perjantai 7. joulukuuta 2012

221# Itsenä

Itsenäisyyspäivä osui mukavasti viikolle tänä vuonna. Edes se irrallinen perjantainen työpäivä ei minua haittaa, au contraire. Monille tulee vain pakkomielle ottaa sekin vapaaksi. Samapa tuo, helpottaa minun elämääni.

Mutta joo, mut oli kutsuttu itsenäisyyspäivän aaton bileisiin maakuntiin. Duunipäivä kesti keskiviikkona klo 17 saakka, ajattelin kuitenkin työpäivän olevan hiljainen, etenkin iltapäivästä, ja olinkin ainoa työssä oleva silloin. Mulla oli kaikenlaista omia tekemisiäni suunnitteilla, jotka saisin iltapäivän aikana tehdyksi. Mitä vielä. Joku kusilatva tuli vartin yli neljä konttorille kinuamaan kaikenlaista, eikä häipynyt ennen kuin viittä vaille viisi. Jäi sitten ruokailut ja selvittelyt yms tehtävärästit tekemättä ja silti piti juosta junaan.

Matkustin Vantaalle, sain siitä autokyydin sitten perille. Ärsytti, kun kuski ei suostunut kurvaamaan kaupan kautta, että olisin saanut ostettua jotain juomisia itselleni (bileisiin), vaan jouduin sitten kinuilemaan muilta.

Vaihdettiin vuoden aikana tapahtuneita kuulumisia, kitattiin vähän siideriä (yök!), popiteltiin musiikkia ja kelattiin kissojen häntiä. Noh, se on ehkä mun suosikkininumeroni. Mikään ei ole rentouttavampaa kuin kelata eläinten häntiä. Varsinkin, kun yksi kisseistä alistui siihen ihan suosiolla eikä lähtenyt pois.

Mentiin sitten taksilla baariin. Nämä bileisännät - vai pitäisikö sanoa emännät - käyvät aina samassa räkälässä juomassa 2 euron viinapaukkuja. Kaljakin tilataan kannuissa, joita sitten kaadetaan pöydässä tuoppeihin. Joka ikinen asiakas oli kovassa kännissä siellä. Ukot pelasivat sellaista peliä, jossa piti lyödä nyrkillä sellaiseen palloon, joka mittasi lyönnin voimakkuuden. Vaatetus näytti neuvostoliittolaiselta, 30 vuoden takaa. Ilman täytti vanhan viinan, hien ja tupakanhajun yhteinen seos. Joku äijä kehui että hänellä on kymppitonni rahaa pankissa.

Kysyin bilejärjestäjiltä, miten he jaksavat käydä samassa räkälässä monta kertaa viikossa, aina vaan uudelleen. Tyrmistyneet katseet ja "miten niin.. räkälä?".

Oli hyvin masentavaa, ja lähdin jo ensimmäisellä kyydillä takaisin kämpille nukkumaan. Kai sekin jonkinlaista pahennusta aiheutti.

Seuraavana päivänä oli tietenkin vähän krapulaisissa tunnelmat. Mä edelleen ihmettelin, kun juhlavieraista löytyi tyyppejä, jotka eivät ole koskaan katsoneet Tuntematonta sotilasta tai käyneet ulkomailla tai edes missään muualla kuin oman kaupunkinsa ravintolassa - ja käyvät sentään kolmattakymmenettä. Eikö ihmisellä ole minkäänlaista mielenkiintoa mihinkään (muuhun kuin dokata niitä kaljakannuja aina samassa räkälässä)? He eivät käy koskaan edes ulkoilemassa lähimetsissään. Mun mielestä se on pöyristyttävää, mutta tyydyin vain pyörittelemään silmiäni etten aiheuttaisi paheksuntaa paheksunnallani.

Olen kasvamassa selvästi erilleen näistä muista... nuoruuden kavereistani. En tiedä onko se hyvä juttu vai ei, mutta huono asia se ei ole. Ehkä mä olin itsekin samanlainen parikymppisenä... mutta nyt? Ei saa jämähtää paikoilleen, vaan jonnekin on liikuttava ja muutosta tapahduttava.

Mulla oli Pp:tä ikävä.

6 kommenttia:

  1. Sulla olis ollu varmaan paremmat bileet Pp:n kanssa. ;)

    Räkälä kuulosti just sellaiselta lähiökapakalta. Meidän lähitaajaman ostarille niitä mahtuu sulassa sovussa olemaan neljä ja viides on ihan 500 metrin päässä. Siellä ne dokaa halpaa kaljaa ja joikhaavat karaokea, ja osa niistä kantapeikoista on suoraan sanottuna vähän pelottavia.

    Onneksi on tullut hankittua muunlainen elämä...

    VastaaPoista
  2. Kun lopetin juomisen kanssa läträämisen ja vaihdoin kasvisruokaan, laihduin 30 kg ja elämäni muuttui täysin... Ei sinusta kuule tule ikinä miestä kenenkään silmissä sillä, että käyt vieraisssa blogeissa kommailemassa tähän tyyliin!
    Räkälät ovat paljon mukavampia kuin ilmeisesti arvostamasi "rahakkaat ravintolat". Räkälöissä on henki, toisin kuin steriileissä in-kuppiloissa. Kasva aikuiseksi, please.

    VastaaPoista
  3. -S-: Niinpä. Ei sinänsä mitään koko kansan pubeja vastaan, mutta jos ne ovat koko elämän sisältö, niin ihmetellä täytyy.

    Polga: Toivotin sinulle paranemisia, alleviivattuna etten vittuile. Sinulta tulee tämäntasoinen kommenttivastaus ja pyydät minua kasvamaan aikuiseksi?

    VastaaPoista
  4. Oletko koskaan kuullut sarkasmista tai ironiasta? Ikäänkuin vastauksena omaan kommenttiisi, joka todellakin oli erittäin alleviivattu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen toki kuullut, mutta en ala automaattisesti tulkitsemaan kaikkia positiivisia viestejä sarkasmiksi tai ottamaan kaikkia vinoiluja välttämättä totuutena. Saatikka ala siltä pohjalta selittelemään omia tulkintoja tai käyttämään sitä jonkinlaisena aseena muita vastaan, miten tarkoitus oli aivan varmasti olla ilkeä ja jotenkin pilailla kustannuksellasi. Mutta samahan se on, mitä mä sanon, minulla on totuuteni ja sinulla omasi.

      Poista
  5. Älä välitä, musta kirjoituksessasi oli taas järkeä. Tuollainen mustakin olis voinut tulla, yhessä kyläpahaisen räkälässä viihtyvä, jossa kaikki ovat olleet toistensa kanssa ja vieläpä kaikkien sukulaistenkin kanssa =D

    VastaaPoista