tiistai 21. helmikuuta 2012

144# Luonto

Mä olen iltaisin juuttunut himassa katselemaan erinäisiä luontokatastrofijuttuja Youtubesta, kuten maanjäristys- ja tsunamivideoita. Miten talot romahtavat ja ihmiset murskautuvat niiden alle. Miten jättiläisaallot pyyhkivät ihmiset mennessään. Miten kokonaiset kaupungit tuhoutuvat ja miten ihmiset menettävät omaisensa ja kaiken omaisuutensa.

Hesassa joku pääsi taas hengestään kun jäi katolta putoavan lumimassan alle. Sama juttu viime vuonna. Mä kun työskentelen täällä kantakaupungissa, niin eilen kävi melkoinen ryske ympärillä kun näitä lumimassoja tipahteli viereen. Vaikka ilahduttavan paljon lumenpudottajia näkyykin, niin silti saa olla pieni pelko perseessä koska jotain suurempaa rysähtää niskaan.

Kolareita tapahtuu kymmenittäin ellei sadoittain, päivittäin.

Mutta antaahan se lumi valoa. Vai mitä talvifanit?

Plunssa on jatkunut kohta viikon. Huono olo jatkuu, ellei jopa päivittäin pahene. Missään nimessä se ei helpotu. Jos haluaa hakea henkistä helpotusta, että huonomminkin voisi mennä, niin ei kun youtubeen katsomaan sydäntäsärkeviä dokumentteja sairaista ja vammaisista lapsista. Paraniko kurkkukipu? No ei. Kuten ei nälkäkään lähde katsomalla ohjelmia nälkäänäkevistä Afrikan lapsista.

Luonto on kaikkeen syypää. Sen metkuja nämä on kaikki. Se tekee ihmiselosta mahdottoman. Se pystyy osoittamaan halutessaan voimansa ja tappamaan satoja tuhansia ihmisiä noin vain naps. Saa näyttämään ihmisen mitättömältä tekijältä.

Ja jotkut kehtaavat vielä äänestää luontopuolueita. Asettuvat luonnon puolelle. Huh huh. Petturit.

2 kommenttia:

  1. Luonto näyttää että minun kanssa ei aleta ryppyilemään.
    Edelleen mä pidän KOHTUULLISESTA määrästä lunta ja lämpöä ja vesisadetta,mutta kun kaikki tuntuu menevän ääripäätä.Joko lunta ei oo lainkaan tai sitten tulee metri kerralla.Joko sataa kaatamalla vettä tai sitten tappohelle.Missä kultainen keskitie?

    VastaaPoista