herään aamulla uuteen työpäivään. Aamiaisen syötyäni poistun ulko-ovesta rappukäytävään, avaten päivän ensimmäisen lukuisista lukoista. Matkustettuani hissillä katutasolle avaan rapun oven, joka niin ikään on lukossa. Tietysti, ettei puliukot ja huumemiehet pääse rappua sotkemaan.

Näen pihalla autoja, minullakin on ollut sellainen. Tiedän, että auton omistaja joutuu avaamaan auton ovien lukot aivan ensimmäiseksi - hoituu näpsäkästi kaukosäätimellä nykyään, ellei ole talvi ja lukot jäässä. Sen jälkeen avataan moottorin virtalukko - ja jos asuu slummissa tai on muuten vain vainoharhainen, niin avaa vielä rattilukonkin. Tai jos on juoppo, niin hönkäisee alkolukkoon (onko sellaisia jo Suomessa?). Jos auto olisi ollut väärin pysäköity, niin autoilijaa voisi odottaa rengaslukko. Ja kun autolla lähdetään liikkeelle, niin ainakin isän autossa ovet lukkiutuvat automaattisesti, ettei liikennevaloihin pysähdyttäessä ryöstetä. Ehkä  kuski on joskus joutunut tukalaan läheltäpiti- tilanteeseen ja joutunut tekemään lukkojarrutuksen?

Töihin päästessäni mulla on pari lukollista ovea avattavana. Muutenkin joudun avaamaan näitä lukollisia ovia koko päivän. Riippuen siitä missä päin firmaa pyörin, lukittuja ovia on tiuhemmin ja erilaisia. Minulla on monia eri kulkukortteja joiden lukot avautuvat sähköisesti. Osaan oviin on myös erilaisia pinkoodeja sähköisen avainmekanismin lisäksi. On toki sellaisia ura-avaimellisia lukkoja myös. Jos menen tarkoin vartioituun paikkaan, niin ovi avataan Valvomosta käsin. Joskus minun täytyy mennä etukäteen kuvattavaksi ja kirjoittamaan kulkulappu. Ja joskus tarvitsen jopa saattajan.

Minulla on tietokoneita useisiin eri verkkoihin. Jokainen tietokone on tietysti pidettävä salasanoilla lukittuna jos kone ei ole par'aikaa käytössä. Koneellani otan yhteyksiä eri järjestelmiin, jonne on kaikkialle omat tunnuksensa ja salasanansa. Jos tauolla haluan poiketa Facebookissa, verkkopankissa tai bloggerissa, niin tarvitsen kirjautumisen. Puhelimeni näppäinlukkoa on tehostettu erillisellä suojakoodi-kyselyllä, joka aktivoituu aina kymmenen minuutin käyttämättömyyden jälkeen.

Jos käyn duunipaikan vessassa, niin toki minun tarvitsee lukita ovi. Se säästää sekä minut että sisäänyrittäjän kiusalliselta tilanteelta.

Palatessani kotiin avaan luonnollisesti kotioven avaimillani. Etsin pyöränavaimen, ja palaan rappukäytävään avaten ensin ulko-oven, sen jälkeen pyöräkellarin oven ja sen jälkeen pyörän lukon - ja silti olen huojentunut, että pyöräni on talven jäljiltä edelleen tallessa. Ajan pyörän huoltoliikkeeseen ja pyydän vuosihuollon. Kysyn, tarvitseeko minun jättää avaimet pyörän lukkoon - ei kuulemma tarvitse. Wau! Rasti seinään.

Mietin, harmittaako raumalaisia jääkiekonseuraajia porilaisten menestys? Vieläkö lapset heittelevät kiviä veteen koittaen saada vesilukon? Joskus lentokoneessa korvani saattavat mennä lukkoon laskeuduttaessa. Ja nokka flunssassa... ei helvetti, se taitaakin mennä tukkoon?

Ja onhan vähintäänkin henkinen lukko. Sellainen tila, että ilman mitään näkyvää tai rationaalista syytä menettää toimintakykynsä.

Onko avainta muuten näkynyt tässä vaiheessa?