226# Kurinpalautuskuukausi

Tammikuuhan on vuoden vittumaisin kuukausi, kaikin puolin. Jouluiset pirskeet ovat ohi, jäljellä vain tasainen arki krapulaisissa tunnelmissa. Sääkin on mitä kauhein; eihän tuolla pysy pystyssä erkkikään. Pimeyttä ja kurjuutta.

Tammikuuksi sopii hyvin kurinpalautuskuukausi. Tipattomuutta ja terveellisiä elintapoja. Epäterveellisen ruoan välttelyä. Pois sipsit ja sen sellaiset.

Säännöllisen unirytmin tavoittelua.

Jessus, sain nukuttua viime yönä vain pari tuntia. Sitä edellisenä yönä vähän sama juttu. Menin kolmelta yöllä nukkumaan, katsoin kelloa vielä varttia vaille kahdeksan aamulla, en ollut nukkunut ollenkaan. Sitten nukahdin, heräsin kun mutsi soitti puolilta päivin. Ei näin. Väsymys on nyt taas sitä luokkaa, että oksat helvettiin. Miten mahtaa käydä uudenvuoden bileiden?

Viime tammikuussa sain laihdutettua muistaakseni 7 kiloa kuukaudessa. Tietysti sen lihoi takasin, kun palasi entiseensä helmikuussa, mutta se ei ollut pääpointti. En ollut koskaan kokeillut laihduttamista, mutta kun porukka aina valittaa miten hankalaa se on, niin pitihän sitä testata. Nyt ehkä riittäisi maltillisempi suoritus? Muistelen, että saatoin kävellä 40 kilometriä viikonlopun aikana. Sellaiseen en enää rupea.

Sitä paitsi, eihän noilla kaduilla pysty liikuntaa harrastamaan. Miksei niitä katuja voida ylläpitää, että veronmaksajat pääsisi töihin? Ihan turha jonkun Pekka Saurin puhua paskaa, että kyllä niitä katuja hoidetaan kunhan keretään. Vitut niitä mitään hoideta.

Kuntosalit nyt on ihan out. Mä en ole sellasissa käynyt kuin armeijassa nukkumassa, semmoset on ihan gay. Mun mielestä se on jopa vähän "huijausta".

Uiminen voisi olla ihan jees, mutta kun en osaa...

Noh, täytyy katsella. Ehkä mä en jaksa tehdä mitään. Mä olen vähän de-motivoitunut tässä. Olisin tyytyväinen, jos saisin sen 12-14 tunnin unen nappastua joku kerta. Sillä pärjäisi taas pitkään.