perjantai 30. maaliskuuta 2012

151# Pre-Japan

Ensi viikolla on pitkään odottamani talviloman vuoro. Tarkoitus olisi lähteä Tokioon, Japaniin.

Mä en ole ennen ollut Japanissa, mutta aina kyseinen maa on ollut sellaisena kohteena, jonne ehdottomasti haluan ennen kuin aika minusta jättää.

En ole ennättänyt tutkimaan opaskirjoja niin paljoa kuin haluaisin, mutta toisaalta, onhan minulla vielä muutama päivä sekä kymmenen tunnin lentomatka aikaa paikkaan perehtyä. Tiedän, että siellä on ihmisvilinää, kaupunki on järjettömän kokoinen, pilvenpiirtäjiä, maanjäristyksiä, kieroutunutta pornoa, omituisia tapoja, yletöntä viinanjuontia, työmuurahaisia ja oksettavaa ruokaa. Siksi olen luonut matkalle valtavat odotukset ja ennakkopaineet, vaikka tavoitteenani onkin vain selviytyä hengissä takaisin.

Katsoo nyt jos saisi matkalta jonkinlaista rapsaa kyhättyä sitten pääsiäisen jälkeen. Mutta nauttikaa te nyt täällä sillä välin luvatusta takatalvesta :D

torstai 22. maaliskuuta 2012

150# Minä

Minä... olen itsekäs mulkku.

Toisin kuin muilla vastaavilla, minulla on sentään otsaa myöntää se. Se on jo sinällänsä paradoksaalista.

Olen aiheuttanut monille pahaa mieltä. Ja se kyllä tuntuu minussakin. Omatunto pelaa vielä jollakin asteella. Mutta itsekkään minusta tekeekin se, etten ole siltikään tehnyt asioita paremmin. Miksen ole aiheuttanut enemmän hyvää mieltä? Enkä edes tiedä mistä asia johtuu. Vaikka olenkin horoskoopiltani Vaaka, niin minulla on tarpeeton halu välillä sohia hännällä kuin skorpioni. Se on jonkinlaista kusipäisyyttä, jota en osaa selittää. Provosoin muita mutta usein myös itseäni. Kun se vaihde iskee, en voi itselleni mitään. Enkä osaa asiaa selittää.

Minua on aina häirinnyt minussa tietynlainen pelle-rooli. Se oli kouluaikoina ihan ok. Mutta näin aikuisempana minua on alkanut asia häiritsemään. Minua ei kuunnella, minua ei uskota. Minulla ei ole minkäänlaista vaikutusta mihinkään. Kehenkään. Työpaikalla neuvoni - jos niitä edes kysytään - ohitetaan tyystin. Niitä ei kuunnella. Päätelmäni ovat varmasti huonoja; tyhmyys seuraa minua kuin varjo. Asia ei harmittaisi, jos minua kuunneltaisiin ja sitten ideani dumattaisiin ja pyöriteltäisiin silmiä. Mutta kun minut ohitetaan.

Vuosia sitten koin olevani suht tasavertainen silloisen työporukkani kanssa. Olimme syömässä. Juttelimme jostain päivän polttavasta joskin turhasta aiheesta. Kaikki olivat syöneet, mutta kukaan ei jaksanut vielä lähteä pöydästä. Kunnes sitten joku yhtäkkiä nousi, otti tarjottimensa ja muut seurasivat huomaamattaan perässä.

Kokeilin sitä kerran. Sopivalta tuntuvan hetken koittaessani nousin pöydästä, tartuin tarjottimeeni. Muut jäivät paikoilleen minun lähtiessä takaisin kustannuspaikalleni. Se kolaus oli oikeastaan lähtölaskenta, jonka jälkeen olen alkanut tarkoituksellisesti pitämään ideani ja tyhmät juttuni kurissa.

Olen aina sanonut, että "olisi pitänyt"-ajatukset ovat täydellisintä ajanhukkaa, mitä voi olla. Mutta itse huomaan päivittäin miettiväni ja katuvani asioita. Häpeilen tyhmiä asioita tai sanomiani juttuja joita olen tehnyt lapsuudessani. Niistä on niin kauan, että ne tuntuvat olevan jonkun toisen henkilön elämästä. Ei niitä varmaan kukaan muista, mutta minä mietin niitä päivittäin. Häpeän tunne valtaa minut. En tiedä tapahtuuko sitä muille?

Ehkä tämä on taas sitä ikäkriisipaskaa. Toisaalta koen olevani ikäloppu, mutta vasta löytämässä itseäni. Enkä pidä löytämästäni.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

149# Haju

Nyt kun kevät etenee ja lumet alkavat sulaa (dream on!), niin alkaa paskakin haisemaan. Mä en tiedä, tuleeko se haju vaan jostain mätänevistä lehdistä ja ruohosta vai onko tosiaan niin, että se on koirankakka joka hajun aiheuttaa?

Himassa on haissut jo yli viikon aivan järkyttävälle. Semmoiselle metsäpultsarille. Mun naapurikämppähän on kaupungin vuokra-asunto (jos joku ihmettelee miksi vaadin vähemmän kaupungin vuokra-asuntoja kansalle, niin tässä mm. yksi syy), jossa asuu juoppohullu ja työtön ukkeli. Mä veikkaan että sen hygieniataso on romahtanut, ja se kaamea lemu tulee sieltä. Semmoinen pinttyneen lian ja hien ja röökin ja viinanhajun sekoitus. En pääse siitä eroon millään ilmanraikastimilla ja hajusteillakaan, ja vielä on liian vilpoista tuuletella pidempiä aikoja.

Röökinsavun haju vielä menettelee. Tai no, riippuu vähän missä sitä saa haistella. Ja onhan sekin haju pahentunut tässä nyt kun olen röökilakossa ollut, joskin sikarit ja piiput ja vesipiiput tuoksuvat vielä hyvälle. Sitä vastoin sellainen ihminen joka on juuri polttanut haisee karmivalle.

Mun yks kaveri saa raivarin jos joku haisee hielle. Se ei yhtään sulata hienhajua. Muistan kerran kun oltiin bussissa menossa sen kanssa jonnekin ja sisään tuli joku teinijätkä, ja välittömästi bussin täytti sellainen pistävä, sähköinen hienhaju. Kaveri lopetti puhumisen ja tuijotti ikkunasta ärtyneenä. Kun viimein pääsimme ulos bussista, jaksoi hän avautua asiasta pitkään.

Koulussa meillä oli semmonen japsijätkä, joka otti aina tunnin alussa jalat kengistä, ja voi jeesus sitä hajua.

En mäkään hienhajusta pidä. Pierunhaju on ok varsinkin jos oma, mutta joskus mulle tulee liiallisesta pierunhajun haistelemisesta pää kipeäksi. Ehkä siinä on liikaa jotain metaania tms? Jotkut diivailijat väittävät, että hajuvedet yms. tuoksuttimet saavat heissä migreenin. Tällaiset ihmiset jätän omaan arvoonsa. Kyllä pesuaineiden kuuluu olla hajusteellisia.

Mielelläni olen hengittämättä nenän kautta myös, jos joutuu kävelemään läpi jonkin asematunnelin. Näissä kun bruukaa aina lemuamaan kuselle tai oksennukselle. Tai sitten kun keväsin mentiin exän kotipaikkakunnalle ajaen läpi Varsinais-Suomen peltoalueiden. Mä en tiedä mitä sianpaskaa sinne oli kylvetty mutta välillä vaan huomasi kyynelten kohoavan silmiin sen lemun takia.

Yhessä kämpässä kun asustelin, niin siellä alkoi rappukäytävässä haisemaan jumalattoman pahalle. Muutaman päivän kuluttua oli jaettu postilaatikkoihin laput, jossa sanottiin että hajun lähdettä ruvetaan tutkimaan ja jokainen asunto ratsataan läpi. Kun sitten yhtenä päivänä saavuin kotiin, niin haju oli poissa ja lippu puolitangossa.

Entäs sitten teolliset hajut? Desinfiointiaineen, lasolin, tinnerin ja bensiininhajusta en juurikaan pidä. Mä tunnen yhden jonka lempihaju on uudet kirjat, mutta sekään ei saa minussa kiksejä. Sahattu puu on ok.

99% hajuista on pahoja. Tänään olen haistanut oikeastaan vain yhden hyvän hajun, se aromi mikä tulee nokkaan kun avaa kahvipaketin. Mutta muut... en tiedä. Erityisesti ruuhkametrot haisevat kovin kuvottaville. Oikein pahojen hajujen sekamelska. Mitenhän koirat pystyvät elämään moisen hajuaistinsa kanssa?

Mutta, äänestetään nyt tähän loppuun mielestäni pahin haju mitä voi olla. Onko se kissankusi, vai ammoniakki? Voittaja on... *rumpujen pärinää*... paistettu sieni. Paistinpannulla paistettu sieni aiheuttaa minussa suorastaan fyysisiä kuvotuksen ja heikkouden tunnetta, enkä voi sellaisessa paikassa olla (en pysty syömäänkään sieniä). Joten jos minut haluaa joskus karkoittaa, niin unohda hajupommit sun muut kepposet, ja pistä sienipannu tulille.

maanantai 12. maaliskuuta 2012

148# Lippu

Suomen lippuhan on pitänyt dumata jo monta kertaa, mutta vasta tänään nähdessäni Ruotsin lipun liehumassa lähetystön katolla tuli tämä aihe mieleen.

Muistaakseni Tanska on ensimmäinen valtio, joka on tämän lippu-jutun kehittänyt. Enpä kyllä tiedä aikakautta. Mutta varmaan jotenkin viikinkien aikakauteen tämän sijoittaisin? Metka huomata että vain Pohjoismaissa lienee tämä risti-buumi käytössä.

Mutta Suomen lippu. Siis voiko tylsempää ja mielikuvituksellisempaa maantunnusta ollakaan? Mitä lie lipun suunnittelija kelannut? "Mulla on tässä tällänen valkonen kangas, valinta on vapaa... hmmm... minkäslaisia virityksiä ruottisa on? jaa tämmönen kusenkeltanen risti sinisellä pohjalla. Noh, jospa sitä pääsis helpolla ja vetäis vaan sinisellä tämmösen raksin tähän... kas noin... juuh, ja nyt paskalle."

No, onhan siinä se hyvä puoli, että sen osaa lapsetkin piirtää. Ja tosiaan väriäkään ei liiemmälti tarvitse kuluttaa. Mutta entäs sitten ne muut puolet? Esimerkiksi hyvät?

Kyllä pitäisi jonkinlainen lippu-uudistus saada. Onkohan kukaan uusinut lippujaan viime aikoina? Ehkäpä jotkin venäjän alusmaat, tai sitten nämä uudet valtiot. Mutta onko kukaan tehnyt niin radikaalia päätöstä, että kyllästymiseen vedoten on väkertänyt uuden lipun? Vähän sama juttu kuin kansallisbiisissä, eihän sitäkään uskalleta vaihtaa.

No joo, tässä on mun ehdotukseni uudeksi lipuksi:

Nykysessä Suomen lipussa esiintyvät värit sininen ja valkoinen ilmeisesti symboloivat jotain (luonnon) juttua. Kuten vettä, lunta ja pilviä tms? Vähän niin kuin siinä Jukka Kuoppamäen biisissä. Mun mielestä turha valehtelu voitaisiin jättää, ja käyttää harmaata pohjaväriä, koska yleensähän Suomessa kelit on harmaita.

Sitten toisekseen kun monikulttuuria yritetään ajaa, niin uskonsymboleita voisi nykyisen ristin lisäksi olla muitakin. Näitä Daavidin tähtejä ja puolikuita ja jinggejä ja janggeja ja mitä niitä nyt onkaan.

No sirppi ja vasara ilman muuta, kun kerran sosialistinen valtio ollaan. Samaan aiheeseen liittyen ei tietenkään saa unohtaa tähtirykelmää; näitähän on eurostoliiton tunnuksessa ja Kiinassa ilmeisesti myös.

Jumankeklis, tästähän saa vaikka miten hienon. Mä jo kyhäsin Paintillä koevedoksen, mutta säästelläänpä sitä vielä, ettei kukaan pölli ideaani.

tiistai 6. maaliskuuta 2012

147# Kamera

En tiedä kuvaavatko muut paljon, ja miten määritellään määrällisesti paljon? Joskus aikoinaan kun oli niitä filmikameroita (voi jessus!), niin oli aina niin tarkkaa mitä kuvataan ja missä. Filmit ja kehittäminen maksoi maltaita + oli rasittavaa. Eikä lopputuloksesta ollut tietoa. Nyt voi kuvata missä ja miten vaan, ja deletoida kuvat saman tien veks. Mulla ainakin kulkee kamera koko ajan messissä, koska olen kyllästynyt siihen että aina törmään johonkin ikuistamisen arvoiseen asiaan kun kameraa ei ole mukana. Kuten ufoihin tai Lady Gagaan tms. Joten en ota enää sitä riskiä.

Pitkään olen jo tuskaillut kameran kanssa.

Mä en muista kuinka vanha tuo nykyinen kamerani on, mutta ei mikään ikäloppu. Ehkä viisi vuotta jos sitäkään. Mutta auttamattoman vanhaksi se on jäänyt. Ei tunnista isoja muistikortteja, kuvat korruptoituvat muistikortilla, akku huonontunut, paskaa linssissä, hävettää kertoa kavereille megapikselimäärää, zuumi onneton. Ja muutenkin, kun vertaa uusimmilla kameroilla otettuihin kuviin, niin ero on kuin yöllä ja päivällä.

Enhän mä sinänsä osaa kuvata, enkä tajua muutenkaan kuvauksesta mitään. Mistään aukoista, valotuksista tai sen semmoisista. Ja kuka muutenkaan jaksaa roudata jotain painavaa ja kömpelöä järkkäriä mukanaan? Ei, kyllä kameran on taskuun mahduttava. Pokkari siis.

Tietysti se katseluruutu pitäisi olla niin iso kuin mahdollista. Vielä muutama vuosi sitten oli digikameroille tyypillistä, että niissä oli sellainen puolikkaan postimerkin kokoinen räppänä mistä tihrustella. Ei semmoista.

Zuumi on oltava hyvä. Millään 4 kertaisella ei tee mitään, sellaisen yli voi huoletta vetäji tiejyrällä. Sitten on vielä optista zuumia ja digitaalista zuumia. Eroa en tiedä. Mutta zuumi maksaa; meidän isä osti juuri pokkarin, jossa on 20-kertainen zuumi, mutta hintaakin tuli lähemmäs 500€. En mä nyt semmosta sentään kamerasta maksa.

Megapikseleistä en tiedä. Ennenhän se oli ratkaisevassa asemassa kun kameraa valkattiin, mutta nyt sanotaan, että on ihan sama onko 8 megapikseliä vai 12.

Valoisuus on sitten vaikeampi homma. Kaveri määrittelee hyvän kameran niin, että sillä tulee ulkona otettaessa taivaasta oikea väri. Ei siis sellainen pelkkä harmaa. Ja äkkiäkös nuo kuvat myös alivaloittuvat. Ei pimeälläkään saa kuvatuksi kuin pelkkää mustaa.

Vaikka "simply modea" tuleekin varmaan useimmin käytettyä (johtuen ihan siitä, että ne kuvat nyt vain sattuvat onnistumaan parhaiten), niin hyvä olisi olla eri kuvausohjelmia käytössä. Jos sitä joskus vaikka jaksaisi tarkastella ja testata niitäkin

Nykykameroissa on myös jokin paikallistin, gps tms, jolla näkee missä on tullut kuvattua. Täyttä sikailua sellainen. Tarvitseeko semmoista muka?

Muistikortti olisi hyvä olla 8 giganen vähintään. Nykyisessä on 2, ja se on aina täynnä.

Mutta joo, tuli nyt sitten ostettua Rajalan verkkokaupasta kamera. Mietin ensin, menenkö paikan päälle niitä pällistelemään, mutta olin varma että mua kusetetaan kuitenkin sen verran ja aletaan kauppaamaan jotain kalliimpaa kameraa, joten helpommalla pääsi kun osti netistä. Joskaan näppituntumaa ei nyt ollut yhtään. Mutta eipähän tarvitse tunnustaa myyjälle omaa tyhmyyttään. Törmään itsekin vastaaviin tapauksiin työssäni, että ei tiedetä mitä halutaan mutta jotain kuitenkin olisi saatava.

Canonin kamera se oli, mutta en vielä ala arvostelemaan sen tarkemmin, ennen kuin vehje saapuu. Megapikseleitä oli muistaakseni 12, zuumi 14 kertanen (en muista mihin saakka optinen oli). Ixusta ei saanut ostaa, joten piti tyytymäni toiseen malliin. Museokaluhan se kuulemma on, mutta ans kattoo nyt. Odottelen kyllä innolla.

torstai 1. maaliskuuta 2012

146# Kevät...talvi

Maaliskuu on alkanut, jee. Muualla Euroopassa se tietää kevään alkua; Briteissä esimerkiksi on kuluneella viikolla mitattu +18 asteen kelejä. Ja kun katseli Ruotsin kuninkaalisten vauvanulkoiluttamista, niin eihän sielläkään mitään lunta ollut, vaan vihreä ruoho pukkasi näkyviin.

Meillä täällä Luoteis-Venäjällä ei ole eroa, onko helmikuu vai maaliskuu. Kelit ovat ja pysyvät samanlaisina. Pakkasta ja lunta, lisää tulossa. Ainoa ero on sydäntalveen on lisääntyvä päivänvalo. Se tekee kevättalven. Jotenkin minusta silti tuntuu, että tässä yritetään kusettaa. Vetää höplästä. Paskat se mikään kevät on kun lunta on reiteen saakka. Ei tässä kuljeta Hakaniemen rantaa salmiakkia tarjoamassa.

Yleensä kevät on minulle semmosta aikaa, ettei mitään saa aikaiseksi. Tai no, olenhan mä aika vätys noin muutenkin. Mutta syksyllä on kuitenkin enemmän inspistä suunnitella tekevänsä jotain, keväisin ei jaksa sitäkään.

Mutsilla lienee päinvastoin. Oli alkanut nyt muuttamaan asunnossaan huoneita päikseen, ja siellä on joutunut ramppaamaan roudarina ja asentajana ja purkajana jne. Oli myös löytänyt varastoistaan 7 pahvilaatikollista minulle kuuluvaa rojua, jotka piti viedä kotiini. Ihme kyllä jaksoin käydä niitä läpi tässä yksi ehtoo. Olihan siellä aarteita, kuten semmoinen harmaa Nintendo-pelikonsoli, nyt jo kirkkomailla lepäävien kirjeitä, Aku Ankan taskukirjoja, bussilippu vuodelta 1995, Metrolehti vuodelta 2000, 20 mk:n seteli (ei, en käynyt sitä vaihdattamassa eilen kun oli viimeinen mahdollisuus). Pari kassillista sain heitettyä roskiin, mutta loput änkesin hujan hajan kaappiin. Ne ovat jo valmiiksi pursuamassa kamaa. Laitoin itselleni muistutuksen huhtikuun puolen välin paikkeille, jos sitä sitten jaksaisi käydä kaapitkin läpi ja heittää kaiken turhan pois. Syssymmällä. Yeah right. Oletteko katsoneet telkkarista sitä ohjelmaa hoardaajista? Himohamstraajat? No, ei mulla vielä niin paha tilanne ole, mutta ehkä se kaaos on heilläkin lähtenyt liikkeelle kaapeista.

Mut semmosta. Tulis nyt vaan se oikea kevät pian. Lämpimiä kelejä, pelkoa takatalvesta, sulaneita merenlahtia, haisevia peltoja. Mutta vielä ei uskalla luopua pitkistä kalsareista eikä pipostakaan. Ensi viikolle luvattiin kylmää. Edes koirankakkakeskustelut eivät ole vielä alkaneet.

Mutta palataan asiaan kuukauden päästä.