tiistai 30. elokuuta 2011

60# Inhokkiviikonpäivä

Mä en tiedä, miksi olen tiistai-rasisti. Mun mielestä se on viikon vittumaisin viikonpäivä. Suurin osa varmaan valitsisi maanantain, mutta mulla se menee aina vielä viikonlopun nosteella, vaikka onhan sekin tietysti kurjaa aikaa. Mutta tiistai? Silloin ei voi ikinä tapahtua mitään jännittävää, viikonlopun lepo on jo tiessään ja vielä helvetisti päiviä ennen seuraavaa viikonloppua. Ei mitään hyvää tiistaissa.

Mä olen joskus miettinyt, onko tutkittu minä viikonpäivänä sataa eniten? Sen on pakko olla tiistai. Tai koska sattuu eniten onnettomuuksia? Tai menetyksiä? Tai menestyksiä?

Jumala loi tiistaina taivaan.

Wikipedian mukaan tiistai on Mars-jumalan päivä. Yleensä Yhdysvaltain vaalit pidetään tiistaisin. Kuten Hämeenlinnan markkinat joka kuukauden ensimmäinen tiistai. Microsoft julkaisee silloin päivityksiään.

Eikä oikeastaan muuta. Huomaatteko nyt, miten tylsä päivä se on?

maanantai 29. elokuuta 2011

59# Cloudy Sun-day

Aamulla paistoi aurinko, mutta muuttui nopeasti koko taivaankannen peittävään harmaaseen massaan. Tuli jo miellekuvat, miten marraskuussa samaa harmaata säätä riittää päiväkausia. Apua.

Mut joo. Oisinhan mä nähnyt aurinkoa enempi, jos oisin herännyt kuten piti. Mulla oli herätys 10.15, mutta väsytti niin makoisasti, että aattelin siinä vielä koisia rauhassa ja sammutin kellon. Heräsin sitten vasta puoli kahdeltatoista.

Piti tietysti nauttia verkkainen aamiainen. Niin ja tarkistaa, että telkkari pelitti edelleen. Kyllä.

Torstaina olin käynyt Pp:n kanssa Ikeassa. Tuloksena oli keittiöön uusi pöytä, kolme tuolia ja pari mattoa. Niin ja Pp:lle pieni pöytälamppu palkkioksi kuskaamisesta ja roudaamisesta.

Kasaaminen piti suorittaa viikonloppuna. Mieluiten jo perjantaina tai viimeistään lauantaina. Siksi oli vähän morkkis, kun oli jäänyt sekin tekemättä. Noh, eihän pöydän kokoominen paha homma ole, neljä jalkaa pultilla kiinni ja se on siinä?

Kyllä siihen liki kolme tuntia meni. Ohje oli 16-kohtainen, ja sormet verillä. Kasasin sen järkevästi vielä olohuoneeseen. Elopainoa oli 34 kiloa, ja pöytä sen verran leveä, ettei sitä yksin juuri käänneltäisi mihinkään, saatikka siirrettäisi ahtaista oviaukoista. Se jäi siihen.

Menin porukoille. Kävin syömässä, asensin uuden kiintolevyn ja varmuuskopioin datoja mitä nyt tuli mieleen. Ruokapalkka - eli perunoita ja kaalilaatikkoa - oli vähän erikoinen.

Takaisin kotia. Kokosin kolme keittiön tuolia. Ei onneksi niin paha rasti miltä kuullosti, mutta sormet oli tosiaan aivan vereslihalla. Katselin samalla töllöstä kun Arsu sai ennätysmurskalukemin kuokkaansa.

Vanhaakaan keittiön pöytää en saanu purettua. Se on jotenkin semmoinen integroitu möhkäle. Jalat eivät ole millään ruuveilla kiinni? Miten helvetissä sen saa kappaleiksi? Ja tuoleissa sama ongelma. Noh, soitin faijalle, että tiistaina saa luvan tulla tekemään mun kanssa retken kaatikselle, ja valmistautua henkisesti roudaamaan painavia kamoja (myös vanha televisio pitää viedä pois). Ja että tuo sahan tullessaan.

Siivous sitten jäi, kun koko kämppä on täys huonekalua siellä sun täällä. Noh, hyvällä omalla tunnolla jätän sen myöhemmäksi.

Kovasti vaati ponnisteluja, mutta jaksoin kuin jaksoinkin käydä ajamassa vielä reilut 20 kilsaa pyörällä. Mielestäni ajoin kuin heikkopäinen kovasta tuulesta huolimatta (tai ehkä juuri siksi), mutta aika oli kuitenkin varsin vaatimaton. Joka tapauksessa, yli 1000 kilsaa ajettu tänä kesänä ja tavoite siltä osin saavutettu \o/ Oli siinä vaan homma.

Syksymasennusta kyllä pukkaa. Sen huomasi nyttenkin, kun lähti kahdeksan jälkeen pyöräilemään, niin ei valoisan aikaan enää ennättänyt takaisin. Kohta pimeä alkaa jo viideltä. Ei saatana!

Nukkumisen kanssa oli myös niin ja näin. En edes viitsinyt kokeilla nukkumista kovin ajoissa, joten menin vasta klo 1.22 nukkumaan. Siltikin pyörin ainakin pari tuntia ennen kuin sain unen muutamaksi tunniksi simmuun, sittenkin heräsin pitkälti ennen kellon soittoa enkä saanut enää nukutuksi.

Uusi viikko oli alkanut.

sunnuntai 28. elokuuta 2011

58# Digiboksi

On perjantai, pääsen töistä vähän viiden jälkeen. Viikonlopun tavoitteena on:

1) Kasata huonekaluja
2) Siivota
3) Pyöräillä
4) Säätämään porukoiden tietokonetta

Töissä kuitenkin paskamaista, joten päätin ottaa perjantain vähän kevyemmin; hain ruokakaupasta ruokaa: jauhelihaa, perunoita, porkkanoita, muutaman paprikan, sipuleja, valkosipuleja, kermaa ja olutta. Näistä aineksista varmasti saa loihdittua jotain upeaa. Ruoan jälkeen voisi sitten ottaa muutaman asennuskaljan, ja aloittaa tavoitelistan ykköskohdasta.

Ruoka valmiina, sihautan oluen ja alan katsomaan telkkaria.

Paitsi, että en ala katsomaan telkkaria.

Rikki. Canal + eivät näy. Kello on varttia vaille yhdeksän, ehdin vielä soittamaan tukeen. Siellä sanotaan, että mulla on varmaan boksissa jotain häikkää, suosittelevat kokeilemaan toisella boksilla. No, eihän mulla nyt saatana semmosia varastossa ole. Seuraava idea tuelta on, että puretaan sopimus. Ööh? Sanon googlettavani asiaan, ja palaan myöhemmin jos tarvis.

Sen jälkeen käytän tunteja googlettamiseen, ohjelmistopäivitysten asentamisiin, keskustelupalstojen tutkimiseen jne, mutta boksi menee entistä sekasemmaksi. Kaljaa kuluu. Tehdasasetukset palauttamalla saan sentään näkymään "tavan" kanavat oikein, mutta maksukanavat ovat edelleen kaputt. Mietin, että aiemmin päivällä tartuin johonkin mainosjuttuun ja tilasin Nelosen maksukanavat kuukaudeksi, kun ne sai ilmaiseksi. Oisko siinä mennyt jotain vituilleen? Helvetin hornot!

Nukahdan sohvalle, herään aamulla valot ja telkkari päällä. Nyt näkyy yksi Canalin kanavista, muut näkyvät vain osittain.

Käyn Itäkeskuksessa ostamassa lihavalta pojalta kortinlukijan. Myyjä on ystävällinen ja sanoo, että kyllä se varmaan tuolla tulee kuntoon. Käyn samalla myös ostamassa osterivinokasjauhetta syylään semmosesta luontaistuotekaupasta. Pakko kysyä myyjältä neuvoa, mä kun en ole semmosissa puljuissa ennen käynyt. Myyjä arvelee varmasti mielessään, että kotona ole muija on mut lähettänyt asioille.

Palaan kotiin, asennan kortinlukijan ja... se toimii \o/. Jumittaudun iltaan saakka sohvalle katsomaan futista. Liverpool pieksää huonon Boltonin.

Ai niin. Mites se viikonlopun tehtävälista?

keskiviikko 24. elokuuta 2011

57# Futis

Aihe, jonka ne muutamat blogini lukijat voi suosiolla skipata. Kunhan nyt pönkitän äijäegoani.

Mä diggaan vaan englantilaisesta ja skottilaisesta futiksesta. Hätätapauksessa voi mennä Bundesliiga. Tietysti sitten myös Suomen maajoukkueen pelit.

Mutta seuraottelut; Suomesta ei löydy seuraa, mitä kannattaa. Koska koko kannatuskulttuuri puuttuu. Toki täytyy myöntää, että HJK:n menestymistä (eli yhden suuren vastustajan kaataminen kerran 15 vuodessa) on ollut ilo seurata. Tuskin maltan odottaa torstaista kamppailua, vaikka mulla on pahat fibat tästä. Kahta huippupeliä peräkkäin tuskin tulee, jos niitä normaalisti tulee yksi kerran 15 vuodessa.

Sarjoista mä tykkään eniten englantilaisesta. Mä olen aina ihmetellyt, miksi joku haluaa kannattaa seiskadivarissa rämpiviä seuroja. Ne eivät ole koskaan menestyneet, eivätkä tule koskaan menestymään. Yleisöä on maksimissaan tuhat. Pelaajat huonoja. Seurojen talous kuralla, joutuvat kerjäämään rahaa. Mennä ränsistyneille ja jääkylmille ja sateisille "stadioneille" katsomaan luokattoman tasoista futista. Pelejä on arki-iltaisinkin; kuka jaksaa lähteä säkkipimeässä ajamaan vierasotteluihin monen sadan kilometrin päähän?

Kunnes sitten aloin ymmärtämään, miten raha on tuhonnut koko lajin; bisnes on ainoa mikä ratkaisee. Pelaajista on tullut huipputuloisia miljonäärejä, ja tärkeintä on se mitä pelaajat tekevät vapaa-aikanaan, ja mitä heidän vaimokkeensa tekevät. Skandaalit kiinnostavat enemmän kuin voittomaalit.

Luin juuri lehdestä, miten Venäjän sarjassa Dagenstanissa pelaava rupusakki kieriskelee öljyrahoissan, ja olivat ostaneet juuri kolme maailmanluokan huippupelaajaa. Maailmanennätyshinnalla. Koska Dagenstan on hengenvaarallista aluetta asua ja elää, nämä pelaajat asuvat ja harjoittelevat Moskovan lähellä, ja lentävät vasta ottelupäivinä paikan päälle.

Tämmöistä ei mutadivareissa ole. Pelaajat säilyttävät läheisyytensä ja inhimillisyytensä, he asuvat faniensa naapureissa ja käyvät samassa Tescossa siviilityön ja treenien välillä. He ansaitsevat muutaman sata puntaa viikossa jos sitäkään, ja joutuvat elääkseen tekemään myös päivätöitä. Maailmanluokan pelaajat ansaitsevat päivässä mun vuosipalkan. Vuoden jokaisena päivänä.

Ketä kiinnostaa enää pääsarjatason futis, jos tarjolla on tämmöistä:

tiistai 23. elokuuta 2011

56# Muuttolinnut

Yksi eläinmaailman kusetus, mikä on alkanut taas viime aikoina korpeemaan - kuten joka kerta tähän aikaan vuodesta, on muuttolinnut. Muuttolinnut. Vielä viime viikolla näin pääskysiä kirmaamassa taivahalla, vaan nyt on räystäät hiljentyneet. Lauantaina näin komean auran jotain isokokoisia lintuja. Ovat tainneet lähteä parempiin oloihin. Talvea evakkoon. Kuten rikkaat suomalaiset eläkeläisetkin.

Jotenkin se nyt vaan on niin epäreilua, että toiset linnut pystyy niin tekemään. Onhan se kiva, kun kevään edetessä huomaa lintujen palanneen, ne laulelevat, rakentavat pesiään ja hautovat muniaan ja mitä helvettiä nyt tekevätkään. Pääskysten ilmaantuminen on varma kesän merkki, kuten se idioottilorukin kuuluu. Mutta silti... enemmän mä arvostan semmosia lojaaleja lintuja, kuten vareksia ja harakoja ja tiaisia, jotka pysyvät täällä läpi talven, henki uhattuna. Palelevat kylmässä ja syövät jäätynyttä jäkälää. Sillä välin toiset kaartelevat Afrikan lämmössä herkutellen makoisilla öttömönkiäisillä.

Tietysti, voidaan ihmetellä, mitä järkeä jonkun linnun on ylipäätään lentää näin kauas pohjoiseen. Eikö kannattaisi asua aina ruokaisella ja substrooppisella alueella? Kyllä mä olen nähnyt pääskysiä kesäaikaan Kreikassa ja maalis-huhtikuun vaihteessa Dubaissa, eihän nekään minnekään Suomeen lennä. Ja sitä paitsi, lisääntyvätkö linnut talven aikana siellä etelässä, vai saavatko he vain yhden pesueen, ja senkin kesällä, jolloin linnuista tulee sen maan kansalaisia minne syntyvät? Ja sitten kun ovat esimerkiksi suomalaisia lintuja, niin heillä on oikeus tulla Suomeen? Mutta millä verokkeella ne pääsevät taas evakkoon etelään? Onko heillä kaksoiskansalaisuus?

Se on niin väärin, että ihmettelen mikseivät läpi vuoden elelevät tipuset vittuunnu ja puutu tähän epäkohtaan? Koska kyllä sitten kun Afrikassa on liian kuumaa ja kuivuuden takia ruokakato iskee, ollaan valmiita palamaan verottamaan toisten apajia. Tai eikö talviaikaan paikallisia ärsytä, kun pohjoisesta tulee lauma pakolaisia heidän ruokapöytäänsä? Etenkään kun en usko, että toisen maan linnuilla olisi mitään sellaista erikoisosaamista, jolla he voisivat kompensoida kuluttamansa hyödykkeet. Puhumattakaan lieveilmiöistä: lisäävät vaan kulkutautien ja lintuflunssien määrää. Entäpä kulttuurilliset epäkohdat?

Mutta onneksi me ihmiset ollaan fiksumpia. Mehän ei tämmöseen syyllistytä.

maanantai 22. elokuuta 2011

55# Televisio

Eilen menin sitten porukoille sitä uutta telkkaria asentamaan. Kuten arvata saattaa niin aikaa vievä hommahan se oli. Ensin jo paketista purkaminen, sitten jalustan kokoaminen, sitten vanhan irtikytkeminen, sitten uuden kytkeminen tallentavaan digiboksiin sekä dvd:hen... Kanavien virittäminen, käytön opettelu, kiintolevyn asennus, mutsin opettaminen miten telkkari toimii... Kolmen tunnin juttu.

Enkä edes saanut dvd:tä ja tallentavaa digiboksia kytkettyä, koska tässä uudessa telkkarissa ei ollut kuin yksi scart-liitäntä, vanhassakin oli sentään kaksi!? Ja kun yhdistin scartin dvd:stä ensin digiboksiin ja sieltä telkkariin, niin sain kyllä telkkarin toimimaan, sain boksinkin toimimaan, mutta dvd:tä en saanut toimimaan kuin 15 sekuntia, sen jälkeen se joko a) hyytyi niin että kuva katosi täysin tai b) kuva näkyi punaisena. Täysin mystistä. Niin taisi olla kyllä vanhassakin telkkarissa, mutta vanhassa telkassa oli kuitenkin kaksi scartti-liitäntää, joten sen sai sitä kautta toimimaan. Tietääkö joku, miksi tuo tv noin käyttäytyi?

Noh, sain kuitenkin tietokoneesta ulkoisen kovalevyn, joka oli jäänyt turhaksi, kytkettyä telkkariin ja tallennettua sitä kautta ohjelmaa siihen. TV:n valikot olivat kyllä suht hankalia ja epäloogisia... Kyllä on mennyt laitteet monimutkaisiksi, kun ei osaa enää telkkaria käyttää.

Tänään pitäisi sitten hakea porukoilta heidän neljä vuotta vanha telkkarinsa omaan kotiin. En tosin tiedä tekeekö sillä televisiolla mitään, ainakin porukoilla se kaatui monta kertaa illassa niin, että piti irroittaa sähköjohdot kun ei telkka enää reagoinut mihinkään muuhun. Saas nyt nähdä. Olisihan se kyllä isompi ja hienompi kuin muorin 80-luvun salora, mutta jos se ei toimi senkään vertaa... Varsinkin kun tarvitsen edelleen digiboksin, kun siinä on sentään kortinlukijat jne. Ja kyllä mä haluan ohjelmia tallentaakin. Vaikken tallentaisi, niin haluan että se mahdollisuus on olemassa.

Kyllä 80-luvulla oli niin paljon helpompaa kun ei ollut mitään saakelin scartteja eikä dvd:itä eikä digibokseja. VHS toimi aina!

sunnuntai 21. elokuuta 2011

54# Liirum laarum

Kirjotetaanpa pyhäpäivän ratoksi nyt tännekin jotain omaa maailmaa mullistavia tapahtumia.

Hmm.

Tiistaina kävin pumppaamassa pyörän gummit. En tiedä, ovatko ne tyhjentyneet itsestään vai olleet jo tyhjillään alusta saakka, mutta ilmaa niihin oli saatava. Olin jo aiemmin ostanut sellaisen pienen pumpun, jossa luvattiin, että se käy venttiiliin kuin venttiiliin, ja sijoitin muutaman euron sellaiseen ajattelematta sen kummemmin asiaa. Noh, vitut se mitään siihen kävi. Pyöräkellarissa oli kiitettävän paljon pumppuja, joita lainailin, mutta yhdelläkään niistä ei tehnyt hevon helvettiä. On mennyt maailma kummalliseksi kun ei osaa enää pyörän renkaita pumpata... Venttiili oli sellainen kuin autoissa, joten piti sitten mennä huoltoasemalle. Mulla on kilometri huoltoasemalle, mutta entäs jos asuisin jossain maalla, jonne bensikselle voi olla matkaa ties miten paljon? Ja olisi vaikka rengas ollut täysin tyhjillään vaikkapa paikkauksen jäljiltä? Noh, tästähän voimme tehdä kehäpäätelmän, että ei kannata asua maaseudulla.

Noh, näppärästi kävi bensiksellä renkaan täyttö. Ainoa vaan, etten tiennyt, millainen ilmanpaineen kuuluisi olla. Henkilöautoissahan se on jotain päälle 2. Muistelin, että pyörän ohjekirjassa olisi annettu arvoksi 3-6, mutta eihän mikään haarukka voi olla noin suuri? Laitoin sitten summamutikassa vitoseen, kun se täyttyi suht helpolla siihen saakka, ja rengas tuntui painettaessa kovalta. Ajaminen taas vähän oudolta, ja olin koko ajan varma että ne renkaat pamahtavat silmille.

Kotiin kun pääsin, niin netistä kun asiaa katsoin, siellä sanottiin paineiksi 2-4, mutta toisaalta ohjekirjassa oli se 3,5-6, vähän niin kuin olin ajatellutkin. Äh, olkoot 5.

Mitähän muuta... Niin, mähän vaihdoin kesäkuussa puhelinliittymäni DNA:han, kun olin niin kyllästynyt Elisaan. Taisi tulla tehtyä typerästi, koska nyt ensimmäinen puhelinlasku tuli. Oli pöyristyttävät 38€. Noh, tietysti lasku oli ylil 1,5 kk:n ajalta, ja olin tehnyt kaksi ulkomaan matkaa tuona aikana (mutta en muistaakseni käyttänyt puhelintani sentään niin paljon). Taisi tulla tehtyä nyt typerästi sittenkin tuon vaihdon suhteen. Elisan aikoina mulla oli kuukausi lasku yleensä alle 15€, joskus harvoin parikymppiä. Mulla on kuitenkin firman puhelinkin, jota saan käyttää myös omiin puheluihin, joten siinä mielessä turhaa maksella tommosia hintoja jatkossa. Saa nyt nähdä.

Mutta se mikä muo ärsyttää on nämä liittymäkauppiaat. OK, mähän otin DNA:nkin jätkältä, joka soitteli mulle niitä liittymiä kaupitellen. Mutta tänä aikana kun mulla on ollut tämä uusi liittymä, ainakin kolmesti on jo soiteltu kilpailevien liittymien toimesta kaupitellen liittymää. Siis luuleeko ne tosiaan, että mä vaihtaisin liittymää ennen kuin olen saanut ensimmäistäkään laskua? Vai eikö ne vain tiedä sitä, että olen DNA:lla uusi asiakas? Ja eikö noissa ole joku semmoinen vittumaisuus, että joutuu ainakin vuoden olemaan DNA:lla sopimuksen mukaan? Mullahan on  Soneran nettiliittymä, ja siinä pakkoasiakkuus kestää vähintään 2 vuotta!! Ja ennen kuin se kaksi vuotta on kulunut umpeen, he hyvissä ajoin soittavat ns. uhkauspuhelun, jossa pakotetaan jatkamaan sopparia kahdella vuodella, tai muuten käy kalpaten, eli hinnat nousevat pilviin tms.

Viimeinen asia: Kävin perjantaina ryyppäämässä. Meillä oli semmoisen bileet, jossa nähtiin vanhoja kavereita, joita ei oltu nähty vuosiin. Pääjärjestäjän kanssa olin ottanut jo aiemmin asiasta yhteen, kun hän kyselee minulta, ketä kannattaisi kutsua. Hän väkisin vaati kutsua ihmisiä, jotka eivät mielestäni tule ihan-niin-hyvin-toimeen keskenään. Noh, pääjärjestäjä jätti sitten itse tulematta, tai piipahti hän siellä parituntisen, ennen kuin lähti. Just.

Mutta hauskaa oli muuten, ja tuli testattua Hesan "mummotunneli". Olinhan mä tuolla ennenkin ollut, mutten ollut tietoinen nimestä, mutta monet sen tiesivät, joten kaippa tuo ihan virallinen nimitys oli. Joka tapauksessa, neljään asti tuli rilluttua, ei tullut mokailtua eikä riideltyä ja taksijonokin oli ihan siedettävä. Tosin kuskina oli tosi ärsyttävä mulkku; se ei jostain syystä ottanut mun edellä jonottanutta kyytiin, ja astuessani sisään muutenkin oli tosi tyly ja kiroili, ja sanoi, miten hänellä on oikeus valita asiakkaansa. Aika outoa; jos ei taksikuski kestä känniääliöitä, niin olisikohan syytä etsiä itselleen jokin uusi ammatti...

Mutta joo, lauantaina olikin sitten massiivinen krapula pitkälle iltapäivään. En jaksanut oikein katsoa edes Puulin voittoa Arsusta vieraskentällä ensimmäistä kertaa sitten 11 vuoteen. Pää särki ja huono olo muutenkin. Mutsi soitti; olivat ostaneet uuden telkkarin, ja olisi pitänyt lähteä sitä heti virittelemään, mutta en kyllä kyennyt. Vasta puoli kuuden maissa pääsin vähän ulos, kävin syömässä kebabin ja sen jälkeen lähdin J:n kanssa minigolffaamaan (jossa nuijin hänet perusteellisesti, peli kulki kuin juna krapuloista huolimatta), ja käytiin vähän kävelemässä vielä Vanhankaupungin lahdella.

Semmosta.

perjantai 19. elokuuta 2011

53# Syylä

Mulla on ollut kädessä syylä, vasemman kämmenen sivuosassa, eli vastapuolella peukaloa. Tosi ärsyttävä. Se on ollut siinä ainakin kymmenen vuotta, ehkä enemmänkin. Googlauksen perusteella, syylät tulevat ja katoavat itsestään, muutamassa vuodessa.

Mä olen tässä odotellut, mutta mitään ei ole tapahtunut. Kaverini oli kuullut, että kynsilakalla sen saa pois. Kun olin hänen kanssaan kerran Saksassa, hän muisti asian ja osti kaupasta kynsilakkaa, ja voiteli säännöllisesti sillä käteni, kerran jopa keskellä kaupunkia porttikongissa, jonne oli kerääntynyt pari paikallista puliukkoa ryypyille. Ilmeet olivat näkemisen arvoiset.

Kynsilakkaa kokeilin päivittäin ehkä neljän viikon ajan. Ei auttanut. Kävin sitten hakemassa apteekista Verruxinia. Levittelin sitä aamuin illoin, kuten ohjeessa sanottiin, kunnes erään kerran jälkeen se alkoi sattumaan niin saatanasti, että piti lopettaa hoito. Syyläri jäi ja pysyi.

Tuosta on kulunut aikaa ehkä pari vuotta. Päätin aloittaa taas toivottomalta vaikuttavan taistelun. Kävin ostamassa apteekista taas samaa paskaa Veruxinia. Lääke ei tullut tällä kertaa tuubissa, vaan semmosessa lasipullossa, nestemäisessä muodossa, jossa pipetillä laitetaan tippa syylän päälle aamuin illoin. Meni taas vajaa viikko, ja erään kerran jälkeen (tiesin sen jo etukäteen) hoitokerta sattui niin saatanasti. Koko kämmen on ranteeseen asti niin kuin tulessa.

Jatkoin kuitenkin sitkeästi vielä muutaman päivän, kunnes kämmen alkoi näyttämään niin kamalalta etten enää uskaltanut. Siinä on sellainen valkoinen sarkofagi, kuten Tsernobylissä ikään. Ja sitä reunustaa tummanpunainen, syöpynyt reuna. Onkohan se tulehtunut? Tuntuu, että kämmenestä on irtoamassa kymmensenttisen kolikon kokoinen pala. Ei helvetti. Lääkkeessä ei kerrota sivuvaikutuksista tai edes tehoista mitään. Googlaan. Moisella hapolla saa kuulemma tatuoinnitkin katoamaan helvettiin. No wonder.

Seuraavaksi ajattelin kokeilla osterivinokasjauhetta luontaistuotekaupasta. Ehkäpä moinen hihhuli-kama auttaa.

keskiviikko 17. elokuuta 2011

52# Kansainväliset vaihtopäivät

Vaikka harmittavan vähän on tullut (vielä toistaiseksi) nähtyä maailmaa, niin kuitenkin sen verran, että olen huomannut, miten erilaista muualla on. Mähän olen sitä mieltä, että Suorni on kuin osa luoteista Venäjää; talot, arkkitehtuuri, ihmisten ulkonäkö, ilmasto jne ovat kuin suoraan Rysälästä. Suornalaiset nyt tietysti väittävät, ettei me mitään venäläisiä olla. Ja jotkut hullut vaativat, että Karjala pitäisi palauttaa Suornelle. Jos jotakin pitäisi palauttaa, niin se olisi Suorni Venäjälle.

Euroopaksi käsitän Ruotsin, Norjan, läntisen Keski-Euroopan ja muutaman Etelä-Euroopan maan. Itä-Eurooppa ei niinkään ole Eurooppaa.

Se, että Suorni on yhtä kuin Venäjä, ja Iso-Britannia on yhtä kuin Eurooppa, ei tarkoita että asiat Euroopassa olisivat paremmin kuin miellä täällä Venäjällä. Noh, tietysti Suornen ostovoima on Euroopan alhaisempia. Jos eurooppalainen miettii, minne kannattaisi mennä lomalle kohdemaan halpuuden vuoksi, niin kannattaa valita Suorni.

Mutta asiaan. Mä olen ajatellut, että jos vaan voitaisiin vaihtaa maittain järkeviä keksintöjä. Vallitsevia asioita, mitkä ovat tyypillisiä jossain toisessa maassa, mutta muut maat eivät sitä syystä tai toisesta ole ottaneet käyttöönsä.

Nämä mä toivoisin maailmata Suorneen:
- futiksen tason nousu
- ikkunat, joita voi pitää auki sateella (avautuvat siis ylhäältä ulospäin, ei sivuttainsuunnassa)
- Walkers-sipsit
- Burger King
- pilvenpiirtäjät
- keltaiset valot ajanlaskulla jalankulkijoille
- bank holidayt
- alkoholin myynnin vapautus (pois monopoli, viinat ruokakauppoihin, vapaat myyntiajat)
- ilmasto
- carrefour
- vuoristo
- hyvä ruoka
- puhdas merivesi
- jonotusjärjestelmä (esimerkiksi kaupan kassoille mennään järjestyksessä yhdessä jonossa, ja jonon päästä jakaudutaan vapautuvalle kassalle. Eikä niin, että joudut valitsemaan sen jonon itse, ja aina edessäsi on unohtunut punnita vihannekset tai ostokset maksetaan kymmensenttisillä).

Suornesta voitaisiin viedä maailmalle:
- wc-paperi
- sekoittaja vesihanaan (siis että on vain yksi hana, ei niin että kuumalle ja kylmälle omansa)
- viemärijärjestelmä
- keskuslämmitys
- Novellen sinkkivesi

Näitähän on miljoonia. Mutta aikani on kortilla, joten jätetäänpä ideariihi hautumaan.

maanantai 15. elokuuta 2011

51# Canal+

Oli jo pitkaan pitanyt ottaa se semmonen Kanal plussa ja nyt kyllastyin ja otin .kortti tuli tänään viriti sen heti pakoilleen ja alon katsomaan tele visiota sielta tulee paljon esi merkiksi elo kuvia jalka palloilua drama ja saippua sarjoja ja seksi elo kuvia sun muuta varmasti jokasele jotain.

perjantai 12. elokuuta 2011

50# Plunssa

Koko alkuviikon oli semmoinen tunne, että jokin plunssapöpö tarkasteli ja tunnustelli minua, olenko tarttumisen arvoinen. Siksi tiistainen pyörälenkkikin meni ilmeisesti niin heikonlaisesti; plunssapöpö oli päättänyt iskeä.

Keskiviikko vielä meni, ajattelin että kurkkua kenties karhii ilmastointi tai edellisviikon liiallinen rakinjuonti. Nukuin parin tunnin päikkärit illalla. Mutta sitten kun heräsin torstaiaamuun, päässä vaan humisi.

Meillä ei saa duunista olla pois minuuttiakaan ilman saikkulappua. Tai no, teoriassa saisi, riippuu esimiehestä, mutta kyllä meidän pomo aina pakottaa saikkulaput hakemaan. En jaksanut, yritin sinnitellä. Varsinkin kun en onnistu ikinä saamaan saikkua kuin yhden päivän kerrallaan, vaikka olisinkin erittäin kipeänä.

Illalla duunin jälkeen vielä Pp:n kanssa keilaamaan, siinä vaiheessa olo oli jo huono. Buranalla sai hetkellisesti olotilaa kohotettua. Kalja nyt ei ainakaan auttanut.

Perjantaina vittumainen olo jatkui. Herätessä minuutin ajan tuntui paremmalta, sitten huononi. Joka aamu on vielä tälläkin viikolla satanut töihin lähtiessä, kuten taas tänään, joten saa vielä mukavan kylvetyksen vielä kaupan päälle.

Mua aina ottaa tolkuttomasti pattiin jos kolleegat pyörivät kipeänä töissä, mutta olen itse ihan samanlainen. Lisäksi oikein hakeuduin inhottavien asiakkaiden läheisyyteen; siinä sinulle plunssavoileipä, senkin kurja!

Kotiinpääsyn jälkeen kellahdin vuoteeseen ja heräsin vasta klo 21 jälkeen. Edelleen huono olo. Iski melkein paniikki, meneekö tämä koskaan ohi?

maanantai 8. elokuuta 2011

49# Ja paluu arkeen oli edessä

Ai että mä inhoan sitä sanontaa, että lomat on lusittu. Huh huh! Vain kommentti "mukava palata välillä töihin" voittaa tuon. Miten kenenkään loma voi olla niin hirveä, että on mukava palata takaisin töihin? Poor little bastard.

Mutta siis, perjantaista lähtien kokenut masennusta, ahdistusta ja lopulta suoranaista pakokauhua, mitä lähemmäs duuniinmenoajankohta on koittanut. Aamulla melkein juoksin töihin, että se karmivin vaihe olisi ohi. Se, kun muut virnuilevat lomaltapalaajan kustannuksella.

Ja olihan se päivä kamala. Ensinnäkin kun oli tullut lipiteltyä pitkin lomaa, niin yö meni nukkuessa huonosti, nähden painajaisia, tutinoissa. Sen lisäksi oli ripuli koko helvetin päivän. Ja paskamaisia keikkoja ja vittumaisia ihmisiä; koko aamun kuuntelin sitä älyvapaata kiukuttelua. Iltapäivällä istuin kaksi tuntia taksissa, kun keikkaa puski jonnekin jumalan selän taakse.

Tuntui kuitenkin siltä, etten saanut mitään aikaan. Sen lisäksi työpäivä tuntui uskomattoman pitkältä - yhtä pitkältä kuin koko kesäloma, ja mietin jo pois lähtiessä, miten jaksan mennä sinne aamulla uudestaan. Eikä yksinkertaisestakaan asiasta tuntunut tulevan mitään. Onneksi meiliä ei ollut kertynyt lomalla kuin parikymmentä :o joskus niitä on sentään ollut muutama sata.

Noh, seuraavaan lomaan on enää alle vuosi. Jos Luoja suo.

48# Suuri Kreeta-repo, osa 8

Herätin Pp:n pierukonsertilla, d-molli. Mutta hän kun ei ole näitä musiikki-ihmisiä, niin otti nokkiinsa.

Oli koittanut kotiinlähdön aika. Tai, siis, kone lähtisi vasta klo 23 jälkeen, mutta huone piti kuitenkin luovuttaa jo klo 12. Tietysti.

Ennätettiin sitä ennen kuitenkin pistäytyä rannassa. Uimisesta ei tullut mitään, aallot olivat kasvaneet yön aikana entisestään. Pulahdettiin sitten pieni kierros hotellin uima-altaalla, mutta se on niin piskuinen ettei siinä ammeessa mahtunut kuin kääntymään.

Saatiin kamat kasaan, ja käytiin luovuttamassa huone ja jätettiin laukut respaan. Ei oikein tiedetty mitä oltaisiin tehty, joten mentiin puolen päivän mojitoille baariin. Njam!

Drinksujen jälkeen lähdettiin kävelemään vielä edellispäivän lounaspaikkaan, ja tuolla matkalla Pp alkoi voivotella vatsaansa. Käytiin syömässä, ja sen jälkeen Pp olikin täysin kanttuvei, hyvä kun päästiin takasin hotellin lähellä olevalle rannalle.

Katseltiin pari tuntia aaltoja ja meren pieksämiä ihmisiä. Mahdotonta sanoa, miten siihen voi jäädä koukkuun.

Käytiin kaljalla ja hakemassa vielä pikaruokaa. Palattiin hotellille, vaihdettiin vaatteet ja odotettiin klo 20, jolloin bussi meidät hotellilta nouti lentokentälle.

Lentokenttä oli kyllä todella perseestä. Ensiksikin, siellä makasi taas katoksen alla samat 30 tyyppiä tekemättä mitään kuin tullessaankin! Eikö niille voi antaa monoa? Turvatarkastuksessa on toiset 30, joista töitä tekee muutama. Loput juttelevat keskenään tai katsovat taukohuoneessa televisiota. Ja muutenkin puuttuu organisoitu toiminta täysin. Kenttä on niin pieni, että ihmiset joutuvat odottelemaan ulkosalla vuoroaan. Sen jälkeen mennään punnitsemaan matkalaukut hihnalle 1. Meidän kamat painoivat 44 kiloa, joten siitäkin tuli 20€:n sakko neljästä ylikilosta. Tätä ei voinut tietenkään maksaa siihen, vaan toinen virkailija haki passit ja lentoliput toiselle hihnalle, johon sakko maksettiin. Tämän jälkeen mentiin kolmannelle hihnalle viemään laukut, josta ne lähtivät kohti lastaustiloja. Sitä ennen piti tietenkin virkalijan vielä tarkistaa, että matkalaukuissa on oikeat laput ja tarrat.

Sitten tosiaan turvatarkastukseeen. Pp:llä on jotain epäilyttävää käsimatkatavaroissaan, ja häntä pyydetään jäämään odottamaan. Mitään ei kuitenkaan tapahdu, joten Pp lähtee ja jatkaa matkaansa, eikä kukaan sano mitään. Kentällä on kaksi tax free-myymälää, mutta toista saavat käyttää vain Ateenaan lentävät. Toinen myymälä on hullunmylly, täynnä ihmisiä. Menen jonottamaan baarista kaljaa. Ensin jonotetaan tiskillä, pyydetään kalja, ja sen jälkeen mennään taas toiseen päätyyn jonottamaan kassalle maksamista.

Eikö tuo ole jumalauta neuvostoliittolaista toimintaa? Ei ihme, että maa on mitä on. Totta kai asiaan kuului, että kone oli hieman myöhässä.

Pp oli edelleen kaputt, joten hänestä ei iloa ollut paluumatkan aikana. Mulla oli taas keskipaikka, Pp oli ikkunassa nukkumassa, ja joku muija siinä reunapaikalla. Muut nukkuivat, mä ryypiskelin giniä, ja matka meni kyllä mun mielestä varsin nopeasti.

Matkalaukkuja saatiin odottaa Hesan päässä. Aluksi tuli ensimmäinen satsi laukkuja, mutta meidän ja monen muun matkalaukut jäivät tulematta, ja hihna pysähtyi pitkäksi aikaa. Tulivat sitten lopulta. Pp oli autolla, joten hän lähti noutamaan autoa parkista, ja mä otin taksin kämpille.

Himassa olin joskus puoli viiden aikaan aamusta.

sunnuntai 7. elokuuta 2011

47# Suuri Kreeta-repo, osa 7

Kiva kun sai nukkua pitkään. Peräti kymmeneen. Syötiin aamiainen, lähdettiin kipeillä jaloilla löntystelemään kylille ja katsomaan, jos saataisiin jotain kotiinviemisiä hankittua. Tuliaiskaupoista ei ollut pulaa, mutta samat romuthan niissä oli myytävänä.

Jotakin sitten tuli ostettua, mutsille semmoinen karkkijuttu ja isälle pieni viinapullo ja itselle nyt jotakin pientä. Nyt kun Kreikassa on lama, niin viranomaiset ovat puuttuneet veronkiertoon; kaupoista saa vain erittäin harvoin kuitin, eli toisin sanoen vetävät ohi kirjanpidon ja verotuksen. Niinpä Kreikan lain mukaan asiakkaan on määrä kysyä kuittia jos kauppias ei sitä anna, muuten sekä asiakasta että myyjää voidaan rangaista 165 €:n sakolla. Onpa erikoista, että asiakkaan pitää puuttua moiseen...

Muutenhan kreikan lama ei ole näkynyt muuten kuin taksilakkona ja erilaisina banderolleina; varsinaiset mellakat ilmeisesti keskittyvät Ateenaan, eikä lakkoiluakaan pahemmin harrasteta. Taksilakon vuoksi jotkut baarit kuskaavat iltaisin asiakkaat itse hotelliin :o

Poikettiin ensiksi pieneen rantabaariin ottamaan kokis ja icetea. Pp latkii Iceteata kuin mielenköyhä, mun mielestä se on semmosta äitelää sokerilientä. Kokiksistakin kelpaa mulle vain se normaali. Kiva niitä oli siinä baarissa juoda ja katsella rannalle. Aallot näyttivät kasvattaneen harjakorkeuttaan.

Käytiin vielä toisessa paikassa syömässä, mä otin juustopurilaisen ja kaljan, Pp Smirnoff Icen ja toastin. Hyvää oli. Palattiin hotelliin jossa otettiin vähän lepoa. Jalat olivat edelleen kipeät, sen huomasi erityisesti jos yritti rappusia laskeutua. Omituista. Tai jos oli istunut vähän aikaa ja lähti liikkeelle, huomasikin ettei pystynyt ottamaan kuin pieniä askelia. Pohkeet tuntuivat siltä kuin ne olisi valmistettu betonista.

Mentiin uimaan. Aallot olivat tosiaan jo niin isoja, että ne murtuivat päälle ja siinä muuttui äkkiä vapaamatkustajaksi. Siinä pullikoidessa vedettiinkin punainen lippu salkoon. Vielä siinä vaiheessa nakeltiin Pp:n kanssa niskojamme, mutta saimme pian opetuksen; kolmen sarja aaltoja kaatui päälle, eikä mitään oikein ollut tehtävissä, piti vain pidätellä hengitystä ja toivoa että aallot menisivät pian ohi. Hetken kuluttua huomasi makaavansa rantahietikolla polvet verinaarmuilla. Se kyllä pelästytti sen verran, että päätettiin jättää siltä päivältä uimiset väliin.

Illemmalla mentiin erääseen ravintolaan päivälliselle. Olimme katselleet sitä jo aiemminkin, mutta siitä puuttui jostain syystä sisäänheittäjä, kuten tälläkin kertaa. Menimme sinne kuitenkin, tilasimme ensin drinksut, sen jälkeen Tzatzikin ja mä otin jänissouvlakin ja Pp jänisstifadon. Ruoat tulivat, mutta mun liha oli täysin erivärinen kuin Pp:n, ja lisäksi ne maistuivat täysin erilaisille. Varmasti siinä kusetettiin, ei tarvinnut olla kovinkaan välkky sen huomatakseen. Ruoka oli myös maultaan aika pahaa.

Tämäkään ei ravintolalle vielä riittänyt. Laskua sai pyytää useaan otteeseen, ja kun se lopulta tuli, niin kehtasivat tuoda pelkän laskun. Kaikissa muissa Kreetan ravintoloissa on aina tuotu talon tarjomana joko rakia, vesimelonia tai muuta jälkkäriä, mutta täällä ei mitään. Lisäksi hinta oli kaksinkertainen verrattuna muihin ravintoloihin. Rupesi sen verran kyllä vituttamaan, että maksettiin tasaraha, eikä jätetty senttiäkään tippia + maksettiin se vielä kymmensenttisillä siltäosin kuin kolikkovaramme sen mahdollisti.

Lisäksi Pp sairastui tämän ruokailun jälkeen, eikä ole vielä tätä kirjoitettaessa neljän päivän jälkeenkään toipunut :o

Syönnin jälkeen käytiin hotellilla kusella ja haettiin aiemmin ostamamme purkkilihapaketti. Leikattiin siitä pieniä paloja ja käytiin ruokkimassa kulmakunnan kulkukissat, joita oli öisin hiippailemassa ja mouruamassa tolkuttomat määrät. Ilmeisesti kisut ruoasta pitivät kun lähtivät jopa seuraamaan meitä :D

Vaikka kello oli jo yli yksitoista niin kaupat olivat vielä auki, joten kierreltiin vielä hieman katselemassa josko löytyisi jotain ostettavaa.





Huomioitavia asioita: Olen törmännyt semmoiseen 30 days of music-juttuun. Vaikka muo ei haastettukaan millään lailla, niin ehkä sitä voisi osallistua. Eli biisejä joka päivälle (lue: postaukselle) eri aiheen mukaan.

Nyt vuorossa nro 30. Onneks tää loppuu :D

day 01 – your favorite song: Nirvana - Smells like teen spirit
day 02 – your least favorite song: Los Del Rio - Macarena
day 03 – a song that makes you happy: Oasis - Dont look back in anger
day 04 – a song that makes you sad: Everything but the girl - Missing
day 05 – a song that reminds you of someone: Volbeat - I only wanna be with you.
day 06 – a song that reminds you of somewhere: Klamydia - Mä lähden himaan
day 07 – a song that reminds you of a certain event: Gerry & The Pacemakers: You'll never walk alone
day 08 – a song that you know all the words to: Zen Café - Taxi
day 09 – a song that you can dance to: Seether - Careless Whisper
day 10 – a song that makes you fall asleep: Smashing Pumpkins - Galapogos
day 11 – a song from your favorite band: Kate Nash - Nicest thing
day 12 – a song from a band you hate: Chisu - Mun koti ei oo täällä
day 13 – a song that is a guilty pleasure: Britney Spears - Everytime 
day 14 – a song that no one would expect you to love: Antonio Vivaldi - Neljä vuodenaikaa - Talvi
day 15 – a song that describes you: Sleepy Sleepers - On niin hikikin

day 16 – a song that you used to love but now hate: James Blunt - You're beautiful
day 17 – a song that you hear often on the radio: Lady Antebellum - Need you now
day 18 – a song that you wish you heard on the radio: Pirkka-Pekka Petelius - Tra-la-la
day 19 – a song from your favorite album: Metallica - Master of Puppets
day 20 – a song that you listen to when you’re angry: Children of Bodom - In your face
day 21 – a song that you listen to when you’re happy: Pretenders - Back on the chain gang
day 22 – a song that you listen to when you’re sad: Black Sabbath - Solitude
day 23 – a song that you want to play at your wedding: Righteous Brothers - Unchained Melody
day 24 – a song that you want to play at your funeral: Armas Järnefelt - Berceuse
day 25 – a song that makes you laugh: Jean Pierre Kuzela - Naurava Kulkuri
day 26 – you can play on an instrument: Ostakaa makkaraa
day 27 – a song that you wish you could play: Led Zeppelin - Stairway to heaven
day 28 – a song that makes you feel guilty: Jope Ruonansuu - Kaljalaulu
day 29 – a song from your childhood: Dingo - Lakatut varpaankynnet
day 30 – your favorite song at this time last year: Don Henley - Boys of summer: Koska elokuu on tunnetusti syksykuukausi Suomessa, niin varmaankin näihin aikoihin kuuntelin tätä biisiä, kuten tänäkin vuonna. Hei, on se sentään parempi kuin Tomas Ledinin Sommaren är kort.

46# Suuri Kreeta-repo, osa 6

Tiistaina olikin sitten herääminen aikaseen, klo 5.10. Aaminen ei oikein uponnut, joten tuli siepattua leipä eväiden joukkoon. Pakattiin loput kamat ja lähdettiin bussinnoutopaikalle, jossa piti olla klo 5.45.

Retki suuntautui siis Samarian laaksoon, joka on Euroopan pisin laakso. Vai rotkoko se on? Samapa tuo, semmonen kansallispuisto kuitenkin. Olimme Pp:n kanssa käyneet vaeltamassa rotkon jo viime vuonna, ja se teki meihin niin lähtemättömän vaikutuksen, että pakkohan sinne oli uudestaan päästä.

Bussi ajeli vuoristoteitä varsin ketterästi. Ei siinä kyllä saanut nukuttua, vaikka miten yritti. Alkumatkasta oltiin poimittu matkustajia myös muilta hotelleilta. On uskomatonta, miten jotkut kupeksivat ja myöhästyvät, ja sitten saa koko bussilastillinen odotella. Mutta kun ihmiset ovat välillä vain niin helvetin typeriä, etteivät tuommoista yksinkertaista asiaa ymmärrä. Tai sitten eivät vain välitä.

Odotellessa tapahtui hauska sattuma, kun pieni ja utelias kissanpentu yritti väkisin änkeä samaan bussiin meidän kanssa, kun ovi oli auki :) Kaksi kertaa vieläpä. Toisella kerralla kissan heitti ulos kuski, toisella opas.

Omaloksen ylängölle saavuttiin puoli kahdeksan maissa. Aurinko oli noussut, mutta 1300 metrin korkeudessa oli vain 16 astetta lämmintä, jopa siis kylmäksi luokiteltavaa ilmamassaa. Hrr. Maksettiin laivaliput ja pääsyliput rotkoon, mutta lisäeväisiin emme katsoneet tarpeelliseksi satsata. Täällä oli myös viimeinen mahdollisuus käydä pytyllisessä wc:ssä. En käynyt.

Joku vanhempi suomalaisakka tuli siinä meille juttelemaankin. Vaikutti oikein näsäviisaalta ja kaikkitietävältä, ja alkoi meitä opastamaan tulevasta kävelyretkestä, kun hän on sen aiemminkin kävellyt. Huoh. Ei sitten jaksettu sanoa, että ei hän ole ensimmäinen ihminen maan päällä, joka tuon rotkon kävelee toistamiseen.

Talsimaan lähdettiin kymmentä yli kahdeksan. Ensimmäiset kolme kilsaa ovat raskaimpia, koska se on jyrkkää alamäkeä, porrasta ja liukkaita kiviä, ja kaikki huomio menee oikeastaan pystyssä pysymiseen. 1,7 km:n kohdalla tulee ensimmäinen taukopaikka, jossa voi vesipullonsa täyttää lähteestä. Tuollekin taukopaikalle kesti kävellä 45 minuuttia, vaikka kyseessä siis alamäki! Antaa jotakin osviittaa siitä, miten haastavasta maastosta on kyse.

2,7 km:n kohdalla täytettiin jälleen vesipullot lähteestä, syötiin vähän evästä ja aurinkorasvattiin itseämme. Aurinko oli jo alkanut paistaa kuumasti, vaikka alkutaival kulkikin puiden varjoissa. Kaskaat olivat heränneet sirkuttamaan, meteli oli välillä korvia huumaava.

4,5 kilsan kohdalla oleva Agios Nikolaos-kirkkolevähdyspaikka ohitettiin nopeasti. Muo oli alkanut jo hieman kusettamaan, mutta ei tässä vaiheessa malttanut vielä pysähtyä vessajonoon. Ja koska selkä oli hiestä jo läpimärkä, niin ajatteli, ettei kusihätä enää pääse kasvamaan kun kaikki juotu neste hikoaa pois. Sure. Ennen puolivälissä olevaa Samarian kylää mulla oli niin massiivinen kupla otsassa, että piti juosta viimeiset metrit, ennen kuin taukopaikka ja vessa löytyivät.

Vessan jälkeen etsittiin kri-kritä, se on semmoinen alueella elelevä villivuohi. Sellaisia parveili nyttenkin Samarian kylässä. Vaikka otus on vähän ujo, niin varsin perso ruoalle, ja turistien eväsleivät yleensä katoavatkin tehokkaasti näiden elikoiden ruoansulatusjärjestelmiin. Pp oli kuitenkin googlannut vuohien ruokasuosikit, ja olimme ostaneet etukäteen kotikylästämme ison omenan. Aluksi vuohi suhtautui uuteen tuttavuuteen vähän ennakkoluuloisesti, mutta hetken kuluttua alkoi omena maistumaan siihen malliin, että eläin kiipesi lähes syliin, ja teki omenasta selvää. Hauska se oli, mutta ärsytti kun urosvuohi ei antanut muijalleen tai lapsivuohelleen ruokailulupaa.

Aamuinen ärsyttävä neuvojaämmäkin purjehti paikalle ihmettelemään asiaa, ja voivoitteli omenamme kohtaloa. Ei omenat puussa kasva, mutta päästiin kuitenkin sanomaan, että olimme varta vasten ostaneet omenan vuohille. Akkaa ärsytti suunnitelmallisuutemme, ja se sitten häipyikin hiljaa takavasemmalle.

Puolivälin jälkeen vedettiin aika lailla kovaa vauhtia, eikä pysähdytty taukoilemaan kuin hieman ennen rautaporttia (joka on Samaria-laakson "kohokohta"), vähän syömään (nuhjuuntunutta eväsleipää, sipsejä, suklaata ja keksejä), juomaan, venyttelemään, ja lisäämään aurinkorasvaa. Paikalla oli myös "ambulanssi", eli aasi kytkettynä erääseen puunrunkoon. Oli varsin vikuri, joku ukko sitä meni taputtelemaan, ja oli likellä ettei aasi tehnyt siitä muussia.

Jatkoimme matkaa. Tällä kertaa saimme rautaportinkin kuvattua. Tosin mittasuhteet ovat niin suuret, ettei pikkukameralla niitä saa kuvattua. Samariaa ei voi oikein nähdä, se pitää kokea. Ja vaellusreitin pituus on siis 16,7 kilometriä yhteensä. Jokainen, joka tuon matkan tarpoo voi olla tyytyväinen itseensä.

Aika kului uhkaavasti, joten viimeiset 2,5 kilsaa vedettiin kyllä tappotahtiin, koska halusimme päästä syömään ja uimaan ennen laivan lähtöä (klo 16).  Agia Roumelin kylän näimme puoli kolmen kieppeillä. Meillä meni siis aikaa taukoineen 6h20 minuuttia. Tänä vuonna oli tehty uusi ennätys jonkun kreikkalaisen pyöräilyoppaan tekemänä, aikaan 1h22 minuuttia. Hullua.

Agia Roumeli oli jälleen tuskaisan kuuma, paljon kuumempi kuin saaren pohjoisosassa oleva kotikylämme. Uimarantakin on varmasti Euroopan kuumimpia. Käytiin vaihtamassa hiettyneet vaatteet uikkareihin, ja meinasin pyörtyä siihen paikkaan odotellessa Pp:n vaihtosuoritusta. Pukukopista vesirajaan oli matkaa ehkä sata metriä, mutta Pp poltti siinä juoksussa paljaat jalkapohjansa karrelle, hän kun ei ollut ottanut rantakenkiä mukaan, toisin kuin viisaammat lajitoverinsa.

Uinti tuntui todella hyvältä, ja vaivan arvoinen. Käytiin suihkussa ja vaihdettiin taas puhtaat vaatteet päälle. Hiki oli jälleen heti.

Mentiin ravintolaan, otettiin oppaalta laivaliput ja tilattiin ruokaa ja juomaan. Otin kokiksen, kaljan ja pastitsion - vai mikä helvetin paitsio se nyt olikaan - ja Pp otti moussakan ja jääteen. Ehdittiin syödä hyvin ja vielä kaupasta hakemassa lisää juomaa laivamatkan ajaksi.

Laivamatka kesti 45 minuuttia, porukka näytti aika hajonneelta :D Tuli ihan mieleen joku armeijaleirin paluuvenematka, yhtä rikkinäisiä kavereita matkusti silloinkin.

Laiva pysähtyi Sougiaan, josta oli 55 kilometrin matka kotikylään. Vuoristoteitä ajellessa tuohon meni taas 1,5h. Kun päästiin perille ja yritettiin nousta bussista niin huomasi, miten jalat olivat tehneet täyden päivätyön ja lihakset (?) alkoivat kipeytymään.

Käytiin Pp:n kanssa vielä uimassa. Aaltojen korkeus oli kasvanut, mutta vielä pystyi kuitenkin uimaan.

Ei nälättänyt mutta käytiin muutamalla drinksulla. Pp:lle myytiin ensimmäisessä paikassa vesiviinaa, tai ainakin se maistui alkoholittomalta mojitolta. Mä otin Long Island Ice Tean, ja se kyllä sujahti nuppiin, ja sitten vielä toisessa baarissa Mojito, jossa siinäkin tuntui olevan ytyä.

Vaellus ja aikainen herääminen vaativat kuitenkin veronsa, ja mentiinkin nukkumaan suht aikaseen.









Huomioitavia asioita: Olen törmännyt semmoiseen 30 days of music-juttuun. Vaikka muo ei haastettukaan millään lailla, niin ehkä sitä voisi osallistua. Eli biisejä joka päivälle (lue: postaukselle) eri aiheen mukaan.

Nyt vuorossa nro 29.

day 01 – your favorite song: Nirvana - Smells like teen spirit
day 02 – your least favorite song: Los Del Rio - Macarena
day 03 – a song that makes you happy: Oasis - Dont look back in anger
day 04 – a song that makes you sad: Everything but the girl - Missing
day 05 – a song that reminds you of someone: Volbeat - I only wanna be with you.
day 06 – a song that reminds you of somewhere: Klamydia - Mä lähden himaan
day 07 – a song that reminds you of a certain event: Gerry & The Pacemakers: You'll never walk alone
day 08 – a song that you know all the words to: Zen Café - Taxi
day 09 – a song that you can dance to: Seether - Careless Whisper
day 10 – a song that makes you fall asleep: Smashing Pumpkins - Galapogos
day 11 – a song from your favorite band: Kate Nash - Nicest thing
day 12 – a song from a band you hate: Chisu - Mun koti ei oo täällä
day 13 – a song that is a guilty pleasure: Britney Spears - Everytime 
day 14 – a song that no one would expect you to love: Antonio Vivaldi - Neljä vuodenaikaa - Talvi
day 15 – a song that describes you: Sleepy Sleepers - On niin hikikin

day 16 – a song that you used to love but now hate: James Blunt - You're beautiful
day 17 – a song that you hear often on the radio: Lady Antebellum - Need you now
day 18 – a song that you wish you heard on the radio: Pirkka-Pekka Petelius - Tra-la-la
day 19 – a song from your favorite album: Metallica - Master of Puppets
day 20 – a song that you listen to when you’re angry: Children of Bodom - In your face
day 21 – a song that you listen to when you’re happy: Pretenders - Back on the chain gang
day 22 – a song that you listen to when you’re sad: Black Sabbath - Solitude
day 23 – a song that you want to play at your wedding: Righteous Brothers - Unchained Melody
day 24 – a song that you want to play at your funeral: Armas Järnefelt - Berceuse
day 25 – a song that makes you laugh: Jean Pierre Kuzela - Naurava Kulkuri
day 26 – you can play on an instrument: Ostakaa makkaraa
day 27 – a song that you wish you could play: Led Zeppelin - Stairway to heaven
day 28 – a song that makes you feel guilty: Jope Ruonansuu - Kaljalaulu
day 29 – a song from your childhood: Dingo - Lakatut varpaankynnet: Ei mitään muistikuvia lapsuuden biiseistä, mutta tämmöisen orkesterin muistan. Ja inhoan muuten kyseistä bändiä yli kaiken :oksennus:
day 30 – your favorite song at this time last year

lauantai 6. elokuuta 2011

45# Suuri Kreeta-repo, osa 5

Herättiin yhdeksältä, syötiin aamiainen. Hotellin hintaan aamiainen ei kuulu, mutta huoneessa on semmoinen pieni keittosydeemi, ja Pp jaksoi joka aamu paistaa meille hieman leipää. Juustoakin oli ostettu, mutta maistui niin paskalle, ettei se kelvannut edes kissoille.

Heh, olin kuullut kaveriltani, että englannin 20 pencen kolikko muka putoaa kaljapulloon oikein kuumalla kelillä. Se on semmoinen kahdeksan (?) kulmainen kolikko, ja ei siis mahdu pulloon suoraan pudottamalla, mutta kuulemma kaljapulloon tulee kuumalla niin kova imu, että se putoaa sinne. Mä en ole uskonut siihen hetkeäkään, mutta olin muutamana aamuna asiaa testannut. Siivojan ruoja on tosin mennyt joka päivä pilaamaan testini, hän on ottanut tyhjät kaljapullot pois parvekkeenlattialta ja pinonnut kolikot pöydälle. Mitä lienee hän ajatellut?

Kymmenen maissa lähdettiin liikenteeseen. Suunnaksi otimme saaren lounaiskulmalla olevan Elafonissos-uimarannan. Sinne oli muutaman tunnin ajomatka. Välimatkat eivät siis ole pitkiä, mutta kapeilla vuoristoteillä pystyi pahimmoillaan ajamaan vain reilua kahtakymppiä paikoitellen, joten kyllä siihen aikaa meni.

Maisemat olivat jälleen kerran huimaavat. Harmi, ettei mun paskalla kameralla saa sitä jylhyyttä ja syvyyttä esiin. Käytiin myös tankkaamassa, ja aluksi se meitä vähän jännittikin kun ei tiedetty metodeja. Kurvattiin tankille, ja äijä tuli tankkaamaan sen puolestamme, kun kerrottiin millä euromäärällä halusimme tankata.

Vähän ennen rantaa alkoi takapenkeiltä kuuluumaan räpistelyä, ja hetken ajan luultiin että auton sisälle oli tullut kaskas. Mitään ei kuitenkaan näkynyt. Ajettiin auto parkkiin, otettiin kamat ja mentiin rannalle.

Paikka oli oikein ihana. Siellä oli semmoinen iso laguuni, ja kahlaamalla pääsi muutaman sadan metrin päässä olevalle saarelle. Meillä oli jälleen vesilämpömittari mukana, se ilmoitti meriveden lämpötilaksi huimat 31 astetta. Toisaalta, kun kävelimme saaren läpi avomeren puoleiselle rannalle, merivesi oli vain 22 asteista, viisi astetta kylmempää kuin kotikylässämme. Hrr.

Puolitoista tuntia oltiin biitsillä, ja yritettiin kävellä saarta ympäri, mutta emme sitten tässä onnistuneet. Lisäksi saaren reunakolkalla taisi olla joku nudistipuoli. Ainakin siellä oli joku ukkeli aurinkorasvaamassa sukukalleuksiaan, muna kuin hevosella. Viimeistään tässä vaiheessa käännyimme takaisin.

Käveltiin takaisin päärannalle, käytiin vessassa johon sai jonottaakin todella kauan. Vessat olivat mallia unisex, joten tietäähän sen kun mitä tapahtuu kun akat päästetään vessaan. Siellä pitää kammata naamaa ja jutella juoruja yms.

Lilluttiin vielä vähän aikaa laguuin rantavedessä, sitten suihkun kautta vaihtamaan uikkarit pois. Mentiin syömään rantabaariin, tilattiin parit souvlakit ja ranskalaiset. Ranet jäivät tulematta, piti mennä niistäkin valittamaan kun myyjä oli ne unohtanut laittaa.

Lähdimme kotimatkalle, poikkesimme vielä eräässä luostarissa ihmettelemässä. Pari euroa maksoi sinnekin sisään.

Takaisin ajoimme eri reittiä kuin tullessa, maisemat olivat edelleen jylhät, tällä kertaa tie sivusi merenrantaa ylhäällä vuorilla. Kotikylään päästyämme kävimme vielä tankkaamassa ja sen jälkeen ajettiin auto parkkiin ja palautettiin autonavaimet supermarkettiin (sic!).

Käytiin ostamassa postikortit ja sen jälkeen mentiin vähän hienompaan ravinteliin syömään. Seuraavana päivänä oli herääminen taas viiden kieppeillä retkestä johtuen, joten käytiin kaupassa ostamassa eväitä ja hotellille nukkumaan.





Huomioitavia asioita: Olen törmännyt semmoiseen 30 days of music-juttuun. Vaikka muo ei haastettukaan millään lailla, niin ehkä sitä voisi osallistua. Eli biisejä joka päivälle (lue: postaukselle) eri aiheen mukaan.

Nyt vuorossa nro 28.

day 01 – your favorite song: Nirvana - Smells like teen spirit
day 02 – your least favorite song: Los Del Rio - Macarena
day 03 – a song that makes you happy: Oasis - Dont look back in anger
day 04 – a song that makes you sad: Everything but the girl - Missing
day 05 – a song that reminds you of someone: Volbeat - I only wanna be with you.
day 06 – a song that reminds you of somewhere: Klamydia - Mä lähden himaan
day 07 – a song that reminds you of a certain event: Gerry & The Pacemakers: You'll never walk alone
day 08 – a song that you know all the words to: Zen Café - Taxi
day 09 – a song that you can dance to: Seether - Careless Whisper
day 10 – a song that makes you fall asleep: Smashing Pumpkins - Galapogos
day 11 – a song from your favorite band: Kate Nash - Nicest thing
day 12 – a song from a band you hate: Chisu - Mun koti ei oo täällä
day 13 – a song that is a guilty pleasure: Britney Spears - Everytime 
day 14 – a song that no one would expect you to love: Antonio Vivaldi - Neljä vuodenaikaa - Talvi
day 15 – a song that describes you: Sleepy Sleepers - On niin hikikin

day 16 – a song that you used to love but now hate: James Blunt - You're beautiful
day 17 – a song that you hear often on the radio: Lady Antebellum - Need you now
day 18 – a song that you wish you heard on the radio: Pirkka-Pekka Petelius - Tra-la-la
day 19 – a song from your favorite album: Metallica - Master of Puppets
day 20 – a song that you listen to when you’re angry: Children of Bodom - In your face
day 21 – a song that you listen to when you’re happy: Pretenders - Back on the chain gang
day 22 – a song that you listen to when you’re sad: Black Sabbath - Solitude
day 23 – a song that you want to play at your wedding: Righteous Brothers - Unchained Melody
day 24 – a song that you want to play at your funeral: Armas Järnefelt - Berceuse
day 25 – a song that makes you laugh: Jean Pierre Kuzela - Naurava Kulkuri
day 26 – you can play on an instrument: Ostakaa makkaraa
day 27 – a song that you wish you could play: Led Zeppelin - Stairway to heaven
day 28 – a song that makes you feel guilty: Jope Ruonansuu - Kaljalaulu: Ei oikein tule muuta mieleen kuin tämä.
day 29 – a song from your childhood
day 30 – your favorite song at this time last year

44# Suuri Kreeta-repo, osa 4

Piti herätä hieman aikasemmin, koska oli tarkoitus mennä respaan yhdeksäksi. Vuokraamamme auto toimitettaisiin meille silloin. Kuitenkin jo kymmentä vaille oveen koputettiin sangen napakasti, vuokraajaäijä oli jo tullut.

Kirjoitettiin paperit ja tarkistettiin vauriot ja äijä opasti auton käytössä. Pp oli lupautunut kuskiksi - muo kreikkalainen ajokulttuuri hirvitti.

Lähdettiin ottamaan pikku tyypit. Päästiin saarta halkoavalle päätielle, mutta ulosliittymässä mokattiin. Näillä teillä ei ollut mitään "ennakkovaroitusta" tulevasta liittymästä, vaan tienviittoja on tasan yksi, justiinsa siinä risteyksessä. Löydettiin kuintekin oikealle tielle pienen kurvin kautta.

Ajettiin muutaman kymmenen kilometrin päähän Stavroksen rantaan. Se Tanssi minulle Zorbas-leffa oli siellä joskus kuvattu. Pulahdettiin uimasilleen, sen jälkeen jatkettiin autoilua ja ajoimme Therisson rotkoon, paikkaa oli meille suositeltu. Ja kaunistahan siellä oli.

Therisson pienessä kylässä näimme tavernan, ja pysähdyimme siihen. Pp naureskeli mun kielitaidolle käydessäni tarjoilijan kanssa seuraavan dialogin:
Tarjoilija: Yes?
Minä: Food.

Saatiin kuitenkin lammasta syödäksemme. Sen jälkeen suunnistimme eteenpäin. Tie muuttui äkisti kapeaksi, mutkittelevaksi vuoristotieksi. Pp ratissa töppäsi ensimmäisen neulansilmän, mutta sen jälkeen siksakki-kuvioisen vuoristotien ajotekniikka avautui, ja pääsimme ajamaan korkeuksiin.

Komeita maisemia olikin. Ajoimme Zourvaan, sen jälkeen Mesklaan ennen kuin lähdimme laskeutumaan alas. Ajoimme jälleen päätielle, ja käännyimme Kissamoksen suuntaan. Ajoimme muutamia kymmeniä kilometrejä, ja päädyimme Polyrriniaan. Se oli joku helvetin vanha kylä, antiikkinen. En nyt tiedä oliko se kovin ihmeellinen, mutta aivan jumalattoman kuuma siellä kyllä oli, hiki virtasi valtoimenaan. Ja kaskaat lentelivät päättömästi päin naamaa ja tukkaa. Yök! Näimme myös kissan, jolla oli eriväriset silmät. Outo.

Palasimme kotikylään, ja menimme uimaan. Pp halusi uudelleen minigolffaamaan, kun edellinen kerta oli mennyt niin huonosti. Nyt sujui pelikin paremmin. Ainoa vaan, että reiällä 9 mulla repes shortsit perseestä koko takamatkan osalta kun kumarruin. Piti sitten pelin jälkeen mennä vielä shortsikauppaankin. Jonkinlaiset löysin, ei ne hääppöiset olleet.

Sen jälkeen Drosiaan syömään. Muo pelottaa sen paikan tarjoililja jotenkin, on niin kovin puhelias ja arvaamaton. Mä söin Stifadon - se oli semmonen joku lihajuttu. Muistaakseni lampaasta, sitä ne kreikan pojat osaa kyllä tehdä. Oikein mureata ja hyvää. Pp valitsi kleftikon. Tuli syötyä ähkyt.






Huomioitavia asioita: Olen törmännyt semmoiseen 30 days of music-juttuun. Vaikka muo ei haastettukaan millään lailla, niin ehkä sitä voisi osallistua. Eli biisejä joka päivälle (lue: postaukselle) eri aiheen mukaan.

Nyt vuorossa nro 27.

day 01 – your favorite song: Nirvana - Smells like teen spirit
day 02 – your least favorite song: Los Del Rio - Macarena
day 03 – a song that makes you happy: Oasis - Dont look back in anger
day 04 – a song that makes you sad: Everything but the girl - Missing
day 05 – a song that reminds you of someone: Volbeat - I only wanna be with you.
day 06 – a song that reminds you of somewhere: Klamydia - Mä lähden himaan
day 07 – a song that reminds you of a certain event: Gerry & The Pacemakers: You'll never walk alone
day 08 – a song that you know all the words to: Zen Café - Taxi
day 09 – a song that you can dance to: Seether - Careless Whisper
day 10 – a song that makes you fall asleep: Smashing Pumpkins - Galapogos
day 11 – a song from your favorite band: Kate Nash - Nicest thing
day 12 – a song from a band you hate: Chisu - Mun koti ei oo täällä
day 13 – a song that is a guilty pleasure: Britney Spears - Everytime 
day 14 – a song that no one would expect you to love: Antonio Vivaldi - Neljä vuodenaikaa - Talvi
day 15 – a song that describes you: Sleepy Sleepers - On niin hikikin

day 16 – a song that you used to love but now hate: James Blunt - You're beautiful
day 17 – a song that you hear often on the radio: Lady Antebellum - Need you now
day 18 – a song that you wish you heard on the radio: Pirkka-Pekka Petelius - Tra-la-la
day 19 – a song from your favorite album: Metallica - Master of Puppets
day 20 – a song that you listen to when you’re angry: Children of Bodom - In your face
day 21 – a song that you listen to when you’re happy: Pretenders - Back on the chain gang
day 22 – a song that you listen to when you’re sad: Black Sabbath - Solitude
day 23 – a song that you want to play at your wedding: Righteous Brothers - Unchained Melody
day 24 – a song that you want to play at your funeral: Armas Järnefelt - Berceuse
day 25 – a song that makes you laugh: Jean Pierre Kuzela - Naurava Kulkuri
day 26 – you can play on an instrument: Ostakaa makkaraa
day 27 – a song that you wish you could play: Led Zeppelin - Stairway to heaven: Mikä tahansa biisi sopisi tähän, mutta valkataan nyt tämä tällä kertaa.
day 28 – a song that makes you feel guilty
day 29 – a song from your childhood
day 30 – your favorite song at this time last year

perjantai 5. elokuuta 2011

43# Suuri Kreeta-repo, osa 3

Lauantai. Mä nukuin taas, sillä välin Pp kurvasi taas aamu-uinnille.

Oli jäänyt jotenkin huono vaikutelma edellisillan Hanian reissusta, joten otettiin aamiaisen jälkeen bussi uudelleen "kylille". Kierreltiin ja kaarreltiin, nähtiin lauantain markkinat, nähtiin kolari, nähtiin jos jonkinlaista. Käytiin kauppahallilla. Markkinakadulla myytiin eläviä kukkoja ja kanoja ja kaniineja. Nähtiin joku arkeologinen kaivaus, nähtiin ylä- ja alamäkiä. Eksyttiinkin vähän.

Tuntui, että niska alkoi kärtsäämään, joten mentiin kaffelaan frappelle. Siitä tuli jotenkin huono olo, mutta onneksi oli kyytipoikana vettä, joka vähän korjasi asiaa. Ostettiin kioskista lisää vettä, ja poikettiin syömään lounasta. Sen jälkeen olikin kuin uusi mies. Tosin kiskasin yhden kaljankin, ehkäpä siinä oli sen taika? Kumma juttu, että kaikki tietävät Mythos-oluen, sitä saa Suomestakin joistakin kaupoista, mutta ehdottomasti paras kalja on Alfa. Se on loistava kalja, vaikka mukaan luettaisiin kaikki maailman oluet. Ehdottomasti suosikkini. Kusisin Alfaa, jos voisin.

Pp teki ostoksia, osti kalliin nahkalaukun itselleen. Mä kun en semmosista mitään tajua... Amerikkalaisia turisteja oli kamalasti, ne oli niin ärsyttäviä. Kovaäänisiä, liikkuivat kuin Euroopan omistajat.

Iltapäivän kuumuudessa otettiin bussi takaisin kotikyläämme. Busseja ei ollut mennyt aikoihin (Kreetalla ei yleisesti ottaen ole aikatauluja, vaan bussit ajavat sitten kun kuskeista tuntuu siltä, jonka vuoksi niitä saattaa mennä pari peräkkäin, mutta seuraavaan puoleen tuntiin ei yhtäkään), joten se oli ääriään myöden täynnä. Emme saaneet istumapaikkaa, eikä bussissa ollut ilmastointia. Pp:lle iski pieni pyöriäinen, mutta pysyi kuitenkin tolpillaan matkan ajan (noin 25 min). Oli se kyllä tuskaa, hiki valui täpötäydessä bussissa kaikilta virtanaan.

Sen jälkeen uinti jo maittoikin. Aallot olivat kasvaneet, oli kiva uida ja "pomppia" aaltojen päällä. Siinä kun oltiin uimassa, niin eräs aalto oli jo kulkeutunut rannalla tavaroillemme asti (pyyhkeitä ja varvastossuja jne) ja olisi huuhtoneet ne mereen, mutta ystävällinen saksalaismuija pelasti kamamme. Joten on niistä jotain hyvääkin sanottavaa!

Illalla mentiin minigolffaamaan, Pp poltti hermonsa raunioiksi :D Sen jälkeen syömään Liofito-ravintolaan pizzat. Mä jätin sienet poijes, koska sienet ovat aivan uskomatonta moskaa, ja ihmettelenkin miten niin kuivassa maassa kuin Kreikka voi olla sieniä edes kaupan!




Huomioitavia asioita: Olen törmännyt semmoiseen 30 days of music-juttuun. Vaikka muo ei haastettukaan millään lailla, niin ehkä sitä voisi osallistua. Eli biisejä joka päivälle (lue: postaukselle) eri aiheen mukaan.

Nyt vuorossa nro 26.

day 01 – your favorite song: Nirvana - Smells like teen spirit
day 02 – your least favorite song: Los Del Rio - Macarena
day 03 – a song that makes you happy: Oasis - Dont look back in anger
day 04 – a song that makes you sad: Everything but the girl - Missing
day 05 – a song that reminds you of someone: Volbeat - I only wanna be with you.
day 06 – a song that reminds you of somewhere: Klamydia - Mä lähden himaan
day 07 – a song that reminds you of a certain event: Gerry & The Pacemakers: You'll never walk alone
day 08 – a song that you know all the words to: Zen Café - Taxi
day 09 – a song that you can dance to: Seether - Careless Whisper
day 10 – a song that makes you fall asleep: Smashing Pumpkins - Galapogos
day 11 – a song from your favorite band: Kate Nash - Nicest thing
day 12 – a song from a band you hate: Chisu - Mun koti ei oo täällä
day 13 – a song that is a guilty pleasure: Britney Spears - Everytime 
day 14 – a song that no one would expect you to love: Antonio Vivaldi - Neljä vuodenaikaa - Talvi
day 15 – a song that describes you: Sleepy Sleepers - On niin hikikin

day 16 – a song that you used to love but now hate: James Blunt - You're beautiful
day 17 – a song that you hear often on the radio: Lady Antebellum - Need you now
day 18 – a song that you wish you heard on the radio: Pirkka-Pekka Petelius - Tra-la-la
day 19 – a song from your favorite album: Metallica - Master of Puppets
day 20 – a song that you listen to when you’re angry: Children of Bodom - In your face
day 21 – a song that you listen to when you’re happy: Pretenders - Back on the chain gang
day 22 – a song that you listen to when you’re sad: Black Sabbath - Solitude
day 23 – a song that you want to play at your wedding: Righteous Brothers - Unchained Melody
day 24 – a song that you want to play at your funeral: Armas Järnefelt - Berceuse
day 25 – a song that makes you laugh: Jean Pierre Kuzela - Naurava Kulkuri
day 26 – you can play on an instrument: Ostakaa makkaraa: Mä olen osannut ennen vaikka mitä biisejä, vaan en enää. Kyseinen veto kenties vielä onnistuu.
day 27 – a song that you wish you could play
day 28 – a song that makes you feel guilty
day 29 – a song from your childhood
day 30 – your favorite song at this time last year

42# Suuri Kreeta-repo, osa 2

Pp heräsi tyypilliseen tapaansa joskus jumalattoman aikaseen. Mä vielä torkuin, muija oli mennyt sillä välin mereen aamu-uinnille, enkä enää kehdannut nukkua hänen palattuaan.

Vedettiin aamiaisen naamariin, lähdettiin sen jälkeen talsimaan muutaman korttelin päähän toiselle hotellille, jossa oli tervetulotilaisuus. Oppaat puhuivat taas yleisiä asioita. Mentiinkin sinne sen takia, että saatiin auto buukattua pariksi päiväksi sekä Samarian vaellusretki, ja tässä onnistuttiinkin, joskin aikaa meni lähes pari tuntia.

Käytiin sen jälkeen vielä lähellä sijaistsevassa Lidlissä, josta emme oikein löytäneet mitään haluamaamme. Noh, sexpäkit vettä ja jääteetä kuitenkin. Lidlihän nyt on pärtsärikauppa muutenkin.

Vietiin kamat hotelliin ja lähdettiin sen jälkeen käppäilemään lähiympäristöön. Yritimme löytää yhtä kirkkoa, jota olimme etsineet jo aikaisemmallakin reissulla, mutta emme siltikään onnistuneet löytämään muuta kuin pari autokolonnaan bulgaarialaisia mustalaisia, jotka olivat rakentaneet "leirikseen" kaatopaikan. Tuli aivan kotoinen olo.

Kovasti oli kaskaita, pitivät kovaa meteliä. Näimmekin yhden. Kirkkoa emme sen sijaan löytäneet, käännyimme takaisin ja menimme uimaan. Varovaisesti otimme vähän aurinkoakin. Mä olen ainakin valkoinen kuin lakana, joten luultavasti aurinko voi näillä leveysasteillä tehdä tepposet turhan helposti.

Poikettiin rantabaariin syömään. Pp otti toastin, mä vedin omeletin. Ihan jees.

Alkuillasta otettiin paikallisbussi Haniaan. Taksit olivat lakossa, joten ainoa mahdollisuus liikkua pidempiä matkoja oli bussit. Niitä oli suht helppo käyttää, mutta taksilakon takia olivat ääriä myöden täysiä, kuten tämäkin. Lisäksi ilmastoinnin taso oli aika olematon. Bussissa seikkaili myös pinkkipaitainen, keski-ikäinen ja varsin vatsakas rahastaja, joka kusettikin meiltä 10 penniä liikaa. Matka maksoi kuitenkin vain 4 euroa yhteensä, joten ei tuo konkurssiin vedä.

Käppäiltiin edes takaisin, mutta ei oikein saatu mitään järkeviä ostoksia aikaiseksi. Käytiin frappella, se on semmoinen vähän niinkuin jääkahvi. Ihan ok, rantabulevardilla, vaikka siinä olikin melkoinen turistilisä hinnassa + kaiken lisäksi viereiseen pöytään tuli epäsiisti mies, jolla oli housujen etupuolella kuset ja takapuolella ripulipaskat. Myyjät kyllä varmaan yrittivät estellä häntä, mutta mies silti istui pöytään ja raivosi koko juomansa ajan tarjoilijoille (puhuivat kreikkaa niin ei ihan ymmärretty mistä oli kyse). Lopuksi äijä lähti maksettuaan kymmensenttisillä juomansa, myyjät desinfioivat pöydän ja ottivat istuintyynyn pesuun. Aikamoinen paskanhaju ukosta lähtikin, hyi helkkari. Mun mielestä tarjoilija oli ihan oikeassa, ettei kakkapöksyn paikka ole hienostokahvilassa, vai mitä mieltä olette?

Ukkeli etoi sen verran, ettei ihan hotsittanut mennä syömään, ja toisaalta kun bussiaikataulujakaan ei ollut, ja taksit eivät kulkeneet, niin päätettiin jättää syöminen kotikylään ja palattiin takaisin. Kello oli varttia vaille kymmenen, sisäänheittäjiä ei enää ollut, mutta löydettiin kuitenkin hyvä ruokaravinteli. Piti ottaa parit ouzo-paukut aperitiiviksi, mutta kun luki  hinnastoa niin huomattiin, että halvempi oli tilata pullo ouzoa kuin kahdet paukut, ja siitä se mopo vähän irtosikin, enkä muista juuri ruoan tasoa. Kaskaita lenteli kuitenkin meidän päihin (erittäin inhottava tunne kun se on varsin kookas hyönteinen eikä ollut mukavaa kun sellainen pyristeli hiuksissa), sekä hinttarimainen tarjoilija naureskeli meille. Eikös kreikkalaiset ole muuten keksineet homoilunkin?

Pari kuvaa oheen:







Huomioitavia asioita: Olen törmännyt semmoiseen 30 days of music-juttuun. Vaikka muo ei haastettukaan millään lailla, niin ehkä sitä voisi osallistua. Eli biisejä joka päivälle (lue: postaukselle) eri aiheen mukaan.

Nyt vuorossa nro 25.

day 01 – your favorite song: Nirvana - Smells like teen spirit
day 02 – your least favorite song: Los Del Rio - Macarena
day 03 – a song that makes you happy: Oasis - Dont look back in anger
day 04 – a song that makes you sad: Everything but the girl - Missing
day 05 – a song that reminds you of someone: Volbeat - I only wanna be with you.
day 06 – a song that reminds you of somewhere: Klamydia - Mä lähden himaan
day 07 – a song that reminds you of a certain event: Gerry & The Pacemakers: You'll never walk alone
day 08 – a song that you know all the words to: Zen Café - Taxi
day 09 – a song that you can dance to: Seether - Careless Whisper
day 10 – a song that makes you fall asleep: Smashing Pumpkins - Galapogos
day 11 – a song from your favorite band: Kate Nash - Nicest thing
day 12 – a song from a band you hate: Chisu - Mun koti ei oo täällä
day 13 – a song that is a guilty pleasure: Britney Spears - Everytime 
day 14 – a song that no one would expect you to love: Antonio Vivaldi - Neljä vuodenaikaa - Talvi
day 15 – a song that describes you: Sleepy Sleepers - On niin hikikin

day 16 – a song that you used to love but now hate: James Blunt - You're beautiful
day 17 – a song that you hear often on the radio: Lady Antebellum - Need you now
day 18 – a song that you wish you heard on the radio: Pirkka-Pekka Petelius - Tra-la-la
day 19 – a song from your favorite album: Metallica - Master of Puppets
day 20 – a song that you listen to when you’re angry: Children of Bodom - In your face
day 21 – a song that you listen to when you’re happy: Pretenders - Back on the chain gang
day 22 – a song that you listen to when you’re sad: Black Sabbath - Solitude
day 23 – a song that you want to play at your wedding: Righteous Brothers - Unchained Melody
day 24 – a song that you want to play at your funeral: Armas Järnefelt - Berceuse
day 25 – a song that makes you laugh: Jean Pierre Kuzela - Naurava Kulkuri: Eihän tästä voi kuin tulla hyvälle mielelle.
day 26 – a song that you can play on an instrument
day 27 – a song that you wish you could play
day 28 – a song that makes you feel guilty
day 29 – a song from your childhood
day 30 – your favorite song at this time last year