lauantai 10. syyskuuta 2011

66# Liirum laarum, osa 2

Mä olen miettinyt monta kertaa, miten kummallisia unet ovat. Monet kertovat unistaan, ne ovat jotenkin epäloogisia, noin niinkuin juonikulultaan. Mä olen iloinen, kun mun unissa on usein sellainen selkeä juonikehitys, ja sama teema säilyy unissa koko ajan. En siis esimerkiksi ole ensin sienessä, ja paskahädän yllättäessä menen puuseehen jossa on Lumikki ja 8 kääpiötä syömässä appelsiinikakkua, josta hyppään kaarnaveneeseen ja soudan Amazonille.

Mutta se unissa on kummallista, että niissä on henkilöitä tai tapahtumia, joiden kanssa en ole ollut vuosiin missään tilanteissa. Näin taas tällä viikolla unta, jossa oli keskeisenä henkilönä eräs poika ala-asteen luokilta. Hän ei ollut kaverini, eikä hän ollut vihamieheni; emme olleet oikeastaan missään tekemisissä keskenämme, enkä ollut ajatellut häntä sen jälkeen kun vaihdoimme koulua. Ja nyt näen unta hänestä. Mulla kesti yli puoli vuorokautta, ennen kuin muistin edes jätkän nimen. Outoa.

Muita asioita: eilinen oli kyllä taas perseestä. Semmoinen, ettei mikään asia tunnu onnistuvan. On käsittämätöntä, miten sellaisia päiviä tuleekin... Duunissa meni kaikki pieleen. Helpotkin asiat olivat helppoja vain päällipuolin. Kun niihin tarttui, paljastui että sisus oli täynnä vaikeuksia ja vastoinkäymisiä. Kaiken kiireen keskellä taloyhtiön isännöitsijä - joka oli kyllä aiemmin viikollakin yrittänyt soitella - otti yhteyttä, ja alkoi taas kinuamaan jotain helvetin papereita ja piirrustuksia ja halusi tulla tekemään jonkun tarkastuksen. Maltti meni taas ja tulistuin, jälkeenpäin oikein hävettikin. Onhan se tietysti hyvä, että kytätään, mun etuhan se on, että keittiö on tehty kunnolla. Mutta kun juoksutetaan aina tilaamaan kaikkia paperloita. Tämä oli jo kolmas vai neljäs kerta! Miksei niitä voi pyytää kerralla!?!? Ja muutenkin... miks kaikesta pitää tehdä aina niin helvetin hankalaa?

Ja se itse tiskipöytähän on aivan perseestä. Eilen viipaloin pari tomaattia leikkuulaudan päällä, ja siitäkin tuli mukamas naarmut tiskipöytään! Se on semmoinen "teräs"tiskipöytä, mutta laatu on kyllä surkeaa. Se on tosi ruman näköinen jo, täynnä naarmuja. Aiemmin kun tilasin niitä papereita keittiöfirmalta, he kysyivät haluanko osallistua johonkin palautejuttuun. Onneksi suostuin. En voi kovin hyvää arvosanaa kyllä tästä toiminnasta antaa.

Ja totta kai (piti oikein käydä tarkistamassa onko tuo yhdyssana) itse ruoan laitto meni perseelleen. Niinkin helpon ruoan kanssa kuin makaronilaatikko :D Mutta kun ohjeissa ei oltu kielletty, että vuoka ei saa olla kukkuroillaan kun sen laittaa uuniin, niin sehän posahti sitten sinne. Huoh mikä siivo ja palaneen käry.

Käsi on onneksi parantunut. Viime viikonloppuna oikea hanska tuli kipeäksi, ja se oli täysin voimaton monta päivää. En pystynyt edes shampoota puristamaan purkista. Nyt se on terve.

Lopuksi vielä sananen eläimistä, jotka änkeävät asuntooni yllättäen ja pyytämättä. Olen maininnut asiasta aiemminkin, mutta ei näytä menevän perille. Luvattomasti asuntooni tunkeutuneet eläimet tapetaan välittömästi ja säälimättä. Joten hiiret, rotat, ampiaiset, kärpäset, hämähäkit plus sun muut paskanaamat, pysykääpä poissa jos mielitte säilyä hengissä. Tiedän, että asunnossani on maittavia ruoka-annoksia houkuttelemassa, mutta pyydän harkitsemaan kahdesti, jos kämppäni rajan ylitätte. Leppäkertut on ok, heidät ohjataan säävarauksella takaisin luontoon.

5 kommenttia:

  1. Mun unissani ei kauheasti tolkkua ole...Tavallinen asia saa absurdin käänteen kuten se,että unessa menin vessaan,otin housut alas ja mulla olikin miehen vehkeet,ihmettelin siinä sitten tovin ja hiplailin niitä.Outoja ihmisiä oudoissa paikoissa,Ville Valo kylässä vanhemmillani,karhu jahtaamassa mua (ja sillä oli ihmisen kasvot) ym.Välillä niin kiintoisia unia,että harmittaa ihan herätä!Välillä niin ahdistavia,että pakkoherätän itseni kesken kaiken ja olen itkuinen pitkään.

    VastaaPoista
  2. Hyviä uneja mä en näe koskaan. Joko ovat merkityksettömiä, kummallisia tai sitten painajaisia. Välillä kun näkee oikein pahoja uneja, niin kyllä siinä on kauhuissaan pitkän aikaa, eikä uskalla heti käydä nukkumaan uudelleen, tai muuten uni jatkuu.

    VastaaPoista
  3. Minä näen onneksi tolkullisia unia. Olisi ikävää tuhlata yönsä johonkin merkityksettömään ja turhaan roskaan. :) Välillä pitää kyllä miettiä onko joku asia tapahtunut oikeasti, vai olenko nähnyt unta. Esim. olen kuullut jonkun asian jostakin henkilöstä. Yleensä mun uniin liittyy joku asia tai henkilö, jota olen viimeksi illalla ajatellut ennen nukkumaan menemistä.

    VastaaPoista
  4. Jos mietin vähänkin armeijaa, niin näen siitä heti seuraavana päivänä unta. Siksi inhotti katsoa aina Kasarmia telkasta, onneks se loppusi :P Ja uni aina samanlainen, joudun kertausharjoituksiin tai jonkun sekaannuksen takia uudelleen armeijaan vähintään 400 päiväksi. Ja se epätoivon tunne mikä tulee siitä unesta läpi...

    Ja röökiuneja näkee tietysti. Että röökaa, ja sitten harmittaa kun tuli silleen retkahdettua.

    Krapulaisena näen unia paholaisesta.

    VastaaPoista
  5. Minäkin muuten olen nähnyt monta kertaa unta, että olen rikkonut 4,5 vuotta kestäneen karkkilakkoni. Ja yleensä syön aina jotain sellaista karkkia, josta en edes tykkää! :D Ja tupakkaakin olen joskus nuorempana polttanut unissani, mutta ilmeisesti vanhemmiten olen tajunnut, etten sellaista menisi koskaan tekemään.

    Leppäkertuista tuli muuten mieleeni, että inhoaisit luultavasti niitäkin, jos olisit kokenut saman, kuin entinen työkaverini. Hänen vaihto-oppilasasuntonsa Saksassa oli aivan täynnä leppäkerttuja. Asunto oli ollut vähän aikaa tyhjillään ja edellinen asukas oli jättänyt ikkunan raolleen. Leppäkerttuja oli kuulemma kaikkialla ja ne surisivat kaiket yötkin. Aluksi yritti häätää niitä ulos, mutta sitten lopulta alkoi surutta murskata niitä, kun tuntui että ne vaan lisääntyvät. Ne pitivät kamalan runtsauksen, kun niitä tappoi. Sanoi että hän nykyäänkin saa kauhean inhokohtauksen, kun näkee leppäkertun. :D

    VastaaPoista