maanantai 30. heinäkuuta 2012

190# Köpis

Loma läheni loppuaan, ja oli jäänyt vähän sellainen vaisu fiilis, niin olin tilannut itselleni lennot ja hotellin Kööpenhaminaan muutamaksi päiväksi. Vähän arvelutti lähteä yksin matkaan, mutta olenhan mä ennenkin reissuiltani takaisin selvinnyt. Vaikkei nyt vertailukelpoinen seikka sinänsä olekaan.

Matkaan torstaina. Mun oli ensin tarkoitus buukata Norwegianilta lennot, mutta lentoajankohdat olivat sen verran perseestä, että päätin sittenkin valita Finnairin, jolla valinnanvaraa oli enempi, mutta lennot olivat sen 50 € kalliimpia. Hotels.comista buukkasin hotellin; sijainti on tietysti olennainen, mutta myös halpuus. Halpoja hotelleja en tosin meinannut löytää, mutta pakko oli sitten joku valkata. Sain sellaisen Omenahotelli-tasoisen huoneen, Cabinn City nimeltään. (Kööpenhaminassa on ihan oikea Omenahotellikin, mutta oli niin törkyhintainen etten sellaisesta maksa semmoisia summia).

Ehdin aamulla vähän syömään, surffaamaan netissä tärkeimmät asiat, pakkaamaan kamat ja suoriutumaan lentokentälle. Rahanvaihdot, karttojen hommamisen, matkavakuutukset, opaskirjan tutkimisen jne olin tietysti hoitanut jo aiemmin. Menin bussilla, oli vähän hiki kun piti kanniskella painavaa reppua (en mitään ruumamatkalaukkua sentään ota kolmen päivän reissulle). Bussi oli kuitenkin ok, eikä tarvinnut lähtöä kovin kauaa odotella. Naiskuskikin vielä oli.

Kentälle päästyäni kävin kusella. Aiemmin olin tehnyt netissä check innin joten ei tarvinnut mitään lähtöselvitystä tehdä eikä tietenkään ollut mitään ruumatavaroita, joten kävelin suoraan turvatarkastukseen. Poistin kaikki metalliset jutut, vyöt, kellot, ja taskut tyhjiksi, silti se saatanan kone piippasi jostain syystä ja äijä säntäsi sieltä heti iholle. Ukko paineli vatsaanikin sen verran että pääsi siinä pierut, mutta sitä nopeammin pääsin jatkamaan matkaa :D

Kävin Oak Barrellsissa lähtökaljalla sekä sen jälkeen vielä toisessakin baarissa kun aikaa oli. Kävin myös hakemassa viinapullon Tax Freestä, jos sitä vaikka tarvittaisiin paikan päällä.

Lento lähti ajallaan. Aiemmin nautittu olut ja lonkero pisti väsyttämään joten taisin torkahtaa hetkiseksi. Kaffea tarjottiin. Lento ei kestänyt kuin 1,5h.

Finnair laskeutui tietysti kentän kauimmaiseen kolkkaan. Miten se voikin aina olla niin? Noh, kävelin kentän läpi, eikä tarvinnut jäädä odottelemaan matkalaukkuja joten suuntasin suoraan ulos. Löysin juna-aseman helposti ja ostin ukolta kolmen vyöhykkeen junalipun kylille. Vähän aikaa piti junaa odotella, mutta se oli siisti ja istumapaikan sai helposti. Matka kesti noin vartin.

Hotelli oli melko lähellä juna-asemaa ja olin opetellut reitin ulkoa Googlemapsin street view'llä joten perille pääsy ei tuottanut ongelmia. Ystävällinen musta naisvirkalija checkasi minut sisään, sain huoneen ylimmästä (5. kerroksesta).

Huone oli jumalattoman ahdas, sellainen kuin Tallinnanlaivojen hytit ovat, kerrossängyt. Kamalinta oli kuitenkin huoneessa vallinnut kuumuus. Ikkunat olivat jätetty auki, mutta ilma ei vaihtunut yhtään, ja koko päivän huoneeseen porottanut aurinko oli lämmittänyt nämä ullakkohuoneiston tilat heikon saunan asteluvuille. Etsin ilmastointinamiskaa, turhaan. Ei ilmastointia. Piti välittömästi riisuutua kalsareille ja ottaa hetki happea.

Alkoi tulemaan nälkä joten päätin lähteä katsastamaan kaupunkia ja hakemaan hiukopalaa. Ensimmäiseksi suuntasin kuitenkin pubiin kaljalle; sen ostaminen ei tuottanut vaikeuksia. Jatkoin matkaa Strøgetille, joka on Kööpenhaminan pisin kävelykatu. Sieltä löytyi baareja ja ravintoloita, ja löysin mielestäni kohtuullisen ruokapaikan. Asiakkaita ei ollut paljoa, mutta ruoka oli kuitenkin ihan jees.

Kävelin vielä keskustassa, poikkesin parilla oluella sekä vielä 7 eleven-kaupassa hakemassa hieman juotavaa ennen kuin suuntasin takaisin tulikuumaan hotellihuoneeseen. Väsytti niin että nukahdin telkkaria katsellessa.

Yö oli tuskainen, hikoilin kuin heikkopäinen. Ikkunat olivat auki, ja säännöllisesti joko vartin välein soiva kirkonkello tai humalaisten metelöinnit saivat minut hereille. Osa baareista oli aamuun asti auki, joten meteliä piisasi tasaisesti.

Nousin lopulta yhdeksän kieppeillä, kävin suihkussa maailman ahtaimmassa wc- suihkuyhdistelmässä. Suihku oli kiinnitetty kattoon niin, ettei sitä saanut irti ja vesisuihku osoitti tietenkin seinään, joten yritin hieman kädellä ohjata sitä vesivirtaa päänuppiin. Kyllä se vähän piristi.

Kävin syömässä aamiaisen, joka oli aika köyhänlainen, mutta piristi se sekin. Leipää ja kahvia pääasiassa, enhän mä himassakaan syö mitään sen erikoisempaa ja siks toisekseen oon kovin huono syömään aamulla heti herättyäni. Ja semmoista englantilaista aamiaista nyt ei syö pirukaan.

Palasin hotellihuoneeseen suunnittelemaan päivän reittivalintaa. Otin vähän rahaa mukaan, puhelimet, kameran, opaskirjan. Koska keli oli aurinkoinen ja lämmin, että lyhythihaisella pärjäsi mainiosti niin joutui taas kävelemään taskut pullollaan kamaa. Se huono puoli kesässä on, että kun ei ole takkia jonka taskuihin saa kätevästi jemmattua kamaa.

Kävin ensimmäiseksi Pyöreässä tornissa. Sinnekin oli sisäänpääsymaksu. Rahaa tulee tuhlattua enempi, kun ei ole aivan perillä kruunun kurssista + Tanska oli muutenkin kalliintuntuinen paikka. Eniveis, tornin huipulle ei johtanut rappusia, vaan sellainen liuske, ja kiersi tornin 7,5 kertaa. Oli siellä jotain näyttelyä ja semmosta välikerroksissa, mutta vähän kusetuksen makua siitä jäi, vaikka rakennus sinällänsä oli monta sataa vuotta vanha.

Kuvasin maisemat ylhäältä ja palasin sitten alas. Sen verran hiki oli tullut kivutessa, että alkoi janottamaan saakelisti. Kävelin kauppakatua pitkin ties miten kauan, mutta ainuttakaan elintarvikeliikettä tai kioskia ei tullut vastaan josta olisi voinut hankkia juotavaa. Viimein semmoinen likka tuli vastaan vesikärryn kanssa, josta sain puolilitrasen nestettä. Pullo tyhjeni muutamalla kulauksella.

Kävelin Nyhavniin katselemaan taloja ja kanavanrantaa. Olihan ne talot hienoja, mutta täynnä katukahviloita ja baareja, en nyt tiedä onko se niin järkevän näköistä perustaa historiallisten talojen alakertoihin vieri viereen ravintolaa. Noh, kello oli sen verran, että päätin minäkin poiketa oluelle, kun oli niin hiostava ilmakin. Vähän aikaa sai istuskella varjossa.

Sen jälkeen jatkoin matkaa kohti kuninkaanlinnaa. Amalienborg, vai mikä se nyt olikaan nimeltään. Aukion ympärille oli kasaantunut kosolti ihmisiä. Siellä hattupäiset sotilaat kiersivät muodostelmassa omia kummallisia askelkuvioitaan ennen kuin kaarsivat pois johonkin rakennukseen. En oikein tajunnut sen ideaa.

Kävin marmorikirkossa, joka oli tietysti sisällä remonttitelineitä täynnä, niin kuin ne kirkot nyt ovat aina.

En ollult varma, oliko hiukominen lähellä, mutta päätin syödä pienen lounaan. Viereisessä pöydässä oli joku akka kahden kakaran kanssa syömässä, ja olivat maksamassa. Muija oli niin hölmö että yritti maksaa Ruotsin kruunuilla. Ensin iski satasia pöytään, ja myyjä sanoi, että se on Ruotsin raha, ja nyt ollaan Tanskassa. Akka ei tajua, vaan tunkee seuraavaksi pienempiä Ruotsin kruunuja. Myyjä selittää uudelleen. Lopulta akka kysyy voiko hän maksaa Saksan (?!?!?) rahalla, ja myyjä huokaisee ja ottaa eurot vastaan. En tiedä oliko se jenkki vai mikä, mutta kyllä täytyy sanoa, että on se turisti vähän saatanan tyhmä. Kyllä mäkin töppäilen, mutta toistaiseksi oon sentään tajunnut mikä maa mikä valuutta :D 

Churchillparkenissa kuvasin hieman suihkulähdettä ja poikkesin sitten johonkin sotamuseo-tyyppiseen (frihedsmuseet) ratkaisuun kun opaskirja sitä suositteli, ja kun sisäänpääsymaksuakaan ei ollut. Ei ollut hääppöinen, vaikka kuolemaantuomittuijen viimeiset kirjeet tekivätkin vaikutuksen. Törmäsin täällä myös pariin suomalaiseen. En tietenkään sanonut niille mitään, mutta oli kiva kuunnella niiden juttuja varsinkin kun he eivät tietenkään tienneet että olen suomalainen (vaikka kyllähän suomalaisen nyt naamasta saattaa tunnistaakin).

Jatkoin matkaa Pienelle Merenneidolle. Vitutti, kun se oli tietysti täynnä turisteja, ja kaikki halusivat kivuta siihen patsaan vierelle ja kuvauttaa itsensä kaverikuvana Merenneidon vieressä. Eivätkä tajua, että mä haluan kuvan pelkästä merenneidosta, enkä niistä rumista turisteista. Lopulta semmoinen kiinalainen akka tajusi lähteä patsaan vierestä kun sille sanoi suomeksi "ala nyt jo viimeinki vetämään siitä" :D

Kävin Kastellet-linnakkeella, ja istuskelin vähän aikaa puiden varjossa lepäämässä. Tuntui että olin läpimärkä hiestä ja aiemmin viikolla Bengtskärissa polttamani naama kärysi taas. Kun olin levännyt tarpeeksi, palasin hotellille lepäämään kaupan kautta.

Hotellilla katselin vähän aikaa telkkaria. Kello oli yli kolme, mutta siitäkään huolimatta siivooja ei ollut vielä huoneeseeni siivoamaan. Laitoin sitten lapun oveen, ettei saa häiritä, koska halusin levätä vähän aikaa kalsareillani. Aurinko porotti taas huoneeseen joten päikkäreitäkään ei voinut ottaa. Kävin jopa uudelleen suihkussa vilvoittamassa hieman itseäni.

Illan tullen kävin taas kaupungille. Kävin Rio Bravo-paikassa syömässä, jossa oli aivan jumalattoman suuret ruoka-annokset. Tanskalaiset naiset olivat aika pulskattaria; usein ukot olivat pariskunnista suht laihoja, mutta pulskuus oli pesiytynyt naisiin. Eikä ihme jos käyvät tällaisissa paikoissa syömässä; pihvien koot olivat taas alkaen 450gr. Noh, teksasilainen paikka se olikin. Sain sen verran syötyä, että kehtasin jättää loput lautaselle, ja sain maksettua laskun ilman paheksuttavia katseita. Tosin ähky sitten vaivasikin koko loppuillan, eikä kävelemisestä meinannut tulla mitään. Menin Nyhavniin, mutta siellä oli liikaa ihmisiä ja liikaa humalaisia ihmisiä, joten menin kävelykadun irkkubaariin, josta sain mainion istumapaikan istusekella terassilla ja katsella ohikulkevia ihmisiä.

Kaupasta hain vielä yhden kaljan jonka join Raatihuoneen torilla. Köpiksessä on julkijuopottelu sallittua, ja kansakunta näytti pitävän viinanjuonnista, joten mikään hämmästyksen aihe ei ollut nähdä ihmisiä vaeltelemassa kaljatölkki kourassa keskellä päivää. Tosin penkin kohdalla oli niin voimakas virtsantuoksu, että ei sitä nyt kovin nautinnolliseksi kokemukseksi voinut sanoa.

Nukkumaan suht ajoissa, tosin kuuma hotellihuone piti taas huolen siitä ettei mitään nautinnollisia unia saanut. Lisäksi heräsin yöllä kovaan kaatosateeseen jossain vaiheessa joten piti käydä sulkemassa ikkunat. Vesi oli jo ehtinyt sataa vähän sisäänkin.

Aamulla taas suihku + aamiainen. Koko aamiashuone oli täynnä, joten jouduin tuntemattomien kanssa samaan pöytään.

Lähdin Christianiaan. Se on joittenkin hippien perustama vapaakaupunki 70-luvulla, joskin viranomaiset kyllästyivät meininkiin ja lopettivat vapaakaupungin huumekarkelot vuonna 2004. Mutta kun sitä on mainostettu niin kovasti niin pakkohan sinne oli mennä.

Ja mitä siellä sitten oli? No ei yhtään mitään. Pari ränsistynytä tönöä, graffiteja, nistejä, jamakalaisia. Poltetun huumeen hajua. Ei juuri poikennut Kontulasta mitenkään. Kuvata ei saanut, enkä viitsinyt testata onneani. Muutama irtokoira siellä juoksenteli, ne olivat kivoja. Muuten täysi floppi koko paikka.

Palasin hieman takaisin päin, ja poikkesin Von Frelsers Kirkelle. Sisään ei päässyt, koska siellä oli juuri hautajaiset menossa, ja ovella oli lappu jossa toivotettiin turistien tulevan ihmettelemään paikalle toisella kertaa. Torniin kuitenkin pääsi. Sisälle maksoi muistaakseni 35 kruunua. Tornin huipulle oli 400 rappusta, joista viimeiset 150 kiersi tornin ulkopuolelle. Se oli aika haastava nousu; oli kuuma, rappuset olivat paikoitellen erittäin jyrkkiä - aivan kuin tikkaat, sisällä oli säkkipimeää, ja yhdessä kohdassa kirkonkellot alkoivat soimaan saaden melkein päänupin halkeamaan. Ja voi vaan kuvitella millainen nestehukka oli kun lopulta pääsi huipulle. Huh huh.

Palasin alas ja kävin ostamassa kioskista juotavaa, jota jäin juomaan sitten puiston penkille, ennen kuin palasin takaisin keskustaan. Kävin katselemassa hieman kauppoja, kävin lounastamassa ja jatkoin sitten hotelliin lepäämään.

Lepotauko vähän karkasi hanskasta, ja lepäilin ainakin 4 tuntia :D Sillä välin taivas oli vetäytynyt synkkiin pilviin ja vähän ripsi vettä. Lämpötila oli äkisti laskenut alle 20 asteen. Yritin katsella tv-uutisista säätiedotusta, mutta en tanskankielisestä mölinästä saanut irti juuri mitään.

Päätin kuitenkin lähteä Tivoliin, joka oli aika lähellä hotelliani. Jo pelkkä sisäänpääsymaksu oli 95 kruunua, ja muutenkin rahat kupattiin aika tehokkaasti pois. Olut maksoi esimerkiksi 60 kruunua (oli tosin iso tuoppi, en tiedä oliko 0,75 vai koko litran tuoppi). Päätin käydä jossain laitteessa ja olin kahden vaiheella menenkö vuoristorataan vai sellaiseen lentokone-laitteeseen, mutta jälkimmäinen vaikutti sen verran hurjalta, että aiemmin nautittu olut olisi saattanut tulla ylös. Vuoristorata nieli kolme lippua, jotka olivat maksaneet 75 kruunua, eli yksi ajelu vuoristoradalla oli euroissa kympin luokkaa. Ei köyhille.

Kävin syömässä ehkä maailman yrjöttävimmän pitzan. Hyi helevetti. Ja se oli hinnassaan tietysti tasoa järkyttävä.

Sain kuitenkin neljä tuntia Tivolissa kulumaan helposti, joten ei siinä mitään. Kiva paikka se oli nähdä, ehdottomasti Köpiksen paras nähtävyys. Ja pahimmalta sateeltakin vältyttiin.

Kävin vielä pubissa ennen kuin suuntasin hotellille makkoomaan.

Aamulla oksetti hieman, se oli kotialähtö taas edessä. Kävin suihkussa ja aamiaisella, pakkasin kamat kasaan ja vähän aikaa ennätin vielä katsomaan telkkarista olumppialaisia, ennen kuin kello tuli 11 ja piti luovuttaa huone.

Kävelin juna-asemalle, ja matkalla näin perheriidan, jossa nainen huusi äijälle kurkku suorana ja lapsi hakkasi miestä sateenvarjolla. Asemalla pyöri vähän epäilyttävän näköistä sakkia (miksi ihmeessä ne hyypiöt aina pyörivät asemilla??). Sain lipun ostettua helposti automaatista. Ylipäätänsäkin Kööpenhaminan helppous yllätti minut. Kaikki onnistui täydellisesti.

Junaa piti vähän aikaa odotella + sain jonkun epäilyttävän vierustoverin, mutta onneksi matka kesti tosiaan sen alle 15 minsaa.

Kentällä piti vähän aikaa odotella ennen kuin pääsin tekemään check innin. Lennon numero oli pahaenteisesti AY666 ja kohteena "HEL" niin kuin Helsinki. Enhän mä taikauskoinen ole tai mitään, mutta silti oli jotenkin huonot fibat lennosta.

Kamalasti oli kiina- ja japanilaisia tulossa lennolle. Kun mun vuoro oli check innissä, virkailija sanoi ettei voi antaa minulle istumapaikkaa, vaan se annetaan lähtöportilla. Jo tässä vaiheessa mä aloin vähän epäilemään, mutta sitten ajattelin että yksinmatkustaja sijoitetaan keskipaikalle.

Turvatarkastuksen jälkeen tein hieman ostoksia ja yritin päästä kolikoista eroon ja onnistuinkin aika tehokkaasti. Kävin kahvilla ja puraisemassa patonkia, hyi miten pahaa se oli.

Boarding time kun tuli niin lähdin portille. Koska mulla ei ollut paikkaa, niin mut vedettiin siitä sivuun, muutaman muun pöljän kanssa. Rouva やすい, herra Larsen, ja minä. Muut matkustajat olivat saaneet jo paikkansa ja he menivätkin koneeseen. Virkailija näpytteli konetta, ja pitkän odotuksen jälkeen saimme liput johon oli arvottu istuinpaikka ja meidät päästettiin koneeseen. Vaan mitä, siellä oli joku tyyppi jo istumassa mun paikalla. Kuten oli myös rouva  やすい:lla ja herra Larsenilla. Lentoemäntä sitten huomasi tilanteen, kävi sanomassa asiasta portilla oleville virkailijoille, mutta kone oli ylibuukattu ja matkustamo täynnä. Ajattelin jo, että näinköhän tässä jää rannalle mutta saatiin sitten lopulta paikat Business-luokasta. Aika käheetä istua rivillä numero 1. Siellä tarjottiin ruokaa oikeista posliini-astioista eivätkä veitset ja haarukatkaan olleet kertakäyttöisiä (eikö se ole turvallisuusriski?). Ja tarjottavaa riitti koko matkan ajaksi ja palvelu pelasi. Ei hassummin.

Kone oli ajoissa. Hienosti näkyi Hanko lentokoneen ikkunasta. Valtava kusihätä oli iskenyt, kun en jaksanut käydä koneessa vessassa, ja tajusin liian myöhään että hädän kasvavan liian suureksi, mutta siinä vaiheessa oli jo syttynyt turvavyö-valo päälle. Onneksi kun istui rivissä numero 1 niin pääsi aikasin koneestakin ulos, piti lähes juosta vessaan.

Hesassa oli tolkuttoman kuuma, niin kuin olisi tropiikkiin saapunut, vaikka ei Köpiksessäkään tarvinnut palella. Otin lentokenttäbussin keskustaan, se olikin ääriämyöden täynnä. Onneksi matka meni kuitenkin nopeasti, kesti hieman yli puoli tuntia.

Koska himassa ei ollut mitään ruokaa enkä jaksanut käydä kaupassa, niin poikkesin vielä kebabille. Tämän jälkeen saa kyllä epäterveellinen ruoka riittää ja aloitan kuntokuurin.

Oli viimeinen lomapäivä menossa, joskin onnistuin varsin tehokkaasti kieltäytymään miettimästä sitä liikaa.









3 kommenttia:

  1. Äijähän on ihan kone !!
    Eli jos haluan matkustaa Mihin Tahansa Maailmassa, tulen ensin tsekkaamaan matkakohteen tärkeimmät pointit täältä. :)

    VastaaPoista
  2. Miten niin kone :D Tietäisitpä meidän porukat ;)

    VastaaPoista
  3. Tahtois kanssa kokea businessluokassa matkustamisen ja miksei Tanskan myös !

    VastaaPoista